14. niisankuuta – muistopäivä

”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” – 1. KORINTTOLAISILLE 11:24.

1. Miten Jeesus voitti maailman?

”ROHKAISKAA mielenne! Minä olen voittanut maailman.” Näitä lohdullisia ja kannustavia sanoja käyttäen Jeesus vahvisti yhtätoista uskollista apostoliaan kuolemaansa edeltäneenä iltana. Jeesus oli osoittautunut maailman voittajaksi! Hän oli pysynyt lujana joka kerta, kun hänen Vastustajansa, Saatana Panettelija, yritti murtaa hänen uskollisuutensa Jehovaa kohtaan. Ja nyt kun häntä muutaman tunnin päästä odotti kuolema kidutuspaalussa, hän oli varma siitä, että hän säilyttäisi uskollisesti nuhteettomuutensa aivan loppuun saakka. – Johannes 16:33; Heprealaisille 12:2.

2. Miksi Jeesus asetti ”Herran illallisen”?

² Tämä koko kaikkeuden kannalta tärkeä tapaus sattui 1952 vuotta sitten, juutalaisen pyhän kalenterin ensimmäisen kuukauden, niisankuun, 14. päivänä. Jeesuksen askeleissa uskollisesti kulkevien ei pitänyt koskaan unohtaa tätä päivää. Jotta hänen uskolliset seuraajat eivät varmasti koskaan väheksyisi sen merkitystä, mitä silloin oli määrä tapahtua, Jeesus pani alulle erikoisen muistoillallisen vieton. Apostoli Paavali sanoi sitä ”Herran illalliseksi”. Jumalan henkeytyksestä Paavali kertoo, että tuossa tilaisuudessa Jeesus antoi läsnä olleille opetuslapsilleen käskyn: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (1. Korinttolaisille 11:20, 24) Jos haluat olla yksi Jeesuksen seuraajista, ymmärrätkö, miksi hän antoi sellaisen käskyn, mitä se vaatii sinua tekemään ja miten se voi vaikuttaa tulevaisuuteesi?

Muistettava päivä

3. Miksi ja millaisissa oloissa niisankuun 14. päivästä tehtiin ensimmäisen kerran muistopäivä?

³ Tämä ei ollut ensimmäinen kerta ihmisen historiassa, kun niisankuun 14. päivä oli erotettu muistopäiväksi. Vuonna 1513 eaa. Jehova antoi palvelijansa Mooseksen välityksellä israelilaisille käskyn: ”Tämä päivä [14. niisankuuta] olkoon teille muistopäivä, ja viettäkää sitä Herran juhlana; sukupolvesta sukupolveen viettäkää sitä.” Mikä antoi aiheen viettää sitä silloin? Jehova itse vastasi: ”Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä, kun hän rankaisi egyptiläisiä.” – 2. Mooseksen kirja 12:14, 27.

4. Mitä tärkeitä seikkoja liittyi Israelin vapautumiseen Egyptistä?

⁴ Tuo kaikkien Israelin esikoisten, niin ihmisten kuin eläintenkin, pelkoaherättävä pelastuminen tapahtui yöllä 14. niisankuuta. Se huipensi yhdeksän edellistä iskua, jotka olivat kohdistuneet egyptiläisten palvomia demonijumalia vastaan, ja korosti kopealle faraolle aikaisemmin esitettyä Jehovan tarkoitusta: ”Juuri sitä varten minä olen antanut sinun säilyä, että näyttäisin sinulle voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä.” Muutamia päiviä myöhemmin Jehovan nimi ja voima tulivat vielä ilmeisemmiksi, kun hän pelasti miljoonat israelilaiset ja paljon sekakansaa Punaisellamerellä hukuttaessaan parhaan osan faraon sotajoukoista. Ei ihme, että Mooses ja israelilaiset lauloivat: ”Tahdon laulaa Jehovalle, sillä hänestä on tullut korkealle korotettu”! – 2. Mooseksen kirja 9:16; 15:1, UM.

