Voiko tämä maailma koskaan saada ykseyttä aikaan?
VOISIKO maailman ykseyttä koskeva unelma koskaan toteutua tämän maailman ponnistusten avulla? Onko mahdollista, että jokin maailman tapahtumiin liittyvä voimakas tekijä voisi ohjata ihmiskunnan kohti tätä päämäärää?
Tällä maailmalla on ollut tuhansia vuosia aikaa kokeilla erilaisia hallituksia sekä taloudellisia ja yhteiskunnallisia järjestelmiä. Onko ainutkaan niistä koskaan edistänyt ykseyttä? Voisiko ainutkaan niistä muuttaa nyt sitä murheellista jakautuneisuutta, johon ihmisperhe havaitsee joutuneensa? Jos ei voisi, niin miten ykseys voitaisiin saada aikaan?
Politiikan vaikutus
Poliittiset johtajat ovat vaikuttaneet paljon ihmisten asioihin. Mutta, ikävä kyllä, historia osoittaa selvästi, että se ei ole yhdistänyt ihmisiä. Maailma on päinvastoin jakautuneempi kuin koskaan ihmisen kokeiltua tuhansien vuosien kuluessa kaikkia mahdollisia poliittisia ideologioita. Nykyään on enemmän itsenäisiä kansakuntia ja erilaisia poliittisia järjestelmiä kuin minään muuna historian aikana.
Jos ihmishallitukset voisivat johtaa maailman ykseyteen, ne olisivat varmasti jo tähän mennessä tehneet siten. Sen sijaan jokaista vuosisataa on tahrannut verellä sota toisensa jälkeen. Sotia on käyty tuhansittain. Sen sijaan, että nykyään olisi edistytty vähitellen kohti ykseyttä, meidän vuosisatamme on osoittautunut kaikkein pahiten jakautuneeksi. On käyty kaksi hirvittävää maailmansotaa, joissa on kuollut noin 70 miljoonaa ihmistä. Ikään kuin siinä ei olisi vielä kylliksi, äskettäin ilmestynyt kirja War in Peace mainitsee, että toisen maailmansodan jälkeen noin 130 aseellisessa selkkauksessa yli sadassa maassa on saanut surmansa noin 35 miljoonaa ihmistä. Voitko kuvitella sitä! Ja se on tapahtunut niin sanottuna rauhan aikana!
Perussyy tähän surulliseen tilanteeseen on se, että ihmisillä on edelleen poliittisia ja kansallisia siteitä, jotka ovat pitäneet ihmiskunnan äärimmäisen jakautuneena ja saaneet sen toimimaan vastakkaisten tarkoitusten hyväksi. Siksi historioitsija Arnold Toynbee sanoi, että kansallismielisyys ”on ollut todellisuudessa hallitseva uskonto”, koska monet ihmiset osoittavat sitä kohtaan palvonnan kaltaista kuuliaisuutta. Toynbee totesi, että tämä suvereenien valtioitten palvonta asettaa kunkin valtion jäsenet toisen valtion jäseniä vastaan, ”koska tämä uskonto on itsekeskeisyyden ilmaus”. Ja hän oli sitä mieltä, että tämä ”itsekeskeisyys on kaiken riitaisuuden lähde”.
Poliittiset erimielisyydet ovat tulleet paljon pahaenteisemmiksi nykyään, koska ihmiset elävät jo pitkällä ydinaikakaudessa. Ydinsotaa pelätään joka maassa, varsinkin kun otetaan huomioon ydinaseitten nykyinen määrä. Jonathan Schell kirjoittaa kirjassaan Maapallon kohtalo: ”Hiroshimassa tapahtunut ei ole edes miljoonasosa siitä ydinroihusta, joka nykyisellä ydinaseistuksella saataisiin aikaan.”
Schell jatkoi: ”Politiikka on täysin sidoksissa siihen räikeään mielettömyyteen, joka toisella kädellä rakentaa tulevaisuutta ja toisella valmistautuu tulevaisuuden tuhoamiseen. Aina kun joku poliitikko korottaa äänensä puhuakseen siitä, että lapsillemme ja lastenlapsillemme on rakennettava parempi maailma – – läsnä on sukupuuttoon kuolemisen uhka, joka esittää murskaavan vastahuomautuksen: mutta entä jos lapsia tai lastenlapsia ei ole.”
