Ilon saaminen avioliiton lahjasta
”Minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” – Matteus 19:6.
1. Mitkä Jeesuksen tutut sanat tunnetaan hyvin kristikunnassa, mutta mitä kysymyksiä herää niiden suhteen?
OVATKO nämä sanat tutut sinulle? Ne ovat epäilemättä tutut miljoonille kristikuntaan kuuluville, joista koostuu suuri osa maailman väestöstä, sillä ne ovat Herran Jeesuksen sanat, jotka hän esitti aikansa uskonnollisille fariseuksille. Vaikka nuo sanat saattavatkin olla tutut, niin mitä on sanottava tuon Jeesuksen lausunnon merkityksestä? Noudattavatko ihmiset yleensä tätä neuvoa? Katsokaamme.
2–4. a) Millainen tilanne vallitsee nykyään monissa maissa Matteuksen 19:6:ssa olevien Jeesuksen sanojen noudattamisen suhteen? b) Mitä ne, jotka eivät ota huomioon avioliiton pysyvyyttä koskevia Raamatun neuvoja, paljastavat asenteestaan?
2 Monissa maissa ihmiset suhtautuvat nykyään hyvin välinpitämättömästi avioliittojärjestelyyn ja sen säilyttämiseen, minkä Jumala on sitonut yhteen. Maassa toisensa jälkeen avioerojen määrä on kohonnut epideemisiin mittasuhteisiin. Tilanne ei ole sen valoisampi niissäkään maissa, joissa valtion laki ei anna mahdollisuutta avioeroon, sillä noissa maissa ihmiset usein hylkäävät aviopuolisonsa ja alkavat elää jonkun muun kanssa. Miljoonat kristikuntaan kuuluvat samoin kuin siihen kuulumattomatkaan ihmiset eivät siis noudata Matteuksen 19:6:ssa olevaa Jeesuksen huomionarvoista neuvoa. Johtuuko se siitä, että Jeesuksen neuvo on huono, vai siitä, että ihmiset eivät kuuntele, kun Jeesus puhuu, ja että he eivät piittaa siitä neuvosta, jonka Jeesus antaa tästä asiasta?
3 Todisteet osoittavat, ettei suuri osa ihmisistä pidä avioliittoa elinikäisenä sopimuksena, jos se on ristiriidassa heidän oman elämäntapansa ja heidän omien halujensa kanssa. Heille avioliiton tarvitsee olla vain tilapäinen järjestely, jos se törmää vastakkain heidän harrastustensa, mielitekojensa tai vastenmielisyyksiensä kanssa. Näyttäisi siis melkein siltä, että aviopuolisosta hankkiudutaan eroon yhtä helposti kuin joku heittää yltään takin tai hatun, ajattelematta hetkeäkään sitä neuvoa, jonka Jeesus antoi aviosuhteeseen astuville.
4 Yleinen käsitys on, että kaikkihan näin menettelevät, ja se voi vaikuttaa niihin, jotka haluaisivat noudattaa Raamatun turvallisia neuvoja, niin että he etääntyvät Jumalan sanan hyvästä opetuksesta. Hyviä ohjeita annetaan sekä painotuotteiden välityksellä että suullisesti, mutta Raamatun neuvojen noudattamatta jättäminen voi johtaa avio-ongelmiin. (Vrt. Psalmit 19:8–12.) Jos omaksumme sellaisen asenteen, että kaikki, mikä avioliitossa on ristiriidassa oman elämäntapamme, omien mielitekojemme ja halujemme kanssa, voidaan muuttaa jättämällä avioliittoa koskevat Jumalan ohjeet huomiotta, olemme vaarallisella tiellä. Sellainen asenne saattaa meidät vastatusten yhden ihmiskunnan suurimman ongelman, itsekkyyden, kanssa, sillä usein juuri itsekkyys on avio-ongelmien perussyy. Miksi sanomme näin?
Synnin osuus
5. Miten apostoli Paavali ilmaisee Roomalaiskirjeen 7:15–20:ssä ongelman, joka meillä on siksi, että olemme syntyneet synnissä?
