Miten kristittyjen tulisi suhtautua vapautukseen

KRISTITYT vastustavat ”vapautusta”, joka perustuu oikealaatuisen vallankäytön hylkäämiseen. Miksi? Siksi koska se ei todellisuudessa vapauta vaan orjuuttaa. Valaisemme tätä yksinkertaisella esimerkillä.

Nuorta ärsyttää alistua vanhempiensa valtaan, koska he kieltävät häntä tupakoimasta ja juomasta alkoholijuomia. Ja koska hän ei ymmärrä vanhempiensa vallankäytön koituvan omaksi parhaakseen, hän kaipaa vapautusta siitä. Tultuaan täysi-ikäiseksi ja lähdettyään kotoa hän lopulta saa vapautuksen, jota hän on aina halunnut. Mutta vuosia myöhemmin, kun hänestä on tullut ketjupolttaja ja lähes alkoholisti, hänen lääkärinsä kehottaa häntä terveyssyistä lopettamaan sekä tupakoimisen että juomisen. Hänestä on vaikeaa noudattaa tätä neuvoa. Hänen vapautuksensa onkin johtanut riippuvuuteen, orjuuteen.

Vapautus rajattomasta vallasta

Jumalan valta on rajatonta ja perustuu siihen, että hän on Luoja. Tämän vuoksi hänellä on oikeus päättää luomustensa puolesta, mikä on oikeaa käytöstä sekä mikä on moraalista ja mikä moraalitonta. Nämä ihmiskunnan parhaaksi asetetut mittapuut on selvästi esitetty Raamatussa. ”Älkää eksykö”, se sanoo. ”Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa.” – 1. Korinttolaisille 6:9, 10.

Varsinkin tällä maailmallisen viisauden ja sivistyksen vuosisadalla, 20. vuosisadalla, ihminen on yrittänyt vapautua näistä moraaliohjeista. Mutta huolimatta mistä tahansa niin kutsutusta vapautuksesta hän ei ole voinut vapautua niistä seurauksista, jotka tulevat sen harjoittamisesta, mitä Jumala pitää syntinä. Vapauden sijasta sellaiset ihmiset ovat tulleet omien halujensa ja himojensa orjiksi, kuten Jeesus selvästi osoitti sanoessaan: ”Jokainen synnin tekijä on synnin orja.” – Johannes 8:34; ks. myös Roomalaisille 6:16.

Vapautus suhteellisesta vallasta

Hallituksen viranomaisilla on oikeus käyttää valtaa valtion rajojen sisäpuolella, vanhemmilla perheessä, opettajilla koulussa ja kristityillä vanhimmilla seurakunnassa. Tällainen valta on tietenkin vain suhteellista. Kun Jehova esimerkiksi kehottaa palvelijoitaan lukemaan hänen Sanaansa ja seurustelemaan toisten kristittyjen kanssa, hänen rajaton valtansa ylittäisi sellaisen aviomiehen suhteellisen vallan, joka saattaisi kieltää vaimoaan tekemästä kumpaakaan näistä. – Apostolien teot 5:29.

Koska kristityt tunnustavat valtion suhteellisen vallan, he eivät kuitenkaan voisi osallistua vapautusliikkeisiin, joiden tarkoitus on kukistaa tuo valta. He eivät voisi suvaita kansalaistottelemattomuutta vain siksi, etteivät he hyväksy hallituksen politiikkaa, eivätkä he voisi kannustaa ketään pidättymään verojen maksamisesta protestiksi joillekin menettelytavoille. ”Se, joka vastustaa tätä valtaa, on asennoitunut Jumalan järjestelyä vastaan”, sanoi apostoli Paavali jatkaen sitten: ”Ne, jotka ovat asennoituneet sitä vastaan, saavat itselleen tuomion.” – Roomalaisille 13:1–4.

Mutta entäpä jos joku hallituksen viranomainen on epäoikeudenmukainen ja käyttää valtaansa väärin? Entä jos hän syrjii yksilöitä tai epäsuosiossa olevia vähemmistöjä? Raamatun neuvo kuuluu: ”Jos näet köyhää sorrettavan sekä oikeutta ja vanhurskautta poljettavan maakunnassa, niin älä sitä asiaa ihmettele; sillä ylhäistä vartioitsee vielä ylhäisempi.” (Saarnaaja 5:7) On ehkä mahdollista vedota johonkin korkeampaan hallintoelimeen tai oikeusistuimeen. Mutta vaikka oikeudenmukaista kohtelua ei saataisikaan näillä keinoin, niin Jumalan palvelijat voivat luottaa siihen, että ”Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle”. – 2. Aikakirja 16:9.

Perheessä vallitsee samanlainen tilanne. Jos aviomiehet tai isät käyttävät valtaansa väärin, voimme olla varmoja siitä, että Jumala oikaisee lopulta asiat eikä salli minkäänlaista epäoikeudenmukaisuutta uudessa järjestelmässään, joka tulee pian. Sillä välin kristityt naiset ja lapset kunnioittavat edelleen kristillistä päänasemaa koskevaa periaatetta, vaikka tuota asemaa toisinaan käytettäisiinkin väärin. He ymmärtävät, ettei tarkoituksena ole väheksyä ketään, vaan että tällainen järjestely on tehty rauhan ja ykseyden varmistamiseksi sekä perheessä että kristillisessä seurakunnassa. – 1. Korinttolaisille 11:3.

Vapautus seurakunnassa käytettävästä vallasta

Jumalan sana sanoo kristillisessä seurakunnassa vallitsevasta päänasemasta: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin.” (Heprealaisille 13:17) Vaikka vanhinten valta onkin suhteellista, niin Jumala on sen heille uskonut pyhän henkensä välityksellä. Näin ollen se on suotu heille suoranaisemmin kuin suhteellinen valta esimerkiksi hallitusviranomaisille. – Apostolien teot 20:28.

Joidenkuiden mielestä Jumalan näkyvän järjestön asettamat säännöt ja ohjeet ovat liian rajoittavia eivätkä salli yksilöitten käyttää tarpeeksi omaa vapauttaan. Tästä syystä he ovat lakanneet olemasta Jehovan todistajien yhteydessä; eivätkä he enää halua alistua niiden valtaan, jotka valvovat heidän sielujaan. Vaikka tällaiset ihmiset saattavat ajatella olevansa vapaita, heidän ”vapautuksensa” on itse asiassa tehnyt heidät jälleen väärien uskonnollisten oppien ja tapojen orjiksi.

Tosi kristityt kunnioittavat kyllä sekä Jumalan rajatonta että ihmisten suhteellista valtaa. Tämä oikea näkemys vallasta estää heitä käyttämästä väärin sitä kristillistä vapautta, jonka totuuden tunteminen on heille antanut.

[Huomioteksti s. 6]

Jumalan valta on rajatonta ja perustuu siihen, että hän on Luoja

[Huomioteksti s. 7]

Kristityt eivät kapinoi valtiota vastaan sen menettelytapojen vuoksi, joista sen on tehtävä tili Jumalalle

[Huomioteksti s. 7]

Tosi kristityt kunnioittavat sekä Jumalan rajatonta että ihmisten suhteellista valtaa

[Kuvat s. 5]

Jehova Jumalan, Ylimmän Vallanpitäjän, arvostaminen

Verojen maksaminen maallisille vallanpitäjille

Suhteellisen vallan tunnustaminen seurakunnassa