5. Mitä tarkoitusta pääsiäisen vietto palveli?

⁵ Sen jälkeen kun israelilaiset asettuivat heidän esi-isälleen Aabrahamille luvattuun maahan, kansan oli määrä viettää pääsiäistä kerran vuodessa Jerusalemissa totellen 5. Mooseksen kirjan 16:1–8:ssa esitettyä käskyä. Jehova järjesti siis niin, että 14. niisankuuta olisi aina hänen esikuvalliselle kansalleen merkittävä päivä. Mitä tarkoitusta tämä palvelisi? Tuona päivänä oli määrä ylistää Jehovan nimeä ja muistaa hänen suuria pelastustekojaan. Siksi pääsiäisen merkitys oli satoja vuosia myöhemmin tärkeällä sijalla Jeesuksen vanhempien sydämessä ja ajatuksissa, ja heistä kerrotaan, että he ”olivat tottuneet menemään vuosittain Jerusalemiin pääsiäisjuhlaan”. Juutalaisten tavan mukaan heidän poikansa Jeesus oli heidän mukanaan. – Luukas 2:41, 42.

6. Mistä syistä Jeesus halusi viettää vuoden 33 pääsiäistä uskollisten apostoliensa kanssa?

⁶ Sen jälkeen kun Jeesus kastettiin Jordanissa ja hän aloitti palveluksensa, hän todennäköisesti vietti pääsiäistä edelleen maallisen äitinsä Marian ja tämän poikien, velipuoltensa, kanssa. Mutta 14. niisankuuta vuonna 33 Jeesus järjesti niin, että hän viettäisi tätä juhlaa kahdentoista apostolinsa kanssa. Luukkaan kertomus ilmaisee, mitä Jeesus ajatteli tästä tilaisuudesta: ”Olen hartaasti halunnut saada syödä teidän kanssanne tämän pääsiäislampaan ennen kuin kärsin.” (Luukas 22:15, Uusi testamentti nykysuomeksi) Miksi Jeesus halusi sitä niin hartaasti? Koska hän tiesi niiden tapahtumien merkityksen, joiden oli määrä sattua pian tuon auringonlaskusta alkaneen muistettavan päivän kuluessa. Jeesus tiesi myös, että nuo tapahtumat saattaisivat suuressa määrin varjoon sen, mitä tapahtui vuonna 1513 eaa. Ne korottaisivat Jehovan nimen korkeammalle kuin se oli koskaan korotettu ja loisivat perustan parhaitten siunauksien vuodattamiselle kaikille maan sukukunnille. Hänellä oli myös paljon sanottavaa opetuslapsilleen ennen kuolemaansa, ja hänen piti rohkaista heitä pysymään hänen uskollisina seuraajinaan. Evankeliumien yksityiskohtaisten kertomusten ansiosta me voimme ikään kuin kuunnella ja seurata, mitä Jeesus sanoi ja teki. – Johannes 12:31; 17:26.

Mitä tapahtui? Mitä se merkitsi?

7. a) Mitä tapahtui Jeesuksen viimeisellä pääsiäisaterialla ennen kuin hän pani alulle kuolemansa muiston vieton? (Johannes 13:1–30) b) Kuvaile, miten Jeesus menetteli asettaessaan Herran illallisen.

⁷ Aterian ollessa meneillään Jeesus nousi ja pesi opetuslastensa jalat antaen siten täydellisen esimerkin nöyryydestä. Sitten Jeesus sanoi: ”Yksi teistä kavaltaa minut.” Pian sen jälkeen hän kääntyi Juudaan puoleen ja sanoi: ”Mitä teet, tee nopeammin.” Johanneksen kertomus mainitsee: ”Hän – – meni heti ulos. Ja oli yö.” (Johannes 13:21, 27, 30) Tämän jälkeen Jeesus pani alulle kuolemansa muiston vieton. Kuunnelkaamme, miten silminnäkijä Matteus kuvailee tapahtumia: ”Kun he jatkoivat syömistä, Jeesus otti leivän, ja esitettyään siunauksen hän taittoi sen, antoi opetuslapsille ja sanoi: ’Ottakaa, syökää. Tämä tarkoittaa minun ruumistani.’ Hän otti myös maljan, ja esitettyään kiitoksen hän antoi sen heille sanoen: ’Juokaa siitä, te kaikki, sillä tämä tarkoittaa minun ”liiton vertani”, joka vuodatetaan monien puolesta syntien anteeksi antamiseksi. Mutta minä sanon teille: tästä lähin en missään tapauksessa juo tätä viiniköynnöksen tuotetta ennen kuin sinä päivänä, jolloin juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.’ Laulettuaan lopuksi ylistyslauluja he menivät ulos Öljyvuorelle.” – Matteus 26:26–30; ks. myös Markus 14:22–26; Luukas 22:19, 20 ja 1. Korinttolaisille 11:23–26.