5 Aadamin ja Eevan jälkeläiset, niin miehet kuin naisetkin, ovat syntyneet synnissä ja epätäydellisyydessä. Tämä merkitsee sitä, että synnin perinnön vuoksi ihminen osuu harhaan ja syyllistyy jossain määrin laittomuuteen. (1. Johannes 3:4) Apostoli Paavali puhui siitä suunnattomasta taakasta, jonka synti asettaa ihmiskunnalle, sillä hän havaitsi tekevänsä sitä, mitä hän ei halunnut tehdä, ja jättävänsä tekemättä sen, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. (Roomalaisille 7:15–20) Jokainen, joka rikkoo tahallaan Jumalan lakia, on itsekäs. Joidenkuiden itsekkyys voi olla vähäistä, kun taas toisille itsekkyydestä tulee suorastaan elämäntapa, ja heidän itsekkyydestään tulee törkeää.
6, 7. Mainitse kaksi ongelmaa, jotka itsekkyys aiheuttaa avioliitossa. Minkä kysymyksen tämä saa meidät johdonmukaisesti esittämään?
6 Jos Jumalan asettamassa avioliittojärjestelyssä aviopuolisoiden välille syntyy ongelmia, niiden perussyynä on usein itsekkyys. Isänsä tai äitinsä mahdollisesti hemmottelema nainen, joka haluaa miehensä palvelevan häntä kuin orja, on pohjimmiltaan itsekäs. Mies, joka haluaa jatkaa samanlaista elintapaa kuin naimattomana ollessaankin, olla avioliiton solmittuaankin aina ”poikien” kanssa, on pohjimmiltaan itsekäs. Jos ajattelet kaikkia seikkoja, joissa aviomiehillä ja vaimoilla on erimielisyyksiä, havaitset, että itsekkyys on hyvin monien ongelmien perussyy.
7 Miten ihminen voi voittaa tämän synnynnäisen taipumuksen itsekkyyteen pyrkiessään selviytymään avioliitossa esiin tulevista ongelmista? Asian hyväksi voidaan tehdä paljonkin, ja näin voidaan estää avioliittoa ajautumasta karille. Mutta avioliittojärjestelyn kummankin osapuolen täytyy olla halukas tekemään oma osansa. Avioliitto ei ole kuin yksisuuntainen katu. Tarkastelkaamme joitakin asiaan liittyviä seikkoja.
Epäitsekkyys avioliitossa
8. Miksi avioliitto edellyttää jakamista?
8 Avioliitto edellyttää kummaltakin toiselle jakamista: kumpikaan aviopuoliso ei voi pitää toista itsestään selvänä ja ajatella, että kun toinen puolisoista antaa ja toinen ottaa, niin kaikki on hyvin. Tällainen asenne ei koidu kummankaan parhaaksi. Esimerkiksi on otettava huomioon molempien puolisoiden sukulaiset. Tämän ei saisi antaa tulla avioliiton araksi aiheeksi, niin että pidetään yhteyttä vain omiin vanhempiin tai muihin sukulaisiin eikä puolison sukulaisiin. Sitä, missä perhe viettää lomat tai muut rentoutumisajat, ei tulisi aina ratkaista yksipuolisesti. Huomaavaisuus tällaisissa asioissa edistää avioliiton onnistumista. Älkää koskaan pitäkö toistenne osuutta itsestään selvänä, vaan ilmaiskaa epäitsekkyyttä. – Filippiläisille 2:4.
Avioitumisikä
9. Mihin onnettomiin tuloksiin kevytmielinen suhtautuminen avioliittoon johtaa?
9 Koska monet sukupolveemme kuuluvat ajattelevat, että jos avioliitto ei suju, se voidaan lopettaa avioerolla, niin monet nuoret suhtautuvat avioliiton solmiessaan hyvin kevytmielisesti tuohon järjestelyyn. Tämä voi aiheuttaa ja aiheuttaakin monien teini-ikäisenä solmittujen avioliittojen purkautumisen. Sen vuoksi maailmaan syntyy myös monia ei-toivottuja lapsia. Usein nämä lapset varttuvat saamatta koskaan tietää, millaista on omistaa isä ja äiti, jotka osoittavat syvää rakkautta ja huolenpitoa heitä kohtaan.
