Valtakunnan totuus kukoistaa ’kukkaissaarella’
MARTINIQUEN saari, joka kylpee auringossa Karibianmeren sinisten vesien keskellä ja jota leudot pasaatituulet viilentävät, muistuttaa niin suuresti paratiisia kuin mikään paikka nykyään suinkin voi muistuttaa. Alkuperäiset karibi-intiaanit kutsuivatkin sopivasti tätä 1 100 neliökilometrin suuruista Länsi-Intian saaristoon kuuluvaa saarta nimellä ”Madinina” eli ’kukkaissaari’. Täällä sekoittuvat ihmeköynnöksen säihkyvän purppuran ja punaisen sävyt liekkipuiden helakanpunaan ja ihmepensaiden sateenkaaren väreihin. Kaikkialla saarella on nähtävissä todellinen häikäisevä ja silmää hivelevä värien kirjo.
Valtakunnan totuuden kukoistus
Saaren kaikissa osissa kukoistavat nykyään kukkien tavoin myös Jehovan todistajien 24 seurakuntaa. Kahdeksan niistä sijaitsee 100 000 asukkaan pääkaupungissa, Fort-de-Francessa. Tämä kaikki johtuu kuitenkin siitä, että Jumala on siunannut ne Valtakunnan totuuden siemenet, jotka tänne on kylvetty kuluneiden 35 vuoden aikana.
Neljä Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin käynyttä lähetystyöntekijää kylvi ensimmäiset Valtakunnan totuuden siemenet tänne vuonna 1949. Vaikka paikalliset viranomaiset sallivat lähetystyöntekijöitten viipyä saarella vain kaksi vuotta, niin he kylvivät ahkerasti totuuden siemeniä ja kastelivat niitä jatkuvasti luottaen koko ajan seuraavaan Jehovan antamaan lupaukseen: ”Minua odottavat merensaaret ja panevat toivonsa minun käsivarteeni.” – Jesaja 51:5.
Jumalaan luottaminen palkittiin, sillä Jehovan käsi ei ole koskaan liian lyhyt. Vuonna 1954 saapui Martiniquelle muuan pariskunta Ranskasta. He olivat Xavier ja Sarah Noll, molemmat kokoajanpalvelijoita. Kovan työn ja Jehovan siunauksen ansiosta Valtakunnan julistajien lukumäärä oli kasvanut vuoteen 1963 mennessä 138:aan. Vuoteen 1976 mennessä tällä ’kukkaissaarella’ saarnasi ahkerasti hyvää uutista 1 055 julistajaa.
Vuonna 1984 saavutettiin seitsemän peräkkäistä Valtakunnan julistajien huippua. Vakituisten tienraivaajien määrä nousi 19:sta 44:ään, ja 491 toimi osa-ajan tienraivaajana huhtikuussa. Tuona vuonna ennätysmäärä, 1 635 julistajaa, siis yksi jokaista 200:aa saaren asukasta kohden, osallistui hyvän uutisen julistamiseen. Jesajan ennustuksen mukaan Jehovaa täytyy todellakin ’kirkastaa – – meren saarilla’. – Jesaja 24:15, UM.
Haaratoimiston vihkiäiset
Valtakunnan totuuden kukoistus saavutti Martiniquella huippunsa elokuun 22. päivänä vuonna 1984. Tuona päivänä noin 2 000 Guadeloupesta, Kanadasta, Ranskan Guayanasta, Ranskasta ja Yhdysvalloista tullutta vierasta kokoontui kauniin nelikerroksisen rakennuksen vihkiäisiin. Tuossa rakennuksessa sijaitsi uusi Vartiotorni-seuran Martiniquen haaratoimisto ja Beetel-koti.
Aamupäiväksi oli suunniteltu antoisa hengellinen ohjelma. Aluksi veli Noll muisteli saarnaamistyön pientä alkua saarella. Yleisö oli haltioissaan kuullessaan, että saarelle tulleet ensimmäiset lähetystyöntekijät olivat myös läsnä tuona aamupäivänä.
