Espanjan altissydämiset tekevät ”mahdottoman”
JEHOVAN TODISTAJAT olivat saarnanneet Espanjassa vuodesta 1919 lähtien. Sitten vuonna 1936 syttyi sisällissota, ja heidän työnsä käytännöllisesti katsoen pysähtyi. Viranomaiset ottivat haltuunsa Vartiotorni-seuran pienen haaratoimiston Madridissa ja takavarikoivat painovälineet. Ulkomaisten tienraivaajien eli kokoaikaisten saarnaajien täytyi paeta maasta välttyäkseen vangitsemiselta. Vuoden 1939 kevääseen mennessä kenraali Franco oli voittanut sodan ja katolis-fasistinen diktatuuri otti vallan. Ainoa uskonnollinen järjestö, jonka sallittiin toimia laillisesti ja julkisesti, oli roomalaiskatolinen kirkko. Kykenisivätkö Jehovan todistajat näissä puitteissa enää milloinkaan nousemaan jaloilleen?
Elpyminen näytti mahdottomalta Espanjan senaikaisten todistajien eristetyille ryhmille. Kuitenkin vuonna 1970, kun oli tehty 34 vuotta maanalaista ”katakombi”-työtä, Jehovan todistajat tunnustettiin lopulta laillisesti Espanjassa. Lyhyen etsinnän jälkeen he löysivät Barcelonasta pienen rakennuksen, joka olisi keskustoimisto ja Beetel-koti heidän päämajansa henkilökunnalle. Tuossa alkuperäisessä Beetel-perheessä oli vain 12 jäsentä. N. H. Knorrin (Vartiotorni-seuran silloisen presidentin) vihkiessä uudistetun rakennuksen vuonna 1972 Espanjassa saarnasi keskimäärin 15 668 todistajaa joka kuukausi. Neljä vuotta myöhemmin määrä oli kaksinkertaistunut yli 36 000:ksi! Beetelin tilat Barcelonassa olivat jo liian pienet senhetkisiin tarpeisiin. Mutta mistä voitaisiin löytää sopiva suurempi paikka?
Yhtenä ongelmana olivat asemakaavalait. Normaalisti maa kaavoitetaan joko teollisuus- tai asutusalueeksi. Tarvittiin maata, jota voitaisiin käyttää molempiin tarkoituksiin, koska painossa, verstaissa ja toimistoissa työskentelevät Beetel-perheen jäsenet myös asuvat samassa rakennuskompleksissa. Käynnistettiin maanlaajuinen etsintä sopivan maapalan löytämiseksi rakentamista varten tai sellaisen jo olemassa olevan rakennuksen löytämiseksi, joka olisi sovelias tulevaa laajennusta varten. Kuukaudet ja vuodet vierivät ilman mitään todellista menestystä.
Vuonna 1980 umpikujasta lopulta selvittiin. Suuri viisisiipinen tehdasrakennus löytyi 24 kilometrin päästä Madridin ulkopuolelta, Ajalvirin kylän liepeiltä. Rakennus oli melkein upouusi ja vain osittain valmis, ja paikalliset viranomaiset olivat halukkaita sallimaan siellä sekakaavoituksen. Mutta oli yksi suuri ongelma – rahoitus.
Miten veljet suhtautuisivat?
Yli 30 vuotta Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa rekisteröity Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura oli mielihyvin rahoittanut saarnaamistyön Espanjassa ilman mitään takaisinmaksua. Mutta päätoimistossa Brooklynissa tuohon aikaan käynnissä ollut laajennustyö aiheutti niin suuret kustannukset, että Seuran oli mahdotonta rahoittaa uutta Beetel-hanketta Espanjassa. Jos Espanjaan aiottiin hankkia uusi haaratoimistorakennus, espanjalaisten todistajien olisi rahoitettava se itse. Tämä oli uusi haaste, joka oli mittasuhteiltaan paljon suurempi kuin mikään aikaisemmin Espanjan kentällä kohdattu. Itse asiassa näytti mahdottomalta, että suhteellisen alhaista palkkaa nauttivat espanjalaiset veljet voisivat lahjoittaa riittävästi varoja tämän hankkeen kustannusten peittämiseksi.
Mutta saatat muistaa mitä tehtiin, kun Mooseksen ajan israelilaisilla oli etu rakentaa ilmestysmaja Jehovan palvontaa varten. Mooses oli sanonut israelilaisille: ”Ottakaa siitä, mitä teillä on, anti Herralle; jokainen, jonka sydän on siihen altis, tuokoon [sen] anniksi Herralle.” He antoivat vapaaehtoisesti kultaa, hopeata, jalokiviä ja muuta. (2. Mooseksen kirja 35:5–9) Samaan tapaan asia tehtiin avoimesti tunnetuksi Espanjan 751 seurakunnalle. Tarve selitettiin selvästi vuoden 1980 piirikonventeissa kautta maan. Millaista oli vastakaiku?
