Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • w84 15/11 s. 27-31
  • Yhdessä Jumalassa kolme persoonaa?

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Yhdessä Jumalassa kolme persoonaa?
  • Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1984
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • Perustuu teologiaan, ei Raamattuun
  • ”Vanha testamentti” ei opeta kolminaisuutta
  • Entä ”Uudessa testamentissa”?
  • ”Kaksi yhdessä Jumalassa” -kohdat
  • Yksi Jumala vai kolme Jumalaa?
  • Onko se Raamatun selvä opetus?
    Tulisiko sinun uskoa kolminaisuuteen?
  • 1. osa – Opettivatko Jeesus ja hänen opetuslapsensa kolminaisuusoppia?
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1991
  • Miksi sinä uskot kolminaisuuteen?
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1960
  • Miksi kolminaisuutta opetetaan?
    Herätkää! 1973
Katso lisää
Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1984
w84 15/11 s. 27-31

Yhdessä Jumalassa kolme persoonaa?

OLET varmasti kuullut kolminaisuusopista, sillä sitä opetetaan kaikkialla kristikunnassa. Kuinka tärkeä se on kirkkojen opetukselle? Mikä vielä merkityksellisempää, mitä Jumalan sana Raamattu paljastaa siitä, onko yhdessä jumalassa kolme persoonaa?

”Kolminaisuus on sana, jota käytetään merkitsemään kristinuskon keskeisintä oppia – sitä totuutta, että jumaluudessa on kolme persoonaa. – – Näin ollen Athanasiuksen tunnustuksen sanoin: ’Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.’ – – Kirkko opettaa, että tämä on Jumalan olemusta koskeva ilmoitus, jonka Jumalan Poika Jeesus Kristus tuli esittämään maailmalle maan päälle ja jonka kirkko esittää ihmisille koko oppijärjestelmänsä perustaksi.” – The Catholic Encyclopedia.

Kolminaisuusoppi ei ole ainoastaan roomalaiskatolisen kirkon ”koko oppijärjestelmän perusta”, vaan se on myös Kirkkojen Maailmanneuvoston jäsenyyden keskeinen perusta. Kolminaisuusdogmia voidaan todella sanoa kristikuntaan kuuluvien uskontokuntien – katolilaisten, ortodoksien ja protestanttien – ”keskeiseksi opiksi”. Mutta onko tämä oppi ”totuus”, kuten Katolinen tietosanakirja väittää?

Perustuu teologiaan, ei Raamattuun

Muuan protestanttinen Raamatun sanakirja sanoo hakusanan ”kolminaisuus” alla: ”Raamatussa ei esiinny sanaa kolminaisuus – –. Se ei saanut muodollisesti sijaa kirkon teologiassa ennen kuin vasta 300-luvulla – –. Vaikka Raamattu ei esitä täsmälliseen sanamuotoon laadittua kolminaisuusoppia, siihen sisältyy kaikki ne tekijät, joista teologia on muodostanut tuon opin.” – The Illustrated Bible Dictionary.

Ketkä teologit keksivät ensimmäisinä kolminaisuus-sanan ’tuota oppia muodostettaessa’? Katolinen tietosanakirja esittää seuraavia tietoja: ”Raamatusta ei tähän mennessä ole löydetty ainuttakaan ilmausta, joka osoittaisi noiden kolmen jumalallisen persoonan olevan yhtä. Antiokialaisen Teofiluksen on havaittu käyttäneen noin vuonna 180 (a.D.) ensimmäisenä sanaa trias (josta latinalainen [kolminaisuutta tarkoittava] trinitas-sana on käännetty). – – Pian sen jälkeen sana esiintyy Tertullianuksella latinalaisessa muodossaan trinitas.” Teofiluksen triad muodostui kuitenkin ”Jumalasta, Hänen sanastaan ja Hänen viisaudestaan” – kyse on tuskin kristikunnan kolminaisuudesta! Tuo tietosanakirja myöntää Tertullianuksesta, että ”hänen kolminaisuusopetuksensa on ristiriitainen” muun muassa siksi, että hänen mukaansa ”oli aika, jolloin Poikaa ei ollut olemassa”. Voidaan siksi liioittelematta sanoa, että näillä kahdella miehellä oli aivan erilainen käsitys kuin kristikunnalla, joka uskoo Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olevan yhtä iankaikkiset.