Seuraavaksi lähetystyöntekijäveli Faustini kertoi rakennustyöstä. Kahden ja puolen vuoden ajan 40 veljeä työskenteli koko ajallaan rakennustyömaalla. Mutta viikonloppuisin saapui paikallisista seurakunnista 100–200 vapaaehtoista auttamaan heitä. Kokoaikaisten työntekijöiden joukossa oli veljiä Kanadasta, Ranskan Guayanasta, Guadeloupesta ja Ranskasta. He jättivät joksikin aikaa taakseen työnsä, kotinsa, ystävänsä ja sukulaisensa tullakseen auttamaan työssä täällä. Monet heistä käyttivät tilaisuutta hyväkseen esittääkseen arvostuksensa siitä edusta, että he olivat saaneet osallistua Valtakunnan työn laajentamiseen tässä osassa peltoa.
Aamuohjelma huipentui eloisaan puheeseen aiheesta ”Eteenpäin Jehovan järjestön mukana”. Sen piti Jehovan todistajien hallintoelimen jäsen J. E. Barr. Hän tähdensi sitä, miten tarpeellista on työskennellä sopusointuisesti, jotta Jumalan tahto saataisiin tehdyksi, ja rientää kohti edessä olevia tehtäviä. Martiniquen todistajat ovat selvästikin tehneet näin, minkä todistaa Valtakunnan työn laajeneminen ja totuuden kukoistaminen tällä saarella.
Tiedotusvälineet osoittivat myös innokasta vastakaikua. Televisio-ohjelma välitti tapahtumat yleisölle. France-Antilles-sanomalehti huomautti, että rakennuksessa näkyvä työn korkea laatu heijasti ”rakkautta hyvin tehtyyn työhön”, ja kutsui rakennusta ”arkkitehtoniseksi mestariteokseksi”, jota alan asiantuntijoittenkin kannattaa tarkastella lähemmin.
Vieraanvarainen kansa
Martiniquen vetovoima ei liity ainoastaan sen maineeseen ’kukkaissaarena’. Sen ystävällisten ja vieraanvaraisten ihmisten tapana on kutsua vieras sisään ja kuunnella häntä päästämättä häntä lähtemään ennen kuin hänelle on tarjottu jotakin. Vaikka ihmiset ovat nykyään kiireisiä, he varaavat yhä aikaa puhumiseen ja kuuntelemiseen. Tästä syystä saarnaamistyö on täällä todellinen nautinto. Saman kokivat myös Nollit saarnatessaan Martiniquella ensimmäistä päivää.
”Olimme tietenkin hyvin innokkaita näkemään, miten ihmiset suhtautuisivat meihin, mutta vastaanotto ylitti kaikki odotuksemme”, muistelee veli Noll. ”Vaimoni ja minun täytyi tuona aamuna palata kaksi kertaa takaisin täyttämään laukkumme raamatullisella kirjallisuudella. Jotkut ottivat kirjallisuutta heti huomattuaan sen puhuvan Jumalasta; toiset taas ottivat sitä ainoastaan siksi, että kävimme heidän luonaan. Oli todella innostavaa nähdä tällaista vieraanvaraisuutta! Muualla meidän täytyy varoa jäämästä ihmisten luo liian pitkäksi aikaa, koska he ovat kiireisiä, mutta täällä meidän täytyy pitää varamme, ettei meitä pidätetä liian pitkään yhdessä paikassa, niin että ehdimme vierailla mahdollisimman monien ihmisten luona.”
Erään matkavalvojan kokemus osoittaa, kuinka vieraanvaraisia ja anteliaita saarelaiset ovat. ”Veljemme eivät ole koskaan epäröineet antaa sitä mitä heillä on”, hän sanoi. ”Eräänä päivänä muuan pariskunta kutsui meidät illalliselle. Kun saavuimme heidän pieneen taloonsa, jossa oli vain yksi huone eikä lainkaan vesijohtoa tai sähköä, olimme yllättyneitä näkemästämme: pienelle pöydälle oli katettu vain kaksi lautasta. ’Miksi vain kaksi lautasta?’ me kysyimme. Koska heidän tulonsa olivat hyvin vaatimattomat, he omistivat vain kaksi lautasta, kaksi haarukkaa ja kaksi lusikkaa. He sanoivat meille syövänsä heti sen jälkeen kun me olisimme lopettaneet. Joka kerta kun ajattelemme tätä pariskuntaa, silmämme kostuvat kyynelistä.”
