Tienraivaushenki nopeuttaa elonkorjuuta Filippiineillä
JOS olisit ollut Manilassa vuonna 1935 ja olisit halunnut saada yhteyden Jehovan todistajiin, sinun olisi pitänyt löytää Rizal Avenue 1134:ssä sijaitseva pieni huoneisto. Siellä kokoontui säännöllisesti noin 20 henkeä tutkimaan Raamattua. Tuo huoneisto oli Vartiotorni-seuran Filippiinien haaratoimiston ensimmäinen sijaintipaikka.
Nykyään Suur-Manilan alueella on 9 000 Valtakunnan julistajaa 103:ssa Jehovan todistajain seurakunnassa! Myöskään Davaon kaupungissa Filippiinien eteläpäässä ei ollut 50 vuotta sitten yhtään todistajaa. Nyt tuossa kaupungissa on 41 seurakuntaa ja niissä 2 800 todistajaa.
Näissä kahdessa suurkaupungissa tapahtunut kasvu on todiste siitä, että nuo varhaiset todistajat elivät nimensä mukaan. (Jesaja 43:10–12) He ovat ulottaneet saarnaamis- ja opettamistyönsä Filippiinien kaikkiin osiin. Oheista taulukkoa tarkastelemalla voit nähdä, millaista hedelmää kristillinen opetuslasten tekeminen on kantanut kuluneen puolen vuosisadan aikana. Mikä nopeuttaa kasvua Filippiinien kentällä?
Tienraivaushenki edistää kasvua
Jollei ensimmäisillä filippiiniläisillä todistajilla olisi ollut innokasta tienraivaushenkeä, heidän olisi ollut mahdotonta tavoittaa satojen saarten asukkaita hyvällä uutisella. Tuo henki on yhä tallella. Esimerkiksi vuoden 1986 helmikuun raportti osoitti, että 758 erikoistienraivaajan lisäksi Filippiineillä palveli 9 090 vakituista tienraivaajaa. Tämä oli yli kaksinkertainen määrä verrattuna tienraivaajien määrään vain kaksi vuotta aikaisemmin! Vuoden 1985 huhtikuussa osallistui 26 630 julistajaa – kolmasosa koko maan todistajista – johonkin kokoajanpalveluksen muotoon.
Jehovan kansa Filippiineillä todella tajuaa ajan kiireellisyyden. Se saa heidät käyttämään mahdollisimman paljon aikaa saarnaamiseen ja Jumalan sanan opettamiseen lähimmäisilleen. Epäilemättä sinua kiinnostaisi saada tietää, miten jotkut ovat voineet järjestää asiansa niin, että he ovat voineet aloittaa kokoajanpalveluksen, ja millaisia kokemuksia he ovat saaneet työssään.
Järjestelyjä tehdään tienraivauksen aloittamiseksi
Binalonanista Pangasinanista kotoisin oleva Felipe Ventura vietti nuoruudessaan 13 vuotta kokoajanpalveluksessa ennen kuin perusti perheen. Hänen lastensa vartuttua aikuisiksi hän halusi ryhtyä jälleen tienraivaajaksi, mutta sokeritauti vei näön hänen toisesta silmästään. Noin neljä vuotta sitten hän sokeutui täysin. Tästä huolimatta Felipe pystyi edelleen hoitamaan pientä liiketointa elättääkseen perheensä, ja vaimonsa ja lastensa avun turvin hän saattoi järjestää aikansa niin, että hän pystyi aloittamaan tienraivauksen uudelleen 1. huhtikuuta 1985. Vammastaan huolimatta hän käy ovelta-ovelle-työssä hänen poikansa auttaessa häntä ja lukiessa raamatunkohdat hänen puolestaan. Lisäksi veli Ventura johtaa useita Raamatun kotitutkisteluja ja toimii seurakunnassa nimitettynä vanhimpana. Yksi hänen pojistaan palvelee hänen kanssaan vakituisena tienraivaajana, ja hänen tyttärensä on aika ajoin osa-ajan tienraivaaja.