10. Millä tavoin Galatalaiskirjeen 5:22, 23 voi auttaa avioliittoa harkitsevia?
10 Kuinka vanha ihmisen tulisi olla, ennen kuin hän harkitsee avioitumista? Ei olisi viisasta laatia tästä asiasta sääntöjä. Mutta Raamattu esittää hyviä neuvoja siitä, mitä merkitsee henkinen ja hengellinen kypsyys – sellainen kypsyys, jota avioelämään astuvat tarvitsevat. Lukisitko Galatalaiskirjeen 5:22, 23:n, jossa on lueteltu hengen hedelmät? Tarkastele huolellisesti jokaista siinä mainittua hedelmää. Juuri noita ominaisuuksia täytyy kehittää elämässä. Ihmisen ei tulisi alkaa ilmaista näitä ominaisuuksia avioliiton solmimisen jälkeen, vaan jo kauan ennen sitä jokapäiväisessä elämässään kristittynä.
11. Miten avioliittoa suunnittelevat voivat tutkia itseään?
11 Ajatelkaamme esimerkiksi sinua: Iloitsetko elämästä, oletko onnellinen saadessasi elää ja palvella Kristuksen valtakunnan etuja? Elätkö rauhassa toisten kanssa edistäen rauhaisia suhteita heihin? Vai oletko riitaisa, taipuvainen vihanpuuskiin ja herjaavaan puheeseen? Oletko pitkämielinen, pystytkö sietämään veljesi tai sisaresi ja äitisi tai isäsi heikkouksia? Vai oletko äkkipikainen ja taipuvainen vihastumaan, jos toiset eivät heti mukaudu toiveisiisi? Ilmaisetko huomaavaisuutta toisia kohtaan olemalla lempeä ja tekemällä heille hyvää? Vai oletko itsekäs, itsekeskeinen, vailla itsehillintää ja taipuvainen suuttumaan toisiin pienimmänkin ärsytyksen vuoksi? Tunnetko aitoa rakkautta toisia kohtaan, haluatko auttaa heitä, näetkö vaivaa, annatko aikaasi ja varojasi tuottaaksesi onnellisuutta toisille? Vai haluatko toisten osoittavan rakkautta sinua kohtaan, antavan aina sinulle omista varoistaan?
12. Mikä etu on miehellä tai naisella, jota elämän kokemukset ovat muovanneet ennen avioliiton solmimista?
12 On totta, ettei kukaan meistä ilmaise näitä ominaisuuksia täydellisellä tavalla. Mutta miehellä tai naisella, jota elämän vuodet ovat muovanneet ja jolla on ollut tilaisuus kehittää näitä hengellisiä ominaisuuksia, on hyvät mahdollisuudet saada avioliittonsa onnistumaan – paljon paremmat mahdollisuudet kuin ihmisellä, joka yrittää oppia tuottamaan näitä hengen hedelmiä vasta annettuaan avioliittolupauksen. – Vrt. 2. Pietari 1:5–8.
13, 14. a) Millaisen tilaisuuden hengellisten arvojen kehittämiseen ajan kuluminen suo? b) Mitä vanhemmat voivat tehdä auttaakseen lapsiaan?
13 Miksi et tutkisi rehellisesti itseäsi, mieltymyksiäsi ja vastenmielisyyksiäsi? Etkö näekin, että ajan kuluessa olet oppinut arvostamaan elämää aivan eri tavalla? Arvostitko samoja asioita 13-vuotiaana kuin 5-vuotiaana tai samoja asioita 20-vuotiaana kuin 13-vuotiaana? Ovatko ymmärtämyksesi ja arvostuksesi elämän suhteen kasvaneet vai vähentyneet saatuasi vuosien mittaan enemmän kokemusta? Etsitkö nyt aikuisena ihmisistä samoja ominaisuuksia kuin lapsena? Eikö ole usein totta, että 16- tai 17-vuotiaan tytön elämän ”ainoa” poika on jo kauan sitten unohdettu, kun hän kasvaa aikuiseksi naiseksi ja antaa enemmän arvoa miehen jumalisille ominaisuuksille ja persoonallisuudelle? 22- tai 23-vuotiaana hän saattaa todennäköisesti pitää miehen hengellisiä, henkisiä ja tunneperäisiä puolia tärkeämpinä kuin fyysisiä ominaisuuksia. Samaa voidaan sanoa mieheksi kasvavasta nuoresta pojasta. Hänen kypsyessään kypsyvät myös hänen toiveensa ja halunsa vaimon suhteen. Kun hänen arvonsa vuosien mittaan muuttuvat, hän odottaa aviopuolisonsa olevan ymmärtäväinen ja huomaavainen, kyvykäs kodinhoitaja ja äiti, nainen joka koko sydämestään haluaa miellyttää ennen kaikkea Luojaansa Jehovaa ja tehdä hänen tahtonsa. – Sananlaskut 31:10, 26, 27.