Rakkaus Jumalan sanaan
Useimmat Martiniquen saarella asuvat ihmiset kunnioittavat syvästi Pyhää Raamattua. Raamattu on usein pöydällä avattuna Psalmien kirjan kohdalta. He uskovat Raamatun suojelevan taloa heidän poissa ollessaan. Kun henkilö oppii totuuden, hän ei tietenkään enää pidä Raamattua taikakaluna vaan kirjana, joka sisältää Jumalan sanoman ihmiskunnalle.
Näin kävi eräälle paikallisen koulun johtajaopettajattarelle. Kun hän oppi, mitä Raamattu sanoo kuvien palvonnasta, hän tuhosi kaikki uskonnolliset kuvansa. (Psalmit 115:4–8; 1. Korinttolaisille 10:14) Kun hänen naapurinsa kuulivat, mitä hän oli tehnyt ”pyhimyksilleen”, uutinen levisi nopeasti pienessä kaupungissa. Seurasi rähäkkä, jota paikallisen papin saarnastuolista esittämät kiukkuiset huomautukset lietsoivat. Tämä ei kuitenkaan estänyt naista omaksumasta totuutta. Nykyään tämä 75-vuotias todistaja saa tosi palvonnan kukoistamaan siinä saaren osassa, missä hän asuu.
Muuan syrjäisellä alueella asuva nuori mies alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa kirjeitse. Pian tämän jälkeen hän oli läsnä eräässä kierroskonventissa, ja se mitä hän kuuli, teki häneen niin syvän vaikutuksen, että hän kertoi siitä kaikille ystävilleen palattuaan omaan kaupunkiinsa, missä hän toimi paikallisen kirkon kellonsoittajana. Eräs hänen ystävänsä oli hämmästynyt siitä, miten paljon hän oli oppinut Raamatusta niin vähässä ajassa, ja meni siksi kysymään papin mielipidettä todistajista. Pappi sanoi hänelle: ”Näin meidän kesken sanottuna Jehovan todistajat opettavat totuutta.” Todistaja sai pian seuraavanlaisen sanoman nuorelta mieheltä, jolle hän oli johtanut tutkistelua: ”Olen päättänyt lopettaa tupakoimisen ja kellojen soiton.” Nykyään hän ahkeroi auttaen ihmisiä kuulemaan totuuden äänen ja palvelee vanhimpana eräässä Fort-de-Francen seurakunnassa.
Lapsetkin osoittavat huomattavaa kiinnostusta Jumalan sanaa kohtaan. Tässä yksi esimerkki: Muuan todistajaopettaja näytti luokalleen kirjaa Nuoruutesi – miten voit parhaiten hyötyä siitä, minkä jälkeen neljä hänen luokkansa oppilasta halusi kirjan. Kun todistaja toi seuraavana päivänä kouluun neljä kirjaa, niin monet muut oppilaat pyysivät myös kirjaa, että hänen oli pyydettävä heitä hakemaan ne hänen kotoaan. ”Muutamaa päivää myöhemmin muuan nainen tuli luokseni ja pyysi minulta kaksi kirjaa”, sisar kertoi. Nainen arvosti niin suuresti kirjaa, jonka hänen tyttärensä oli hankkinut, että hän halusi tutkia sitä lastensa kanssa. ”Hänelle levitin 105:nnen kappaleen tätä nuorille tarkoitettua kirjaa”, kertoi sisar.
Raamatun totuus muuttaa monien elämän
Huumeitten käyttö vaatii veronsa Martiniquen saarella niin kuin muissakin osissa maailmaa. Todistajien rakkaus ja heidän tarjoamansa selvä sanoma tekivät kuitenkin niin syvän vaikutuksen erääseen nuoreen mieheen, joka oli aikaisemmin parrakas ja pitkätukkainen ja käytti paljon huumeita, että hän lopetti tuon tavan, muutti elämäntyyliään ja vihkiytyi Jehova Jumalalle.
