Joulu – miksi se on vahingollinen?
GEORGE Bernard Shaw kirjoitti vuonna 1897: ”Kauppiaat ja lehtimiehet pakottavat halutonta ja tympääntynyttä kansaa viettämään joulua.” Pitikö tämä paikkansa silloin? Ja mikä vielä tärkeämpää, pitääkö se paikkansa nykyään?
Johannesburgissa Etelä-Afrikassa ilmestyvä Star-lehti esitti vuoden 1983 joulusanomassaan seuraavan valituksen: ”Monet ihmiset ovat ostovimmassaan hukanneet rakkauden sanoman radion, television, tavaratalojen ja sanoma- ja aikakauslehtien toitottaessa koko ajan kehotusta: ’Osta, osta, osta!’”
Näiden seikkojen vuoksi uskonnolliset ihmiset kehottavat: ”Palauttakaa Kristus takaisin jouluun.” Kristittyjen onkin syytä kysyä: onko Kristus koskaan kuulunutkaan jouluun? Tämä on ratkaiseva kysymys, sillä tosi kristityt ymmärtävät vaaran: jos he osallistuvat sellaisiin uskonnollisiin toimiin, joita Jumala ei hyväksy, he eivät saa hänen siunaustaan. Mikä siis on joulun alkuperä?
Joulun tausta
Muinaiset pohjoisessa asuvat kansat pelkäsivät, että joulukuun pitkä pimeys voittaisi auringon. Maagiseen rituaaliin kuului, että koti koristeltiin orjanlaakerin, muratin, mistelin, laakerin tai muiden ikivihreiden kasvien oksilla, koska niillä näytti olevan yliluonnollinen kyky pysyä hengissä. Kynttilöitä ja nuotioita poltettiin kuolevan auringon ”elvyttämiseksi”. Joissakin osissa Eurooppaa on yhä tapana polttaa puupölkky juhlamenoin. Mitä nykyiseen vastaavaan joulutapaan liittyy? ”Ilmeisesti kahden vanhan tavan, tulen ja ikivihreiden oksien käytön, yhteensulautuminen johti nykyiseen joulukuuseemme”, päättelee Michael Harrison joulun alkuperää käsittelevässä kirjassaan. – The Story of Christmas.
Muinaiset roomalaiset viettivät saturnaalit-nimistä talvijuhlaa, joka kesti joulukuun 17:nnestä tuon kuukauden 24:nteen päivään. Tri Conway kuvailee saturnaalien viettoa muinaista Italiaa ja nykyisiä uskontoja käsittelevässä kirjassaan: ”Jokapäiväisen elämän sallittiin yhteisestä sopimuksesta mennä pois raiteiltaan; ihmiset jättivät vakavat puuhansa sikseen, ja kun he eivät olleet juhlimassa toistensa luona, he vaeltelivat pitkin katuja toivotellen toisilleen: ’Io saturnalia’ aivan samoin kuin me toivotamme: ’Hauskaa joulua’ – –. Tämän juhlan viettoon kuului, että jokainen valmisti kaikille ystävilleen jonkin lahjan; – – jos joku oli selvin päin koko saturnaalien ajan, häntä ei pidetty ollenkaan seurallisena!” – Ancient Italy and Modern Religion.
Noin vuonna 85 Martial-niminen runoilija julkaisi kaksi runokirjaa, Xenian ja Apophoretan, jotka sisälsivät 350 lyhyttä säettä. Nämä runot oli tarkoitettu jäljennettäviksi ja lähetettäviksi saturnaalien yhteydessä annettavien lahjojen mukana lisäämään niihin, kuten tri Conway selittää, ”miellyttävän kirjallisen sävyn”. Eikö tämä muistutakin nykyistä joulukorttien lähettämistä? Lisäksi muutamat Martialin säkeistä olivat joidenkin nykyaikaisten joulukorttien tekstien tavoin törkeän moraalittomia.
