’Makedonialaisen kutsuun’ vastataan Japanissa
KESÄLLÄ useimmat ihmiset tekevät yleensä lomamatkoja ja ovat paljon ulkona. Monilla Jehovan todistajilla on kuitenkin ollut verraton ilo käyttää kesäkuukausia ainutlaatuiseen toimintaan – kaukaisilla, seurakunnista erillään olevilla alueilla asuvien ihmisten luona käymiseen Jumalan valtakunnan hyvän uutisen kertomiseksi heille.
Vartiotorni-seuran Japanin-haaratoimisto on jo usean vuoden ajan pyrkinyt erityisesti tavoittamaan ne neljä miljoonaa ihmistä, jotka asuvat sellaisilla alueilla tuossa maassa. Viime vuoden alussa kaikille Jehovan todistajien seurakunnille lähetettiin kutsu: ”Tule yli Makedoniaan ja auta meitä”! (Apostolien teot 16:9) Lähtekäämme muutamien sellaisten matkaan, jotka vastasivat kutsuun, nähdäksemme millaisia haasteita ja ilonaiheita heillä on ollut.
Miksi he vastasivat kutsuun
Heidän pääasiallinen vaikuttimensa on selvästikin ollut rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen. On kuitenkin kiinnostavaa panna merkille, millaisia eri syitä he esittivät päätökseensä.
Muuan aviopari, joka pyysi saada palvella kuukauden ajan eräässä pienessä vuoristokylässä, sanoi: ”Me olemme keski-ikäisiä eikä meillä ole erityisiä ongelmia, ei terveydenkään suhteen. Kahdelle lapsellemme on kehittynyt vahva usko, ja he molemmat työskentelevät kokoajanpalvelijoina – toinen tienraivaajana ja toinen Seuran haaratoimistossa. Me haluamme osoittaa Jehovalle, että me arvostamme niitä monia siunauksia, joita olemme saaneet. Haluamme lähteä näin aivan kahdestaan, jättää mukavuudet taaksemme ja tuntea, miten Jehova auttaa ja siunaa meitä.”
Saitaman prefektuurista kotoisin olevan nelihenkisen perheen isä kertoi: ”Näin lasteni kasvavan teini-ikäisiksi ja kohtaavan monia ongelmia koulussa. Heidän oli käytettävä yhä enemmän aikaa erossa meistä, ja minulla liikekiireitteni vuoksi on ollut vain vähän aikaa käytettäväksi heidän kanssaan. Halusin varata heille aikaa ja tehdä jotakin kannustaakseni heitä totuudessa ja kasvattaakseni heissä tienraivaushenkeä.” Hän siirsi elokuun työtehtävänsä syyskuulle voidakseen viettää perheensä kanssa kuukauden vapaalla alueella.
Eräs naimaton nainen kertoi ponnisteluistaan: ”Saatoin tuntea näin pääseväni todella lähelle Jehovaa ja luottavani täysin siihen, että hän huolehtii tarpeistani.” Jotkut nuoret todistajat tunsivat samoin. Kaksi tyttöä, jotka olivat juuri päässeet koulusta, pyysivät saada palvella seurakunnista erillään olevalla alueella kolmen kuukauden ajan. He ajattelivat, että kun he huolehtivat itsestään ja turvautuvat vain Jehovan apuun, he voivat valmistautua palvelemaan kokoaikaisesti missä tahansa.
Mutta eivät ainoastaan perheet tai naimattomat vastanneet kutsuun. Myös monet seurakunnat anoivat käyttöönsä vapaita alueita. Erääseen ryhmään kuulunut valvoja totesi: ”Me ajattelimme tämän olevan erinomainen tapa vahvistaa rakkauden ja veljeyden siteitä seurakunnassa sekä antaa nuorille ja uudemmille tilaisuus nähdä, kuinka tärkeää saarnaamistyö on.” 114 julistajasta yli 80:llä oli mahdollisuus osallistua tähän toimintaan jonakin ajankohtana niiden kuuden viikon aikana, joina seurakunta palveli vapaalla alueella.
Vaikeuksien voittaminen
Aivan alusta lähtien kun todistajat ovat ’menneet Makedoniaan’ saarnaamaan, heillä on ollut omat vaikeutensa. Ensimmäinen on aina ollut: ”Missä me asumme?” Se miten tästä ongelmasta on selvitty, osoittaa Jeesuksen sanojen pitävän täysin paikkansa. Hän kehotti: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” – Matteus 6:33.