8. Miksi on tärkeää ymmärtää sen merkitys, mitä Jeesus sanoi ja teki asettaessaan muistonvieton?

⁸ Mitä kaikkea se, mitä Jeesus sanoi ja teki tuossa tilaisuudessa, oikein merkitsi? Paavali korosti, kuinka tärkeää kaikkien Kristuksen voideltujen seuraajien on ymmärtää se, sanoessaan: ”Näin ollen joka syö leipää tai juo Herran maljaa arvottomasti, se on oleva syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen nähden.” Kukaan voideltu ei varmastikaan haluaisi olla ’arvoton’ Jehovan silmissä ja saada siksi osakseen hänen epäsuotuisaa tuomiotaan. Myös ”suuren joukon” tulisi haluta, että se katsotaan arvolliseksi olemaan voidellun jäännöksen toverina. Siksi kun me nyt lähestymme jälleen muistonviettoa, joka pidetään torstaina 4. huhtikuuta 1985, meidän kaikkien on ajankohtaista yhdessä tarkastella uudelleen tätä asiaa yksityiskohtaisesti. – 1. Korinttolaisille 11:27.

9. a) Miksi Jeesuksen sanojen käännös: ”Tämä tarkoittaa minun ruumistani” on oikeampi kuin: ”Tämä on minun ruumiini”? (Ks. alaviitettä.) b) Minkä erikoismerkityksen Jeesus esitti leivälle? c) Viinille?

⁹ Jeesus sanoi: ”Tämä tarkoittaa minun ruumistani.”a Sanoessaan nämä sanat Jeesus esitti leivälle erikoismerkityksen – se oli vertauskuva hänen omasta synnittömästä liharuumiistaan, jonka hän antoi ”maailman elämän puolesta”. (Johannes 6:51) Vastaavasti kun hän sanoi viinimaljasta: ”Tämä tarkoittaa minun ’liiton vertani’, joka vuodatetaan – – syntien anteeksi antamiseksi”, hän käytti viinimaljassa olevaa käynyttä viiniä vertauskuvana omasta verestään. Tämän veren perusteella oli määrä saattaa voimaan ”uusi liitto”. Hänen vuodatetun verensä perusteella tapahtuisi myös ’syntien anteeksi antaminen’. – Matteus 26:28; Jeremia 31:31–33; Heprealaisille 9:22.

10. Mitä leivän ja viinin nauttimiseen osallistuminen ilmaisee?

¹⁰ Mitä muistonvieton aikana leivän ja viinin nauttimiseen osallistuvat ilmaisevat? Niiden nauttiminen itsessään osoittaa niihin osallistuville ja katselijoille, että he ovat jo hyötyneet Kristuksen Jeesuksen lunastusuhrista, mutta erikoisella tavalla ja erikoistarkoitusta varten. Miten tämä on mahdollista? Koska he uskovat Kristuksen uhriin ja ovat vihkiytyneet Jehovalle, Jumala laskee Jeesuksen ihmisuhrin ansion heidän hyväkseen. Mitä tarkoitusta varten? Jotta inhimillinen täydellisyys voitaisiin katsoa heidän osakseen ja jotta heillä voisi siten olla vanhurskas asema Jumalan edessä. Sitten Jehova siittää heidät pyhällä hengellään, ja heistä tulee hänen hengellisiä poikiaan. Tässä asemassa he voivat nyt uhrata oikeutensa elämään maan päällä saadakseen taivaallisen perinnön. Kaikki tämä on tapahtunut, ennen kuin he osallistuvat Herran illalliseen. – Roomalaisille 5:1, 2, 8; 8:15–17; Jaakob 1:18.

11, 12. a) Mitä kahta muuta seikkaa ilmaistaan viinin juomisella? b) Selitä, millaisen liiton Jeesus tekee osallistuvien kanssa.

¹¹ Harkitse nyt, mitä muuta viinin juominen ilmaisee. Vaikka Jehova on katsonut hengelliset poikansa vanhurskaiksi ja ottanut heidät pojikseen, he ovat vielä epätäydellisessä liharuumiissa. He ovat yhä taipuvaisia syntiin ja ymmärtävät sen. Juodessaan viiniä he siksi tunnustavat jokapäiväisen riippuvaisuutensa Kristuksen Jeesuksen verestä, joka on ’vuodatettu monien puolesta syntien anteeksi antamiseksi’. – 1. Johannekselle 1:9, 10; 2:1.