Saturnaalit olivat tuskin ohi, kun roomalaiset alkoivat viettää uudenvuoden calendaejuhlaa. Joulua käsittelevä kirja The Story of Christmas selittää: ”Tämän yleisen hilpeyden ajan keskellä omistettiin yksi päivä erityisen kunnian osoittamiseen auringolle, jonka talvipäivänseisauksen aikaan tapahtuvan kuvitellun uudelleen syntymisen johdosta näitä iloisia pakanallisia juhlia alun perin alettiin viettää. Tämä päivä tunnettiin nimellä dies Solis invicti nati, voittamattoman auringon syntymäpäivä, ja se sattui ajankohtaan, joka vastaa meidän kalentereissamme joulukuun 25. päivää.” Tämä juhla nimettiin myöhemmin jouluksi, jotta ”kristillisyys”, joka oli turmeltunut, vetoaisi paremmin roomalaisiin.
Joulu on siis peräisin pakanallisesta auringonpalvonnasta. Juhlan juuret juontuvat vieläkin kauempaa, nimittäin muinaisesta Babyloniasta, jossa ihmiset palvoivat Šamašnimistä auringonjumalaa. ”Babylonialaisilla uudenvuoden vieton tavoilla on hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä joulutapojen kanssa”, tunnustaa historioitsija Pimlott kirjassaan The Englishman’s Christmas.
Ymmärrätkö nyt, miksi joulun viettoon liittyy vaara? Raamattu varoittaa kristittyjä selvästi Suuresta Babylonista (uskonnoista, joiden opetukset pohjautuvat muinaisiin babylonialaisiin opetuksiin). Jumalan sana neuvoo: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ellette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja ellette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan.” (Ilmestys 18:4) Joidenkuiden mielestä joulun vieton pitäminen hengellisesti vaarallisena on liioittelua. Mutta tarkastelkaamme historiallisia tosiasioita siitä, miten varhaiskristityt suhtautuivat tämän pyhäpäivän viettämiseen, jonka on oletettu olevan Jeesuksen syntymäpäivä mutta jossa onkin todellisuudessa ollut kyse pakanallisesta juhlasta.
Viettivätkö varhaiskristityt joulua?
Professori Ferguson sanoo Rooman valtakunnan uskontoja käsittelevässä kirjassaan (The Religions of the Roman Empire): ”Varhaiskristityt eivät viettäneet Jeesuksen syntymäpäivää; siitä ei ole mitään muistiinmerkintöjä.” Raamattu ei ilmoita Jeesuksen syntymän täsmällistä ajankohtaa. Se osoittaa kuitenkin, ettei Jeesus syntynyt joulu- eikä tammikuussa, jolloin on kylmää ja sateista, vaan lämpimämpänä vuodenaikana. Millä perusteella näin voidaan sanoa?
Jeesuksen syntymän aikoihin Rooman keisari Augustus sääti, että kaikkien alamaisten oli matkustettava syntymäkaupunkiinsa henkikirjoitettaviksi. Raamattu kertoo: ”Kaikki kulkivat henkikirjoitettaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.” (Luukas 2:1–7) Joosef ja Maria matkustivat yli sadan kilometrin matkan Nasaretista Betlehemiin. Olisiko tällaista matkaa ollut käytännöllistä tai mahdollista tehdä joulukuussa, jolloin on kylmää ja sateista?
Mutta ei siinä kaikki. Raamattu kertoo edelleen Jeesuksen syntymän ajankohdasta seuraavaa: ”Samalla seudulla oli myös paimenia, jotka oleskelivat taivasalla ja pitivät vartiovuoroja yöllä laumoilleen.” (Luukas 2:8) Tämä kuvaus ei sovi israelilaisten sateiseen kuukauteen, joka vastaa meidän nykyistä joulukuutamme, aikaan, jolloin lämpötila voi Betlehemin alueella laskea hyvinkin alas. – Esra 10:9, 13; Jeremia 36:22.