Kaksi tokiolaista naista määrättiin työskentelemään syrjäisessä vuoristokylässä. He menivät etukäteen etsimään sopivaa majapaikkaa, mutta he eivät löytäneet sellaista. He päättivät jättää asian Jehovan käsiin ja menivät joka tapauksessa määräalueelleen. Ensimmäisen saarnauspäivänsä päättyessä he eivät olleet vieläkään löytäneet pysyvää majapaikkaa. Mitä he tekisivät?
Toinen heistä kertoi: ”Toisena palveluspäivänä havaitsin sattumalta erään tyhjän pikaravintolan. Sen omisti muuan iäkäs mies, joka suhtautui meihin hyvin myönteisesti. Kun kysyimme, voisimmeko vuokrata paikan, hän tarjosi sitä meille vain 10 000 jenillä [260 markalla] kolmeksi kuukaudeksi, joiden ajan olimme suunnitelleet palvella tuolla alueella. Näin saimme sekä majapaikan että tilat, joissa pitää kokouksia. Miehen tytär ja tämän aviomies ottivat useita kirjoja. Myöhemmin tuona päivänä tapasimme ravintolan omistajan pojan ja tämän vaimon. Myös he ottivat kirjallisuutta ja halusivat tutkia Raamattua kanssamme. Mutta kun he saivat tietää, että olimme majoittuneet hänen isänsä ravintolan tiloihin, he hämmästyivät. Aina siihen saakka isä oli suhtautunut hyvin vihamielisesti kaikkeen uskontoon. Me todella tunsimme, miten Jehova ohjasi asioita.”
Ennakkoluulot, epäluulot ja syvään juurtuneet perinteet merkitsevät usein erityisiä haasteita, mutta Jehova auttaa selviytymään niistä. Niin kävi aikaisemmin mainitulle keski-ikäiselle pariskunnalle. Kun he saapuivat, heidän vuokraemäntänsä suhtautui heihin aluksi hyvin epäluuloisesti ja seurasi tarkoin kaikkia heidän toimiaan. Tämä antoi heille käsityksen siitä, miten he voisivat odottaa alueensa ihmisten suhtautuvan heihin ja mitä heidän pitäisi tehdä voittaakseen tämän esteen ja saadakseen hyvän kosketuksen ihmisiin.
”Päätimme käyttää koko ensimmäisen päivän siivoamiseen ja kaiken kuntoon laittamiseen”, kertoi aviomies. ”Avasimme kaikki talon sivuilla olevat liukuovet jotta naapurit voisivat hyvin seurata, mitä teimme. He saattoivat nähdä pöydällä olevan Raamattumme ja raamatullisen kirjallisuutemme. He saattoivat nähdä, miten järjestimme kaiken. He saattoivat nähdä, miten asuimme. Me oikeastaan sanoimme heille: ’Tulkaa sisään, jos haluatte. Käykää luonamme. Meillä ei ole mitään salattavaa. Me luotamme teihin.’
”Kun menimme saarnaamaan, meillä oli tapana esitellä itsemme suuresta kaupungista tulleiksi ihmisiksi, ja kysyimme usein, voisivatko he kertoa meille jotakin heidän asuinalueestaan ja tavoistaan. Otimme asiaksemme tervehtiä kaikkia, jopa pelloilla työskenteleviä maanviljelijöitä. Teimme ostoksemme paikallisten maanviljelijöitten osuuskaupasta. Kaikki tämä auttoi ihmisiä ymmärtämään, että me olimme todella kiinnostuneita heistä emmekä olleet tulleet vain ’myymään kirjoja’. He näkivät, että me olemme kuten hekin aivan tavallisia ihmisiä, ja niin he tulivat ystävällisemmiksi. Jonkin ajan kuluttua meidän ei ollut tarpeellista enää edes esitellä itseämme. Ei ollut epätavallista, että meille sanottiin ovella esimerkiksi: ’Onpa ulkona kuuma. Tulkaa sisään, meillä on jotakin kylmää juotavaa.’ Tai: ’Meillä on juuri ruoka valmiina. Tulkaa syömään kanssamme.’ Ponnistelumme heidän mielensä ja sydämensä avaamiseksi julistamallemme sanomalle tuottivat tuloksia.”