Mutta sana ”kolminaisuus” jäi pysyväksi, ja myöhemmin teologit vähitellen ’muodostivat tuon opin’ sellaiseksi, kuin me sen nykyään tunnemme. Mutta perustivatko he sen Raamattuun? Eivät. He perustivat sen teologiaan ja filosofiaan. Britannica-tietosanakirja sanoo: ”Kristillinen teologia omaksui uusplatonilaisen metafysiikan [filosofian] aineksia sekä uusplatonilaisen hypostaasia [olemusta tai luontoa] koskevan opin lähtökohdakseen ’Isän’ ja ’Pojan’ välisen suhteen selittämiseksi.” (Encyclopædia Britannica) Heidän ongelmanaan oli, miten ”Isä-Jumala”, ”Poika-Jumala” ja ”Pyhä Henki -Jumala” olisivat yksi Jumala eivätkä kolme Jumalaa. Vuosien ajan he riitelivät siitä, olisivatko Kolminaisuuden persoonat samanlaista olemusta (kreikaksi homoiousia) vai samaa olemusta (homoousia). Tämä kiista ratkaistiin homoousian eduksi kirkolliskokouksissa, jotka pidettiin Nikeassa vuonna 325 ja Konstantinopolissa vuonna 381.

Britannica sanoo lisäksi: ”Molempien osapuolien välinen kiista [Nikeassa] käytiin alusta lähtien olemusta koskevan uusplatonilaisen käsitteen yhteisellä perustalla, joka oli vieras Uudelle testamentille itselleen. Ei ole mikään ihme, että kun [jumaluuden] olemuksesta kiisteltiin jatkuvasti metafysiikan perustalla, päädyttiin käsityksiin jotka eivät perustu lainkaan Uuteen testamenttiin.” Siksi käsitys, jonka mukaan Jumalassa olisi kolme persoonaa, jotka ovat yhtä olemusta, ei perustu Raamattuun vaan teologiaan ja filosofiaan.

Voit havaita tämän pitävän paikkansa, kun tarkastelet Raamatun kahta osaa, joita yleisesti kutsutaan Vanhaksi ja Uudeksi testamentiksi.

”Vanha testamentti” ei opeta kolminaisuutta

15-osainen teologian sanakirja Dictionnaire de Théologie Catholique selittää: ”Näyttää epäilemättä siltä, että kolminaisuuden salaisuutta ei ilmoitettu juutalaisille.” Samoin The Illustrated Bible Dictionary sanoo: ”Täytyy muistaa, että Vanha Testamentti kirjoitettiin ennen kuin kolminaisuusoppia koskeva selvä ilmoitus annettiin.” On kuitenkin järjetöntä väittää, että esikristillisen ajan tosi palvojilta olisi puuttunut perustavaa laatua olevaa tietoa tosi Jumalasta ja että he olisivat palvoneet vain kolmasosaa niin sanotusta jumaluudesta! Tuntuisiko sellainen sinusta uskottavalta? Tuskin. He tunsivat hänet, jota he palvoivat. – Psalmit 95:6, 7.

Jotkut kolminaisuusopin kannattajat yrittävät yhä käyttää Vanhaa testamenttia eli Heprealaisia kirjoituksia tukeakseen käsitystään Jumalasta, jossa olisi kolme persoonaa. Yksi heidän esittämänsä todiste on se, että ”Jumalaksi” käännetty heprealainen sana on usein monikkomuodossa (ʽElohím). He näyttävät jättävän huomiotta sen seikan, että tätä sanaa käytetään samalla tavoin yksittäisistä pakanajumalista, esimerkiksi Daagonista (1. Samuelin kirja 5:7) ja Mardukista (Daniel 1:2), jotka eivät olleet kolmiyhteisiä jumalia. Oxfordin yliopiston tutkija R. B. Girdlestone esittää näkemyksensä tästä kirjassaan Synonyms of the Old Testament: ”Monet kriitikot, jotka ovat kiistatta puhdasoppisia [kolminaisuusopin kannattajia], ajattelevat kuitenkin viisaammaksi pitää kiinni siitä näkemyksestä, johon sellaiset jumaluusoppineet kuin roomalaiskatolisen kirkon [teologi] Cajetanus ja protestanttinen Calvin tyytyivät, ja hyväksyä monikkomuoto majesteettiutta ilmaisevaksi monikkomuodoksi.” Sellaiset kolminaisuusoppia kannattavat teologit ovat epäilemättä ymmärtäneet, että jos he ajattelisivat ʽElohímin tarkoittavan monikkoa lukumäärältään (jumalia), niin heistä tulisi monijumalaisuuden kannattajia!