Konventtien lopussa ihmisiä asettui jonoon antaakseen jalokiviään, kulta- ja hopeasormuksiaan ja -rannerenkaitaan, niin että ne voitaisiin muuttaa rahaksi uuden hankkeen rahoittamiseksi. San Sebastiánin konventissa baskialueella eräs vanhahko sisar antoi painavan kultaisen rannerenkaan. Kun häneltä kysyttiin, oliko hän varma, että hän halusi lahjoittaa niin arvokkaan esineen, hän vastasi: ”Veli, se tekee paljon enemmän hyvää maksaessaan uutta Beeteliä kuin minun ranteessani!”
Eräs nuoripari antoi avustuksena rahan, jonka he olivat aikoneet käyttää häämatkaansa. Muuan vanhempi sisar toi nipun kosteita ja homeisia seteleitä, jotka hän oli kätkenyt kotinsa lattian alle vuosien varrella.
Viikkojen kuluessa miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, rikkaat ja köyhät, antoivat lahjoituksia alttiilla sydämellä, niin että Espanja saattoi saada tarvittavat uudet Beetel-tilat. Jopa erikoistienraivaajatkin, jotka saavat vain pienen kuukausimäärärahan, antoivat avustuksia. Esimerkiksi eräs pariskunta uhrasi matkansa Yhdysvaltoihin ja lahjoitti matkalippurahat. Myös lapset lähettivät avustuksiaan haaratoimistoon. Muuan kymmenvuotias sanoi: ”Olen viidestä lapsesta esikoinen, ja me olemme kuulleet ehdotuksen rahan lähettämisestä uutta Beeteliä varten. Haluaisimme avustaa sillä, mitä olemme keränneet säästölippaaseemme. Vaikka se on pieni summa, uskomme että sen avulla voidaan ostaa jotakin.”
Nuori väki teki myös erilaisia järjestelyjä hankkiakseen rahaa, jonka he voisivat lähettää Seuralle. Jotkut valmistivat pieniä nukkeja ja myivät niitä. Yksi keräsi sahanpurua puusepänliikkeistä ja sitten myi sen. Eräs nuorukainen, joka oli säästänyt rahaa ostaakseen kitaran, lahjoitti rahan Beetel-hanketta varten.
Uusia haasteita kohdattava
Espanjalaiset veljet ilmaisivat niin hyvää vastakaikua, että mahdottomalta näyttäneestä tuli todellisuus. Tehdasrakennus ostettiin vuoden 1980 lokakuussa. Mutta oli kohdattava uusia haasteita. Keskeneräinen rakennus piti uudistaa ja tehdä valmiiksi. Erilliset asuintilat täytyi rakentaa. Oli muodostettava vapaaehtoisten rakentajien ryhmä. Piirtämiseen, suunnitteluun, rakennus-, sähkö- ja putkityöhön tarvittiin ammattimaista työvoimaa. Ensi näkemältä se kaikki vaikutti mahdottomalta. Mutta tämä oli samankaltainen haaste kuin se, joka oli Mooseksen edessä ilmestysmajaa rakennettaessa. Niinpä vapaaehtoisia kutsuttiin näin: ”Kaikki taidolliset teidän keskuudessanne tulkoot ja tehkööt kaikki, mitä Herra on käskenyt.” (2. Mooseksen kirja 35:10) Nyt tarvittiin asiantuntijoita Beetelin rakentamiseen, ja samanlainen kutsu esitettiin alttiille työntekijöille.
Eräs monia vuosia palvellut erikoistienraivaaja, insinööri, kutsuttiin yhdessä vaimonsa ja lapsensa kanssa. Madridista eräs arkkitehtiveli tarjosi myös palvelujaan rakennustyön valvojana. Eräs Barcelonassa asuva arkkitehti, joka ei ole todistaja, kuuli tästä suuresta hankkeesta. Se vaikutti häneen niin, että hän tarjosi vapaaehtoisia palveluksiaan useina viikonloppuina. Suhteellisen harvoja tällaisia erikoismiehiä oli kuitenkin käytettävissä Jehovan todistajien keskuudessa Espanjassa. Mutta asiantuntija-apua saatiin myös Espanjan ulkopuolelta. Veljiä tuli monista maista – Kreikasta, Saksan liittotasavallasta, Ruotsista, Englannista ja Yhdysvalloista, vain muutamia mainitaksemme.
Ei kuitenkaan ollut tarvetta pelkästään altissydämisistä asiantuntijoista, sillä tarvittiin satoja kokoaikaisia ja tilapäisiä vapaaehtoisia huolehtimaan valtaosasta ruumiillista työtä samoin kuin taloustyöstäkin – keittämisestä, pyykinpesusta ja siivoamisesta. Millainen oli todistajien reaktio? Samanlainen kuin israelilaistenkin, jotka vastasivat alttiista sydämestä. – 2. Mooseksen kirja 35:20–35.
Niiden kolmen vuoden aikana, jotka vaadittiin hankkeen toteuttamiseen, tuhannet todistajat kaikkialta Espanjasta antoivat vapaaehtoista apuaan Ajalvirissä kokoaikaisesti tai viikonloppuisin ja loma-aikoina. Ja heidän oivallinen apunsa ja esimerkkinsä koitui todistukseksi. Miten niin? Kymmenen kuukauden aikana tehtaan alkuperäiset omistajat jatkoivat teollista tuotantoaan rakennuksen kahdessa siivessä todistajien työskennellessä muissa osissa. Veljien into ja käytös tekivät aikaisempiin omistajiin sellaisen vaikutuksen, että he omaksuivat yhtiölleen toimintaperiaatteen: kaikkien tulevien työntekijöiden on oltava todistajia – ja he ovat pitäneet siitä kiinni!
”Mahdoton” toteutettu
Vuoden 1982 syksyllä uuden Beetelin valmistumiselle asetettiin tavoitteeksi tietty päivämäärä – 9. lokakuuta 1983. Kuukausien kiitäessä ohi tehtävä näytti ylivoimaiselta. Päärakennus ja asuntolayksiköt piti saada näyttämään Beetel-kompleksilta, mutta sen lisäksi oli huolehdittava tuhansien yksityiskohtien viimeistelemisestä. Myöhäiseen lauantaiyöhön asti, lokakuun 8. päivänä, vapaaehtoiset tekivät yhä työtä antaakseen loppusilauksen marmorilattioille ja peilikatoille eteisaulassa. Kuitenkin lokakuun 9. päivän aamuna – vihkiäispäivänä – mäenlaella seisoi hohtavan valkoinen ja harmaa Beetel-kompleksi vihreiden nurmikoiden ja moniväristen kukkapenkkien ympäröimänä. Alempana näkyi tyypillinen kastilialainen maisema syksyisissä okraväreissään.
Sadat vieraat, joita virtasi paikalle Espanjasta ja muista maista, olivat hämmästyneitä. Kuka olisi uskonut, että käytännöllisesti katsoen olemassaolosta poistetulla ja vuoteen 1970 asti maan alle ajetulla järjestöllä voisi olla niin kaunis päämaja vain 13 vuotta myöhemmin! Epäilemättä Jehova oli täyttänyt profeetta Jesajan kautta esittämänsä sanat: ”Pienimmästä kasvaa heimo, vähäisimmästä väkevä kansa. Minä, Herra, sen aikanansa nopeasti täytän.” – Jesaja 60:22.
Ohjelmalle antoivat suurenmoisen alun kokemukset ja ajatukset, joita 1930-luvun koetukset läpäisseet veteraanit ja aikaisemmin Espanjassa palvelleet lähetystyöntekijät esittivät. Seuraavaksi Vartiotorni-seuran presidentti F. W. Franz esitti vihkiäispuheen. Tätä puhetta eivät kuunnelleet tarkkaavaisesti ainoastaan 956 läsnäolijaa uudessa Beetelissä, vaan myös yli 62 000 henkeä 12:lla eri stadionilla, joihin oli maanlaajuinen puhelinyhteys. Lahjoituksillaan ja vapaaehtoisella työllään useimmat läsnäolijat olivat tukeneet tämän loistavan uuden Beetelin rakentamista. Vuosina, joina tehtiin kovaa työtä, he olivat totisesti olleet tietoisia viisaan kuningas Salomon sanoista: ”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät.” (Psalmit 127:1) Jehovan siunaamina he kuuluivat niihin altissydämisiin, jotka olivat tehneet sen kaiken mahdolliseksi.
[Kuva s. 10]
Ilmavalokuva Espanjan Beetelistä
[Kuva s. 11]
Ensimmäinen espanjankielinen Herätkää-lehti MAN-rotaatiopainokoneesta