Eräänä päivänä hänen ollessaan kadulla tarjoamassa Vartiotorni ja Herätkää -lehtiä ohikulkijoille muuan auto pysähtyi hänen kohdalleen. Autonkuljettaja, joka oli poliisi, huudahti: ”Ei mutta sehän on G—! Mitä olet oikein tehnyt, kun olet muuttunut niin paljon?” Hän tunsi nuoren miehen, sillä hän oli kauan sitten pidättänyt hänet samassa paikassa laittomien huumeitten hallussapidon vuoksi. Nuori todistaja otti laukustaan Raamatun ja lehdet ja vastasi: ”Nämä ovat muuttaneet minut!” Poliisi oli myönteisesti yllättynyt ja kannusti häntä jatkamaan todistamista. Hän ei kuitenkaan voinut lähteä, ennen kuin oli hankkinut nuorelta mieheltä kaksi lehteä.
Avio-ongelmat ovat olleet esteenä joidenkuiden hengelliselle edistymiselle. Jumalan sana voi kuitenkin auttaa niitä, jotka todella rakastavat Luojaansa, pääsemään vapaiksi mitä vaikeimmista tilanteista. Eräs nainen, jolla oli kuusi lasta kolmen eri miehen kanssa ja joka asui tuon kolmannen miehen kanssa, alkoi tutkia Raamattua todistajien kanssa. Hän tajusi pian, ettei hänen elämänsä ollut sopusoinnussa Jumalan vaatimusten kanssa. Koska hän rakasti Jumalaa ja halusi palvella Häntä, hän rohkeni käskeä miestä, jonka kanssa hän asui, muuttamaan pois siitä huolimatta, että olisi raskas vastuu elättää yksin kuusi lasta. Toisetkin samanlaisissa tilanteissa olleet naiset ovat toimineet uskossa ja heitä on sen vuoksi siunattu runsaasti.
Konventit antavat todistusta
Kierros- ja piirikonventit ovat osaltaan vaikuttaneet suuresti siihen, että Valtakunnan totuus kukoistaa Martiniquen saarella. Ensimmäinen kierroskonventti pidettiin vuonna 1955 veli ja sisar Nollin kotona. Viiden paikallisen todistajan lisäksi läsnä oli 27 muuta naapurisaarelta Guadeloupesta. Vaikka läsnäolijoiden yhteismäärä olikin alle 40, tuo konventti rohkaisi suuresti veljiä.
Nykyään todistajat eivät pysty löytämään tarpeeksi suuria tiloja kokoontuakseen yhteen suureen konventtiin. Niinpä he ovat rakentaneet useita metallisia rakennelmia, jotka voidaan pystyttää jalkapallokentille. Näin he ovat voineet pitää konventteja saaren pienemmissä kaupungeissa. Paikallisista ihmisistä on aina vaikuttavaa nähdä todistajien järjestyksellisen joukon tulevan konventtiin ja pystyttävän ja purkavan konventtitilat niin tehokkaalla tavalla. Vuonna 1984 kahdessa piirikonventissa oli läsnä yli 4 000 henkeä, ja annettiin oivallinen todistus.
Entä tulevaisuus?
Haaratoimiston ja Beetel-kodin rakentaminen on vahvistanut kaikkien Martiniquen veljien rakkautta, joka on ”täydellinen yhdysside”. (Kolossalaisille 3:14) Tuo rakennusohjelma antoi myös kaikille tilaisuuden kehittää anteliaisuutta. Monet lahjoittivat aterioita tai hedelmiä, vihanneksia, puutavaraa, koneita, huonekaluja jne. Toiset lahjoittivat rahaa ja arvokkaita koruja. Todella suurenmoinen osoitus epäitsekkäästä rakkaudesta!
Nämä uudet haaratoimistotilat vaikuttavat epäilemättä osaltaan tärkeällä tavalla siihen, että Valtakunnan totuus kukoistaa yhä kauniimmin tällä ’kukkaissaarella’. Työtä on yhä paljon tehtävänä, sillä 4. huhtikuuta 1985 Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistojuhlassa oli läsnä 4 848 henkeä. Kaikki Martiniquen saaren todistajat odottavat innokkaasti aikaa, jolloin koko maapallo tulee Jumalan messiaanisen Valtakunnan vanhurskaan hallinnon alaisuudessa olemaan kukkaispuutarha eli paratiisi. – Luukas 23:43.
[Kartat/Kuva s. 27]
(Ks. painettu julkaisu)
MARTINIQUE
Fort-de-France
[Kartta]
ETELÄ-AMERIKKA
[Kuva s. 29]
Myös nuoret osoittavat iloista vastakaikua Valtakunnan totuudelle