¹² Mutta viinin juominen osoittaa jotain muutakin. Siihen osallistuvat todistavat, että heidät on saatettu ”uuteen liittoon”, jonka Jehova ennusti kauan sitten profeetta Jeremian välityksellä. Tuo liitto saatettiin voimaan Jeesuksen verellä. Liiton osapuolina ovat Jehova Jumala ja hänen hengelliset poikansa, jotka ryhmänä muodostavat hengellisen Israelin. Jumala on valinnut jokaisen jäsenen. Jeesus on liiton Välittäjä, ja tuon liiton kautta hän auttaa liittoon kuuluvia 144 000 jäsentä tulemaan osaksi Aabrahamin siementä. (Jeremia 31:31–34; 2. Tessalonikalaisille 2:13; Heprealaisille 8:10, 12; 12:22–24; Galatalaisille 3:29) He ovat myös ne, jotka Jeesus ottaa ’liittoon valtakunnasta’. Sen vuoksi heitä lopulta käytetään Kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen yhteydessä kanavana, jonka välityksellä Jehovan elämänsiunauksia vuodatetaan kaikille maan suvuille. – Luukas 22:28–30; Johannes 6:53; Ilmestys 5:9, 10; 1. Mooseksen kirja 22:15–18.

13. Mitkä seikat tulisi nyt muistaa niisankuun 14. päivänä?

¹³ Jeesuksen tuona muistopäivänä esittämien sanojen täyden merkityksen tutkiminen muistuttaa meitä voimakkaasti Jehovan rakkaudesta, jota hän osoitti antaessaan rakkaan Poikansa. Se muistuttaa meitä myös Jeesuksen rakkaudesta, jota hän osoitti antaessaan elämänsä lunnaiksi koko uskovan ihmiskunnan puolesta. (Johannes 3:16; Roomalaisille 5:8; 1. Timoteukselle 2:5, 6) Mutta Jeesus keskusteli tuona iltana seuraajiensa kanssa muistakin kallisarvoisista totuuksista. Raamatunkirjoittajista vain apostoli Johannes kertoo tästä hyvin lämminhenkisestä keskustelusta.

Kirkkaus, rakkaus ja ykseys

14. a) Miten jokainen muistonvietto kirkastaa Jehovaa? b) Mikä osa rakkaudella on Jeesuksen muistamisessa, ja mihin itsetutkisteluun tämän tulisi kannustaa kaikkia osallistujia?

¹⁴ Jeesus sanoi: ”Nyt Ihmisen Poika on kirkastettuna, ja Jumala on kirkastettuna hänen yhteydessään.” (Johannes 13:31) Siitä lähtien kun Israel vapautettiin Egyptistä, niisanin 14. päivä on yhdistetty Jumalan nimen, hänen suvereenisuutensa ja hänen voimansa kunniaan saattamiseen. Se että Jeesus oli uskollinen kuolemaan saakka ja että hän sai sen jälkeen Jumalan voimalla loistoisan ylösnousemuksen, tuotti vielä enemmän kunniaa ja kirkkautta Jumalan nimelle. (Vrt. Sananlaskut 27:11.) Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että he todistaisivat opetuslapseutensa noudattamalla ”uutta käskyä” ’rakastaa toisiaan niin kuin hän oli rakastanut heitä’. (Johannes 13:34, 35) Meidän osoittamamme veljellisen rakkauden syvyys heijastaa sitä, miten suuresti arvostamme Jeesuksen silloin meitä kohtaan ilmaisemaa rakkautta. – 1. Johannekselle 4:19.

15. a) Mikä elämän toivo asetetaan kaikkien arvollisella tavalla osallistuvien eteen? b) Miten rakkaus Jeesusta kohtaan todistetaan?

¹⁵ Toivo saada jonakin päivänä elää taivaallisessa kodissa kuuluu niiden eteen asetettuun iloon, jotka on valittu Kristuksen hallitsijatovereiksi. (Ilmestys 20:6) Jeesus esittelee tämän toivon sanoessaan: ”Olen menossa valmistamaan teille sijaa. – – minä tulen jälleen ja otan teidät kotiin luokseni.” (Johannes 14:2–4) Millainen kotiintulo odottaakaan kaikkia niitä, jotka pysyvät uskollisina loppuun saakka! Siksi Jeesus kehottaa: ”Jos rakastatte minua, niin te noudatatte minun käskyjäni.” Tämä merkitsee kaikkia hänen käskyjään, myös opettamista ja opetuslasten tekemistä koskevaa käskyä. – Johannes 14:15, 21; Matteus 28:19, 20.

