Hedelmän kantaminen ”maustesaarella”
KARIBIANMEREN lämpimissä, kimaltelevissa vesissä kylpee pikkuruinen ”maustesaari”. Sitä kutsutaan myös Grenadaksi, ja sen pinta-ala on vain 310 neliökilometriä. Kun siihen kuuluvat saaret, Carriacou ja Petit Martinique, lasketaan mukaan, niin siltikin kokonaispinta-ala on vain 344 neliökilometriä. Grenada sai lempinimen ”maustesaari”, koska siellä kasvaa paljon esimerkiksi sellaisia maustekasveja kuin kaneli, neilikka, tongapapu ja muskottipähkinä.
Saaren pohjoisesta etelään ulottuva vuorijono putoaa jyrkästi mereen varsinkin länsipuolella. Kirkasvetiset joet ja virrat juoksevat alas mereen, ja saarella kasvaa runsaasti rehevää trooppista metsää. Kuivan kauden aikana rinteitä ja kapeita laaksoja peittävät kirkkaanpunaiset ja keltaiset villit ikikukat ja kukkivat poui-puut. Tätä väriloistoa lisäävät vielä monet erilaiset kukkivat kasvit kuten ihmeköynnös, kiinanruusu, lumityräkki ja voimakkaasti tuoksuva yönkuningatar.
Grenadan huomattava piirre on sitä ympäröivä palmujen reunustama merenranta, jonka laidalla hohtavat kauniit valkoiset hiekkarannat. Taloutta on perinteisesti pidetty pystyssä banaanien, kaakaon ja muskottipähkinöiden viennillä sekä turismilla. Grenadan asukkaille lähettävät melkoisesti rahaa myös siirtolaissukulaiset, jotka ovat muuttaneet muun muassa Arubaan, Curaçaoon, Englantiin, Trinidadiin, Venezuelaan ja Yhdysvaltoihin. Grenadan 112 000 ystävällisellä asukkaalla on hymyilevät kasvot ja taito muuttaa lyhyet huomautukset sukkeliksi ajankohtaisiksi lausunnoiksi.
Totuuden siementen kylväminen
Totuuden siemeniä tälle värikkäälle saarelle kylvettiin ensi kerran vuonna 1914, jolloin ensimmäinen maailmansota syttyi. Elias James -niminen grenadalainen palasi silloin Panamasta. Hän oli työskennellyt siellä siirtolaisena ja ottanut vastaan Jumalan valtakuntaa koskevan sanoman, ja hänestä oli tullut vihkiytynyt, kastettu palvelija. Hän kylvi innokkaasti totuuden siementä tämän maustesaaren ystävällisten ihmisten keskuuteen. Ennen pitkää hän tapasi Grenadassa asuvan barbadoslaisen miehen, Briggsin. Briggs omaksui nopeasti Valtakunnan sanoman, ja niin hänestä tuli ”maustesaaren” ensi hedelmä. Koska Briggs näki, että tarvittiin jokin kokouspaikka, hän antoi talonsa ensimmäisen kerroksen Jehovan kansan käyttöön ensimmäiseksi kokouspaikaksi pääkaupungissa St. George’sissa.
Elias James oli antaumuksellinen palvelija ja erinomainen puhuja, joten hän auttoi monia vilpittömiä ihmisiä totuuteen. Heidän joukossaan oli hänen kälynsä Chriselda James. Hän on nykyään 88-vuotias, ja hän on ainoa voidelluksi tunnustautuva kristitty koko saarella. Hän kasvatti yhdeksän lasta, ja hänen miehensä itsepintaisesta vastustuksesta huolimatta heistä kaikista tuli kastettuja todistajia. Kolme heistä on sittemmin kuollut, mutta muut ovat yhä toimeliaita palvelijoita, kaksi heistä toimii tienraivaajana ja yksi erikoistienraivaajana ja vanhimpana.
Elias James teki pitkän päivätyön tienraivaajana kylväessään totuuden siemeniä Grenadassa ennen kuin hän päätti maallisen vaelluksensa. Nykyään saarella on kuusi seurakuntaa ja Carriacoussa yksi seurakunta, joiden yhteinen huippu on 353 Valtakunnan julistajaa.
Uskolliset todistajat ovat hitaan mutta varman kasvun aikana läpäisseet monia poliittisia muutoksia kruunun siirtomaasta osavaltion kautta Englannista vuonna 1974 itsenäistyneeksi valtioksi. Tuona aikana hyvää uutista ei juurikaan vastustettu, ja ihmiset olivat yleensä halukkaita kuuntelemaan, vaikkakin toisinaan pelkästä kohteliaisuudesta. Vuonna 1979 muutos joidenkuiden poliittisissa asenteissa johti vallankumoukseen, jonka seurauksena valtaan nousi kansan vallankumouksellinen hallitus. Vaikka monet pelkäsivät, että uusi sosialismiin taipuvainen hallitus rajoittaisi jotenkin uskonnollista toimintaa, niin ei käynyt, ja Valtakunnan hedelmän tuottaminen jatkui edelleen.