14 Ydinasia on se, että aika muuttaa ihmisen arvomaailmaa. On siksi varsin vaarallista avioitua hätäisesti kovin nuorena. Ei ehkä ole mahdollista saada kahta hyvin nuorta ihmistä odottamaan ajan kulumista, ennen kuin he astuvat avioliittoon. Mutta vanhemmat voivat varsinkin lastensa ollessa pieniä kannustaa heitä ajattelemaan vakavasti elämää, valmistautumaan hengellisesti, tunneperäisesti ja henkisesti avioliittoon, ennen kuin he sopivat toisen ihmisen kanssa siitä, että he elävät lopun elämäänsä yhdessä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin.
15. Mikä neuvo annetaan oikean näkemyksen säilyttämisestä ottaen huomioon sen, että myöhemmin solmittu avioliitto ei aina ratkaise kaikkia ongelmia?
15 Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että avioliiton solmiminen varttuneemmassa iässä ratkaisisi kaiken. Silloinkin voi ilmaantua ongelmia, varsinkin jos itsekkään asenteen sallitaan alkaa vaikuttaa ja työntää kiilaa kahden ihmisen väliin. Avioliiton kummankin osapuolen henkiset, tunneperäiset ja hengelliset tarpeet on otettava huomioon. Jotkut kristityt ovat päästäneet itsensä uppoutumaan ansiotyöhön siinä määrin, että he ovat laiminlyöneet seurakunnallisen toiminnan, kokouksissa käymisen sekä saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen osallistumisen. Sitten he yrittävät saada korvausta sille, mitä heiltä heidän mielestään puuttuu elämästä, omistamalla paljon aikaa rentoutumiseen. He näyttävät ajattelevan, että kunhan he vain ovat aina menossa, heidän nykyiset ongelmansa ratkeavat jollain tavalla, ja sitten uudessa asiainjärjestyksessä heillä on aikaa keskittyä toistensa tunneperäisiin, henkisiin ja hengellisiin tarpeisiin. Käytännössä se ei kuitenkaan onnistu. Paavali neuvoi, että miehen tulisi huolehtia vaimostaan niin kuin omasta ruumiistaan. (Efesolaisille 5:28) Se merkitsee sitä, että hän kiinnittää nyt huomiota puolisonsa tarpeisiin samoin kuin hän päivittäin kiinnittää huomiota omiin tarpeisiinsa. Samaa voidaan sanoa naisesta.
Tasapainoinen suhtautuminen avioelämään
16–18. a) Miksi tarvitaan tasapainoista suhtautumista elämään ja avioliittoon, ja mistä meitä varoitetaan omien halujemme ja toisten tarpeiden suhteen? b) Miksi on hyvä pohtia näitä asioita ennen avioliittoa?
16 Tasapainoinen elämänasenne auttaa suhtautumaan tasapainoisesti avioliittoon. Tasapainoinen ihminen ymmärtää, että hänen täytyy perittyjen itsekkäiden taipumusten vuoksi ponnistella alati näiden virheiden voittamiseksi. On hyvin helppoa olla koskaan asettamatta toisten tarpeita omien toiveiden edelle. Pieni lapsi haluaa kaikki leikkikalut eikä yleensä jaa niitä toisten kanssa, elleivät hänen vanhempansa anna hänelle oikeaa valmennusta siihen. Hänen itsekkyytensä laajenee myöhempinä vuosina muille aloille. Siksi havaitsemme usein, että teini-ikäiset ja nuoret aikuiset haluavat menetellä yksinomaan oman päänsä mukaan, ja pyrkiessään tyydyttämään halujaan he eivät välitä siitä, että toiset saattavat loukkaantua tai kärsiä. Varttuessaan sitten aikuisiksi nuo ihmiset vaativat aina sitä, mitä he itse haluavat, välittämättä vähääkään toisten tarpeista.