Juuri tämä nykyinen tilanne on ennustettu Jeesuksen profeetallisissa sanoissa, jotka Luukkaan 21:25, 26 esittää: ”Maan päällä kansojen ahdinko, kun ne eivät tunne pääsytietä meren pauhun ja sen kuohunnan vuoksi, samalla kun ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata.” Kuinka osuva kuvaus ihmiskunnan nykyisestä jakautuneesta tilasta!
Koska näköpiirissä ovat näin pelottavat odotteet, niin voidaan kysyä: koska mikään poliittinen järjestelmä ei voi yhdistää ihmisiä, niin voisiko Yhdistyneet Kansakunnat tehdä sen? Vastauksen täytyy olla kieltävä, koska YK on todellisuudessa vain riitojen repimän maailmamme heijastuma. YK:n pääsihteeri myönsi: ”Me olemme totisesti eksyneet kauas YK:n peruskirjasta.” Hän huomautti, että ”ne jotka tuntevat itsensä riittävän vahvoiksi, uhmaavat” järjestön päätöslauselmia ”tai jättävät ne yhä useammin huomioon ottamatta”. Sen vuoksi hän sanoi lopuksi: ”Me olemme vaarallisen lähellä uutta kansainvälistä anarkiaa.” Niinpä YK:n menneisyyden perusteella jopa sen omat virkailijat epäilevät sen kykyä yhdistää ihmiskunta.
Jos me tarkastelemme tosiasioita rehellisesti, meidän täytyy myöntää historian osoittavan, ettei mikään epätäydellisten ihmisten muodostama poliittinen järjestelmä pysty yhdistämään ihmiskuntaa, olivatpa johtajat kuinka vilpittömiä tahansa. Jumalan henkeytetty sana neuvoo siksi sopivasti Psalmissa 146:3: ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa.”
Taloudellinen sekasorto
Voisimmeko odottaa tämän maailman taloudellisen järjestelmän olevan sellainen yhdistävä voima, että koko ihmisperhe voisi hyötyä maan runsaasta tuotantokyvystä? Historian vastaus on jälleen kieltävä. Ainutkaan ihmisen taloudellisista järjestelmistä ei ole koskaan toiminut siten, että kaikkien ihmisten parhaasta olisi yksimielisesti huolehdittu. Kaikki taloudelliset järjestelmät ovat herättäneet suurta tyytymättömyyttä, ja ne ovat aiheuttaneet vaikeuksia miljoonille ihmisille.
Viime vuosina maailman taloudessa kriisi on seurannut toistaan. Kehitysmaiden velat ovat kasvaneet suunnattomasti, mutta niiden kyky suoriutua veloistaan ei ole. Jopa kehittyneimpienkin maiden velat ovat kasvaneet tähtitieteellisiksi. Köyhyys rehottaa. Miljoonat ovat työttöminä. Joka vuosi miljoonat muut kuolevat nälkään tai aliravitsemuksesta johtuviin sairauksiin. Jumalan profeetallinen sana osoittautuu köyhien ihmisjoukkojen suhteen todeksi kautta maailman, kun se sanoo Ilmestyksen 6:6:ssa: ”Koko päivän palkalla litra vehnää.” (Uusi testamentti nykysuomeksi) Monissa paikoissa päivän palkalla voidaan todellakin ostaa vain yksi leipä.
Huolimatta taantumia tai laskusuhdanteita seuraavista tilapäisistä nousukausista taloudellinen tilanne on jatkuvasti paljolti sellainen kuin kerrottiin New York Times -lehdessä: ”Maailman talouden koossa pysyvyyteen ja menestykseen on kohdistunut sodanjälkeisen kauden vakavin uhka. Inflaatio, talouselämän taantuma, korkea työttömyys ja poikkeukselliset kaupan ja rahatalouden paineet asettavat kansainväliseen taloudelliseen yhteistoimintaan liittyvät periaatteet ja järjestöt suunnattoman rasituksen alaiseksi.” Ranskalainen sanomalehden toimittaja André Fontaine vakuutti: ”En näe maailmassa nykyään yhtään hallitusta, joka näyttäisi pystyvän selviytymään aikamme suurista taloudellisista ongelmista. Se johtuu siitä, että ne ovat todellisuudessa maailman ongelmia, eikä mikään maa voi yksinään ratkaista niitä.”