Kun toimintaan osallistui kokonainen seurakunta, oli paljon enemmän asioita, joista oli tarpeellista huolehtia. Sopusoinnussa Jeesuksen ’kustannusten laskemista’ koskevan neuvon kanssa oli tarpeellista tehdä monia suunnitelmia majoituksen, puhdistuksen, tavaroiden kuljetuksen, kenttäpalveluksen jne. suhteen. (Luukas 14:28) Eräs seurakunta raportoi: ”Vaikka suunnittelimme palvella heinäkuun lopusta syyskuun ensimmäiselle viikolle asti, menimme etsimään majoituspaikkaa toukokuussa. Menimme kaupungintalolle ja kerroimme tarpeistamme. Me selitimme, että joukossamme oli perheitä ja nuoria ja että halusimme opettaa Raamattua alueella. He olivat hyvin yhteistoiminnallisia ja esittivät monia mahdollisuuksia.
”Kun lopulta löysimme sopivan paikan, lähetimme siivousryhmän viikkoa etukäteen paikalle laittamaan kaiken valmiiksi. Alueesta valmistettiin karttoja, kokouksiamme varten tehtiin mainosjulisteita ja lisäksi painettiin jakeluilmoituksia. Koska saimme luvan pitää kokouksemme uusissa erilaisiin virkistäytymismuotoihin tarkoitetuissa tiloissa, toimintamme tuli hyvin tunnetuksi ja siitä jäi ihmisille myönteinen kuva.
”Ymmärsimme, että työn lisäksi olisi hyvä järjestää myös virkistäytymistä – olihan keskuudessamme paljon nuoria. Siksi päivän saarnaamistyön jälkeen tai viikon vapaapäivänä, kun kaikki olivat saaneet heille määrätyt tehtävät suoritetuiksi, meillä oli tapana mennä patikoimaan, soutelemaan tai kalastamaan, ja tunsimme, että kauniin ympäristön keskellä ja terveellisessä vuoristoilmastossa me todella virkistyimme.”
Oliko se vaivan arvoista?
Saitaman prefektuurissa asuva nelihenkinen perhe vastaa: ”Alueella käyttämämme kuukauden aikana saimme jättää ihmisille 920 lehteä ja 240 kirjaa, ja järjestämässämme esitelmässä oli lisäksemme 13 asiasta kiinnostunutta. Aloitimme myös neljä raamatuntutkistelua, jotka ovat jatkuneet lähtömme jälkeen. Pelkästään nämä tulokset ovat palkinneet ponnistelumme, mutta asiaan liittyy muutakin. Lapsemme oppivat iloitsemaan palveluksesta, ja heissä on kehittynyt todellinen tienraivaushenki. Perheykseytemme lisääntyi tehdessämme päivittäin yhdessä askareita ja osallistuessamme yhdessä kenttäpalvelukseen. Teemme parhaillaan määrätietoisia suunnitelmia toimiaksemme samoin ensi vuonna.”
Keski-ikäinen pariskunta, joka yritti kovasti tutustua alueen ihmisiin, esitti seuraavan raportin: ”Käytyämme alueen kertaalleen teimme iltapäivisin uusintakäyntejä. Ystävystyimme paikallisten ihmisten kanssa, ja kun lähdimme alueelta, heistä joidenkuiden silmät jopa kostuivat kyynelistä. He ottivat meidät ja hyvän uutisen vastaan ja jättivät mieleemme lämpimiä muistoja. Jollei ole sitä itse kokenut, ei voi ymmärtää, kuinka suurenmoista se on. Opimme näkemään, että voimme tehdä mitä tahansa Jehovan avulla.”
Eräs todistajasisar, joka on suorittanut palvelusta yli 20 vuoden ajan, kertoi: ”82-vuotias toverini ja minä emme ole koskaan aiemmin tunteneet olevamme lähempänä Jehovaa kuin nyt palveltuamme vain kaksi viikkoa seurakunnista erillään olevalla alueella. Sydämemme on ylitsevuotavainen.”
Ainutlaatuinen etu
Ne jotka ovat vastanneet Japanissa ’makedonialaisen kutsuun’, ymmärtävät täysin Jeesuksen sanat: ”Eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän. Anokaa sen tähden elonkorjuun Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseensa.” – Matteus 9:37, 38.
Kutsuun vastanneiden iloiset kokemukset osoittavat, että ”Herra”, Jehova Jumala, on vastannut tuohon rukoukseen. Sekä nuoret että vanhat pitävät elonkorjuuseen osallistumista ainutlaatuisena etuna. (2. Mooseksen kirja 23:16) Teetkö kaikkesi tässä suurenmoisessa työssä?