Valtakunnan työn laajennus Tanskassa

VARTIOTORNI-seuran presidentti C. T. Russell kävi Tanskassa vuonna 1891 ja havaitsi, että siellä oli ihanteelliset olosuhteet levittää Raamatun sanomaa Jumalan valtakunnasta. Niinpä muuan tanskalaisamerikkalainen raamatuntutkija lähetettiin Tanskaan vuonna 1894. Vuonna 1897 Vartiotorni-lehden kirjoituksia alettiin julkaista pienessä aika ajoin ilmestyvässä lehdessä, ja vuodesta 1900 lähtien Vartiotorni-lehti on ilmestynyt tanskaksi. Niiden lähes 93 vuoden aikana, jotka ovat kuluneet siitä kun C. T. Russell kävi Tanskassa, on hyvän uutisen saarnaamistyö laajentunut siellä niin paljon, että tuossa maassa on tätä nykyä noin 14 000 Jumalan valtakunnan julistajaa.

Vuonna 1957 Seura rakensi haaratoimistorakennuksen Kööpenhaminasta pohjoiseen sijaitsevaan Virumiin. Rakennuksessa oli asunnot 40 hengelle, ja siihen kuului myös paino. Tuohon aikaan haaratoimisto alkoi siis itse painaa omat lehtensä. Mutta vuoteen 1978 mennessä tilat olivat käyneet aivan liian ahtaiksi. Silloin alettiin tehdä suunnitelmia uusien suurempien tilojen rakentamiseksi Holbæk-nimiseen pikkukaupunkiin, joka sijaitsee noin 65 kilometriä länteen Kööpenhaminasta. Uudessa rakennuksessa olisi noin 14 000 neliömetriä lattiapinta-alaa. Miten se sitten rakennettaisiin? Se oli määrä rakentaa kokonaan Jehovan todistajien voimin. Kun eräs hyvää tarkoittava rakennustarkastusviraston virkailija kuuli tästä, hän kysyi huolestuneena, eikö todistajien pitäisi luopua ajatuksesta. Mutta hän sai tietää, että töihin ryhdyttäisiin.

Kun tuli aika aloittaa, kävi selväksi, että todistajilla oli kaikki tarpeellinen tieto ja taito omasta takaa. Rakennukselle tuli arkkitehtejä, insinöörejä, maanmittareita, teknikkoja, piirtäjiä, työnvalvojia, rakennusmestareita, työnjohtajia, työmiehiä, kuljettajia, koneenkäyttäjiä, konttoristeja, hankintamiehiä, kirjanpitäjiä, ruoanlaittajia sekä vain miehiä ja naisia, joilla oli auliit kädet. Se oli kirjava ihmisjoukko, mutta kaikilla siihen kuuluvilla oli yksi yhteinen piirre: rakkaus Jumalaa ja hänen työtään kohtaan.

Päivittäin rakennuksella työskenteli keskimäärin 200 tällaista aulista työntekijää. He rakensivat herkeämättä sata viikkoa – myös sunnuntaisin ja juhlapäivinä. Rakennustyöt jatkuivat läpi koko tämän vuosisadan kylmimmän talven, jolloin lämpötila putosi joinakin viikkoina 10–19 pakkasasteeseen. Eräänä yönä pakkasta oli jopa 30 astetta. Viikonloppuisin tulleiden vapaaehtoisten avustamana nämä työntekijät rakensivat sellaisella vauhdilla, että he saivat viikossa aikaiseksi 140 neliömetrin valtakunnansalia tai omakotitaloa vastaavan osuuden. Rakennukset saatiin valmiiksi 20. toukokuuta 1983.

Avointen ovien päivä

Toukokuun 19. päivänä 1983 järjestettiin kiinteistöllä vastaanotto kaupungin virkailijoille, naapureille ja liikealalla työskenteleville. Pormestari johti kaupunginvirkailijoiden lähetystöä, ja kaikkiaan 125 henkeä noudatti kutsua. Se tarjosi erinomaisen tilaisuuden selittää heille rakennuksen tarkoitus ja se, että todistajat olivat rahoittaneet koko hankkeen Tanskassa, Ruotsissa ja Alankomaissa asuvilta uskonveljiltään saamillaan vapaaehtoisilla lahjoituksilla ja lainoilla.

