Onnellisia ovat ne jotka tavataan valvomasta

”Onnellisia ovat ne orjat, jotka isäntä saapuessaan tapaa valvomasta!” – LUUKAS 12:37.

1. Miksi Jehovan palvelijat ovat aina ’odottaneet häntä’, mutta mikä kysymys voidaan herättää kristikunnan kirkkojen suhteen?

”HERRA on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!” (Jesaja 30:18) Aina siitä saakka kun Jehova ilmoitti Käärmeen lopullisesta häviöstä ja luvatun Siemenen kautta tulevasta vapautuksesta, hänen uskolliset palvelijansa ovat eläneet odottaen tätä koskevan lupauksen täyttymystä. (1. Mooseksen kirja 3:15) Mutta auttavatko kristikunnan teologit kirkkojensa jäseniä odottamaan tuota lopullista vapautusta Saatanasta ja hänen siemenestään?

2. Miksi ”kansojen” tulisi odottaa ”Siiloa”?

² Jaakob ilmaisi kuolinvuoteellaan lausumassaan ennustuksessa, että luvattu Siemen tulisi Juudan sukukunnasta. Hän antoi tuolle Siemenelle kuvaannollisen nimen Siilo ja sanoi, että ”hänelle kuuluu kansojen tottelevaisuus”. Kreikankielisen Septuaginta-käännöksen mukaan ’kansat odottaisivat’ Siiloa. (1. Mooseksen kirja 49:10, UM) ”Kansojen” tulisi tähyillä Siiloa etenkin siksi, että Jehova oli sanonut Jaakobin isoisälle Aabrahamille: ”Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” (1. Mooseksen kirja 22:18) Mutta tuon Siemenen, Siilon eli Messiaan, oli ensin tultava maan päälle Aabrahamin jälkeläisten keskuuteen ja synnyttävä Juudan sukukunnasta.

Valpas juutalainen jäännös

3. Mitä Luukas kertoo juutalaisten odottaneen vuonna 29, ja vahvistaako historia tämän?

³ Juutalainen historioitsija Luukas kertoo, että ”keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuotena [v. 29]” ”kansa oli odotuksen vallassa ja kaikki pohdiskelivat sydämessään Johanneksesta [Johannes Kastajasta]: ’Voisikohan hän olla Kristus [hepreaksi mašiah, Messias]?’” (Luukas 3:1, 15) Vahvistaako maallinen historia tämän Luukkaan lausunnon? Emil Schürerin teos History of the Jewish People in the Age of Jesus Christ (Juutalaisen kansan historiaa Jeesuksen Kristuksen aikana) kysyy: ”Säilyikö tämä toivo [Messiaan odotus] jatkuvasti elossa kansan keskuudessa?” Teos vastaa: ”Viimeisillä esikristillisillä vuosisadoilla ja varsinkin ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla odotus voimistui jälleen selvästi, kuten pseudepigrafiset kirjat [juutalaisten apokalyptiset kirjat], Qumranin [erään Kuolleenmeren yhteisön] kirjoitukset, Josephus ja evankeliumit niin selvästi osoittavat. – – Danielin kirjan näyillä – – oli syvällinen vaikutus messiasajatuksen muodostumiseen.”

4, 5. a) Miksi juutalaiset odottivat Messiasta tuohon aikaan, ja mikä vahvistaa tämän? b) Millaista Messiasta monet juutalaiset odottivat, mutta keille Jehova ilmaisi todellisen Messiaan tulon?

⁴ Tarkastellessaan Matteuksen 2:2:ta eräs oppinut kirjoitti: ”Tähän aikaan odotettiin aivan yleisesti, että joku huomattava ihminen ilmaantuisi Juudeasta. Juutalaiset odottivat innokkaasti Messiaan tuloa. Laskemalla Danielin mainitseman ajan (luku 9, jakeet 25–27) he tiesivät, että se aika oli lähestymässä, jolloin Messiaan pitäisi ilmaantua.” Voidaan myös todeta, että sekä roomalaiset historioitsijat Suetonius ja Tacitus että juutalaiset historioitsijat Josephus ja Filon kertovat tällaisesta odotuksesta. Ranskankielinen Bacuezin ja Vigouroux’n Manuel Biblique (3. osa s. 191) vahvistaa tämän ja mainitsee: ”Ihmiset tiesivät, että Danielin ilmoittamat seitsemänkymmentä vuosiviikkoa olivat päättymässä; kukaan ei hämmästellyt kuullessaan Johannes Kastajan julistavan, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle.”

⁵ Siitä on siis historiallisia todisteita, että juutalaiset odottivat Messiaan eli luvatun Siemenen tuloa ja että tämä odotus johtui siitä, että he tähyilivät aikaa koskevan Danielin ennustuksen täyttymystä.a (Daniel 9:24–27) Tosin useimmat ensimmäisen vuosisadan juutalaiset, jotka kuuluivat erilaisiin juutalaisuuden lahkoihin, odottivat poliittista Messiasta, joka ”hävittäisi kaikki Israelin viholliset ja saisi aikaan täydellisen rauhan ja hyvinvoinnin ajan”. (The Concise Jewish Encyclopedia) Mutta uskollisten juutalaisten jäännös odotti tarkkaavaisesti tosi Messiasta. Tuohon jäännökseen kuuluvien joukossa olivat Johannes Kastajan vanhemmat Sakarja ja Elisabet sekä Simeon, Hanna, Joosef ja Maria. (Matteus 1:18–21; Luukas 1:5–17, 30, 31, 46, 54, 55; 2:25, 26, 36–38) Heille eikä juutalaisten uskonnollisille johtajille Jehova ilmoitti sen, mitä he aikaa koskevan Danielin ennustuksen perusteella saattoivat odottaakin, nimittäin luvatun Siemenen eli Messiaan ilmaantumisen ”kun ajan täyttymisen raja saapui”. – Galatalaisille 4:4.

Varhaiskristittyjen valppaus

6. Miten juutalaisnuoret kasvatettiin, ja miten tämä auttoi joitakuita tulemaan Jeesuksen opetuslapsiksi?

⁶ Joosef ja Maria tiesivät, että Jeesus-lapsesta, jota he kasvattivat, olisi määrä tulla Messias. Puhuessaan hänen kasvatuksestaan Britannica-tietosanakirja sanoo: ”Jeesus kasvoi hyvin todennäköisesti jumalanpelossa, jota pyrittiin lisäämään sekä kodissa että synagogassa (jossa tähdennettiin Raamatun tutkimisen, Lain tottelemisen sekä rukoilemisen ja Messiaan lopullisen tulon odottamisen tärkeyttä).” (New Encyclopædia Britannica) Uskollisten juutalaisten jäännökseen kuuluvien kodeissa kasvatetut muut nuoret saivat Messiasta koskevan toivon, ja tämä oikea odote auttoi ainakin joitakin heistä vastaamaan heti kutsuun tulla Jeesuksen opetuslapsiksi. – Markus 1:17–20; Johannes 1:35–37, 43, 49.

7. a) Opettiko Jeesus, että Valtakunta on yksityisen kristityn sisällä? b) Minkä suhteen kristittyjen oli määrä pysyä valveilla?

⁷ Maallisen palveluksensa loppupuolella Jeesus opetti opetuslapsiaan pysymään valveilla hänen tulevan ”läsnäolonsa” ja Valtakuntansa tulon suhteen. Britannica sanoo: ”Maailmanloppua, viimeistä tuomiota ja Jumalan uutta maailmaa koskevat perinteiset aiheet sisältyvät evankeliumiperinteessä säilyneeseen Jeesuksen opetukseen. Jeesus ei siis missään tapauksessa ole muuttanut Taivaan valtakuntaa pelkästään yksityisen ihmissielun uskonnolliseksi kokemukseksi tai antanut juutalaisten eskatologisille odotteille sellaista merkitystä, että kyse olisi maailmassa parhaillaan tapahtuvasta kehityksestä tai jostakin sellaisesta, minkä ihmiset voisivat saada omin voimin aikaan. – – Hänen mukaansa ei myöskään ollut kyse kansallisesta messiaasta, eikä hän kannustanut panemaan toivoaan sellaiseen – – eikä hän kannattanut seloottien yrityksiä jouduttaa Jumalan valtakunnan tuloa.” Hän antoi sen sijaan kristityille monista piirteistä koostuvan tunnusmerkin, jonka avulla he voisivat ensin nähdä, milloin Jerusalemin hävitys olisi lähellä, ja sitten paljon myöhemmin havaita ’hänen läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkin’. – Matteus 24:3–25:46; Luukas 21:20–22.

8. Mikä osoittaa, ettei Jeesus uskonut tulevansa Valtakuntaansa kovin pian, ja minkä neuvon hän siksi antoi seuraajilleen?

⁸ Vapaa-ajattelijat ja jopa jotkut kristikunnan teologitkin väittävät varhaiskristittyjen uskoneen, että Kristuksen parusian eli läsnäolon pitäisi toteutua heidän aikanaan. Jotkut esittävät jopa sellaisen ajatuksen, että Jeesus itsekin uskoi tulevansa Valtakuntaansa hyvin pian. Mutta talentteja ja miinoja koskevissa kuvauksissaan Jeesus osoitti, että vasta ”pitkän ajan kuluttua” hän palaisi kuninkaallisessa vallassa ja selvittäisi tilit orjiensa kanssa, joille hän oli uskonut omaisuutensa. (Matteus 25:14, 19; Luukas 19:11, 12, 15) Lisäksi ’läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkkiä’ koskevassa ennustuksessaan hän myönsi, että sitä ”päivää ja hetkeä”, jolloin loppu tulisi, eivät tiedä ”taivaiden enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä”. Hän lisäsi: ”Pysykää siis valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee.” – Matteus 24:3, 14, 36, 42.

9. Antoiko apostoli Paavali sellaisen vaikutelman, että hän olisi ajatellut Kristuksen läsnäolon olevan lähellä ja toteutuvan hänen aikanaan? Selitä.

⁹ Eräs asiantunteva hakuteosb sanoo siitä, uskoivatko varhaiskristityt Kristuksen läsnäolon läheisyyteen, seuraavaa: ”Oletus että Paavali olisi 1. Tessalonikalaiskirjeen mukaan odottanut parusian pikaista toteutumista, on kaikkea muuta kuin perusteltu. Jo 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:10:ssä Paavali otti huomioon sen mahdollisuuden, että hän voisi kuolla. Ei voida hylätä sitä mahdollisuutta, että käyttäessään 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:15, 17:ssä sanaa ’me’ Paavali liitti itsensä viimeiseen sukupolveen silti välttämättä edellyttämättä, että hän itse kuuluisi siihen.” Toisessa kirjeessään Timoteukselle Paavali sanoi selvästi, ettei hän elätellyt toivoa saada palkintoaan ennen kuin ”sinä päivänä”, jona Kristus ’tulisi ilmeiseksi’ Valtakunnassaan ja jolloin hänen olisi määrä ”tuomita elävät ja kuolleet”. – 2. Timoteukselle 4:1, 8.

10. Miten oikea kristillinen valppaus merkitsi pelastusta Juudeassa asuneille ensimmäisen vuosisadan kristityille?

¹⁰ Kristittyjen oli pysyttävä valveilla odottaessaan Jeesuksen Kristuksen läsnäoloa ja hänen Valtakuntansa tuloa. Oikea kristillinen valppaus teki Juudean kristityille mahdolliseksi tunnistaa Jeesuksen antama tunnusmerkki, joka ilmaisi Jerusalemin tuhon olevan lähellä. (Luukas 21:20–24) Kun Cestius Gallus hyökkäsi Jerusalemia vastaan vuonna 66, valppaat kristityt käyttivät hyväkseen hänen äkillistä, yllättävää vetäytymistään ja pakenivat tuosta kaupungista sekä sitä ympäröivältä Juudean alueelta. Varhaisten kirkkohistorioitsijoiden Hegesippoksen, Eusebioksen ja Epifanioksen mukaan Juudean kristityt pakenivat Jordanin yli Pella-nimiseen paikkaan. Se että he olivat hengellisesti täysin valveilla, säästi heidät kuolemalta tai vankeudelta, kun kenraali Tituksen johtamat Rooman armeijat palasivat vuonna 70 ja hävittivät Jerusalemin. Kuinka onnellisia näiden kristittyjen onkaan täytynyt olla siksi, että he olivat pysyneet valveilla!

Kristittyjen odotteet vuoden 70 jälkeen

11, 12. Millainen oikea asenne kristityillä tuli olla vuonna 70 tapahtuneen Jerusalemin hävityksen jälkeen, ja miten se suojeli heitä?

¹¹ Koska Jeesuksen läsnäolon oli määrä toteutua vasta ”pitkän ajan kuluttua”, millainen oikea asenne kristityillä tuli olla vuonna 70 tapahtuneen Jerusalemin hävityksen jälkeen ja kautta vuosisatojen aina lopun aikaan asti? Pitäisikö kristittyjen laimentua odotteissaan, ikään kuin ”jäädyttää” ne? Ei suinkaan! Apostoli Johanneksen kolme kirjettä sekä Ilmestyskirja eli Apokalypsi kirjoitettiin vuoden 70 jälkeen. Ensimmäisessä kirjeessään Johannes varoittaa ”antikristuksesta” ja kehottaa kristittyjä pysymään Kristuksen yhteydessä odottaessaan Hänen ”läsnäoloaan” ja ilmeiseksi tekemistään. (1. Johannes 2:18, 28; 3:2) Johannes varoittaa kaikissa kolmessa kirjeessään luopioista. Samoin Ilmestyskirja kiinnittää alusta loppuun saakka huomion Kristuksen tulemiseen Valtakuntansa kirkkaudessa, ja se sanoo toiseksi viimeisessä lauseessaan: ”Aamen! Tule, Herra Jeesus.” – Ilmestys 22:20.

¹² Kristittyjen täytyi kohdistaa katseensa parusiaan. Toisin sanoen heidän täytyi päivästä päivään elää Kristuksen ”läsnäolon” odotuksessa. Kirkkohistorian professori Ernst Benz kirjoittaa: ”Varhaiskirkon uskollisille ’viimeiset tapahtumat’ olivat tärkeydeltään ensimmäisiä. Heidän uskonsa ja toivonsa keskeinen sisältö oli tuleva Jumalan valtakunta.” Vaikka valtakunnan ei olisikaan määrä tulla heidän elinaikanaan, tämä oikea odottava asenne suojelisi kristittyjä hengelliseltä uneliaisuudelta ja auttaisi heitä pysymään erossa Saatanan maailmasta. – 1. Johannes 2:15–17.

13, 14. Mitkä kaksi äärimmäisyyttä ilmenivät luopiokristittyjen keskuudessa 100- ja 200-luvuilla?

¹³ Kun luopumus levisi apostolien kuoleman jälkeen, joillakuilla oli eittämättä vääriä ajatuksia sen suhteen, kuinka lähellä Kristuksen tulo Valtakunnassaan olisi. C. J. Cadoux sanoo teoksessaan The Early Church and the World: ”Sekä [100-luvulla elänyt] Irenaeus että [100-luvun lopussa ja 200-luvun alussa elänyt] Hippolytos pitivät mahdollisena laskea jokseenkin tarkasti, milloin loppu tulisi.” Virheellisen ajanlaskun vuoksi jotkut ajattelivat, että ihmishistorian kuusituhatta vuotta oli tulossa täyteen ja että seitsemännen tuhatvuotiskauden alku oli lähellä. He olivat tietenkin väärässä. Mutta he ainakin yrittivät pysyä hengellisesti valveilla.

¹⁴ Toisaalta useimmat luopiokristityt menettivät kaiken kiireellisyyden tunteen eivätkä enää lainkaan odottaneet Valtakuntaa. Eräs teologinen sanakirja selittää: ”Kristityt apologeetat [100- ja 200-luvun alun ”kirkkoisät”], jotka olivat saaneet vaikutteita Platonin metafysiikasta [filosofiasta] ja stoalaisten moraalifilosofiasta, eivät juuri tarvitse käsitettä Jumalan valtakunta. Sikäli kuin heillä on eskatologiaa, sitä hallitsee ajatus yksityisen kristityn täydellisyydestä. – – Kuolemattomuutta, ikuista elämää ja tietoa koskevat kreikkalaiset käsitykset ovat tärkeämpiä kuin [Jumalan valtakuntaa koskeva] raamatullinen käsitys. – – Samoin myöskään Origenes [noin v. 185–254] – – ei jätä juuri mitään sijaa Jumalan valtakuntaa koskevalle raamatulliselle sanomalle.” – Theological Dictionary of the New Testament.

15. Miten vakiintuneet kirkkokunnat suhtautuivat luopumuksen edetessä ”viimeisiä tapahtumia” koskevaan opetukseen?

¹⁵ Niin sanottujen kristillisten kirkkojen suhtautumistapa pysyi pääasiassa tällaisena kautta vuosisatojen. Britannica-tietosanakirja kertoo: ”Rooman keisarin Konstantinuksen (kuoli vuonna 337) ajasta lähtien kristillisyyden poliittista tunnustamista on pidetty Kristuksen valtakuntaa koskevan toivon täyttymyksenä. Tuleviin tapahtumiin kohdistuva eskatologia eli edelleen sorrettujen maanalaisten lahkojen keskuudessa.” ”1500-luvun uskonpuhdistusta edeltäneenä aikana kerettiläiset ryhmät – – syyttivät Rooman kirkkoa siitä, että se oli hylännyt alkuperäisen eskatologisen tulevien tapahtumien odottamisen.”

’Onnellisia ovat ne jotka tavataan valvomasta’

16. Millaisia ryhmiä ilmaantui 1800-luvulla, ja mitä jotkin niistä uskoivat?

¹⁶ Koska ”vakiintuneet kristilliset kirkot” eivät enää olleet valveilla Kristuksen läsnäolon ja sen hetken suhteen, jolloin hän saisi Valtakunnan vallan, valveilla oleminen jäi niiden asiaksi, joita nuo kirkot sanoivat ”kerettiläisiksi ryhmiksi”. 1800-luvulla ilmaantui useita sellaisia ryhmiä niissä maissa, joissa Raamattu ja sen tutkimisen apuvälineet olivat tavallisen kansan saatavissa. Suuret kirkkokunnat, joille kaikki ”viimeisiä tapahtumia” koskeva opetus oli käynyt merkityksettömäksi, nimittivät sellaisia ryhmiä halveksuen adventisteiksi tai millenisteiksi, koska ne odottivat Kristuksen toista tulemista ja uskoivat, että Kristuksen oli määrä hallita tuhat vuotta. Monet näistä ryhmistä odottivat Kristuksen palaavan maan päälle perustamaan tuhatvuotisen Valtakuntansa. Jotkin niistä laskivat, että Kristuksen toisen tulemisen oli määrä tapahtua vuonna 1835 (irvingiläiset Englannissa), 1836 (Bengelin seuraajat Saksassa), 1843 (milleriläiset Yhdysvalloissa) ja 1889 (eräs mennoniittaryhmä Venäjällä).

17, 18. Mikä oli kristikunnan vakiintuneiden kirkkojen asenne, mutta mitä Jeesus sanoi etsivänsä ’saapuessaan’?

