Auta lapsiasi pääsemään lähelle Jumalaa
RAAMATUN kirjoittajat kuvailevat Jeesuksen 30 ensimmäistä elinvuotta vähemmällä kuin tuhannella sanalla, mutta he kertovat hänen kolmesta ja puolesta viimeisestä vuodestaan kymmenintuhansin sanoin. Tämä johtuu siitä, että evankeliumikertomusten pääasiallinen aihe ei ollut Jeesuksen Kristuksen syntymä, hänen lapsuutensa tai varhaisaikuisuutensa, vaan hänen julkinen palveluksensa. Raamatun lyhyet viittaukset Jeesuksen varhaisempiin vuosiin ilmaisevat kuitenkin selvästi, että Jumala voi olla läheinen lapsillekin.
Kun avaamme Raamattumme Luukkaan evankeliumin 2. luvusta, löydämme 12-vuotiaan Jeesuksen temppelistä, jossa hän ”istui [Jumalan lain] opettajien keskellä”. Hän ”kuunteli heitä ja kyseli heiltä”, mutta sen lisäksi hän hämmästytti heitä ”ymmärryksellään ja vastauksillaan”. (Luukas 2:46, 47) Lisäksi voimme lukea, että sitä mukaa kuin hän kehittyi ruumiillisesti hän kasvoi myös viisaudessa ja ymmärryksessä. – Luukas 2:40, 52.
Miten voimme selittää tämän Jeesuksen taipumuksen hengellisyyteen? Ainakin osittain se oli hänen vanhempiensa ansiota. Juutalaisina heillä oli velvollisuus noudattaa Jehovan antamia ohjeita lasten kasvatuksesta. Jumalan profeetta Mooses oli sanonut: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:6, 7) Jumala huolehti epäilemättä siitä, että hänen Poikansa sai kasvaa perheessä, joka toimisi tämän ohjeen mukaan. Vanhempien tulisi nykyäänkin osoittaa samanlaista kiinnostusta lapsiaan kohtaan. Autatteko heitä tuntemaan Jehovan ja kehittämään halua palvella häntä?
”Pienokaisesta asti”
Hengellinen valmennus ei ole jotakin sellaista, mitä on sopivaa lykätä tuonnemmaksi, kunnes lapset kasvavat isommiksi. Esimerkiksi Timoteuksesta tuli aikuisena huomattava kristitty, mutta hänelle oli opetettu pyhiä kirjoituksia ”pienokaisesta asti”. (2. Timoteukselle 3:15) Joidenkuiden kristittyjen äitien on havaittu sopusoinnussa tämän kanssa pyytävän ääneen Jehovan siunausta, ennen kuin he antavat vauvalleen tuttipulloa. Ei ihme, että nämä pienokaiset oppivat pian sanomaan ”aamen” tällaisten rukousten päätteeksi! Tämä on ensimmäinen pieni askel heidän opettamisessaan kehittämään arvostusta kaikkia niitä hengellisiä ja aineellisia lahjoja kohtaan, joita he saavat Jumalalta.
Seitsenvuotias Michael ja kahdeksanvuotias Sephorah osoittivat, mihin vanhempien antama erinomainen valmennus voi johtaa. Kun he lähtivät vanhempiensa mukana kerran eräälle matkalle, lapset tekivät aloitteen siinä, että Jumalalta pyydettäisiin ohjausta ja suojelusta. Ja määränpäässään he muistivat kiittää Jehovaa siitä, että he olivat päässeet turvallisesti perille.
Kolmi- ja kuusivuotiaat Christian ja Eric olivat puistossa vanhempiensa kanssa. Siellä he eksyivät vanhemmistaan, kuten pienille lapsille toisinaan käy. Milloin vanhemmat löysivät heidät? Juuri kun nämä pikkupojat olivat rukoilleet, että Jehova auttaisi heitä!
Lapsia voidaan valmentaa tehokkaasti monin eri tavoin jo aivan nuorena. Eräässä Belgiassa pidetyssä suuressa kristillisessä konventissa kolmivuotias Gino tuotiin lavalle ja nostettiin istumaan korkealle tuolille. Puhuja pyysi häntä luettelemaan kuulijoille kaikkien Raamatun 66 kirjan nimet. Osaatko sinä ne? Gino ainakin osasi! Hän jatkoi edistymistään vanhempiensa valmennuksessa, ja nykyään hän palvelee Jehovan todistajien matkavalvojana. Kaikkien lasten oppimiskyky ei tietenkään ole samanlainen, mutta tämä valaisee juuri sitä, miten hyödyllistä on antaa heille hengellistä opetusta.
Pieniä lapsia voidaan auttaa myös saamaan jonkinlainen käsitys Raamatun opetuksista. Luxemburgissa asuva nelivuotias Kai ei suostunut lastentarhassa rukoilemaan toisten lasten kanssa. Kun häneltä kysyttiin syytä siihen, hän vastasi: ”Me emme usko kolmikulmaiseen jumalaan!” Kain käsitys katolisesta kolmiyhteisestä jumalasta ei ehkä ollut aivan täsmälleen oikea, mutta hänelle riitti tietoisuus siitä, ettei hänen tulisi rukoilla sitä! – Markus 12:29.