16. a) Miten Jeesus korosti seuraajiensa keskinäisen ykseyden tarvetta, ja miksi tämä ykseys on niin tärkeää? b) Mikä kaikkien Jeesuksen seuraajien täytyy kohdata rohkeasti, mutta mikä auttaa heitä siinä?

¹⁶ Jeesuksen seuraajien on hyvin tärkeää olla ykseydessä hänen ja toistensa kanssa. Korostaakseen tätä seikkaa Jeesus käyttää kuvausta viinipuusta ja sen oksista. Ykseys johtaa hedelmän kantamiseen, ja se vuorostaan kirkastaa Isää. (1. Korinttolaisille 1:10; Johannes 15:1, 5, 8) Kaikki Jeesuksen seuraajat kohtaavat vainoa ja vastustusta. Mutta on hyvin uskoa vahvistavaa tietää, että Jeesus säilytti nuhteettomuutensa maailman voittajana kaikista Saatanan hyökkäyksistä huolimatta. – Johannes 15:18–20; 16:2, 33.

17. Mitä Jeesus muun muassa pyysi Johanneksen 17. luvussa kerrotussa rukouksessaan?

¹⁷ Jeesus esittää illan päätteeksi sydämestä lähtevän rukouksen Isälleen. Hänen Isänsä kirkastaminen on ensi sijalla hänen anomuksessaan. Hän rukoilee, että hänen seuraajiaan suojellaan paholaiselta, Saatanalta, kun he pysyvät erossa maailmasta. Lisäksi hän rukoilee, että sama rakkaudellinen ykseys, joka vallitsee hänen ja Isän välillä, kasvaisi jatkuvasti hänen yhäti lisääntyvien seuraajiensa joukossa. – Johanneksen 17. luku.

18. Miksi vain harvat ottivat osaa vertauskuviin, vaikka vuoden 1984 muistonvietossa oli läsnä niin suuri joukko ihmisiä?

¹⁸ Me olemme käsitelleet vain muutamia niistä kallisarvoisista totuuksista ja ajatuksista, joita Jeesus kertoi opetuslapsilleen tuona iltana noin 1952 vuotta sitten, mutta nämä auttavat varmasti meitä ymmärtämään, miksi niisankuun 14. päivä on tosiaan muistettava päivä. Ei ole siksi ihme, että viime vuonna 7 416 974 Jehovan todistajaa ja heidän ystäväänsä piti tärkeänä kokoontua viettämään Herran illallista. Tästä suuresta ihmisjoukosta kuitenkin vain 9 081 otti osaa vertauskuviin. Miksi? Koska suuri enemmistö Jehovan todistajista ymmärtää nykyään kuuluvansa siihen ”suureen joukkoon”, joka seisoo ”valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä”. He odottavat elävänsä kiertotähti Maan pinnalla, joka on heidän ikuinen kotinsa, eivät elävänsä taivaissa, missä ne 144 000 tulevat ”hallitsemaan kuninkaina hänen [Kristuksen] kanssaan ne tuhat vuotta”. – Ilmestys 7:9; 20:6; Psalmit 37:11.

19. Mitä käsitellään ensi viikon tutkistelussa, ja miksi kaikkien olisi tärkeää olla läsnä?

¹⁹ On kuitenkin herännyt joitakin kysymyksiä Herran illallisen ja ”muiden lampaitten” ”suuren joukon” välisestä suhteesta. (Johannes 10:16) Näyttää siksi sopivalta, että näitä asioita käsitellään seuraavassa kirjoituksessa, jottei kenelläkään olisi erheellisiä käsityksiä seuraavan muistonvieton lähestyessä. – 1. Tessalonikalaisille 5:21.

[Alaviitteet]

Voitko muistaa:

◻ Ketkä ottavat osaa muistonvieton vertauskuviin?

◻ Mitä tärkeitä asioita muistonvieton tulisi palauttaa mieleen?

◻ Miten todistamme päivittäin muistavamme Jeesusta?

◻ Mikä tärkeä kysymys liittyy aina niisankuun 14. päivään?