Kaksi muuta todistetta, jotka jotkut kolminaisuusopin kannattajat esittävät Heprealaisista kirjoituksista, ovat 1) se, että Kristusta kutsutaan Jesajan 7:14:ssä profeetallisesti Immanueliksi, ja 2) se, että häneen sovelletaan Jesajan 9:5:ssä muun muassa nimi ”Väkevä Jumala”.

Nimen Immanuel merkitys on ”Jumala on kanssamme”, mutta se ei merkitse sitä, että Kristus on Jumala sen enempää kuin sekään, että nimen Elihu merkitys ”hän on Jumala” merkitsisi sitä, että Elihu sillä perusteella olisi ollut Jumala. (Job 32:1, 2) Kristuksen kutsumisesta ”Väkeväksi Jumalaksi” voitaisiin sanoa, että jos mitättömiä ihmistuomareita voidaan sanoa Raamatussa ”jumaliksi” (Psalmit 82:1–7), niin ei varmaankaan ole sopimatonta sanoa Jumalan poikaa ”Väkeväksi Jumalaksi” (hepreaksi ʽEl Gibbōʹr). Huomaa kuitenkin, ettei häntä sanota ”Kaikkivaltiaaksi Jumalaksi” (hepreaksi ʽEl Šaddái), jota ilmausta käytetään yksinomaan Jehovasta. Viitatessaan näihin kahteen perusteluun The Catholic Encyclopedia myöntää: ”Edes nämä korkeat arvonimet eivät ohjanneet juutalaisia ajattelemaan, että tuleva Vapahtaja olisi itse Jumala.” Ne eivät saa meitäkään ajattelemaan niin. Esittäessään yhteenvedon Vanhassa testamentissa olevista niin sanotuista kolminaisuutta puoltavista todisteista protestanttinen M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia sanoo: ”Näyttää siis siltä, ettei ainutkaan Vanhasta testamentista otettu kolminaisuusopin puolesta esitetty todiste ole ratkaiseva – –. Me emme löydä Vanhasta testamentista selvää tai ehdotonta todistetta tässä asiassa.”

Entä ”Uudessa testamentissa”?

Olemme jo havainneet, että kreikkalaisten filosofiset käsitykset antoivat teologeille mahdollisuuden ’muodostaa’ opin Jumalasta, jossa olisi yksi olemus ja kolme persoonaa, mutta sveitsiläinen Raamatun sanakirja Vocabulaire Biblique sanoo: ”Mitkään Uuden testamentin kirjoitukset eivät anna täyttä varmuutta kolmiyhteisestä Jumalasta.” Myös eräs toinen teologinen sanakirja myöntää: ”Uudessa Testamentissa ei ole valmista kolminaisuusoppia.” (The New International Dictionary of New Testament Theology) Koska asia on näin, kolminaisuusopin kannattajien on ollut pakko turvautua kaukaa haettuihin järkeilyihin voidakseen saada jotkin Raamatun kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten kohdat vääristeltyinä tukemaan kolminaisuusoppia. Tarkastelkaamme muutamaa esimerkkiä.