Dramaattinen käänne tapahtui 19. lokakuuta 1983, päivänä, jota grenadalaiset eivät unohda pitkään aikaan. Armeijan edustajat kaappasivat silloin vallan hallitukselta. Useita hallituksen virkamiehiä ammuttiin kuoliaaksi ja siinä ohessa useita siviilejä, joiden tarkkaa määrää ei tiedetä.
Tätä seurasi pian neljä päivää kestänyt ankara ympärivuorokautinen ulkonaliikkumiskielto, jonka aikana jokainen ulkona liikkuva oli uhattu ampua. Nämä melskeiset tapahtumat, jotka olivat saaren rauhallisille asukkaille aivan uutta, herättivät laajalti pelkoa ja epävarmuutta. Koska kaikkien oli pakko pysytellä kotonaan, niin varsinkin sairaat ja vanhukset kärsivät suuresti.
Monet grenadalaiset heräsivät aikaisin tiistaiaamuna 25. lokakuuta 1983 epätavallisiin ääniin: lentokoneitten surinaan, jonka keskeyttivät voimakkaat räjähdykset ja raskaiden konetuliaseitten rätinä. Myöhemmin he saivat paikallisen radioaseman kautta tietää, että ulkomaalaiset joukot olivat vallanneet saaren. Selontekojen mukaan itäisen Karibian valtioiden järjestön joukot sekä Yhdysvaltain merijalkaväen joukot olivat yhdessä puuttuneet asiaan asevoimin kenraalikuvernöörin pyydettyä apua. Kesti vain muutaman tunnin, kun molemmat (sekä Pearlsin että Point Salinesin) lentokentät joutuivat Karibian valtioiden järjestön sekä Yhdysvaltojen joukkojen valvontaan. Keskipäivään mennessä Grenadasta oli tullut kansainvälisten uutisten pääaihe.
Vallankumouksellisten ja ulkomaalaisten joukkojen välille kehkeytyi ankara taistelu. Tämä tapahtui kuitenkin pääasiassa St. George’sin alueella. Monet siellä asuvat ihmiset viettivät nuo myrskyisät päivät vuoteittensa alla. Jotkut eivät edes uskaltaneet mennä keittiöönsä valmistamaan perheelleen ruokaa. Onneksi ketkään saarella olleet Jehovan todistajat eivät haavoittuneet taistelussa. Jotkut joutuivat kuitenkin vaarallisen lähelle kuolemaa.
Kristittyjen rohkeus kuohunnan keskellä
Erästä naistodistajaa ”kuolema hipaisi läheltä”, kuten eräs paikallinen vanhin kuvaili tilannetta. Vanhin kertoo: ’Tämä sisar etsi suojaa naapurinsa talosta, missä hän ajatteli olevansa paremmassa turvassa. Hän sekä talon muut asukkaat kuulivat ammuttavan laukauksia talon vieressä olevalta mäeltä. Yhdysvaltain merijalkaväen joukot alkoivat tulittaa taloa luullen laukausten tulleen sieltä. Kaikki talossa olleet painautuivat äkkiä pitkälleen lattialle. Kun ristituli hiukan hellitti, talon omistaja syöksyi hermostuneena ulos heiluttaen kädessään valkoista lakanaa. Kaikki talossa olleet seurasivat häntä ulos, pelokas sisaremme mukaan luettuna. Heidän seisoessaan siinä pihalla tulitus alkoi taas. Se oli suunnattu suoraan heihin, mutta tällä kertaa se tuli mäeltä, jolta se oli alun perin alkanutkin. Luotien viuhuessa merijalkaväen sotilaat raahasivat heidät kaikki pian pois turvalliseen paikkaan. Ihmeellistä oli, ettei kukaan loukkaantunut. Merijalkaväen sotilaat kertoivat heille myöhemmin, että he olivat olleet hyvin onnekkaita, sillä sotilaat olivat olleet juuri aikeissa räjäyttää koko talon ilmaan luullessaan vallankumouksellisten joukkojen olevan siellä tulittamassa. Kun jännitys oli laantunut, rakas sisaremme huomasi viisi senttimetriä pitkän piikin törröttävän jalastaan. Hän ei ollut edes tuntenut tuskaa, kun se oli painunut hänen lihaansa!’
