Uskolliset palvelijat nauttivat ainutlaatuisesta edusta
Erikoisraportti Englannista
VUODEN 1983 syyskuun lopussa tapahtui Brooklynissa New Yorkissa sijaitsevassa Jehovan todistajien maailmankeskuksessa jotakin epätavallista. Kolmetoista tämän maailmanlaajuisen uskonnollisen järjestön hallintoelimen jäsentä lähti matkalle Isoon-Britanniaan. Mikä erityinen syy sai heidät ylittämään Atlantin?
Tärkeimpänä syynä oli Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran vuosikokous, joka oli määrä pitää lauantaina lokakuun 1. päivänä, ensimmäistä kertaa Ison-Britannian maaperällä. Tilaisuutta varten oli varattu Keski-Englannissa Leicesterin kaupungissa sijaitseva De Montfort Hall. Tilaisuutta odotettiin innokkaasti, sillä monet todistajat muistivat olleensa vuonna 1941 läsnä samassa salissa pidetyssä konventissa. Miksi tuo vuosi oli niin merkittävä?
Muistoja herättävä paluu
Toinen maailmansota riehui silloin kuumimmillaan. Ankaran puutteen, ruoansäännöstelyn ja jatkuvien pommitusten vuoksi elämä oli kovaa ja matkustaminen vaikeaa. Kaiken tämän sekasorron keskellä Jehovan todistajat pitivät kuitenkin viisipäiväisen kansallisen konventin De Montfort Hallissa syyskuun alussa vuonna 1941.
Nuori amerikkalainen Albert D. Schroeder oli tuohon aikaan Seuran Lontoossa sijaitsevan haaratoimiston valvoja. Nyt tässä vuonna 1983 pidetyssä kokouksessa hän oli läsnä Jehovan todistajien hallintoelimen jäsenenä yhdessä yhdistyksen muitten jäsenten kanssa, jotka tulivat sinne 28 maasta. Yhteensä 3 671 henkeä täytti sekä salin permannon että sitä ympäröivän parvekkeen, ja 1 504 oli lisäksi läsnä Keski-Englannin länsiosassa Dudleyssä sijaitsevassa konventtisalissa. Ohjelma välitettiin sinne puhelimitse. Kaikki olivat ihastuksissaan kuullessaan veli Schroederin muistelevan tuota 42 vuotta sitten ollutta aikaa, jolloin Britteinsaarilla oli vain 11 000 todistajaa.
Puhuessaan vuoden 1941 konventista veli Schroeder kysyi: ”Kuinka moni teistä täällä tänään olevista oli läsnä silloin?” Sadat kädet nousivat. ”Hyvänen aika!” hän huudahti. ”Yli puolet täällä olevista! Mikä riemullinen jälleennäkeminen tämä onkaan teille uskollisille ja luotettaville palvelijoille!”
Monet tuossa kokouksessa läsnä olleista palvelevat yhä lähetystyöntekijöinä eri puolilla maailmaa. Yleisön joukossa oli yhteensä noin 700 hengellävoideltua kristittyä. ”Tämä on todennäköisesti suurin voideltujen joukko, joka on moniin vuosiin kokoontunut yhteen täällä Euroopassa”, huomautti veli Schroeder. Koska ymmärrettiin, että hyvin monet olisivat halunneet olla läsnä tuossa kokouksessa ja että tilaa oli kuitenkin vain rajoitetusti, alkuperäisessä kutsukirjeessä sanottiin: ’Annamme etusijan ”veteraaneille” – todistajille, jotka ovat palvelleet Jehovaa uskollisesti ainakin noin 40 vuotta.’ Näitä uskollisia olikin paikalla runsaasti.
Veli Schroeder päätti oman ohjelmanosansa, jonka nimi oli ”Pankaa toivonne Jehovaan ettette väsy”, kertomalla innostuneelle kuulijakunnalle: ”Jehovan todistajat eivät kuitenkaan elä menneisyydessä vaan tässä kiehtovassa ja antoisassa nykyajassa saarnaten hyvää uutista, kunnes Jehova sanoo, että työ on tehty.”
Jumalan tosi palvelijat
Jo aikaisemmin tuona päivänä Vartiotorni-seuran presidentti Frederick W. Franz piti päivän avainpuheen päätettyään ensin yhdistyksen lakisääteisen, virallisen ohjelman. Hän seurasi Jehovan todistajien historiaa Seuran ensimmäisen presidentin Charles T. Russellin ajasta lähtien ja osoitti, että koska Russell ”paimensi Jumalan laumaa, hän ansaitsi aivan oikein tulla kutsutuksi ’pastoriksi’, joka merkitsee yksinkertaisesti ’paimenta’. Mutta Jumalan tosi palvelijoitten valtuutus on aina asetettu kyseenalaiseksi, eikä pastori Russell ollut siinä mikään poikkeus.”
Veli Franz mainitsi esimerkkeinä Mooseksen, Jeesuksen Kristuksen ja hänen uskolliset apostolinsa ja osoitti, että vaikka Jehova oli heidät valinnut, ihmiset hylkäsivät heidät. Hän jatkoi: ”Koska kerran kaikkien heidän valtuutuksensa asetettiin kyseenalaiseksi, niin meitä ei hämmästytä, jos ne uskonnon edustajat, jotka asettivat pastori Russellin valtuutuksen kyseenalaiseksi, asettavat nyt kyseenalaiseksi meidänkin valtuutuksemme. Jehova on kuitenkin antanut meille riittävät todisteet valtuutuksestamme.” Veli Franz lainasi sitten Ilmestyksen 7:9:ää ja 2. Korinttolaiskirjeen 3:1–3:a ja huudahti: ”Kahden ja puolen miljoonan Jehovan todistajan keskuudessa oleva ’suuri joukko’ on tänä aikana meidän ’suosituskirjeemme’, joka todistaa, että Jumalalla on todistajansa, jotka todella ovat hänen palvelijoitaan.”
Uskollisuus Jehovalle
Lloyd Barry avasi iltapäiväohjelman rukouksella, minkä jälkeen puheenjohtaja Leo K. Greenlees luki joitakin sähkeitä ja tervehdyksiä, joita todistajat olivat lähettäneet eri puolilta maailmaa. Kaikkein arvostetuimman sähkeen oli kuitenkin lähettänyt Seuran sihteeri ja rahastonhoitaja Grant Suiter, joka oli vakavasti sairaana Brooklynin Beetelin sairasosastolla. Tervehdyksessä sanottiin: ”Siunatkoon Jehova teitä runsaasti tässä suurenmoisessa, hengellisesti rakentavassa tilaisuudessa. Ikävöin olla kanssanne. Lähetän teille rakkaudelliset ja arvostavat terveiseni.” Kokouksessa tehtiin heti yhteinen päätös lähettää hänelle vastatervehdys.
Myöhemmin John E. Barr, joka palveli monia vuosia Vartiotorni-seuran Lontoon haaratoimistossa, käsitteli yksityiskohtaisesti Psalmin 27 neljättä jaetta puheessaan, jonka teema oli ”Yhtä pyydämme Jehovalta”. Hän haastatteli muun muassa 89-vuotiasta Edwin Skinneriä ja pyysi häntä kertomaan kokemuksiaan ’Jehovan huoneessa asumisesta’. Veli Skinner kastettiin vuonna 1919, hän astui kokoajanpalvelukseen vuonna 1921, ja vuonna 1926 hän otti vastaan kutsun mennä perustamaan uusi Vartiotorni-seuran haaratoimisto Intiaan. ”Olen ollut siellä siitä lähtien. Se on minun kotini”, hän vakuutti tyynesti.
Myönteisen asenteen säilyttäminen
Kaksi viimeistä puhetta kiinnittivät huomion siihen, miten tarpeellista on katsoa aina eteenpäin ja säilyttää myönteinen asenne. Dan Sydlik sanoi aluksi, että ”vaikka onkin hyvä kuulla veteraanien kertovan kokemuksiaan, silti on Jumalan tahto, että me keskitämme huomiomme siihen tulevaisuuteen, jonka hän saa aikaan”. Sydlikin puhe perustui apostoli Paavalin 1. Korinttolaiskirjeen 15:19:ssä oleviin sanoihin: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tässä elämässä, olemme kaikista ihmisistä säälittävimpiä.” Hän tähdensi: ”Me panemme toivomme Jehovaan, emme ihmisiin. Hänen lupauksensa ovat ehdottoman varmoja ja luotettavia. Jumalan järjestö pysyy riippumatta siitä, mitä ihmiset sanovat tai tekevät”, hän sanoi painokkaasti. ”Ja paras on vielä edessäpäin!”
Milton G. Henschel kannusti seuraavaksi kaikkia edelleen ”säilyttämään kristillisen asenteen”. Hän puhui hyvin myötätuntoisesti ja ymmärtäväisesti niistä terveysongelmista, joita ikääntyneillä Jehovan palvelijoilla on. Siitä huolimatta ”he unohtavat särkynsä ja kolotuksensa ja pysyvät toimeliaina”, hän huomautti. ”Siinä on suurenmoinen esimerkki kaikille seurakunnan nuorille. Joskus on sateinen päivä, joskus kylmä ja tuulinen päivä. Ketkä ovat silti tulleet kokoukseen? Ketkä ovat tarponeet sateessa ja tuulessa ollakseen läsnä? Juuri nuo harmaapäiset iäkkäät ystävät! Siinä on meille kaikille jotakin ajateltavaa.”
Tässä todella kansainvälisessä kokouksessa oli edustajia Vartiotorni-seuran 37 haaratoimistosta. Lopuksi Martin Poetzinger, joka myös on hallintoelimen jäsen, esitti Jehovalle sydämestä lähtevän kiitosrukouksen kaikkien läsnäolijoiden puolesta.
Sitten Lontoon haaratoimistoon!
Seuraava päivä, sunnuntai 2. lokakuuta, valkeni aurinkoisena ja vuodenaikaan nähden epätavallisen lämpimänä. Pian Lontoon pohjoispuolella vihreällä vyöhykkeellä Mill Hillissä sijaitseva Lontoon Beetelin valtakunnansali oli ääriään myöten täynnä. Beetelin painorakennuksen yläkertaan oli järjestetty lisää istumatilaa. Sisäisen televisiojärjestelmän ansiosta kaikki saattoivat nähdä valtakunnansalin tapahtumat. Mill Hillissä oli läsnä melkein 400. Kahdeksan kilometrin päässä Pohjois-Lontoon konventtisalissa oli läsnä 1 250 henkeä, ja he sekä kuulivat että näkivät teknisten erikoisjärjestelyjen ansiosta tuon kauan odotetun ohjelman. Kahden vuoden suunnittelun ja ahkeran työn ansiosta Lontoon haaratoimiston laajennusosa oli saatu valmiiksi ja oli nyt määrä vihkiä.
Rakennuskompleksin uudessa siivessä on 41 kahden hengen huonetta. Koko rakennuskompleksissa on vanhat ja uudet huoneet yhteenlaskien asuintilaa 204 henkilölle. Keittiötä ja sen vieressä olevaa ruokasalia on laajennettu puolella, ja ne on varustettu nykyaikaisilla välineillä sekä kalusteilla. Laajennuksen ensimmäiseen kerrokseen on rakennettu aivan uusi pesula ja ompeluhuone sekä viehättävä eteisaula. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee myös pieni lukusali, joka on osoittautunut suosituksi lukupaikaksi jo aikaisemmin valmistuneen 2 300 kirjaa käsittävän kirjaston lisäksi.
Vihkiäisohjelma
Ohjelma alkoi kello 10 lyhyellä katsauksella Jehovan todistajien satavuotiseen historiaan Britteinsaarilla. Kaskut ja huumori elävöittivät kovasti kertomusta, ja Beetel-perheen nuoremmat jäsenet arvostivat erityisesti noihin vaatimattomiin alkuaikoihin liittyviä yksityiskohtia ja henkilökohtaisia kokemuksia.
Tämän jälkeen Karl Klein puhui tarkkaavaiselle yleisölle aiheesta ”Kristillisen uskollisuuden haasteeseen vastaaminen”. Hän lainasi Sananlaskujen 2:8:aa ja osoitti, että uskollisuuden koetuksissa Jehova aina antaa kristityille palvelijoilleen voimaa ja apua. Hän huomautti: ”Elottomat esineet voivat kyllä olla luotettavia todistajia, mutta vain älykkäät luomukset voivat olla uskollisia todistajia.”
Seuraavaksi Carey Barber osoitti runsaan henkilökohtaisen kokemuksensa perusteella, miten Jehova on näinä ”viimeisinä päivinä” ottanut kansan nimelleen. Mutta kuten hän sanoi, tehtävämme on yhä saarnata, ja se tuo mukanaan suuren vastuun. ”Vuodesta 1919 lähtien Jehovan kansa on ryhtynyt laajakantoisimpaan saarnaamistoimintaan, mitä koskaan on tämän maan päällä suoritettu!”
Fred Franzin pitämä vihkiäispuhe päätti aamupäiväohjelman. Hän palautti mieliimme, että skottilais-irlantilaista sukua ollut Charles T. Russell perusti tänne Lontooseen ensimmäisen Vartiotorni-seuran haaratoimiston. Kuten Franz huomautti, tämä haaratoimisto on vuonna 1900 tapahtuneesta perustamisestaan lähtien palvellut aina uskollisesti Brooklynissa New Yorkissa sijaitsevan kansainvälisen päätoimiston alaisuudessa. Uudet tilat omistettiin Jehova Jumalalle siinä hengessä, että niiden avulla häntä palvellaan edelleen uskollisesti.
Lyman Swingle aloitti kaksi tuntia kestäneen iltapäiväohjelman puhumalla siitä, miten tarpeellista meidän on huolehtia siitä, että me aina kirkastamme Jehovaa kaikella hänelle omistamallamme. ”Kulutammeko me aikaamme, voimiamme ja taitojamme sellaisiin vähäpätöisiin asioihin, jotka eivät kirkasta Jehova Jumalaa eivätkä tuota kunniaa hänelle?” hän kysyi tutkivasti yleisöltä. Seuraavaksi Theodore Jaracz käsitteli teemaa ”Rakentaminen tulevaisuutta varten”. Hän vertasi sopivasti uutta vastavihittyä laajennusta siihen, miten tarpeellista on rakentaa hengellisesti. ”Rakenna kristillisen nuhteettomuuden säilyttäminen silmämääränä”, hän tähdensi.
Kun veli Franz esitti loppuhuomautuksensa ja John Booth lausui loppurukouksen, se osoitti yhden erikoisen päivän sekä myös ainutlaatuisen kaksipäiväisen konventin olevan päättymässä.
Kannustusta suurempaan toimintaan
Tutustuessaan uusiin tiloihin vierailijat saivat tietää, että uuden siiven rakentamisesta oli alun perin sovittu kaupallisen yhtiön kanssa, aivan samoin kuin oli vuonna 1958 valmistuneen alkuperäisen rakennuksenkin laita. Mutta tuo sopimus yhtäkkiä peruttiin. Sen jälkeen kun hallintoelimeltä oli kysytty neuvoa, Jehovan todistajat Englannissa päättivät, että he pystyisivät suoriutumaan työstä itse. Heti perustettiin henkilökuntatoimisto, ja melkein tuhat todistaa eri puolilta maata kutsuttiin työhön.
Työntekijät asuivat väliaikaisissa asuntoloissa sekä toisten todistajien luona, jotka asuivat noin 15 kilometrin säteellä rakennuspaikalta. Tämän järjestelyn ansiosta 70–100 työntekijää osallistui rakennustyöhön kerrallaan. Työ saatiin valmiiksi ajoissa huolimatta siitä, että talvi oli kylmin ja kevät sateisin mitä vuosikymmeniin oli koettu. Rakennusohjelmaan sisältyi monien viikkojen ylimääräinen työ, kun myös jo olemassa olevia tiloja uudistettiin.
Niinpä kiertokäynti osoittikin kaikkien paikkojen olevan erinomaisessa kunnossa. Ympäröiville puistoalueille oli levitetty uusi ruohomatto ja istutettu kauniita kukkia. 147-jäseninen Beetel-perhe oli todella iloinen saadessaan nauttia vihkiäispäivästä yhdessä vieraittensa kanssa. Eräs perheen jäsen sanoi yhteenvedoksi: ”Tällaista ei koe kuin kerran elämässään!” Tilaisuuden nautittavuutta lisäsi erikoisesti se, että niin monet uskolliset, kauan Jehovaa palvelleet ystävät sekä suurin osa hallintoelimen jäsenistä olivat siellä läsnä. Oli todella ainutlaatuinen etu kuulla hallintoelimen 13:n läsnä olevan jäsenen esittävän ohjelmaa noina kahtena päivänä.
Tämä kaksipäiväinen juhla antaa varmasti lisäpontta nopeasti kasvavalle Valtakunnan työlle Englannissa. Tässä maassa on meneillään toinenkin laajakantoinen rakennusohjelma. Yksi ”pikavaltakunnansali” on jo rakennettu vain muutamassa päivässä, ja suunnitteilla on 15 muun rakentaminen. Lisäksi kaksi konventtisalia on suunnitteluasteella. Englannissa on saavutettu kaikissa toiminnan piirteissä uusia huippuja. Valtakunnan työhön osallistuu tällä hetkellä yli 92 000 julistajaa. On todella sydäntä lämmittävää nähdä, miten Jumalan kansaan kuuluvat kaikkialla maailmassa ovat päättäneet jatkaa Jumalalta saamansa työn tekemistä: valtakunnan hyvän uutisen julistamista kunnes tämän asiainjärjestelmän loppu tulee. – Matteus 24:14.
[Kuvat s. 20]
1. lokakuuta 1983, De Montfort Hall, Leicester
2. lokakuuta 1983, Watch Tower House, Mill Hill, Lontoo
[Kuva s. 21]
De Montfort Hall oli ääriään myöten täynnä, kun yli 3 000 henkeä eri puolilta maailmaa oli läsnä 1. lokakuuta 1983 pidetyssä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran vuosikokouksessa
[Kuva s. 22]
Albert Schroeder suuntaa vuosikokouksen aikana huomion joihinkuihin kauan mukana olleisiin
[Kuva s. 24]
VARTIOTORNI-SEURAN LONTOOSSA SIJAITSEVA HAARATOIMISTO
Etualalla näkyy alkuperäinen vuonna 1958 valmistunut rakennus, jonka edessä on ympyrän muotoinen ajotie. Vastavalmistunut vaaleakattoinen siipi on taempana vasemmalla. Sen ansiosta haaratoimistossa on nyt asuintilaa yhteensä 204 työntekijälle