Ugandalaiset osoittavat arvostavansa ”todellista elämää”

AURINGONNOUSU Ugandan pääkaupungissa Kampalassa on usein häikäisevän kaunis. Millä tahansa sen seitsemästä kukkulasta voi hengittää sisäänsä virkistävää aamuilmaa. Monenlaisten puitten varjostamat viheriöivät ruohomatot muodostavat taustan kiinanruusujen, liekkipuiden ja ihmeköynnösten monivärisille kukille. Puitten oksistoissa liikkuu nektarilintuja, sarvinokkia sekä lepinkäisiä, ja ilmassa kajahtelevat iibislintujen huudot. Kuinka ihastuttavaa elämä voikaan olla!

Kun katselee sellaisia näkymiä tässä kauniissa maassa, ei voi olla tuntematta kiitollisuutta siitä, että saa elää ja että elämän Antaja tarjoaa meille suurenmoisen tilaisuuden saada elää ikuisesti paratiisimaassa.

Monet ihmiset eivät kuitenkaan helposti ajattele siten. Heille Uganda ei ole ”Afrikan helmi” vaan heidän mielessään Uganda herättää synkkiä muistoja. Monet Ugandassa asuvat pelkäävät rikollisuutta ja ovat huolissaan inflaatiosta. Alle kymmenessä vuodessa leivän hinta on kohonnut 1/20 šillingistä 200 šillinkiin. Useimmat perheet ovat menettäneet sukulaisiaan ja ystäviään väkivaltaisessa kuolemassa, minkä vuoksi ihmiset ajattelevat yleisesti, että ”ihmishenki ei ole paljonkaan arvoinen nykyään”. Mutta elämän Alkulähde, Jehova Jumala, pitää elämää hyvin arvokkaana, kuten hänen kirjoitettu Sanansa osoittaa. Noin puolet Ugandan 15 miljoonasta asukkaasta sanoo hyväksyvänsä Raamatun Jumalan sanaksi, ja monet ilmaisevat vastakaikua, kun heidän huomionsa kiinnitetään Raamatun selitykseen kärsimysten perussyistä ja Jumalan tarkoitukseen, jonka mukaan ihmiset saavat nauttia onnellisesta, ”todellisesta elämästä” paratiisimaassa. – 1. Timoteukselle 6:19.

Varhaisia yrityksiä neljänkymmenen vuoden aikana

Jumalan valtakuntaa ja ”todellista elämää” koskeva hyvä uutinen tuli Ugandaan ensimmäistä kertaa vuonna 1931. Jehovan todistajien kokoaikaisia tienraivaajasaarnaajia saapui laivalla Etelä-Afrikasta Mombasaan, josta he kulkivat nykyisen Kenian läpi ja saapuivat viljavaan Ugandaan. Se oli ikuisen kesän ja säännöllisten sateitten maa, jossa kasvatetaan runsaasti puuvillaa, kahvia, jauhobanaaneja, maniokkia ja muita hyötykasveja. Nuo vierailijat totesivat maassa olevan yli 30 heimoa, joista jotkin olivat hyvin ylpeitä historiastaan, johon sisältyi menneitä kuningaskuntia. Koska englanti oli monien ihmisten toinen kieli, oli aluksi helppo herättää paljon kiinnostusta Jumalan valtakuntaa kohtaan. Samanlainen matka tehtiin vuonna 1935, mutta tienraivaajien oli jatkettava matkaa, ja niin vuodet kuluivat ilman että Ugandan alueella olisi saarnattu paljoa.

Vuonna 1952 Kampalassa oli pieni neljän julistajan seurakunta. Kolme vuotta myöhemmin silloinen Vartiotorni-seuran presidentti N. H. Knorr ja M. G. Henschel, joka palvelee yhä Jehovan todistajain hallintoelimen jäsenenä, vierailivat Kampalassa, ja tuon käynnin yhteydessä kastettiin Victorianjärvessä ensimmäinen ugandalainen. Myöhemmin jotkut julistajat muuttivat pois, ja työ taantui muutenkin. Niinpä vuonna 1958 maassa oli vain yksi julistaja saarnaamassa elämää merkitsevää hyvää uutista.

