Mikä on todella arvokasta?

”Monet heistä viettävät tyhjää elämää, eivät voi pitää työpaikkaa, heillä ei ole kestäviä ihmissuhteita ja he vaeltavat päämäärättömästi paikasta toiseen muista eristettyinä – eikä kukaan välitä. Miksi? Koska he ovat äärimmäisen rikkaita.” – New York Times, 15.5.1984.

ON SELVÄÄ, että rahaa tarvitaan ruoan, vaatteiden, suojan, kulkuneuvon, lääkärinavun ja muiden elämän välttämättömyyksien hankkimiseen. Itse asiassa tajunnet, että nyky-yhteiskunnassa olisi vaikea elää ilman rahaa, sillä, kuten Raamattu sanoo, ”raha kaiken hankkii”. – Saarnaaja 10:19.

Yllä lainattu sanomalehtikirjoitus käsitteli silti rikkaiden tunneperäisiä ongelmia. On selvästikin vaarallista keskittää koko elämänsä rahan ja omaisuuden hankkimiseen. Silti monet ihmiset tekevät niin. Ahne kunnianhimo on toisinaan kohtalokasta. Saamme kuulla menevistä miehistä, jotka 30- tai 40-vuotiaina kuolevat sydänkohtaukseen. Jotkut heistä ovat vaarantaneet terveytensä, ja jopa elämänsä, toteuttaakseen rahaan liittyvät kunnianhimonsa. Meidän ei tarvitse olla syvästikään uskonnollisia myöntääksemme, että heidän olisi ollut parempi ottaa varteen Jeesuksen Kristuksen sanoista: ”Mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa koko maailman, mutta menettää sielunsa? Tai mitä ihminen antaa sielunsa korvaukseksi?” – Matteus 16:26.

Mikä on todella arvokasta?

Tiedät varmasti, että sellaisilla asioilla ei ole loppua, joita meillä saattaisi olla kiusaus havitella. Joissakin maissa tavoitellaan videonauhuria, omaa kotia tai kalliita urheiluvälineitä. Jossain muualla saattavat tavoitteet olla arvoltaan vaatimattomampia. Eräässä maassa muuan nuori nainen harjoitti prostituutiota saadakseen rahaa parempiin vaatteisiin.

Vaikka saatammekin tajuta, että puhtaasti materialistiseen elämänkatsomukseen liittyy vaaroja, niin miten voimme suojella itseämme? Täytyykö meidän kääntää selkämme yhteiskunnalle, eristäytyä ja alkaa elää erakkona, kuten jotkut ovat tehneet? Pohtiessamme sitä, mikä on todella arvokasta, meidän tulisi myös kysyä, mikä tuottaa meille aitoa onnea ja tyydytystä ajan mittaan.

Tarkastelkaamme esimerkkiä, josta voi olla apua. Hän on mies, jota on vuosisatojen ajan kunnioitettu ja ihailtu esikuvana. Hän oli rabbiininen lakimies ja kuului ensimmäisen vuosisadan aikaiseen juutalaislahkoon, jonka jäsenet tunnettiin ”rahaa rakastavina”. (Luukas 16:14) Hänen nimensä oli Paavali, ja hänellä oli koulutusta ja tarvittavaa tarmoa, niin että hän olisi voinut koota varallisuutta ja saada yhä suuremman arvoaseman yhdyskunnassa.

Erään järkyttävän kokemuksen avulla hän kuitenkin havaitsi, että jokin aivan muu oli todellisuudessa kaikkein arvokkainta elämässä. Oletpa tällä hetkellä samaa mieltä tai et, sinun kannattaa harkita sitä, mihin tulokseen Paavali tuli.

Hän ratkaisi, että arvokkain asia elämässä oli hyväksytty asema Jumalan edessä Jeesuksen opetuslapsena. Se oli Paavalille niin arvokas, että hän saattoi Jeesuksen apostolina kestää vaikeuksia ja vainoa. Hän oli kuin muinaisten aikojen kuuluisa mies, Mooses, joka ”piti Kristuksen saamaa soimausta suurempana rikkautena kuin Egyptin aarteita”. – Heprealaisille 11:26; 2. Korinttolaisille 11:23–27.

Sinun on myös hyvä tietää, ettei Paavali koskaan katunut sitä, että kristityksi apostoliksi tuleminen oli johtanut arvoaseman menetykseen juutalaisessa yhteiskunnassa. Nautittuaan noin 25 vuotta antaumuksellisen kristityn elämästä hän kirjoitti: ”Niitä asioita, jotka olivat minulle voittoja, olen pitänyt tappiona Kristuksen vuoksi. Minähän muuten pidänkin kaikkea tappiona Herrani Kristuksen Jeesuksen tuntemuksen verrattoman arvon vuoksi. Hänen takiaan olen menettänyt kaiken ja pidän sitä paljona roskana, jotta voittaisin Kristuksen ja minun todettaisiin olevan hänen yhteydessään.” (Filippiläisille 3:7–9) Sinun täytynee myöntää Paavalin olleen vakuuttunut siitä, että hän oli saanut itselleen jotakin todella arvokasta.

Paavalin valinta ei merkinnyt sitä, ettei hän sen jälkeen olisi enää omistanut mitään aineellista. Harkitsepa esimerkiksi hänen seuraavia sanojaan: ”Kaikissa oloissa olen oppinut sekä kylläisenä olemisen että nälän näkemisen, sekä runsaudessa olemisen että puutteen kärsimisen salaisuuden.” – Filippiläisille 4:12.

Suhtaudutpa miten tahansa kristillisyyteen, havaitset todennäköisesti, miten hyvä lopputulos tästä kaikesta oli Paavalille. Hänen valintansa sen suhteen, mikä oli hänelle todella arvokasta, toi hänelle tyydytyksen tunteen, joka puuttuu maailman rikkaimmilta miehiltä ja naisilta. Öljymiljonääri Jean Paul Getty tunnusti: ”Rahalla ei välttämättä ole mitään yhteyttä onnellisuuteen. Ehkä onnettomuudentunteeseen.”

Ihminen voi kuitenkin väittää olevansa kristitty, eikä hän silti välttämättä tunnista, mikä on kaikkein arvokkainta. Tämä piti paikkansa ensimmäisellä vuosisadalla, sillä Paavali sanoi yhdestä toveristaan: ”Deemas on jättänyt minut, koska hän rakasti nykyistä asiainjärjestelmää.” (2. Timoteukselle 4:10) Deemas luopui aikana, jolloin hän olisi voinut auttaa vangittuna ollutta apostolia, ja piti parempana sitä, mitä tämä järjestelmä tarjosi hänelle.

Paavali osoitti, miten vakavaan vaaraan materialistinen katsantokanta voisi saattaa kristityn, sanoessaan: ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat – – lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.” – 1. Timoteukselle 6:9, 10.

Voisit siksi kysyä itseltäsi, millainen asema rahalla ja omaisuudella tulisi olla elämässäni. Tarkastelkaamme asiaa lisää nähdäksemme, miten voit omistaa jotakin sellaista, mikä on todella arvokasta.