Miksi jotkut papit kieltäytyvät kastamasta lapsia?

ALAN ja Sonia halusivat ainoastaan, että heidän lapsensa kastettaisiin. Siksi he järkyttyivät, kun heidän anglikaanipappinsa ei ainoastaan kieltäytynyt suorittamasta tuota toimitusta vaan myös antoi heille seuraavan neuvon: ”Kastakaa lapsi itse.” Syynä tähän oli se, etteivät Alan ja Sonia käyneet säännöllisesti kirkossa. – Christian Century, 3.–10.6.1981.

Melko monet avioparit ovat monissa maissa saaneet samanlaisen kieltävän vastauksen, mikä on selvä osoitus siitä, että jotkut kirkot ovat muuttamassa käsitystään lapsikasteesta. Tarkastellaanpa esimerkiksi roomalaiskatolista kirkkoa. Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen tuo kirkko muutti lapsikasteeseen liittyviä menojaan. Se tosin edelleen kastaa lapsia, mutta nykyisin vanhempien täytyy ensin vakuuttaa, että he kasvattavat lapsen katolilaiseksi. Vatikaani määräsi: ”Jos näitä vakuutuksia ei esitetä todella vakavasti, voi olla perusteet sille, että sakramenttia lykätään; jos noita vakuutuksia ei ole annettu lainkaan, sakramentista tulisi jopa kieltäytyä.” – L’Osservatore Romano, ”Ohjeita lapsikasteesta”, 1.12.1980.

Katolisen papin Joseph M. Champlinin mukaan nykyinen tilanne poikkeaa suuresti niistä ajoista, jolloin ”innokkaat lähetyssaarnaajat kastoivat pakanalapsia, jotka oli hylätty tienvarteen”, ja jolloin papit ”kehottivat vanhempia kuolemansynnin uhalla kastamaan lapsensa viivyttelemättä kuukauden kuluessa”.

Mistä nämä asenteenmuutokset johtuvat? Yksi syy on se, että kirkon johtajat käsittävät nyt, ettei kaste tee kenestäkään kristittyä. Kirkossa kävijöiden määrän vähenemisestä ja kastettujen katolilaisten keskuudessa ilmenevästä yleisestä uskonnollisen hartauden puutteesta on alettu todella huolestua. ”Miksi kirkon pitäisi lisätä ongelmaa kastamalla lapsia, joista voi melkein varmasti sanoa, että heistä ei tule uskonnollisesti aktiivisia aikuisia?” esittää muuan U.S. Catholic -lehden kirjoitus.

Uusi tiukka tapa suhtautua kasteeseen paljastaa myös vakavan erimielisyyden teologien keskuudessa. Katolinen kirjailija Joseph Martos huomauttaakin, että monet pappismiehet eivät yksinkertaisesti usko lapsikasteen olevan ”maaginen riitti, jolla on näkymättömiä vaikutuksia sieluun”. Heidän mielestään sellainen näkemys on keskiaikainen, vanhentunut.

Ei siis ihme, että monet vilpittömät katolilaiset ovat hämmentyneitä. Onhan kirkko toki aina opettanut, että kastamattomat lapset voisivat joutua tuliseen helvettiin tai joksikin aikaa kiirastuleen. Jos tämä pitää paikkansa, jotkut haluaisivat tietää, miksi kasteen suorittamisesta tulisi kieltäytyä missään tilanteessa? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä. Kuten katolinen pappi Vincent Wilkin huomautti, niiden kastamattomien määrä, jotka ovat kuolleet, on ”tosiaankin suunnaton ja mahdoton laskea. On helppo kuvitella sen muodostavan ihmissuvun suurimman osan.”

Tarkastelkaamme sen vuoksi lyhyesti lapsikastetta sekä historialliselta että raamatulliselta kannalta.