Ne voidaan sijoittaa kahteen ryhmään: 1) raamatunkohdat joissa Jumala, hänen Poikansa ja pyhä henki mainitaan samassa yhteydessä ja 2) raamatunkohdat joissa heistä mainitaan mitkä tahansa kaksi.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat raamatunkohdat, joiden oletetaan sisältävän niin sanotun kolminaisuuskaavan. Sellaisia ovat Matteuksen 28:19 (Isä, Poika ja pyhä henki), 1. Korinttolaiskirjeen 12:4–6 (henki, Herra ja Jumala), 2. Korinttolaiskirjeen 13:14 (Kristus, Jumala ja pyhä henki), Galatalaiskirjeen 4:4–6 (Jumala, Poika ja Pojan henki), Efesolaiskirjeen 4:4–6 (henki, Herra ja Jumala) sekä Pietarin 1. kirjeen 1:2 (Jumala, henki ja Jeesus Kristus).

Merkitseekö se, että Jumala, hänen Poikansa ja pyhä henki mainitaan yhdessä, sitä että he ovat osa samasta jumaluudesta ja ovat yhtä iankaikkisia ja tasavertaisia, kuten kolminaisuusoppi väittää? Jos niin olisi, niin voitaisiin yhtä hyvin väittää, että kolminaisuusopin ”jumaluus” käsittää Jumalan, Kristuksen ja enkelit! (Ks. Markus 13:32; 1. Timoteukselle 5:21.) Jopa M’Clintockin ja Strongin Cyclopædiakin myöntää Matteuksen 28:19:ssä olevasta niin sanotusta kolminaisuuskastekaavasta: ”Näiden kolmen liittäminen yhteen ei todista niiden persoonallisuudesta tai yhdenvertaisuudesta.” Ei tämä raamatunkohta eikä mikään muukaan niin sanotun kolminaisuuskaavan sisältävistä raamatunkohdista todista kolminaisuusopin puolesta. Kittelin teologinen sanakirja sanoo selvästi: ”Uusi Testamentti ei todellisuudessa puhu kolmiyhteydestä. Me etsimme sitä turhaan UT:n kolminaisuuskaavasta.” (Theological Dictionary of the New Testament)

”Kaksi yhdessä Jumalassa” -kohdat

Toiseen kolminaisuusopin kannattajien esittämään raamatunkohtien ryhmään, jolla he yrittävät tukea oppiaan, kuuluvat raamatunkohdat, joita voitaisiin sanoa ”kaksi yhdessä Jumalassa” -kohdiksi. Miksi? Koska nuo raamatunkohdat osoittaisivat korkeintaan, että Jumala ja Kristus ovat yhtä; niissä ei sanota mitään pyhästä hengestä. Mutta jos näitä kohtia tarkastellaan todella asiallisesti, ne yksinkertaisesti eivät tue käsitystä, jonka mukaan Jumalassa olisi yksi olemus ja kolme persoonaa. Tarkastelkaamme kuitenkin kahta teologisissa julkaisuissa mainittua kohtaa.

Yllättävää kyllä kristikunnan teologit eivät näytä pitävän Johanneksen 1:1:tä yhtenä vahvimmista kolminaisuusoppia puoltavista todisteista. He ovat ensiksikin pettyneitä siitä, kuten muuan teologinen sanakirja mainitsee, että ”tässä alkukertomuksessa [Johanneksen 1:1–18:ssa] ei mainita Pyhää Henkeä”. (Dictionnaire de Théologie Catholique) Näin heille jää vain kaksipersoonainen ”kolminaisuus”, mikä tuntuu naurettavalta. Lisäksi, kolminaisuusopin mukainen käännös ”Sana oli Jumala” antaa lukijalle sellaisen kuvan, että Sana oli Jumalan kanssa yksi ja sama persoona. Mutta se on mahdotonta, koska sama jae sanoo, että ”Sana oli Jumalan luona”, ja ”tämä prepositio [’luona’] viittaa kanssakäymiseen ja siksi erillisiin persooniin”.a Niinpä professori B. F. Westcott kiirehtii sanomaan, että lause joka on käännetty ”Sana oli Jumala” kuvailee ”Sanan olemusta, ei hänen persoonaansa”. Aivan oikein. Useimmat Raamatut eivät kuitenkaan ilmaise tätä alkuperäisen kreikan kielen mukaista oikeaa merkitystä. Silti jotkut oppineet, jotka eivät ole niin paljon kolminaisuusajatusten kannalla, ovat kääntäneet tuon kohdan: ”Sana oli jumalolento” tai: ”Sana oli jumalallinen”. Philip P. Harner kirjoittaa: ”Tuo lause voitaisiin ehkä kääntää: ’Sanalla oli sama olemus kuin Jumalalla.’” (Journal of Biblical Literature, 92. vsk., 1973) Niin ollen Johanneksen 1:1 ei missään tapauksessa todista, että yhdessä Jumalassa olisi kolme persoonaa, eikä se myöskään todista, että Jumala olisi kaksipersoonainen!