¹⁷ ”Vakiintuneet kristilliset kirkot” tietenkin iloitsivat, kun nämä ennustukset osoittautuivat vääriksi. Katolinen ja ortodoksinen kirkko sekä suurimmat protestanttiset kirkot eivät tietenkään tehneet sellaisia virheitä. Niiden mielestä ”viimeisiä tapahtumia” koskeva opetus oli ’merkityksetöntä’. Ne olivat jo kauan aikaisemmin lakanneet ’pysymästä valveilla’. – Markus 13:37.

¹⁸ Mutta Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Onnellisia ovat ne orjat, jotka isäntä saapuessaan tapaa valvomasta! – – Kuka oikeastaan on se uskollinen taloudenhoitaja, se ymmärtäväinen, jonka hänen isäntänsä asettaa huolehtimaan palvelijoittensa joukosta, antamaan heille jatkuvasti heidän ruokamääränsä oikeaan aikaan? Onnellinen on tuo orja, jos hänen isäntänsä saapuessaan tapaa hänet näin tekemästä!” – Luukas 12:37–43.

19, 20. a) Mikä ryhmä ilmaantui 1870-luvulla, ja miksi se erottautui kaikista muista ryhmistä? b) Mistä lehdestä tuli tämän ryhmän virallinen äänenkannattaja, ja miten tämä lehti on auttanut yhä useampia tosi kristittyjä?

¹⁹ Niiden niin sanottujen kerettiläisten ryhmien joukossa, jotka tähyilivät 1800-luvun viimeisellä kolmanneksella Kristuksen paluun tunnusmerkkiä, oli Pittsburghissa Yhdysvalloissa Charles Russellin johdolla kokoontunut Raamatun tutkijoiden ryhmä. Russell kirjoitti: ”Aika vuodesta 1870 vuoteen 1875 oli alituista kasvamista armossa ja tiedossa ja Jumalan rakastamisessa sekä hänen Sanassaan. – – Kuitenkaan emme sillä kertaa päässeet sen pitemmälle kuin näkemään Jumalan suunnitelman yleiset ääripiirteet, samalla kun hylkäsimme monta kauan kannattamaamme eksytystä. – – Me tunsimme itsemme murheellisiksi adventistien eksytyksen tähden, he kun odottivat Kristusta lihassa.”

²⁰ Russell tovereineen ymmärsi pian, että Kristuksen läsnäolo olisi näkymätön. He erottautuivat muista ryhmistä ja alkoivat julkaista vuonna 1879 hengellistä ravintoa lehdessä Zion’s Watch Tower and Herald of Christ’s Presence. Ensimmäisestä ilmestymisvuodestaan lähtien tämä lehti on viitannut luotettavien Raamattuun perustuvien laskelmien perusteella vuoteen 1914 käänteentekevänä ajankohtana Raamatun ajanlaskussa. Siksi kun Kristuksen näkymätön läsnäolo alkoi vuonna 1914, nämä kristityt olivat onnellisia, koska heidät tavattiin valvomasta! Tämä lehti, jonka nimi nyt on Vartiotorni, Jehovan valtakunnan julistaja, on yli sadan vuoden ajan auttanut yhä useampia tosi kristittyjä ’tähyilemään’ ja ’pysymään hereillä’. (Markus 13:33) Sitä, miten tämä on tehty, tarkastellaan lehtemme seuraavassa numerossa.

[Alaviitteet]

Joitakin kertauskysymyksiä

◻ Mikä osoittaa, että ensimmäisen vuosisadan juutalaiset odottivat Messiasta?

◻ Miten valppaus auttoi Juudean kristittyjä?

◻ Mikä vaikutus luopumuksella oli kristittyjen odotteisiin?

◻ Millaista orjaa Kristus etsisi lopun ajan lähestyessä?

◻ Mikä kristittyjen ryhmä täytti nämä vaatimukset, ja mikä lehti auttoi heitä tässä?

[Kuva s. 30]

Tämän lehden julkaisijat ovat pysyneet aina valveilla