Tehkää Jumala osaksi heidän elämäänsä
Lapsilla on toisinaan ongelmia. Sen sijaan että he pitäisivät ne vain sisällään, heidän tulisi uskoutua vanhemmilleen. Mutta lapsia pitäisi kannustaa myös ’heittämään murheensa Herran huomaan’. (Psalmit 55:23) Heitä voidaan auttaa ymmärtämään, ettei Jehova suhtaudu heidän anomuksiinsa väheksyen, sillä hänen Poikansa, Jeesus Kristus, sanoi: ”Antakaa lapsukaisten tulla minun luokseni; älkää yrittäkö estää heitä.” (Markus 10:14) Lapsia tulisi lisäksi opettaa rukoilemaan Jumalaa Jeesuksen Kristuksen kautta. – Johannes 14:6.
Kun lapset oppivat luottamaan Jehovan apuun ja näkevät siitä koituvat tulokset, niin sillä on usein voimakas vaikutus heidän uskoonsa. Jacquy, nuori mies joka palvelee tätä nykyä eräässä Vartiotorni-seuran haaratoimistossa, kertoo tapauksesta, joka sattui hänen ollessaan 14-vuotias: ”Tuona vuonna kierroskonventtimme ajankohdaksi oli määrätty juuri loppututkintoja edeltävä viikonloppu. Ongelma oli siinä, että opettajamme ei ilmoittanut meille koeaineistoa ennen kuin vasta perjantaina. Keskusteltuani asiasta vanhempieni kanssa me päätimme, etten jäisi pois konventista, vaikka se merkitsisikin sitä, että minulle jäisi hyvin vähän aikaa opiskella. [Heprealaisille 10:24, 25] Rukoilin, että Jehova auttaisi minua valmistautuessani kokeisiin parhaani mukaan.
”Maanantaiaamu tuli, ja kaikki oppilaat olivat hyvin hermostuneita, sillä kokeet olivat ensimmäistä kertaa suulliset. Rukoilin jälleen, että Jehova olisi kanssani. Ja mitä tapahtui? Sain tuona päivänä käsitellyistä aiheista kaikista oppilaista parhaat arvosanat. Eräs arvostelijaraatiin kuulunut opettaja teki minulle jopa lisäkysymyksiä ja huomautti: ’Haluan vain nähdä, miten paljon hän oikein osaa.’ Osasin kuitenkin vastata kaikkiin hänen kysymyksiinsä.”
Mitä Jacquy oppi tästä erinomaisesta tuloksesta? ”Jehovan avun tunteminen omakohtaisesti veti minua vielä lähemmäksi häntä. Olen oppinut, ettei meidän tulisi olla huolissamme mistään, vaan meidän tulisi kääntyä Jehova Jumalan puoleen kaikin rukoilemisen ja nöyrän pyytämisen muodoin.” – Filippiläisille 4:6, 7.
Meidän on tosiaan tärkeää auttaa lapsiamme ’tuntemaan’ Jehova ja tekemään hänestä osa heidän jokapäiväistä elämäänsä. Eikö se, että he havaitsevat Jehovan olevan heidän kanssaan siinä, mitä he tekevät, kannustakin heitä jatkamaan hänen uskollista palvelemistaan paljon enemmän kuin se, että he olisivat vain kuulleet ja lukeneet hänestä? Heidän valmentamisensa tällä tavalla ei tietenkään ole helppoa. Mutta lapset eivät unohda kovinkaan helposti sitä intoa ja tunnollisuutta, jolla heidän vanhempansa välittivät Jehovan tuntemusta koskevan hengellisen perintönsä heille. Jehova ei myöskään unohda sellaisia uskollisia ponnisteluja. (Heprealaisille 6:10–12) Pyrkikäämme me, joilla on lapsia, siksi auttamaan heitä saavuttamaan ”ikuisen elämän” palkinnon, jonka taivaallinen Isämme antaa niille, jotka tuntevat hänet ja jotka hän tuntee. – Johannes 17:3.
[Tekstiruutu s. 7]
Sydäntä lämmittäviä sanoja
DEBORAN isä kysyi kahdeksanvuotiaalta tyttäreltään: ”Rukoiletko sinä Jehovaa?” Hän vastasi: ”Kyllä, paljonkin.” ”Milloin?” ”Silloin kun olen yksin.” ”Miksi juuri silloin?” ”Koska silloin ei kukaan häiritse minua!”
Kuusivuotiaan Laurentin äiti kysyi tyttäreltään: ”Haluatko, että jätän valon huoneeseesi tänä iltana?” (Laurent pelkäsi pimeää, ja hänelle oli sanottu, että hänen tulisi rukoilla Jehovaa sen vuoksi.) ”Ei tarvitse, en pelkää enää, koska Jehova on kanssani.”
Muuan kuusivuotias tyttö sanoi rukouksessaan: ”Kiitos Jehova ylösnousemustoivosta. Se on oikein hyvä asia!” Eräässä toisessa rukouksessaan hän sanoi: ”Sinulla on Jehova paljon tehtävää täällä meidän maassamme sitten kun olemme paratiisissa, koska täällä sataa niin kauhean paljon.”
Kolmivuotias Udo rukoili: ”Oi Jehova Jumala, ole kiltti ja pane isäni lukemaan Raamattua, niin ettei hän kuole Harmagedonissa!” Pojan makuuhuoneen ovi oli auki, ja hänen isänsä kuuli rukouksen. Se mursi hänen viimeisenkin vastustuksensa totuutta kohtaan, ja nykyään hän on uskollinen Jehovan palvelija.