Tulituksen jatkuessa erään toisen vanhimman viisivuotias tytär kaatui kotonaan niin että hänen vasen käsivartensa murtui. Lääkärinapua oli mahdotonta saada. Vanhemmat eivät voineet kuin antaa lapselle kipua lievittäviä lääkkeitä. Kun tilanne oli useita päiviä myöhemmin rauhoittunut, he veivät lapsen luunmurtumiin erikoistuneelle lääkärille. Tutkimuksissa havaittiin, että murtumia oli useita. Luut olivat kuitenkin jo paikoillaan ja parantuminen oli alkanut ilman mitään komplikaatioita. Tarpeetonta sanoakaan, että huolestuneet vanhemmat olivat ilahtuneita.
Muuan hento sisar sai yllätyksekseen havaita, miten vahva hän todella oli. Hänen sokeritautia sairastava ja häntä kaksi kertaa painavampi miehensä pyörtyi ja kaatui lattialle jolloinkin ulkonaliikkumiskiellon aikana. Sisar oli ainoa talossa oleva aikuinen, eikä hän voinut saada ulkopuolista apua. Mitä hän siis voisi tehdä? Hän kertoi: ”Huusin Jehovaa ja anoin häneltä apua. Voin rehellisesti sanoa, että Jehova kuuli hartaan anomukseni. Kovan ponnistelun jälkeen onnistuin saamaan mieheni pois lattialta istuvaan asentoon, kunnes hän tuli jälleen tajuihinsa. Voin vain sanoa, että silloin saamani voimat tulivat Jehovalta.”
Lyhyen mutta ankaran taistelun aikana nimitetyillä vanhimmilla oli useita tilaisuuksia olla ”suojana rankkasateelta”. (Jesaja 32:1, 2) He panivat alttiiksi turvallisuutensa ja jopa henkensä antaessaan sekä fyysistä apua että hengellistä lohtua monille veljille, joiden luona he vierailivat, varsinkin niillä alueilla, joilla taistelu oli ankaraa.
Muuan vanhin perheineen evakuoitiin kodistaan satojen ihmisten ohella, ja heidät pantiin pakolaisleiriin. Heidän täytyi kestää suurten aseitten kovaääniset räjähdykset, jotka tekivät lähes kuuroksi. Eräs tällainen räjähdys kirjaimellisesti heitti vanhimman, hänen vaimonsa ja heidän tyttärensä maahan. Kun veljeltä kysyttiin, miten hän kykeni pysymään tyynenä tuon tulikokeen aikana, hän sanoi: ”Pelottomuuteni ja tyyneyteni olivat seuraus vuosia kestäneestä Jumalan sanan tutkimisesta, mikä rakensi minua ja valmisti minua tällaisia epätavallisia tilanteita varten.” Niinpä tämä vanhin pystyi rauhoittamaan ja lohduttamaan tuossa leirissä olevia toisia todistajia.
Muutamia viikkoja myöhemmin, kun Yhdysvaltain ja Karibian maitten järjestön joukot olivat saaneet valvontaansa koko saaren, perustettiin väliaikainen hallitus. Sen hallinnon aikana tilanne pysyi jotakuinkin muuttumattomana, niin että saatettiin järjestää yleiset vaalit. Ne pidettiin 3. joulukuuta 1984. Pääministeri Herbert Blairen johtaman uuden kansallisen puolueen alaisuudessa myrskyisä menneisyys näyttää häipyneen taka-alalle, ja monet katsovat luottavaisina tulevaisuuteen.
Vahvistetut edessä olevaan työhön
Äskeiset tapahtumat ovat vahvistaneet kaikkia Grenadan Jehovan todistajia. He ovat kokeneet Jehovan suojeluvoiman ja ovat päättäneet ponnistella Valtakunnan saarnaamistyössä yhä innokkaammin. Monet vilpittömät ja rehellissydämiset ihmiset, jotka ovat osoittaneet aitoa kiinnostusta Valtakunnan sanomaa kohtaan, olivat niiden 914:n joukossa, jotka olivat läsnä Kristuksen kuoleman muistojuhlassa 4. huhtikuuta 1985. Tuossa tilaisuudessa oli läsnä noin kaksi kiinnostunutta jokaista saaren 350:tä todistajaa kohti. Todella hyvä mahdollisuus kasvuun tulevaisuudessa!
Grenadan luonnonkauneus antaa aavistuksen siitä, miltä luvattu paratiisimaa tulee näyttämään. Maan Luoja, Jehova, on luvannut sellaisen maailmanlaajuisen paratiisin aivan varmasti. Pian ”vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti”. (Psalmit 37:10, 11, 29) Kaikki Jehovan todistajat ovat iloisia ja innokkaita voidessaan kertoa tätä sykähdyttävää toivon sanomaa kaikkialla tällä ”maustesaarella” asuville grenadalaisille.