Vuonna 1962 Uganda lakkasi olemasta siirtomaa. Noihin aikoihin maahan muutti ensimmäinen, pääasiassa Englannista ja Kanadasta tulleiden ulkomaisten todistajien ryhmä, johon kuuluvat halusivat auttaa Jehova Jumalan tarkoitusten tunnetuksi tekemisessä alueilla, joilla tarvittiin enemmän todistajia. Pian saapuivat ensimmäiset Vartiotornin Raamattukoulusta Gileadista valmistuneet, ja Valtakunnan sanomaa vietiin nyt muihin kaupunkeihin. Julistajien määrä kasvoi tasaisesti, ja niin vuonna 1971 oli jo 110 julistajaa.

Myrskyisiä ja koettelevia aikoja

Sitten tapahtui suuria poliittisia muutoksia, jotka ovat tulleet tunnetuiksi kaikkialla maailmassa. Epävakaat olosuhteet ja pelko saivat monet ulkomaalaiset samoin kuin ugandalaisetkin lähtemään maasta. Jehovan todistajien lähetystyöntekijät joutuivat lähtemään vuonna 1973. Uskonnollista vapautta rajoitettiin kielloin. Kaikkialla vallitsi pelon ilmapiiri. Jokapäiväiset välttämättömyystarvikkeet loppuivat kaupoista. Monet ihmiset katosivat ilman että heidän tapaustaan olisi käsitelty tuomioistuimissa. Ihmiset elivät päivittäin kuoleman varjossa. Lopulta vuonna 1979 puhkesi sota, joka johti uusiin hallitusmuutoksiin.

Vaikka jotkut ugandalaiset tulivat näinä aikoina toivottomiksi, toiset kaipasivat sitäkin enemmän lohdutusta. Jehovan todistajat tiesivät, että tämä kaikki oli tilapäistä ja että Jumala antaa käytännöllisiä ohjeita sellaisia vaikeita aikoja varten. Tämän lisäksi hänellä on ratkaisu ihmisten kaikkiin ongelmiin. Todistajat säilyttivät iloisuutensa käymällä ahkerasti toistensa kanssa kokouksissa ja nauttimalla säännöllisesti hengellistä ravintoa. Ulkopuoliset tarkkailijat saattoivat nähdä, että heillä oli jotakin erityistä, mitä muilla uskontokunnilla ei ollut. Näiltä myrskyisiltä ajoilta voidaan kertoa kiinnostavia kokemuksia.

Eräs perheellinen mies sai usein osakseen Jehovan suojeluksen. Hän kuului heimoon, jonka jäseniä uhkailtiin ja etsittiin, jotta heidät voitaisiin hävittää perin pohjin. Erään kerran hänen talonsa oli kranaatti- ja luotisateessa tunnin ajan. Tulituksen kestäessä hän kehotti vaimoaan ja lapsiaan pitämään mielessään Jehovan Joosualle esittämät sanat: ”Ole luja ja rohkea”, ja he rukoilivat yhdessä. (Joosua 1:6) Ihme kyllä yksikään luoti ei läpäissyt talon seinää, ja kranaatit ponnahtivat takaisin ulkoseinistä ja räjähtivät kauempana talosta. Veli meni sitten ulos ja yritti puhua järkeä hyökkääjille. Myös jotkut naapureista puolustivat häntä. Kun hyökkääjät tutkivat hänen talonsa, he löysivät hänen Raamatun tutkimisen apuvälineensä ja jättivät hänet sitten uskonnollisena miehenä rauhaan. Seuraavien kahden päivän aikana häntä uhkailtiin jälleen ja hän joutui kaksi kertaa hengenvaaraan, mutta Jehovan avulla hän selvisi elossa.

Muuan tosi kristillisyyden puolelle asennoitunut aikaisemmin korkeassa virassa työskennellyt mies pidätettiin useita kertoja. Kaksi hänen poikaansa katosi, eikä heistä ole sen jälkeen löydetty jälkeäkään. Se ei kuitenkaan murskannut tämän miehen uskoa Elämänantajaan eikä himmentänyt hänen suurenmoista toivoaan edessä olevasta ylösnousemuksesta ja ”todellisesta elämästä”. Hän saarnasi innokkaasti toisille vangeille ja aloitti useita raamatuntutkisteluja. Varsinkin eräs entinen sotilas osoitti suurta arvostusta ja edistyi nopeasti. Muutamassa kuukaudessa hän alkoi osallistua saarnaamiseen vankilassa. Niinpä kun todistaja pääsi sitten vapaaksi, tämän entisen sotilaan hoidettavaksi jäi kuusi raamatuntutkistelua. Tälle entiselle korkealle virkamiehelle ja entiselle sotilaalle oli todella iloinen yllätys tavata toisensa muutamaa vuotta myöhemmin tienraivaajien palveluskoulussa, jonka Jehovan todistajat olivat järjestäneet kokoaikaisille saarnaajille. Niin, entisestä sotilaastakin oli tullut tienraivaaja! Veli, joka opetti hänelle totuuden, saattoi sanoa: ”Olen menettänyt lihalliset poikani, mutta nyt olen saanut hengellisen pojan.”

Erään 13 vuotta totuudessa olleen seitsemän lapsen äidin kestävyyttä koeteltiin monta kertaa. Aluksi hänen miehensä vastusti hänen uutta uskoaan. Sitten mies joutui levottomuuksien vuoksi pakenemaan Keniaan ja jättämään vaimonsa ja kaikki lapsensa keskenään kahdeksi vuodeksi. Kun hän palasi, hänet pidätettiin. Vankeusaikana varkaat murtautuivat hänen taloonsa ja varastivat käytännöllisesti katsoen perheen koko omaisuuden. Se että sisar oli toimelias totuudessa ja karttoi maailmallista seuraa, auttoi häntä saamaan lohtua ja kestämään. Hänen lujuutensa ja ilonsa tekivät syvän vaikutuksen hänen aviomieheensä, joka vapauduttuaan osoitti kiinnostusta Raamattua kohtaan, kunnes kuolema kohtasi hänet varhaisessa iässä. Mutta seurakunta vahvisti tätä uskollista naista. Eräs toinen Jehovan todistaja auttoi häntä perustamaan pienen liikeyrityksen, jonka avulla hän voisi huolehtia lapsistaan. Hän kertoo lapsilleen ja muille suurenmoisesta toivosta saada elää ikuisesti maan päällä ilman ongelmia. Hän johtaa kuutta raamatuntutkistelua.

Ugandassa vanhoja ihmisiä tavallisesti kunnioitetaan. Eräs sellainen, yli 60-vuotias Anna, käytti tilaisuutta palvellakseen tienraivaajasaarnaajana. Sen sijaan että hän olisi keskustellut naapureittensa kanssa ihmisten kärsimyksistä, hän kertoi heille hyvästä uutisesta näinä melskeisinä aikoina. Hänellä oli myöhemmin ilo olla mukana tienraivaajille järjestetyssä koulussa, joka pidettiin naapurimaassa Keniassa. Siellä ollessaan hän sai sukulaisiltaan postitse kehotuksen olla palaamatta Ugandaan, sillä elämä oli siellä liian vaarallista ja vaikeaa. Muuan Keniassa asuva sukulainen tarjoutui majoittamaan hänet ja huolehtimaan hänestä, mutta hän sanoi kaikille, että hänellä oli kerrottavana parempaa elämää koskeva lohduttava ja toivoa antava sanoma, jota ugandalaiset tarvitsevat. Niinpä hän palasi takaisin Ugandaan.

Konventtien arvostus

Vuoden 1979 sodan jälkeiset muutokset hallituksessa johtivat palvontavapauden palauttamiseen, mistä kaikki Jehovan todistajat olivat hyvin onnellisia. Jälleen voitiin pitää konventteja, ja valtava raamatullisen kirjallisuuden kysyntä osoitti, että monet ihmiset kaipasivat parempaa elämää koskevaa hyvää uutista. Maassa järjestettiin piirikonventteja, ja joulukuussa 1983 esitettiin ensimmäistä kertaa raamatullinen näytelmä. Se vaikutti syvästi läsnäolijoihin, sillä sen aihe koski perhe-elämää. Seuraavana päivänä tuli Kampalan Lugogo-stadionin yhteydessä sijaitsevaan urheiluhalliin 572 ihmistä, mikä on noin kaksi kertaa kaikkien Ugandassa toimivien todistajien määrä. He iloitsivat Valtakunnan ykseydestä niiden kanssa, jotka todella arvostavat elämää.

Monet olivat tehneet uhrauksia päästäkseen konventtiin. Joissakin tapauksissa avioparin junalipun hinta oli suurempi kuin koulunopettajan kuukausipalkka. Useille perheille konventtimatka maksoi jopa neljän kuukauden palkan. Monet läsnäolijat osoittivat siten arvostavansa hengellisiä asioita.

Lähetystyöntekijöiden kokemuksia

Vuoden 1982 lopulla saattoi Kampalassa aloittaa palveluksensa neljä lähetystyöntekijää. He olivat kuin uusi lähetystyöntekijöiden sukupolvi monen vuoden keskeytyksen jälkeen. Aivan ensimmäinen henkilö, jolle eräs heistä kertoi hyvää uutista, oli muuan nuorukainen, joka oli varmasti kovasti kaivannut toivon sanomaa. Hänen kanssaan aloitettiin heti raamatuntutkistelu ja sitä pidettiin kahdesti viikossa. Hänen ollessaan ensimmäistä kertaa kenttäpalveluksessa erään todistajan kanssa aseistautuneet rikolliset pysäyttivät heidät. Vaikka tuolla nuorukaisella ei ollut paljonkaan kokemusta, hän turvasi Jehovaan ja alkoi saarnata rikollisille. Useiden tuskaisten minuuttien ajan rosvot väittelivät keskenään siitä, pitäisikö heidän tappaa nämä miehet vai ei. Sitten yksi aseistautuneista miehistä käski tovereitaan antamaan näiden kahden mennä. Mitä tämä nuori mies teki tämän hermoja raastaneen kokemuksen jälkeen? Hän meni viivyttelemättä toverinsa kanssa seuraavaan taloon ja jatkoi saarnaamista! Hänet on nyt kastettu, ja hän on asettanut arvokkaaksi tavoitteekseen tienraivauspalveluksen.

Eräs lähetystyöntekijä tapasi miehen, joka oli työskennellyt Mosambikissa. Hän sanoi heti, että hän kunnioittaa hyvin paljon Jehovan todistajia, sillä hän on nähnyt, miten siistejä ja hyvässä järjestyksessä heidän Mosambikissa sijaitsevat leirinsä ovat.a Tähän mieheen oli vaikuttanut erityisesti se, että hän eräänä päivänä näki hyvin köyhän todistajaperheen saapuvan leiriin. Eri heimoihin kuuluvat hengelliset veljet ottivat perheen lämpimästi vastaan. He alkoivat heti huolehtia heidän aineellisista tarpeistaan; heille järjestettiin asunto, viljelysmaata, tarve-esineitä ja vaatteita. Nyt tämä mies on itsekin saanut maistaa samaa rakkautta ja veljeyttä, sillä hän tutkii Jehovan todistajien kanssa Raamattua ja käy säännöllisesti heidän kristillisissä kokouksissaan.

Tällaisista kokemuksista on helppoa nähdä, että sekä lähetystyöntekijöillä että heidän ugandalaisilla veljillään ja sisarillaan on syytä iloita. Heiltä on usein puuttunut ruokaa, vettä ja sähköä, ja monesti he ovat kuulleet ampumisen ja räjähdysten ääniä, mutta he ovat silti kiitollisia jatkuvasta edistyksestä. He ovat tyytyväisiä voidessaan auttaa ihmisiä näkemään ”todellisen elämän” arvon. Maassa työskentelevät Jumalan valtakunnan 250 julistajaa ovat käyttäneet saarnaamiseen keskimäärin yli 14 tuntia kuukaudessa. Kiinnostuneita on paljon, ja monet ovat ryhtyneet kokoaikaisiksi saarnaajiksi. Tässä kauniissa maapallomme osassa, jonka jotkin alueet antavat ennakkovälähdyksen maallisesta paratiisista, johdetaan tällä hetkellä yli 500 raamatuntutkistelua. Monet ugandalaiset oppivat kääntämään katseensa kohti ikuista elämää, ”todellista elämää”, jonka rakkaudellinen Elämänantaja Jehova on tarkoittanut toteutuvan aivan lähitulevaisuudessa.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 28]

Todistajat säilyttivät iloisuutensa käymällä ahkerasti toistensa kanssa kokouksissa ja nauttimalla säännöllisesti hengellistä ravintoa

[Kartta s. 27]

(Ks. painettu julkaisu)

UGANDA

Kampala

ZAIRE

SUDAN

KENIA

Victorianjärvi

[Kuva s. 29]

Kukkuloita Lounais-Ugandassa

[Kuva s. 30]

Ryhmä vastakastettuja todistajia