Katolinen sanakirja sanoo, että ”Pyhän Paavalin ja itse asiassa Uuden Testamentin vahvin Kristuksen jumaluutta puoltava lausunto” on Roomalaiskirjeen 9:5:ssä (A Catholic Dictionary). Osa tästä jakeesta kuuluu Jerusalemin Raamatun mukaan: ”Kristus, joka on kaiken yläpuolella, Jumala, ikuisesti siunattu! Aamen.” Uusi kansainvälinen Uuden testamentin teologinen sanakirja myöntää, että vaikka kolminaisuusopin kannattajien suosima käännös kreikan kielestä olisi oikeakin, ”Kristusta ei ehdottomasti samasteta Jumalan kanssa, vaan hänellä vain kuvaillaan olevan jumalallinen olemus, sillä sanan theos [Jumala] yhteydessä ei ole artikkelia. Mutta Paavali ei käytä tätä majesteettiusilmausta missään muualla kirjoituksissaan. Siksi paljon todennäköisempi selitys on se, että lausunto on Jumalalle osoitettu doksologia [ylistys].” (The New International Dictionary of New Testament Theology) Myös Katolinen sanakirja myöntää: ”Kieliopin tai asiayhteyden mukaan ei ole mitään syytä, miksi emme voisi kääntää: ’Jumala, joka on yli kaiken, olkoon siunattu ikuisesti, aamen.’” Se ”vahvimmasta Kristuksen jumaluutta puoltavasta lausunnosta”!

Yksi Jumala vai kolme Jumalaa?

On muitakin raamatunkohtia, joita kolminaisuusopin kannattajat lainaavat yrittäessään tukea tätä ”kristinuskon keskeisintä oppia”. Tarkasteltuaan useita sellaisia kohtia professori Johannes Schneider sanoo sanakirja-artikkelinsa ”Jumala” lopuksi: ”Tämä kaikki korostaa sitä, että varhaiskristillisyydessä ei ollut erityistä kolminaisuusoppia, jollainen myöhemmin kehitettiin varhaiskirkon uskontunnustuksissa.” (The New International Dictionary of New Testament Theology)

Yksi Jumala vai kolme Jumalaa? Vastaus oli varhaiskristityille täysin selvä. Apostoli Paavali esitti sen selkeästi sanoessaan:

”Tiedämme, ettei epäjumala ole mitään maailmassa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi. Sillä vaikka onkin niitä, joita sanotaan ’jumaliksi’, joko taivaassa tai maan päällä, niin kuin on monia ’jumalia’ ja monia ’herroja’, niin todellisuudessa on meillä yksi Jumala, Isä, josta kaikki on, ja me häntä varten, ja on yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka välityksellä kaikki on, ja me hänen välityksellään.” – 1. Korinttolaisille 8:4–6.

Raamattu puhuu ”Isästä”, ”Pojasta” ja myös ”pyhästä hengestä”. Mutta se ei esitä niitä kolmiyhteisenä Jumalana. Sitä, keitä ”yksi Jumala ja kaikkien Isä”, ”yksi Herra” ja ”yksi henki” Raamatun mukaan ovat, tarkastellaan lehdessämme myöhemmin. – Efesolaisille 4:4–6.

[Alaviitteet]

a W. Robertson Nicoll, The Expositor’s Greek Testament, 1967 uusintapainos, 1. osa s. 684.

[Kuva s. 29]

Jeesus kehotti ’kastamaan Isän, Pojan ja pyhän hengen nimessä’. Tarkoittiko hän, että yhdessä Jumalassa on kolme persoonaa?

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2026 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa