Keniassa osoittaudutaan ’innokkaiksi hyviin tekoihin’
”JUURI tätä olen etsinyt koko elämäni!” huudahti muuan hindulainen mies oltuaan läsnä Keniassa Afrikassa hiljattain pidetyssä Jehovan todistajien konventissa. ”Se on jotakin aivan erityistä.”
Mikä sai hänet sanomaan näin? ”Niin monia erirotuisia ihmisiä, erilaisista taustoista ja eri maista – ja kaikki seurustelivat vapaasti ilmi selvän kiintyneinä toisiinsa”, hän sanoi. Mutta miten tämä oli mahdollista maailmassa, joka on täynnä eripuraisuutta ja rotuennakkoluuloja? Mikä on johtanut tällaisen ykseyden ja hengellisen sopusoinnun saavuttamiseen Keniassa?
Varhaiset tienraivaajat tekevät tietä
Vuonna 1931 Frank ja Gray Smith purjehtivat Etelä-Afrikasta Mombasaan mukanaan 40 laatikollista kirjoja. Sieltä he tekivät uuvuttavan ja vaarallisen matkan Nairobiin, missä he levittivät koko kirjallisuusvarastonsa noin kuukaudessa. He molemmat saivat malarian, ja Frank kuoli – uskollisena loppuun saakka. Myöhemmin samana vuonna Robert Nisbet ja David Norman lähtivät samanlaiselle tutkimusmatkalle ja levittivät 200 laatikollista kirjallisuutta Itä-Afrikassa. Näin kylvettiin ensimmäiset totuuden siemenet Keniassa.
Sitten vuonna 1935 Gray Smith ja hänen vaimonsa yhdessä Robert Nisbetin ja tämän veljen Georgen kanssa ryhtyivät pitämään huolta löydetystä kiinnostuksesta. Tällä kertaa Robert sai lavantaudin. Muut sairastivat malariaa ja mustavesikuumetta. Siirtomaahallituksen vastustus ja karkotusmääräykset lisäsivät vaikeuksia. Kaikesta tästä huolimatta nämä varhaiset innokkaat tienraivaajat levittivät kuitenkin suunnattoman määrän kirjallisuutta ja laskivat siten perustan kasvulle. Esimerkiksi 30 vuotta myöhemmin muuan todistaja, joka työskenteli syrjäisellä maaseutualueella Keniassa, löysi hämmästyksekseen miehen, jolla oli Sovitus-kirja. Hänen veljensä oli hankkinut sen vuonna 1935. Tämä mies edistyi ja on nykyään Jehovan todistaja.
Lisäkasvua
Vasta vuonna 1949 ensimmäinen Jehovan todistaja, Mary Whittington, muutti asumaan Kenian pääkaupunkiin Nairobiin. Hänet oli kastettu Englannissa vain vuotta aiemmin. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä eristäytyneisyydestä, niistä esteistä ja siitä vastustuksesta, joita hän oli kohtaava. Hänellä oli kuitenkin ilo nähdä, miten ”pienimmästä kasvaa heimo”. (Jesaja 60:22) Nykyään hän palvelee yhä, 73-vuotiaana, vakituisena tienraivaajana.
Bill ja Muriel Nisbet, ensimmäiset Vartiotornin raamattukoulun Gileadin käyneet, jotka määrättiin Keniaan, saapuivat vuonna 1956. Tuohon aikaan rotuerottelu oli vallalla, ja siirtomaahallitus oli asettanut lakeja, jotka rajoittivat saarnaamistyötä eivätkä sallineet, että kokouksissa oli läsnä enemmän kuin yhdeksän henkeä. Niinpä Nisbetien työ rajoittui pelkästään eurooppalaiselle kentälle ja satunnaisiin keskusteluihin afrikkalaisten kanssa. Siitä huolimatta seurasi kasvua.
Vuonna 1962 Jehovan todistajien työ tunnustettiin laillisesti. Pian sen jälkeen, vuonna 1963, siirtomaahallinto lakkasi, ja siten avautui tilaisuus kristillisen työmme lisälaajennukselle. Julkaisuja voitiin nyt painaa suahilin kielellä, ja hallitus antoi Jehovan todistajien vanhimmille oikeuden toimittaa vihkimisiä. Siitä pitäen Jehovan todistajat ovat voineet auttaa lähes 2 000:ta pariskuntaa rekisteröimään avioliittonsa laillisesti.
Vuonna 1972 vihittiin käyttöön kaunis uusi haaratoimistorakennus Nairobissa. (Sen jälkeen sitä on laajennettu.) Kenia pystyi nyt paremmin johtamaan Valtakunnan työtä kymmenessä sen valvonnassa olevassa Itä-Afrikan maassa ja tuottamaan tarvittavat julkaisut monilla paikallisilla kielillä.
