Syvempää näkemystä uutisiin
Ovatko verensiirrot turvassa AIDSilta?
”En usko, että huolen AIDSin tarttumisesta tulisi vaikuttaa päätökseen ottaa vastaan verta leikkauksen tai muun syyn vuoksi”, väittää Atlantassa sijaitsevan sairauksien valvontakeskuksen edustaja. Eräs 60-vuotias leikkauspotilas saattaa kuitenkin olla eri mieltä. Häneltä löydettiin AIDS-virustartunta sen jälkeen, kun hän oli saanut luovutettua verta, joka oli testattu luovutuksen jälkeen AIDSin havaitsemiseksi.
New York Times kertoo, että potilaan saama veri oli peräisin sellaiselta luovuttajalta, joka kävi luovuttamassa verta ”niin pian homoseksuaalisen yhteyden jälkeen, ettei hänellä vielä ollut kehittynyt vasta-aineita, jotka paljastuvat verestä AIDS-testeissä.” Noin kolme kuukautta myöhemmin hän luovutti kuitenkin verta uudestaan. Sillä kertaa testissä ”näkyi merkkejä AIDSin vasta-aineista ja veri hylättiin”, kerrottiin Times-lehdessä.
Lääkärikunta luotti siihen, että valtion verivarastot onnistuttaisiin puhdistamaan saastuneesta verestä käyttämällä hiljattain kehitettyä AIDS-veritestiä. Kuitenkin se, ettei pystytä tunnistamaan saastunutta verta, jossa ei ole kehittynyt vasta-aineita oikean testituloksen toteamiseksi osoittaa, että ne jotka hyväksyvät verensiirron ottavat melkoisen riskin. Yhdysvalloissa on vuodesta 1977 lähtien ilmoitettu yli 21 000 AIDS-tapauksesta, joista lähes 2 prosentin katsotaan olevan saastuneella verellä annettujen verensiirtojen syytä.
Niiden jotka noudattavat Jumalan lakia, ei tarvitse kokea verensiirtojen mahdollisia saastuttavia seurauksia, koska he karttavat ”verta ja sitä, mikä on kuristettua”, josta verta ei ole vuodatettu pois. Vaikka he karttavatkin verta uskonnollisista syistä, he hyötyvät siitä myös muulla tavoin, sillä varhaiskristillisen seurakunnan hallintoelin lisäsi: ”Jos te pysytte huolellisesti erossa näistä, niin tulette menestymään. Hyvää vointia teille!” – Apostolien teot 15:28, 29.
Katolilaiset kannattavat kehitysoppia
Vatikaanissa vuoden 1986 huhtikuussa pidetyn yleisistunnon aikana paavi Johannes Paavali II sanoi: ”Niin kauan kuin on kysymys uskon opinkappaleista, emme näe mitään estettä ihmisruumiin synnyn selittämiselle kehitysopin olettamuksen avulla.” Miksi on niin? Koska katolinen ”uskon opinkappale” kannattaa sitä, että ihmisellä on ruumiista erossa oleva kuolematon sielu. Kirkko väittää, että Jumala loi suoranaisesti tämän sielun eikä ruumista.
Kuitenkin 1. Mooseksen kirjan 2:7:n mukaan Jumalan muodostaessa tomusta ihmisen ja puhaltaessa hänen sieraimiinsa elämän hengen ”ihmisestä tuli elävä sielu”. Ihmiselle ei annettu sielua, vaan hänestä tuli sielu, elävä persoona. (Vrt. 1. Korinttolaisille 15:45.) Hesekielin 18:4:ssä sanotaan: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” Tämä osoittaa, että sielu on ihminen itse, ei jokin sellainen aineeton osa hänestä, joka jatkaa elämistä ruumiin kuoltua.
Päällisin puolin saattaa näyttää siltä, ettei ole vaikeaa hyväksyä ihmisruumiin kehitysopillista syntyä. Mutta näin tekemällä katolinen kirkko on hylännyt 1. Mooseksen kirjan selostuksen luomisesta, sen kertomuksen, jonka Jeesus Kristus itsekin hyväksyi totuutena. (Matteus 19:4–6) Kenen näkökanta kristityn tulisi hyväksyä?
Epäraamatullinen sovitteluratkaisu
Paavi Johannes Paavali II:n vierailua Rooman synagogaan huhtikuun 13. päivänä 1986 on kuvailtu ”historialliseksi tapaukseksi”, jonka tarkoituksena oli ’aloittaa uusi aikakausi’. Miksi? Koska se oli ensimmäinen kerta, kun paavi teki virallisen vierailun juutalaiseen palvontapaikkaan. Roomassa ilmestyvän La Repubblica -sanomalehden mukaan katolinen kirkko yrittää tällä eleellä ”korjata historian virheitä”, koska kirkko ei ole ”aina elänyt Kristuksen antaman rakkauden velvoituksen mukaan juutalaisia veljiään kohtaan”.
Paavin vierailun tarkoituksena oli korostaa katolilaisten ja juutalaisten ”yhteistä hengellistä perintöä”. Kuitenkin se mitä Johannes Paavali on luonnehtinut näiden kahden uskonnon välillä vallitsevaksi ”perustavaa laatua olevaksi eroavuudeksi”, ei ole hävinnyt – nimittäin se että juutalaiset eivät hyväksy Jeesusta Messiaana. Mikä on paavin ratkaisu tähän ongelmaan? Hän mainitsi puheessaan kunnioituksen osoittamisen ”toisen syvimpiä vakaumuksia kohtaan” sekä tarpeen välttää painostavaa oman uskon tyrkyttämistä toisille. La Repubblica -lehti kirjoittaa, että sellaiset lausunnot vahvistavat ”paavin luopuvan kaikenlaisesta käännytystyöstä” juutalaisten suhteen.
Apostoli Pietari sanoi kuitenkin Jerusalemin juutalaisille papeille ja vanhimmille, ettei ”ole pelastusta kenessäkään muussa” paitsi Jeesuksessa Kristuksessa. Lisäksi kun Pietaria ja Johannesta käskettiin lopettaa saarnaaminen Jeesuksen nimen perusteella, he vastasivat: ”Me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet”. (Apostolien teot 4:8, 12, 18–20) Eikö Kristuksen seuraajien tulisikin tehdä nykyään samoin?