Tutustumme Bahamasaariin erään matkavalvojan silmin
BAHAMASAARET. Oli aika jolloin tuo sana synnytti minussa unelmia loikoilemisesta kauniilla hiekkarannoilla pehmeästi huojuvien kookospalmujen alla tai uimisesta kristallinkirkkaissa sinivihreissä vesissä. Toden totta tällaisista näyistä tulee todellisuutta niille tuhansille lomalaisille, jotka kuukausittain käyvät Bahamasaarilla. Eikä ihme, sillä näitten trooppisten saarten ilmasto on hyvin miellyttävä: keskilämpötila on talvella 21 astetta ja kesällä 29 astetta.
Nyt Bahamasaaret kuitenkin merkitsevät minulle paljon enemmän kuin vain paistattelemista lomailijana trooppisen auringon lämmössä. Niistä on tullut määräalueeni, jota hoidan Jehovan todistajien matkavalvojana. Lähtekää mukaani tutustumaan Bahamasaariin minun näkökannaltani.
Ulkosaaret
700 saaresta ja koralliriutasta vain parisenkymmentä on asuttuja, ja suurin osa bahamalaisista asuu pääkaupungissa Nassaussa New Providencen saarella. Nassau tunnetaan valtamerialusten poikkeamissatamana, ja siellä on joukko suuria turistihotelleja. Ehkä olet joskus asunut jossain niistä. Mutta oletko kierrellyt muita saaria?
Suuri joukko bahamalaisia asuu ulkosaarilla, joita kutsutaan myös nimellä Family Islands (”Perhesaaret”). Nämä saaret ympäröivät Nassauta, ja kaukaisin saari on lähes 500 kilometrin päässä Nassausta. Muutamilla näistä ulkosaarista on kaikkia niitä nykyaikaisia mukavuuksia, joita Nassaussakin on, mutta toiset eivät ole aivan yhtä kehittyneitä. Joissakin saarissa ei esimerkiksi ole sähköä eikä vesijohtoja. Toisilla saarilla voi yhä nähdä ihmisten valmistavan ruokaa nuotiolla olkikattoisissa keittiöissään tai jauhavan viljaa käsimyllyillä.
Miten liikun paikasta toiseen
Nassausta voi päästä kaikkiin ulkosaariin joko laivalla tai lentokoneella, mutta niiden syrjäinen sijainti saattaa asettaa haasteen niille, jotka tekevät samanlaista työtä kuin minä. Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen antaman mallin tapaan matkustava sananpalvelija eli kierrosvalvoja vierailee Jehovan todistajien seurakunnissa ja pienissä ryhmissä vahvistaakseen ja rohkaistakseen niitä hengellisesti. – Apostolien teot 15:36; 16:4, 5.
Muistan erään vain kolmesta todistajasta koostuneen ryhmän, jota minun oli määrä käydä tapaamassa yhdellä ulkosaarista. Kierrosvalvoja ei ollut käynyt tapaamassa tätä ryhmää yli kolmeen vuoteen. Kirjoitin näille todistajille Nassausta ilmoittaakseni heille vierailuni ajankohdan. Mutta kun saavuin laivalla perille, satamassa ei ollut vastassa ketään todistajaa. Niinpä kyselin, voisiko joku auttaa minua löytämään jonkun todistajista. Minut ohjattiin erään naisen luo, ja kun esittelin itseni kierrosvalvojaksi, hän innostui niin, että juoksi pois kertomaan muille todistajille tulostani. Hän jätti minut sinne seisomaan matkatavaroineni. Nuo todistajat eivät olleet saaneet kirjettäni, ja he yllättyivät ja ilahtuivat vierailustani.
Paluumatka Nassauhun tapahtui pienessä rahti- ja postilaivassa. Matka halki myrskyisten merien kesti yli 30 tuntia, mutta aika kului nopeasti ainakin minulla. Tartuin tilaisuuteen saarnata joillekin matkustajille. Jonkin ajan kuluttua siitä eräs miehistön jäsenistä alkoi tutkia Raamattua ja käy nyt kokouksissa yhdessä Nassaun seurakunnista.
Toinen tapa käydä ulkosaarilla on käyttää lentokonetta. Kuitenkin joidenkin saarten kiitoradoille voivat laskeutua vain pienet koneet. Yleensä ne ovat melko turvallisia, mutta joskus sattuu pelottavia kokemuksia. Erään kerran hermostuin toden teolla, kun näin savun täyttävän koneen ohjaamon, juuri kun kone nousi maasta. Kone palasi nopeasti kiitoradalle. Ja mikä oli aiheuttanut savun? Jokin jyrsijä oli tehnyt pesän moottorin vieressä olevaan lämmitys- ja tuuletusilmakanavaan.
Entä millaisia ovat ihmiset?
Matkustaessani ulkosaarilla olen tavannut monia sellaisia, jotka haluavat raamatullista kirjallisuutta. Mutta vaikka kirjallisuutemme on halpaa, joillakin heistä ei silti ole varaa siihen. Esimerkiksi eräänä erittäin kuumana päivänä meitä oli viisi saarnaamassa syrjäisellä saarella, kun tapasimme naisen, joka osoitti syvää kiinnostusta julkaisua Kirjani Raamatun kertomuksista kohtaan. Hänellä ei ollut yhtään rahaa maksaa siitä, mutta hänellä oli jääkaapissa juuri sitä, mitä me tarvitsimme: viisi tölkkiä kylmää juotavaa. Me vaihdoimme kirjan hänen kylmiin juotaviinsa, ja kaikki olivat iloisia.
Bahamalaiset rakastavat todella Raamattua. Sen vuoksi heille on ilo viedä Jehovan valtakunnan ”hyvää uutista”. (Matteus 24:14) Usein kun käymme ovilla, löydämme ovenavaajan lukemasta parhaillaan Raamattua. Eräässä kodissa, jossa kävin, äiti käski ylpeänä kolmivuotiasta tytärtään luettelemaan minulle kaikkien Raamatun 66 kirjan nimet oikeassa järjestyksessä.
Muutaman viime vuoden aikana ulkosaarten asukkaat ovat saaneet nauttia Vartiotorni-seuran valmistamista raamatullisiin aiheisiin perustuvista diaesityksistä. Eräällä saarella emme saaneet käyttöömme mitään salia, joten teimme järjestelyjä näyttääksemme diakuvat ulkona vastamaalatulle valkoiselle seinälle pienen ruokakaupan vieressä. Paikalle kerääntyi kuutisenkymmentä ihmistä, joista toiset seisoivat ja toiset istuivat.
Erään toisen kerran esitystä tuli katsomaan 120 henkeä. He nauttivat niin paljon diaesityksestä, että kun valot sytytettiin, kukaan ei lähtenyt pois. Silloin muistin, että olin tuonut mukanani toisenkin raamatullisen diasarjan, joka käsitteli eri aihetta. Niin valot jälleen sammutettiin, ja toinenkin diasarja näytettiin väkijoukon ihastukseksi.
Joskus voi syntyä yhtäkkiä ongelmia. Eräällä saarella ryhmä ihmisiä kokoontui paikalliseen kouluun katselemaan diaesitystämme. Kun kytkin projektoriin virran, siitä paloi lamppu. Minulla ei ollut mukanani ylimääräistä projektorin lamppua, eikä sellaista ollut saatavissa tältä ulkosaarelta. Lienee tarpeetonta mainitakaan, että ihmisjoukko oli pettynyt. Hajotin kuitenkin nopeasti projektorin osiin ja tein siihen muutamia muutoksia, ja niin saatoin käyttää tavallista hehkulamppua melko hyvänä, tosin hieman himmeämpänä, korvikkeena. Katselijat eivät olleet siitä millänsäkään. He nauttivat esityksestä joka tapauksessa.
Taranteleja, moskiittoja ja ”paistettuja kissoja”
Säännölliset vierailut ulkosaarille vaativat vähän sopeutumista trooppisiin oloihin. Muistan, kun näin ensimmäistä kertaa tarantelin. Hämähäkki ryömi hitaasti lattian poikki ja näytti yhtä isolta kuin käteni. Jähmetyin kauhusta. Onneksi talon omistaja tuli avukseni. Yhdellä nopealla viidakkoveitsen iskulla ”vihollinen” oli poistettu päiviltä. Tämä talon omistaja oli 82-vuotias mies. Aikaisemmin hän oli katkerasti vastustanut vaimonsa ponnisteluja palvella Jehovaa. Mutta aikanaan mies alkoi käydä valtakunnansalissa pidettävissä kokouksissa ja tutkia Raamattua vaimonsa kanssa.