Erinomaisia esimerkkejä innosta
Hyvän uutisen julistajat Keniassa ilmaisevat samaa ’intoa hyviin tekoihin’, kuin oli tunnusomaista ensimmäisen vuosisadan kristityille. (Tiitukselle 2:14) He eivät anna koettelemusten estää heitä auttamasta toisia saamaan täsmällistä tietoa Raamatusta.
Erään kerran haaratoimistosta pyydettiin muuatta todistajaa käymään kiinnostuneen sokean miehen luona, joka asui 26 kilometrin päässä. Todistaja taittoi matkan säännöllisesti polkupyörällä johtaakseen raamatuntutkistelua tuolle miehelle. Vaikka tämä mies ajattelikin ajoittain kielteisesti ja oli välillä masentunut, hän on nyt itse Jehovan todistaja ja kertoo innokkaasti toisille Jumalan lupauksesta ennallistaa paratiisi, jossa myös sokeiden silmät avautuvat. – Jesaja 35:5.
Joillakin alueilla täytyy ponnistella kovasti, jotta voisi olla läsnä kristillisissä kokouksissa. Muuan 70-vuotias nainen kävelee säännöllisesti noin 10 kilometriä päästäkseen viikoittaisiin kokouksiin. Matkalla hän kahlaa Kenian suurimpiin kuuluvan joen poikki, vaikka krokotiilit väijyvätkin lähistöllä. Toisinaan virta on niin voimakas, että se melkein vie hänet mukanaan. Silti hän pitää hengellistä juhla-ateriaa kaiken ponnistelun arvoisena. Miten erinomainen esimerkki innosta!
Toisen erinomaisen esimerkin innosta ja arvostuksesta antoi muuan todistaja, joka käveli yhdeksän tuntia päästäkseen kierroskonventtiin. Miksi tämä veli käveli, vaikka hänellä olisi ollut varaa matkustaa linja-autolla? Rakkaus vaikuttimenaan hän antoi rahat raamatuntutkisteluoppilaalleen, jotta tämäkin voisi nauttia konventin ohjelmasta! Raamatun täsmälliseen tuntemukseen perustuva rakkaus ja ’into hyviin tekoihin’ ovat tosiaan nähtävissä Keniassa.
Tienraivaushenki
Tätä intoa on ilmaistu kokoaikaisessa tienraivauspalveluksessa merkittävällä tavalla. Monet ovat saaneet iloa tästä palveluksesta vaikeista olosuhteista huolimatta. Muuan nuori tienraivaajaveli palvelee kuumassa ja kosteassa Mombasan satamakaupungissa. Joitakin vuosia sitten hänen molemmat jalkansa täytyi amputoida kuorma-auto-onnettomuuden vuoksi. Ollessaan sairaalassa hän hautoi itsemurhaa ja pyysi hartaasti sairaanhoitajaa antamaan hänelle kuolettavan ruiskeen, mutta tämä kieltäytyi tekemästä sitä. Päästyään sairaalasta hän tapasi Jehovan todistajia ja alkoi tutkia heidän kanssaan Raamattua. Tämä johti siihen, että hänet kastettiin ja hänelle alkoi uusi elämä kokoajanpalveluksessa. Hän on tulvillaan intoa ja kiitollisuutta.
Monista äideistä, joilla on perhevastuita, on myös tullut vakituisia tienraivaajia. Heidän joukossaan on eräs, jolla on kolme lasta. Hänellä on korkea verenpaine ja puhevika. Hänen täytyy käydä kokoaikaisessa työssä, eikä hänen aviomiehensä ole Jehovan todistaja. Hän on kuitenkin onnellinen tienraivaaja. Äidit eivät tietenkään ole ainoita jotka voivat osallistua vakituiseen tienraivauspalvelukseen; äskettäin muuan isä, jolla on kahdeksan lasta ja vuorotyö, tarttui myös tähän palvelusetuun.
Monet sellaiset, jotka eivät voi olla vakituisia tienraivaajia, pursuavat tienraivaushenkeä. He etsivät tilaisuuksia osallistua kokoajanpalvelukseen osa-ajan tienraivaajina, niin että käyttävät joka kuukausi 60 tuntia saarnaamistyöhön.
Huhtikuussa 1984 samoin kuin 1985 yli kolmannes kaikista Kenian julistajista osallistui johonkin kokoajanpalveluksen muotoon. Eräässä seurakunnassa 73 julistajaa ilmoittautui osa-ajan tienraivaajiksi tuossa kuussa, ja he työskentelivät yhdessä viiden vakituisen tienraivaajan kanssa. Seurakunnan muut 28 jäsentä tekivät keskimäärin 64,6 tuntia, vaikka monet heistä eivät olleetkaan kastettuja. Seurauksena oli, että johdettiin kaikkiaan 233:a raamatuntutkistelua!