Biñanissa Lagunassa asuva vanhin Clodualdo Quiohilag oli tienraivaaja ja matkavalvoja 1960-luvulla, kunnes hän ja hänen vaimonsa saivat lapsen. Mutta kuten veli sanoo: ”Kun on kerran maistanut kokoajanpalveluksen iloa, haluaa sitä aina.” Vaikka hän olikin menestynyt liike-elämässä ja nauttinut vaimonsa ja tyttärensä kanssa mukavasta elämästä, hän ei pitänyt tätä elämänsä todellisena tarkoituksena. Hän kertoo: ”Koko omaisuuteni olisi ollut merkityksetön, jollei pitkäaikainen toiveeni palata kokoajanpalvelukseen olisi toteutunut.” Voidakseen aloittaa tienraivauksen hän vähensi liiketoimiin käyttämänsä ajan puoleen ja käytti aamupäivät kenttäpalvelukseen. Hänen haaveensa toteutui 1. lokakuuta 1984, kun hän aloitti vakituisen tienraivauksen. Vaikka hänen tulonsa vähenivät puoleen, myös hänen menonsa ovat pienemmät. Nyt hänen vaimonsakin palvelee vakituisena tienraivaajana, ja hänen tyttärensä toimii aika ajoin osa-ajan tienraivaajana.
Hän palvelee koko ajallaan sokeudestaan huolimatta
Sairastettuaan vihurirokon Pantaleon Tatoy on ollut sokea kolmivuotiaasta asti. Vuonna 1972 hän kuuli ensi kerran totuudesta ja alkoi tutkia kirjaa Totuus joka johtaa ikuiseen elämään. Tämä auttoi häntä pian voittamaan riippuvaisuutensa tupakasta ja alkoholista, ja 29. heinäkuuta 1973 hän vertauskuvasi vihkiytymisensä Jehovalle vesikasteella.
Kun Pantaleon alkoi saarnata naapureilleen, hänen vanhempi sisarensa torui häntä sanoen: ”Miten sinä voit muka saarnata, kun olet sokea ja sinulla on vain yhdet housut?” Mutta tämä ei masentanut Pantaleonia. Koska hän tunsi naapuristonsa hyvin, hän meni palvelukseen yksin ja saarnasi totuutta naapureilleen. Vuonna 1984 hän iloitsi voidessaan auttaa serkkuaan ja sisarenpoikaansa oppimaan totuuden, ja heidät kastettiin saman vuoden syyskuussa.
Pantaleon on voinut myös johtaa raamatuntutkistelua sisarensa kaksostytöille, Lornalle ja Luzille, jotka ovat molemmat kuuroja. Miten sokea tienraivaaja voi tutkia kuurojen kanssa? Hänellä on apulainen, joka auttaa häntä käyttämään julkaisuissa esiintyviä kuvia. Pantaleonin selittäessä totuutta hänen serkkunsa Roquina kääntää hänen puheensa viittomakielelle kaksosia varten. Vakavasta vammastaan huolimatta Lorna ja Luz kastettiin 20. huhtikuuta 1985. Pantaleon toimi ensin vuoden osa-ajan tienraivaajana, ja sitten 1. maaliskuuta 1985 hänet nimitettiin vakituiseksi tienraivaajaksi.
Kokoajanpalvelus elämänurana
Erään koulun päättäjäisissä muuan oppilas sanoi luokkatoverilleen, joka oli Jehovan todistaja: ”Aina kun kysyn teikäläisiltä, minkä elämänuran he valitsevat koulusta päästyään, he kaikki sanoivat ryhtyvänsä ’tienraivaajiksi’. Mikä se sellainen elämänura on?” Nuori todistaja selitti, mitä tienraivaus merkitsi. Koulutoveri kiinnostui ja hyväksyi raamatuntutkistelun, ja pian hänkin oli asettanut tavoitteekseen tienraivauksen.
Toiset ovat havainneet, ettei koulun opinto-ohjelma tyydytä hengellisiä tarpeita. Muuan Boholissa asuva nuori sisar, joka kävi viimeistä vuottaan koulua, havaitsi ehtivänsä olla tienraivaaja opiskelunsa lomassa. Myöhemmin hän kävi Tienraivaajien palveluskoulun ja sanoi, ettei tavallista koulua voinut verrata Tienraivaajien palveluskouluun ja siihen iloon, jota hän sai Jehovalle suorittamastaan kokoajanpalveluksesta. Hän palvelee tätä nykyä tienraivaajana alueella, jolla saarnaajia tarvitaan kovasti.