Tässä onkin asian ydin. Maailman taloudelliset ongelmat vaativat maailmanlaajuista yhteistoimintaa. Mutta kyseessä ovat niin monet itsekkäät edut, etteivät tämän maailman johtajat voi saada pysyvää ratkaisua aikaan.
Yhteiskunnalliset ongelmat kasvavat
Myös muut yhteiskunnalliset ongelmat heijastavat ihmiskunnan kasvavaa eripuraisuutta. Vihamielisyys ja ennakkoluuloisuus, rikollisuus ja väkivalta sekä terrorismi ja aseelliset selkkaukset ovat kaikilla mantereilla sairaan maailman oireita. Elämä monissa suurkaupungeissa on tullut erikoisen vaaralliseksi. Niinpä kun muuan poliisi Italiassa yritti rohkaista erästä vankia sanomalla hänelle, että hän pääsisi ehkä pian vapaaksi, vanki vastasi yllättävästi, kuten La Nazione -lehti mainitsi: ”En halua päästä pois. Nämä ovat vaikeita aikoja; olen mieluummin vankilassa. Ulkopuolella pääsee niin helposti hengestään.”
Myös inhimilliset heikkoudet jakavat perheitä ja heikentävät elämän laatua kaikenlaisten poliittisten järjestelmien alaisuudessa. Avioerot lisääntyvät lähes kaikkialla; joissakin paikoissa melkein puolet kaikista uusista avioliitoista päättyy siten. Myös todellisuuden pakeneminen antautumalla liialliseen alkoholin käyttöön vaivaa niin itäistä kuin läntistäkin maailmaa. Se on johtanut mm. siihen, että ihmiset, jotka ajavat autoa alkoholin vaikutuksen alaisena, lisäävät maailman kuolonuhrien määrää 300 000:lla vuosittain.
Huumevitsaus on tuottanut murhetta miljoonille ihmisille. Yleinen sallivaisuus sukupuolielämässä on johtanut suunnattomaan pelättyjen sukupuolitautien satoon. Joihinkin näistä taudeista ei edes lääketieteellinen hoito enää tehoa. Ja sitä seuraa ei-toivottujen raskauksien ja aborttien hyökyaalto.
Tilanne on juuri sellainen kuin Raamattu ennusti näistä ajoista sanoessaan: ”Viimeisinä päivinä on oleva kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä.” Tämän ennustuksen kuvaus olosuhteista on kuin lukisi päivän sanomalehteä. Raamattu mainitsi, että ihmiset olisivat ’itserakkaita, rahaa rakastavia, kopeita, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, vailla itsehillintää sekä nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia’. – 2. Timoteukselle 3:1–5.
Yhteiskunnallisia ongelmia pahentaa vielä se, että asevarusteluun käytetään nykyään vuosittain yli 4 500 miljardia markkaa. Se on yli 12 miljardia markkaa päivässä! Kuitenkin miljoonat lapset samoin kuin monet aikuiset kuolevat vuosittain aliravitsemukseen. Siksi väistämätön totuus tässä asiassa on, että yhteiskunnalliset ongelmat ja eriarvoisuus lisääntyvät. Sadat miljoonat pettyneet ja sorretut ihmiset tuntevat tilanteensa toivottomaksi. Mikään tämän maailman yhteiskunnallinen järjestelmä ei voi ratkaista näitä ongelmia, koska siihen ei ole olemassa mitään yhteisesti sovittua menetelmää.
Nykyään on käynyt varmasti ilmeiseksi, että mikään tämän maailman poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen järjestelmä ei voi yhdistää ihmiskuntaa. Mutta mitä voitaisiin sanoa tämän maailman uskonnoista? Voimmeko odottaa niiden saavan aikaan yksimielisyyden? Todellakin, minkä voimme odottaa pystyvän yhdistämään tämän säälittävän jakautuneen ihmisperheen? Seuraavat kaksi kirjoitusta tarkastelevat näitä kysymyksiä.
[Kuva s. 7]
Ihmiset pystyvät nyt hävittämään kaiken elämän maan päältä
[Kuva s. 8]
Sadat miljoonat ihmiset näkevät nälkää