Ikäkään ei ole este. Eräs 99-vuotias isoäiti ryhtyi osa-ajan tienraivauspalvelukseen. Fyysisistä rajoituksistaan huolimatta hän antaa rohkeasti valonsa loistaa niin nuorille kuin vanhoillekin. (Matteus 5:16) Hänen ponnistelujensa ansiosta monia muita on autettu tulemaan Valtakunnan julistajiksi, ja he muistavat hellästi tämän isoäidin antaumusta ja tienraivaushenkeä. Tällainen ’into hyviin tekoihin’ on tosiaan saanut monet kehittämään tienraivaushenkeä.
Ylistys kuuluu ”lasten” suusta
Myös nuoret, vaikka eivät vielä olekaan kastettuja, osallistuvat iloiten ja innokkaina vanhempiensa kanssa tosi Jumalasta kertovan hyvän uutisen viemiseen toisille. (Matteus 21:16) Erään erikoisrynnistyksen aikana muuan neljä- ja puolivuotias tyttö työskenteli vanhempiensa kanssa syrjäisellä alueella. Hän käytti kenttäpalvelukseen tuossa kuussa 160 tuntia, levitti 27 kirjaa, 66 kirjasta ja 47 lehteä ihmisille, jotka olivat kiinnostuneita Raamatusta!
Tämä ’into hyviin tekoihin’ näkyy myös kouluissa. Nairobin ulkopuolella sijaitsevalla maaseutualueella muuan alakoulua käyvä poika, jonka äiti tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa, pystyi auttamaan opettajansa ikuisen elämän tielle. Kun opettaja otti luokassa puheeksi kuolemanjälkeisen elämän, tämä nuori poika mainitsi kohteliaasti, että hänen äitinsä oli opettanut hänelle asian hieman eri tavalla Raamatun perusteella. Tämä herätti opettajan uteliaisuuden. Hän otti yhteyttä pojan äitiin, joka ohjasi hänet kokeneemman Jehovan todistajan luokse. Nykyisin opettaja itse kertoo Raamatun totuutta toisille – tuon nuoren pojan rohkeuden ansiosta. Miten erinomainen esimerkki kristittyjen lasten keskuudessa nykyään vallitsevasta innosta!
Lisää kasvua odotettavissa
Yli puolella Kenian väestöstä on vielä kuulematta Valtakunnan hyvä uutinen. Välimatkojen vuoksi joillakin syrjäisillä alueilla voidaan käydä vain kerran vuodessa. Kun todistajat saapuvat noille alueille, heitä tervehditään tavallisesti sanomalla: ”Missä te olette olleet? Olemme kaivanneet teitä.” Kun siellä sitten on todistettu muutamia päiviä tai viikkoja ja tulee aika lähteä, on liikuttavaa kuulla seuraavanlaisia ilmauksia: ”Taasko te jätätte meidät? Miten me nyt pystymme edistymään?” Onneksi on tehty järjestelyjä niin, että useimpien näiden hengellisesti nälkäisten luokse tehdään uusintakäyntejä.
Nykyään Keniassa on 3 686 Valtakunnan julistajaa. Kristuksen kuoleman muistonvietossa oli vuonna 1986 läsnä 13 067 henkeä. Se oli melkein neljä kertaa enemmän kuin todistajien määrä! Sellaiset, jotka ovat aikaisemmin olleet alkoholisteja, rähinöitsijöitä, rikollisliigojen johtajia, kiristäjiä, spiritismin harjoittajia ja muita, ovat tehneet suuria muutoksia elämässään ja vaeltavat nyt totuuden teitä. Mitä tämä kertoo meille tulevaisuudesta?
Ilmeisestikin on odotettavissa lisää kasvua. Kenian asukkaat tosiaan ottavat suotuisasti vastaan ”valtakunnan hyvän uutisen”. (Matteus 24:14) Monet ovat liittyneet Jehovan todistajien riveihin, sellaisen kansan riveihin, joka on ”innokas hyviin tekoihin”. Näiden tekojen ansiosta he erottautuvat ainutlaatuisena kansana, joka on vapaa rodullisista raja-aidoista ja muista todellisen ykseyden esteistä. Todellakin ”se on jotakin aivan erityistä”.
[Kartat s. 19]
(Ks. painettu julkaisu)
KENIA
Nairobi
Mombasa
[Kuva s. 21]
Tuhansia suahilia puhuvia vieraita oli läsnä ”Nuhteettomuuden säilyttäjien” konventissa joulukuussa 1985
[Kuva s. 21]
Raamatulliset näytelmät, jotka esitettiin suahiliksi ja englanniksi, kohottivat yleisön mielialaa
[Kuva s. 21]
Julkinen kastetilaisuus antoi todisteen Jehovan siunauksesta