Nuoret ja vanhat osallistuvat palvelukseen alttiisti
Psalmien kirja ennusti, että Valtakunnan hallitessa Jumalan kansa olisi ”altista”. Lisäksi se sanoo, että ”nuorukaiset ynnä neitsyet, – – vanhat yhdessä nuorten kanssa” ylistäisivät Jehovan nimeä. (Psalmi 110:3; 148:12, 13) Tämä pitää epäilemättä paikkansa Jumalan kansaan kuuluvista Filippiineillä.
Tuoreimman raportin mukaan Filippiinien vakituisista tienraivaajista 1 159 eli 13 prosenttia on alle 20-vuotiaita. On todella suuri ilo nähdä nuorten näin epäitsekkäästi ’muistavan Luojaansa nuoruudessaan’ sen sijaan että he tuhlaisivat sen itsekkäisiin tai maailmallisiin pyrkimyksiin! – Saarnaaja 12:1.
Jotkut jotka aloittivat kokoajanpalveluksen nuorina, ovat nyt jo iäkkäitä, mutta palvelevat edelleen uskollisesti. Veli Leodegario Barlaan ja hänen vaimonsa Natividad aloittivat tienraivauksen 1. huhtikuuta 1938. He ovat läpäisseet vaikeat sotavuodet ja ovat palvelleet monissa eri tehtävissä, muun muassa matkatyössä. Veli Barlaan on nyt 72-vuotias ja palvelee yhä innokkaasti erikoistienraivaajana vaimonsa kanssa San Carlosissa Pangasinanissa.
Toiset ovat aloittaneet kokoajanpalveluksen myöhemmin elämässään ja ovat jatkaneet sitä vanhuuteen asti. Esimerkiksi Leoncio Sabandal aloitti tienraivauksen 52-vuotiaana ja on yhä 92-vuotiaana erikoistienraivaaja. Hän ja hänen vaimonsa ovat auttaneet 118:aa ihmistä vihkimään elämänsä Jehovalle. Samalla tavoin Cipriano Sepulveda vanhempi aloitti tienraivauksen vasta 72-vuotiaana ja toimi vakituisena tienraivaajana vuonna 1985 tapahtuneeseen kuolemaansa asti, jolloin hän oli 88-vuotias. Paula Mariano aloitti tienraivauksen 71-vuotiaana ja on yhä kokoajanpalveluksessa 88-vuotiaana raihnaisuudestaan huolimatta. Nämä ja toiset iäkkäät ovat todella erinomaisia esimerkkejä uskosta ja antaumuksesta!
Kasvusta iloitaan
Kun tarkastelemme kuluneita 50 vuotta, havaitsemme Jehovan aivan ilmeisesti siunanneen todistajien innokkaita ponnisteluja. Kun vuonna 1935 oli vain kourallinen todistajia, niin vuoden 1986 helmikuussa oli suuri ilo nähdä 88 113:n osallistuvan kenttäpalvelukseen! Tuosta yhdestä pienestä Rizal Avenuella Manilassa kokoontuneesta seurakunnasta on nyt kasvanut 2 454 seurakuntaa, jotka sijaitsevat eri puolilla maata ja jotka on järjestetty 120 kierrokseksi.
Entä mitä on sanottava tulevaisuudennäkymistä? Se että muistonvietossa 4. huhtikuuta 1985 oli läsnä kaikkiaan 268 526 henkeä – yli kolme kertaa koko maan todistajien määrä – oli kannustava merkki. Lisäksi helmikuussa 1986 johdettiin 63 248:aa Raamatun kotitutkistelua kiinnostuneille. Epäilemättä kasvu siis jatkuu, kun Jehova siunaa ja hyväksyy todistajiensa työn.
Me olemme iloisia siitä, että Jehova on tehnyt hyvin hedelmälliseksi sen työn, jonka hänen varhaiset voidellut todistajansa aloittivat näillä saarilla yli 50 vuotta sitten. Jehovan siunauksen ja ohjauksen turvin hänen kansansa Filippiineillä toimivat jäsenet pyrkivät edelleen laajentamaan saarnaamis- ja opettamistyötään tulevina päivinä.
[Taulukko s. 28]
50 vuoden kasvu Filippiineillä
1935 20
1940 222
1950 10 055
1960 31 608
1970 54 789
1980 61 164
1986 88 113