’Ajan ostamista’ Italiassa
’OSTAKAA sopivaa aikaa’, kehotti apostoli Paavali kahdesti kristittyjä tovereitaan, kun hän oli Roomassa Italiassa. (Efesolaisille 5:15, 16; Kolossalaisille 4:5) Hänen ensimmäisellä vuosisadalla eläneet lukijansa ilmaisivat vastakaikua. He tähyilivät sopivia tilaisuuksia levittääkseen ”hyvää uutista” ja auttaakseen toisia tulemaan tosi Jumalan palvojiksi. – Matteus 24:14.
Nykyään Jehovan palvelijat Italiassa, missä Paavali kirjoitti nämä kirjeet, osoittavat yhä vastakaikua hänen neuvolleen. Varhaiskristittyjen tavoin he etsivät keinoja, joilla voisivat lisätä osallistumistaan Valtakunnan saarnaamistyöhön. Mistä he saavat ”sopivan ajan”?
Tunnistamisesta koituvia hyötyjä
Roomassa asuva Jehovan todistajien vanhahko kokoajanpalvelija Giuseppe muistelee aikaa, jolloin hän kävi ansiotyössä. Hän piti huolen siitä, että kaikki hänen työtoverinsa tiesivät hänen olevan Jehovan todistaja. Tämä tunnistaminen antoi ”sopivan ajan” Raamatun totuuksista kertomiseen. Eräänä päivänä hänet määrättiin kouluttamaan Gianni-nimistä miestä. Toiset työntekijät kertoivat heti Giannille, että hänen opettajansa oli Jehovan todistaja. Heti kun tämä työntekijä jäi kahden kesken Giuseppen kanssa, hän sanoi tälle: ”Nyt puhumme työstä, mutta ruokatunnilla haluan oppia jotakin Jehovasta.”
He keskustelivat usein ruokatuntisin. Giuseppe opetti Giannille, että Jumalalla on nimi, Jehova. Hän selitti myös, mikä on Jumalan tarkoitus maan suhteen. Mitä tapahtui sitten kun koulutusjakso päättyi? ”Annoin hänelle puhelinnumeroni ja jonkin verran raamatullista kirjallisuutta”, sanoo Giuseppe. ”Hän otti kirjallisuuden vastaan, mutta sanoi: ’Jos löydän näistä julkaisuista jotakin, joka ei ole sopusoinnussa Raamatun totuuden kanssa, tulen tänne takaisin ja osoitan sinun olevan väärässä kaikkien työtovereittesi edessä.’”
Kului kuukausia. Giannista ei kuulunut mitään. Giuseppe jatkaa: ”Mutta sitten eräänä päivänä hän soitti minulle ja sanoi haluavansa tavata minut. Tapasimme, ja hänellä oli joukko kysymyksiä. Keskustelimme kymmenen tuntia! Hän hyväksyi tarjoukseni ryhtyä tutkimaan Raamattua säännöllisesti.” Mikä oli seurauksena? Giuseppe sanoo: ”Hänen tekemänsä myönteiset muutokset tekivät hänen vaimoonsa ja äitiinsä niin syvän vaikutuksen, että myös he alkoivat osoittaa kiinnostusta Raamatun tutkimista kohtaan. Nykyään Gianni, hänen vaimonsa ja äitinsä ovat kaikki uskollisia Jehovan palvelijoita.”
Hänet pakotettiin polttamaan Raamattunsa
Erinomainen kristillinen käytös johtaa myös siihen, että löytyy ”sopivaa aikaa” Raamatun totuuksista kertomiseen toisille. Kuten apostoli Paavali sanoo, hyvä käytös voi ’kaunistaa Pelastajamme, Jumalan, opetuksen kaikessa’. – Tiitukselle 2:10.
Pietroa, joka on nykyään kolmissakymmenissä oleva Jehovan todistaja, tämä ”opetus” alkoi viehättää erään koulutoverin kristillisen käytöksen ansiosta. Pietro muistelee: ”Olin viidennellä luokalla, mutta voin yhä muistaa tuon pojan käytöksen. Hän oli ainoa, joka kieltäytyi olemasta luokassa uskontotunnilla.”