Lämpimän ilmaston vuoksi moskiitot voivat aiheuttaa ongelmia. Niitä on toisinaan niin paljon, että moskiitto voi puhuessa lentää suoraan puhujan suuhun. Tietysti monia muita eläviä luontokappaleita, kuten luonnollisessa ympäristössään, rehevien trooppisten kasvien ja hedelmäpuiden keskellä eläviä kauniita vaaleanpunaisia flamingoja, on ilo katsella.
Paikallisten ruokalajien salaisuuksista selville pääseminen voi olla melkoinen paljastus. Eräällä saarella sain silmiini puun, joka näytti mehukkaita hedelmiä täynnä olevalta appelsiinipuulta. Kysyin talon rouvalta, saisinko poimia puusta pari appelsiinia. Hän varoitti minua. Ne eivät olleet appelsiineja vaan hapanappelsiineja. Voisin toki silti ottaa niitä, hän sanoi. Ajattelin, että kyllä minä nyt appelsiinin tunnen. Niinpä poimin kauniin, ison hedelmän ja haukkasin siitä. Mikä yllätys! Suuni meni irveen. Hedelmä oli erittäin hapan, kuin sitruuna. Nainen nauroi, mutta minä opin siitä, että vaikka hapanappelsiinipuun hedelmä näyttääkin appelsiinilta, se ei totisesti maistu siltä.
Ajattelin jo sopeutuneeni saarten elämään melko hyvin, kunnes jokin aika sitten tein matkan eräälle saarelle. Asuin iäkkään leskimiehen luona palvellessani seurakuntaa, johon hän kuului. Noustuani ylös ensimmäisenä aamuna hän pyysi minua kanssaan aamiaiselle. Ajatus sai veden herahtamaan kielelleni – kunnes hän mainitsi ruokalistan. ”Paistettuja kissoja”! Astuessani keittiöön ja ollessani kieltäytymäisilläni kutsusta näin hänen kääntelevän räiskäleitä. ”Missä ovat ’paistetut kissat’?” kysyin. Hän osoitti räiskäleitä. Päästin syvän helpotuksen huokauksen, ja me molemmat purskahdimme nauruun. Hän ajatteli minun tienneen, että tuolla saarella räiskäleitä kutsutaan paistetuiksi kissoiksi.
Matkatyö on antoisaa
Koska jotkin saaret sijaitsevat hyvin syrjässä muusta maailmasta, tarvittaisiin kovasti lisää sananpalvelijoita auttamaan Jumalan valtakunnan hyvän uutisen levittämisessä. Heitä ei tarvita ainoastaan tavoittamaan Bahamasaarten englanninkielisiä asukkaita vaan myös ranskaa puhuvia Haitista tulleita siirtolaisia.
Matkustavana sananpalvelijana toimiminen Bahamasaarilla on innostava haaste, joka vaatii hieman mukautumista saarten elämäntapaan. Mutta se on myös hyvin antoisaa. Yksi sen tuomista palkkioista on se mittaamaton ilo, jota tunnen nähdessäni ihmisten osoittavan vastakaikua Raamatun sanomalle. Toinen on suurenmoinen etu virkistää hengellisesti hajallaan olevia seurakuntia ja erillisiä ryhmiä.
Me täällä Bahamasaarilla iloitsemme vaaleanpunaisina ja valkoisina hohtavien hiekkarantojen kauneudesta ja lumoavista koralliriutoista, joita koristavat loistavanväriset kalat. Mutta erityisesti me iloitsemme siitä, mitä parhaillaan tapahtuu täällä ja kaikkialla maailmassa. Jehovan todistajina me näemme Psalmin 97:1 täyttyvän parhaillaan. Se sanoo: ”Herra on kuningas! Riemuitkoon maa; iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on.” – Kertonut Anthony Reed.
[Huomioteksti s. 29]
Hermostuin toden teolla, kun näin savun täyttävän koneen ohjaamon, juuri kun kone nousi maasta
[Huomioteksti s. 30]
Bahamalaiset rakastavat todella Raamattua. Sen vuoksi heille on ilo viedä Jehovan valtakunnan ”hyvää uutista”
[Huomioteksti s. 30]
Muistan, kun näin ensimmäistä kertaa tarantelin. Se ryömi hitaasti lattian poikki ja näytti yhtä isolta kuin käteni
[Huomioteksti s. 31]
Kysyin häneltä: ”Missä ovat ’paistetut kissat’?”
[Kartta/Kuva s. 28]
(Ks. painettu julkaisu)
FLORIDA
BAHAMASAARET
ATLANTIN VALTAMERI