17 Tasapainoinen ihminen ei laiminlyö kokonaan itseään, mutta hän järjestää elämänsä niin, että hän ottaa toisetkin huomioon. Hän kysyy, mitä hän voi tehdä auttaakseen toisia, antaakseen aikaansa ja sitä mitä hänellä on toisten hyödyksi. Hän ei vaadi sitä, että kaikki tehdään aina alusta loppuun hänen mielensä mukaan. Sananlaskujen kirja sanoo: ”Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.” – Sananlaskut 11:25.
18 Jos henkilö noudattaa naimattomana ollessaan tällaista menettelyä, hän hyötyy siitä suuresti myöhemmin avioelämässään. Hän ottaa aina puolisonsa huomioon ratkaisuja tehtäessä. Sellainen henkilö ei pidä avioliittoa vain kokeiluna tai tilapäisenä järjestelynä, vaan pysyvänä järjestelynä, joka Jehova Jumalalla oli mielessään hänen yhdistäessään ensimmäisen ihmisparin Eedenissä. (1. Mooseksen kirja 2:22–24) Joka tilanteessa hän ponnistelee pitääkseen avioliiton koossa ja auttaakseen puolisoaan, samalla kun he molemmat oppivat arvostamaan yhä enemmän Jumalaa ja toisiaan.
Yhteenvedoksi
19–21. a) Miten voimme varmistautua siitä, ettemme pidä avioliittoa vain kokeiluluonteisena järjestelynä? b) Mitä kaikkien niiden, jotka etsivät aitoa onnellisuutta avioliitossa, niin nuorten kuin vanhojenkin, tulisi pitää mielessään?
19 ”Minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” Nuo Jeesuksen esittämät neuvon sanat ovat tosi kristitylle hyvin merkitykselliset. Avioliitto ei ole kokeiluluonteinen järjestely, joka voidaan jättää sikseen, jos sen jatkaminen tuntuu vaikealta. Meidän on alituisesti taisteltava epätäydellistä lihaa vastaan pitääksemme inhimillisen taipumuksen itsekkyyteen aisoissa ja saadaksemme Jumalan hyväksynnän. (Vrt. Roomalaisille 7:21–25.) Jotta aviosopimus onnistuisi, molempien osapuolien on opittava antamaan ja ottamaan vastaan, huolehtimaan toisesta ja olemaan toisen huolenpidon kohteena pitämättä koskaan toisen menettelyä itsestään selvänä. – Efesolaisille 5:21–23, 28, 33.
20 Ja vaikka naimisiin haluaville ei voidakaan esittää mitään tiettyä ikärajaa lukuunottamatta maan lain määrittelemää avioliittoikää, jokainen voi varmasti pitää mielessään tarpeen kasvaa hengellisesti sopusoinnussa Galatalaiskirjeen 5:22, 23:n kanssa voidakseen täyttää sen, mitä aviopuolisolta odotetaan. Aika muuttaa tosiaan ihmisen elämänkatsomusta. Siksi kenenkään ei tulisi avioitua hätäisesti. Jokaisen tulisi ensiksi kehittää kristillistä persoonallisuutta valmistautuakseen asianmukaisella tavalla avioliittoon. Äläkä koskaan unohda sitä, ettei kenenkään tulisi erottaa sitä, minkä Jumala on sitonut yhteen. – Matteus 19:4–6.
21 Suhtautumalla tasapainoisesti elämään ja myös avioliittoon ihminen voi saada aitoa iloa ja onnellisuutta tästä järjestelystä, jonka Jehova Jumala itse on asettanut miehelle ja naiselle, kuten ilmenee Eedenissä solmitusta ensimmäisestä avioliitosta. (Sananlaskut 5:18) Mutta mitä itse kukin voi vielä tehdä elämässään osoittaakseen olevansa valmis omaksumaan aviomiehen tai vaimon osan? Luehan mitä seuraavassa sanotaan tästä asiasta kristittyjen miesten ja naisten persoonallisuuden suhteen.
Miten vastaisit seuraaviin kertauskysymyksiin?
◻ Millaista suhtautumista avioliittoon tulee välttää?
◻ Miten aviopuolisot voivat selviytyä synnynnäisistä syntisistä taipumuksista?
◻ Miksi nuorten kristittyjen ei tulisi avioitua hätäisesti?
◻ Millaista tasapainoista suhtautumista avioelämään suositellaan?
[Kuva s. 19]
Rehellinen itsetutkistelu voi paljastaa meissä korjausta kaipaavia vikoja