On otettava huomioon vielä eräs tärkeä seikka. Jos Jeesus olisi halunnut seuraajiensa viettävän syntymäpäiväänsä, niin miksei hän käskenyt heitä tekemään niin? Hän antoi heille ohjeita kuolinpäivänsä yksinkertaisesta vietosta ja sanoi: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Luukas 22:19) Jeesus ei kuitenkaan antanut mitään tällaisia ohjeita syntymäpäivänsä vietosta.
Raamatussa ei edes esiinny sanaa ”joulu”, sillä Jeesuksen varhaiset opetuslapset eivät viettäneet tuota juhlaa. Tri R. S. Conway selittää: ”Suuri teologi Origenes toistaa 200-luvun alussa useita kertoja huomautuksen, jonka hän itse sanoo lainanneensa eräältä edeltäjältään ja jonka mukaan ei kukaan kunnon mies tai hurskas kristitty ollut koskaan viettänyt omaansa eikä kenenkään muunkaan syntymäpäivää. Raamatussa kerrotaan vain sellaisten pahojen ihmisten kuin faraon ja Herodeksen syntymäpäiväjuhlista. Tämän mukaan on siis hyvin selvää, että jos Origenes oli koskaan kuullutkaan sellaisesta juhlasta kuin joulu, hän kieltäytyi täysin sen vietosta.”
Luopiokristityt ja pakanalliset talvijuhlat
Varhaiskristityt vastustivat kiusausta osallistua ympärillä asuvien pakanoitten juhliin. Mutta Raamattu ennusti, että aikanaan kristittyjen keskuudessa tapahtuisi suuri luopumus. (Apostolien teot 20:29, 30; 2. Tessalonikalaisille 2:3; 1. Timoteukselle 4:1–3; 2. Pietari 2:1, 2) Toisen vuosisadan lopulla kirjailija Tertullianus tunsi pakottavaa tarvetta arvostella ”kristittyjä” sen johdosta, että he ottivat osaa ”saturnaaleihin, tammikuun juhliin ja talvipäivänseisauksen juhliin”. Hän mainitsee ’lahjojen antamisen’ ja ilmaisee olevansa hämmästynyt sen johdosta, että monet koristivat kotinsa ”lampuilla ja laakenrinlehvillä”.
Kaikesta tällaisesta arvostelusta huolimatta alkuperäinen puhdas kristillinen seurakunta turmeltui. Luopiokristityt menivät yhä pitemmälle pahuudessaan ja ”pyhittivät” toimintansa siten, että he antoivat pakanallisille juhlille ”kristillisen” nimen. Eräs joulua käsittelevä kirja tunnustaakin: ”Kristillinen kirkko – – näki 300-luvulla hyväksi ottaa juhlapäiväkseen pakanallisen pyhäpäivän, joulukuun 25:nnen, talvipäivänseisauksen – –. Auringon syntymäpäivästä tuli Jumalan Pojan syntymäpäivä.” – Christmas.
Joulun viettoon liittyvät vaarat
Joidenkuiden mielestä joulunvietossa on se vaara, että se edistää itsekkyyden henkeä. Esimerkiksi viihdetaiteilija Danie Martins sanoi eräässä Etelä-Afrikassa esitetyssä radio-ohjelmassa, että hän ”järkyttyi” saatuaan kuulla mitä lapset ajattelivat joulusta. Hän kyseli heiltä lastenjuhlissa, miksi ”me vietämme joulua”. Tavallinen vastaus kuului: ”Saadaksemme lahjoja.” Kirjailijat Martin ja Deidre Bobgan, joilla on myös omia lapsia, viittaavat erääseen toiseen vaaraan: ”Monet aikuiset syöttävät lapsilleen valheita ja vääristyneitä totuuksia, mikä voi ajan mittaan johtaa ateismiin. Jos kerran totuutena esitetty joulupukin olemassaolo onkin valhetta, niin lapsen näkökulmasta myös totuutena kerrottu Jumalan olemassaolo voi hänen mielestään olla valhetta.”