Kiertäessään rakennuksia kaupungin rakennustoimiston asiantuntijat lausuivat ajatuksiaan erinomaisten materiaalien valinnasta ja hyvästä työn laadusta – mitä he nykyään näkevät perin harvoin. Hyvää tarkoittava rakennustarkastusviraston virkailijakin, jolla oli aluksi epäilyksiä, sanoi hymyillen: ”En nähkääs tiennyt silloin, millainen järjestö teillä oikein on.” Nautittuaan virvokkeita kukin vierailija sai lahjapaketin, joka sisälsi joitakin Seuran uusimpia julkaisuja.

Tuona samana päivänä ovet olivat avoinna myös muulle yleisölle. 75 ihmistä noudatti kutsua, ja oppaat näyttivät heille uusia tiloja. Näin annettiin erinomainen todistus Jehovan kunniaksi.

Kohokohtia vihkiäisistä

21. toukokuuta 1983 oli vihkiäispäivä. Rakennustyöläisten ja Beetelin henkilökunnan lisäksi vihkiäisiin kutsuttiin paikalliset Jehovan todistajien seurakunnat. Samoin todistajien joukossa oli 90 ”veteraania” edustamassa Tanskan, Grönlannin ja Färsaarten yhteensä 240 seurakuntaa. Täten kaikkiaan lähes 700 onnellista ihmistä sai kutsun vihkiäisiin. Vihkiäispuheen oli tullut pitämään Brooklynista New Yorkista Jehovan todistajien hallintoelimeen kuuluva veli Daniel Sydlik.

Veli Sydlik viittasi vihkiäispuheessaan useaan kertaan 2. Samuelin kirjan 24:21–24:ään, jossa kerrotaan kuningas Daavidin vastauksesta miehelle, joka aikoi antaa hänelle ilmaiseksi maapalan, puita ja eläimiä uhriksi. ”Ei niin, vaan minä ostan ne sinulta täydestä hinnasta”, selitti Daavid, ”sillä minä en uhraa Herralleni, Jumalalleni, ilmaiseksi saatuja polttouhreja.” ’Ei uhria ilman uhrauksia’ oli puheen keskeinen ajatus. Kuulijat olivat kovin iloisia tästä ajatuksesta. Rakennusohjelma oli vaatinut jokaiselta heistä jotakin, joko rahaa tai kovaa työtä tai niitä molempia. Se oli merkinnyt kotona ja ansiotyössä vietettävän ajan uhraamista, jopa työpaikoista luopumista ja liikeyritysten myymistä (kuten useat veljet tekivät) ja epämukavia olosuhteita monta kuukautta kestäneen rakennusvaiheen aikana.

Veljet halusivat nyt antaa nämä rakennukset lahjaksi Jehovalle. Vihkimishetkestä lähtien rakennukset kuuluisivat siis Jehova Jumalalle, ja ne olisi omistettu pyhän palveluksen suorittamiseen hänelle. Sitten kaikki läsnäolijat yhtyivät vihkimisrukoukseen ja antoivat todella iloiten sydämestään tämän työnsä hedelmän suurenmoiselle Jumalalle Jehovalle.

Tuona samana iltana kaikki kutsuvieraat nauttivat yhdessä aterian ja kuuntelivat puheita ja musiikkia. Sitten he lähtivät kotiin, kuten israelilaiset Salomon temppelin vihkiäisten jälkeen, ”iloiten ja hyvillä mielin kaikesta hyvästä, mitä Herra [Jehova] oli tehnyt”. – 1. Kuningasten kirja 8:66.

Uusi haaratoimistorakennus koituu todella siunaukseksi veljille ja on avuksi Valtakunnan työn laajentuessa jatkuvasti Tanskassa.

[Kuvat s. 28]

Beetelin kirjasto

Paino

[Kuva s. 29]

Vihkiäispuhe kannusti ilmaisemaan uhrautuvaisuuden henkeä