Lukijain kysymyksiä

◼ Koska Jeremian 22:30:ssä esitetty Jehovan säädös esti Joojakinin (Jekonjan eli Konjan) jälkeläistä koskaan olemasta Daavidin valtaistuimella, niin tekisikö tämä tyhjäksi Joosefin oikeuden antaa Jeesukselle laillinen oikeus valtakuntaan?

Jekonjaa (Konjaa) koskeva Jehovan säädös kuuluu: ”Merkitkää tämä mies lapsettomaksi, mieheksi, jolla ei elinpäivinänsä onnea ole. Sillä ei kenellekään hänen jälkeläisistänsä sitä onnea tule, että istuisi Daavidin valtaistuimella ja hallitsisi vielä Juudaa [Juudassa, UM].” Tämä säädös esti jokaista Joojakinin jälkeläistä hallitsemasta koskaan Daavidin valtaistuimella Juudassa. Mutta se ei estänyt kuninkaallista sukua jatkumasta ja periytyviä etuja siirtymästä Joojakinin ja hänen jälkeläistensä kautta Joosefille ja sitten edelleen Jeesukselle. Se ei estäisi Jeesusta täyttämästä erästä toista Jehovan säädöstä, joka koski Daavidin kruunua: ”Tämäkään ei varmasti ole tuleva kenenkään omaksi, ennen kuin tulee hän, jolla on laillinen oikeus, ja minun on annettava se hänelle.” (Hesekiel 21:27, UM) Miksi? Koska Jeesus, jolle annettiin ”laillinen oikeus” ei hallitsisi Juudassa sijaitsevalta valtaistuimelta vaan taivaista!

Joojakinin ollessa Babylonin vankeudessa hänelle syntyi seitsemän poikaa, joiden joukossa olivat Sealtiel ja Pedaja. Mutta koska ainutkaan Joojakinin jälkeläinen ei koskaan istunut Daavidin valtaistuimella hallitakseen Juudassa, hänet oli ikään kuin merkitty ”lapsettomaksi”. Matteus sisällyttää kuitenkin Jekonjan (Joojakinin), Sealtielina ja Serubbaabelin muiden ohessa Jeesuksen sukuluetteloon. Sillä ei ollut mitään merkitystä, että he eivät voineet henkilökohtaisesti hallita millään maallisella valtaistuimella. Lisäksi Luukkaalle ja muille ensimmäisen vuosisadan juutalaisille ei ollut mikään ongelma, että myös Marian sukuluetteloa voitiin seurata Sealtielin kautta Joojakiniin. – Matteus 1:11, 12; Luukas 3:27.

Jos joku väittäisi olevansa Messias eli Jehovan Voideltu, juutalaisille olisi hyvin tärkeää, että he voisivat seurata hänen sukuluetteloaan läpi koko Daavidin suvun kuninkaallisen sukuhaaran. (Vrt. Johannes 7:40–42; Apostolien teot 2:30.) Sekä Matteuksen esittämä, Joosefiin johtava laillinen sukuhaara että Luukkaan esittämä luonnollinen sukuhaara seuraavat molemmat eri teitä Daavidiin, ja ne molemmat vahvistavat, että Jeesuksella on sukupuunsa perusteella selvästi oikeus olla Messias, joka perisi Daavidin valtaistuimen.

Luukas näki tärkeäksi merkitä muistiin, että Maria oli ”luvattu avioon Joosef-nimiselle miehelle Daavidin huoneesta” ja että Joosef oli ”Daavidin huonetta ja sukua”. (Luukas 1:27; 2:4) On siksi merkittävää, että kun Jehovan enkeli antoi Joosefille ohjeita, hän tervehti häntä sanoilla: ”Joosef, Daavidin poika.” Hänelle sanottiin pojasta, joka syntyisi Marialle: ”Sinun on annettava hänelle nimi Jeesus”, mikä osoittaa, että Joosefin odotettiin adoptoivan pojan ja ympärileikkaavan hänet omana ottopoikanaan. (Matteus 1:20, 21) Ja Marialle Gabriel sanoi Jeesuksesta: ”Jehova Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen, ja hän hallitsee kuninkaana Jaakobin huonetta ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” – Luukas 1:32, 33.

Kun Jeesus oli maan päällä, häntä tervehdittiin ”Daavidin Poikana”, mutta hän ei yrittänyt alkaa hallita maan päällä ollessaan. (Matteus 9:27; 21:9, 15) Hän peri kaiken sen, mitä Daavidin maallinen kuninkuus käsitti kuninkuuteen liittyviin etuihin, alamaisiin ja alueeseen nähden, mutta hän peri taivaalliselta Isältään paljon enemmänkin. Daavidin maallinen valtakunta oli vain pienoismalli Jeesuksen taivaallisesta valtakunnasta, joka hallitsisi koko maata. (Daniel 2:44; 7:13, 14) Kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus korotettiin Jehovan antamalle valtaistuimelle taivaisiin. Vaikka Jeesuksen maallisen sukuluettelon voidaan nähdä sekä Joosefin että Marian kautta johtavan Joojakiniin, se että Jeesus hallitsee taivaalliselta valtaistuimelta, ei ole ristiriidassa Jehovan säädöksen kanssa. Pietari vahvisti tämän viittaamalla siihen, mitä Daavid kirjoitti henkeytettynä: ”Koska hän [Daavid] siis oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannonut hänelle asettavansa yhden hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen, hän puhui ennalta nähden Kristuksen ylösnousemuksesta – – hänet siis korotettiin Jumalan oikealle puolelle”, missä hän aikanaan alkaisi hallita vihollistensa keskellä. – Apostolien teot 2:30–36; Psalmit 110:1, 2.

◼ Olisiko väärin polttaa nikotiinittomia savukkeita päästäkseen eroon tupakointitottumuksesta?

On monia syitä, joiden vuoksi niiden, jotka haluavat soveltaa Raamatun neuvoja ja jotka ovat kristillisen seurakunnan jäseniä, tulee karttaa sellaista.

Monet jotka ovat olleet riippuvaisia tupakasta ja varsinkin siinä olevasta nikotiinimyrkystä, ovat yrittäneet päästä eroon tästä tavasta. Yksi keino on ollut korvikkeiden käyttö, sellaisten savukkeitten polttaminen, jotka on valmistettu nikotiinittomista kasviksista. Tämä saattaisi vaikuttaa oikein hyvältä keinolta, koska tupakoija karttaa näin nikotiinia eikä tämän pitkäaikaisen tottumuksen lopettamisesta johtuva paine olisi ehkä niin suuri, koska hän voi edelleen polttaa jotakin, nikotiinitonta savuketta.

Ymmärtääksesi, miksi se ei ole sopivaa kristityille, harkitse joitakin syitä, miksi Jehovan todistajat eivät tupakoi.

Ensiksikin, laajalle levinnyt tapa tupakoida – käytettiinpä sitten savukkeita, sikareja tai piippua – on ristiriidassa sen kanssa, mitä apostoli Paavali kirjoitti Korinton seurakunnalle: ”Rakkaat – – puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta.” (2. Korinttolaisille 7:1) Paavali oli juuri ennen noita sanoja puhunut uskonnollisesta toiminnasta, joka merkitsisi ’epäpuhtaaseen koskemista’. (2. Korinttolaisille 6:17) Sitten hän laajensi asiaa 2. Korinttolaiskirjeen 7:1:ssä esittämässään ajatuksessa, joka soveltuu kaikkeen sellaiseen toimintaan, joka saastuttaisi kristittyä moraalisesti, hengellisesti tai ruumiillisesti. Tämä periaate soveltuu varmasti myös suhteellisen uuteen tupakoimistapaan.

Jos olet tarkastellut lähemmin tupakoijia, olet luultavasti pannut merkille, että heidän sormensa ja hampaansa ovat värjäytyneet, ja todennäköisesti myös tiedät, että tupakoijien keuhkot ovat mustuneet ja saastuneet. Heidän tottumuksensa on epäpuhdas ja saattaa heidän terveytensä ja elämänsä vakavasti vaaraan. Mutta johtuuko se pelkästään siitä, että he polttavat tupakkaa? Tuskin. Vaikka joku polttaisi säännöllisesti jostakin muusta kasvista – esimerkiksi marihuanasta, salaatista, maissista tai jostakin muusta – valmistettuja savukkeita, niiden savun hengittäminen päivästä toiseen on luonnotonta. Olet varmasti samaa mieltä siitä, että minkä tahansa savun hengittäminen säännöllisesti saastuttaisi keuhkoja ja todennäköisesti vaarantaisi ihmisen terveyden. Olipa savu lähtöisin tupakasta, marihuanasta tai jonkinlaisesta nikotiinittomasta savukkeesta, niiden savun hengittäminen on aivan sopimatonta sellaisille, jotka haluavat elää 2. Korinttolaiskirjeen 7:1:n neuvon mukaisesti. – Vrt. Roomalaisille 12:1.

Ihmisen ei voida myöskään sanoa osoittavan lähimmäisenrakkautta perheensä jäseniä ja muita kohtaan, jos hän pakottaa heidät hengittämään savua, vaikka kyse olisi jonkin muun kuin tupakan savusta. – Markus 12:31.

Lisäksi tupakointi on niin yleistä, että jos toiset näkisivät jonkun polttavan jonkinlaista savuketta, sikaria tai piippua, he tuskin ajattelisivat olevan kohtuutonta olettaa, että kyseessä on tupakka. Vaikka joku siis käyttäisi vain nikotiinittomia savukkeita, toiset saattaisivat kompastua tai päätellä, että kaikki Jehovan todistajat eivät johdonmukaisesti karta saastuttavaa, terveyttä tuhoavaa tupakointitottumusta. – Luukas 17:1, 2.

Monet sellaiset, jotka ovat nyt puhtaita ja terveitä Jehovan kristittyjä palvelijoita, ovat päässeet tupakointitottumuksesta eroon ryhtymättä käyttämään muunlaisia savukkeita. Tätä koskevia hyödyllisiä ajatuksia esitetään Vartiotornissa 15.1.1983 kirjoituksessa ”Nuo heikkoudet voidaan voittaa”.

[Alaviitteet]