Eräänä päivänä Pietro kysyi tuolta pojalta, miksi hän aina lähti luokasta. Poika selitti, että hänet oli vapautettu uskontotunnilta, koska hän oli Jehovan todistaja. Pietron kiinnostus heräsi. Hän pyysi poikaa tuomaan hänelle Raamatun. Joidenkin Raamatun osien lukemisen jälkeen ”ymmärsin, että se sisälsi totuuden”, sanoo Pietro. ”Päätin, että halusin siitä lähtien noudattaa sitä. Otin Raamatun kouluun mukaani ja kerroin kaikille, että olin Jehovan todistaja. Olin vasta kymmenvuotias.”
Ilmaantui ongelmia. Pietro jatkaa: ”Pappi, joka piti uskontotunteja koulussa, kertoi vanhemmilleni, että käytin koulussa Raamattua, ja hän neuvoi heitä hävittämään sen. Kun tulin kotiin, äitini yritti ottaa minulta Raamattuni, mutta pidin siitä kiinni niin lujaa kuin voin. Sitten äiti alkoi lyödä minua ja repi sen käsistäni. Sen jälkeen hän pakotti minut polttamaan oman Raamattuni.” Pietro menetti Raamatun, mutta ei uskoaan. Hän ajatteli: ’Ostan uuden Raamatun heti kun kasvan isoksi, ja menen kertomaan toisille sen sanomasta.’
Kului kaksi vuotta. Sitten Pietro sai tietää, että erään hänen ystävänsä kotona johdettiin raamatuntutkistelua. Hän osallistui tutkisteluun salaa. Pietro sanoo: ”Eräänä päivänä kerroin vanhemmilleni: ’Olen päättänyt tulla Jehovan todistajaksi. Tällä kertaa mikään ei saa minua muuttamaan mieltäni!’” Nähdessään 12-vuotiaan poikansa päättäväisyyden vanhemmat antoivat periksi. Pietro alkoi heti käydä kokouksissa valtakunnansalilla. Neljä vuotta myöhemmin hänet kastettiin Jehovan todistajaksi. Nykyään, 18-vuotta sen jälkeen, kun hän ensimmäisen kerran sai tietää Raamatun totuudesta luokkatoverinsa uskollisen käytöksen ansiosta, Pietro ’ostaa sopivaa aikaa’ ja palvelee kokoajanpalvelijana Italiassa.
Innokas 70-vuotiaana
Muuan Livornossa asuva kristitty nainen, Mafalda, on myös yksi yli 22 000 innokkaasta tienraivaajasta eli kokoajanpalvelijasta Italiassa. Hän aloitti työskentelemisen tienraivaajana 56-vuotiaana. Hän selittää: ”Tienraivaustyössä vaaditaan, että omistaa vähintään 1 000 tuntia vuodessa saarnaamistyöhön. Mutta koska on kysymys tärkeästä sanomasta, käytän 2 000 tuntia joka vuosi tienraivaustyöhön.” Mafalda on nyt 70-vuotias. Mitkä ovat hänen suunnitelmansa? ”Ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden kristittyjen joukossa oli ahkeria perheenemäntiä, jotka osallistuivat palvelukseen”, hän sanoo. ”Heidän tavoin minäkin haluan jatkaa Jumalan valtakunnan julistamista. Se on tärkein tavoite elämässäni.”
Pohjois-Italian Alppien lumihuippuisilta vuorilta aina etelässä Välimerellä sijaitsevalle Sisilian saarelle saakka Italiassa asuvista Jehovan todistajista heijastuu samanlainen into kuin heidän ensimmäisellä vuosisadalla eläneistä esikuvistaan. Vuoden jokaisena päivänä he käyttävät keskimäärin yli 100 000 tuntia Valtakunnan saarnaamistyöhön. Tuloksena on, että yksistään viime vuonna lähes 12 000 henkeä kastettiin ja heistä tuli virkaan asetettuja Jehovan palvelijoita. Nyt he ’ostavat sopivaa aikaa’ yhdessä Italian 131 000 muun Jehovan todistajan kanssa.