Vakavin joulunviettoon liittyvä vaara on kuitenkin se, että sen viettäminen voi johtaa Jumalan epäsuosioon. Miksi? Siihen on useitakin syitä. Joulu esimerkiksi edistää epäjumalanpalvelusta, joka kielletään Raamatussa. (1. Johannes 5:21) Epäjumalanpalvelusta harjoitetaan julkisesti monien sellaisten seimiasetelmien edessä, jollainen on Roomassa sijaitsevassa Aracoeli-kirkossa. Entä mitä on sanottava pakanallisen joulukuusen tuomisesta moniin protestanttisiin kirkkoihin? Eikö se haiskahda epäjumalanpalvelukselta?
Lisäksi joulunvietto on edistänyt Jeesuksen palvontaa hänen Isänsä, Jehova Jumalan, palvonnan sijasta. Tämä on eräänlaista epäjumalanpalvelusta, sillä kirkastettu Herra Jeesus Kristus on ”Jumalan luomakunnan alku”. (Ilmestys 3:14; ks. myös Roomalaisille 1:25.) Joululaulujen laulaminen on osaltaan juurruttanut tätä väärää käsitystä miljardien lasten sydämeen. Eräässä joululaulussa sanotaan, että ”Herralle Jumalalle, Kaikkivaltiaalle Jeesukselle Kristukselle kelpasi talli keskitalven kylmyydessä”.
Tosiasia on, että Jeesus ei koskaan väittänyt olevansa Kaikkivaltias Jumala. Sen sijaan hän julisti: ”Isä on minua suurempi.” (Johannes 14:28) Hän osoitti Isänsä olevan kaiken palvonnan kohde sanomalla: ”Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa, ja yksin hänelle sinun tulee suorittaa pyhää palvelusta.” (Matteus 4:10) Vielä ylösnousemuksensa jälkeenkin Jeesus osoitti edelleen palvovansa taivaallista Isäänsä. – Johannes 20:17.
Joulu luo uskonnolliset puitteet, joita käytetään todellisuudessa tilaisuutena mässäillä ja käyttäytyä hillittömästi. Irstas käytös joulujuhlissa aiheuttaa tunnetusti avio-ongelmia. Englannin avioliittoneuvoloihin tuli vuoden 1983 joulun jälkeisellä viikolla neuvoja pyytämään kaksinkertainen määrä aviopareja verrattuna tavalliseen määrään. Joulujuhlien osoitettiin olevan yksi syy näihin ongelmiin samoin kuin ”sen, ettei pariskunnalla ollut rahaa ruokaan, lahjoihin tai leluihin”. Nämä asiat ovat sidoksissa erääseen toiseen vakavaan ongelmaan. ”Itsemurhien ja itsemurhayritysten määrä kohoaa hälyttävästi juuri tuohon aikaan”, sanoo muuan Johannesburgissa toimiva psykiatri.
Emme voi jättää huomiotta myöskään sitä, että ne jotka pysyvät ”Suuren Babylonin” uskonnollisen vaikutuksen alaisuudessa, ovat suuressa vaarassa. Raamatun ennustukset osoittavat, että Suuren Babylonin tuomion toimeenpanemisen aika on hyvin lähellä. – 2. Timoteukselle 3:1–5.
On varmaa, että väärän uskonnon maailmanmahti kaikkine pakanallisine tapoineen ja juhlapäivineen on pian iäksi mennyt. Nyt kun on vielä aikaa, erottaudu sen houkuttelevista toiminnoista. Etsi sen sijaan niiden tosi kristittyjen seuraa, jotka säilyvät elossa ja saavat nauttia ikuisesta rauhasta ja ihmisten kesken vallitsevasta hyvästä tahdosta. – Psalmit 37:29.
[Kuva s. 5]
Liittyykö tämä erään Roomassa sijaitsevan kirkon seimiasetelma oikeaan kristilliseen palvontaan?
[Kuva s. 7]
Roomassa lapset tuodaan jouluna Aracoeli-kirkkoon palvomaan tätä kuvaa