Varo julkeutta!

KUKAPA ei haluaisi välttää erehdysten tekemistä? Ne saattavat olla kovin kiusallisia ja hyvin ikäviä, ja ne saattavat usein tulla kalliiksi. Haluammeko välttää tuskallisia virheitä? Silloin meidän täytyy varoa erästä ominaisuutta, joka helposti johtaa niihin. Meidän täytyy varoa julkeutta.

Mitä julkeus sitten on? Julkea ihminen on ’röyhkeä, hävytön, häpeämätön, häikäilemätön’. Hän ”ottaa etuoikeuksia, erivapauksia tai lupia ilman mitään valtuuksia”; hän ”ylittää sallitut rajat”; ja hän on ’valmis käyttäytymään ja ajattelemaan röyhkeästi’. Julkeus saa ihmisen todellakin toimimaan omien ajatustensa mukaan sekä vastustamaan neuvontaa ja oikaisua.

Ketkä sitten ovat julkeita? Ovatko sellaisia vain selvästi pahat ihmiset? Kenen oikeastaan täytyy varoa julkeutta?

Julkeita vainoojia

Ihmiskunnan julkeimpia jäseniä ovat Jumalan kansan vainoojat. He vaativat, että heitä pitäisi totella ennemmin kuin Jehovaa. Voisiko mikään olla julkeampaa?

Babylonin muinainen maailmanmahti syyllistyi sellaiseen julkeuteen. Niinpä Jumala ilmoitti profeettojensa kautta ennalta Babylonin tuomion: ”Minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden”, Jumala julisti. Lisäksi luemme: ”Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä ylpeä [julkea, UM], sanoo Herra, Herra Sebaot, sillä sinun päiväsi on tullut, sinun rangaistuksesi aika.” – Jesaja 13:11; Jeremia 50:31.

Nykyaikana monet samalla tavoin julkeat yksilöt ovat vainonneet Jehovan todistajia. Mutta näiden pöyhkeiden vainoojien ei ole käynyt hyvin. Missä ovat sellaiset julkeat vainoojat kuin natsi-Saksan Adolf Hitler ja Kanadan pahamaineinen Duplessis?

Varoituksia menneisyydestä

Muutkin kuin Jumalan kansan vainoojat ovat kuitenkin joutuneet julkeuden ansaan. Tämä käy erittäin hyvin ilmi Saulin, Israelin kahdentoista sukukunnan ensimmäisen ihmiskuninkaan, tapauksesta. Kun hänet valittiin tuohon tehtävään, hän oli aluksi vaatimaton mies. Kun hänet nimittäin piti esitellä kansalle kuninkaana, hän piiloutui. (1. Samuelin kirja 10:17–24) Aikanaan tämä huomattava kunnia sai Saulin kuitenkin suhtautumaan itseensä liian vakavasti. Mikä oli seuraus? Hän syyllistyi julkeaan tekoon toisensa jälkeen.

Ensimmäinen tapaus sattui filistealaisia vastaan käydyn sodan aikana. Profeetta Samuel oli järjestänyt tapaamisen Saulin kanssa tiettynä aikana esittääkseen uhrin Jehovalle. Mutta koska tilanne alkoi näyttää epätoivoiselta eikä Samuelia kuulunut tapaamispaikalle, Saul julkesi esittää uhrin itse. Mitkä olivat seuraukset? Hänelle kerrottiin, että hänen julkea tekonsa maksaisi hänelle hänen kuninkuutensa! – 1. Samuelin kirja 13:5–14.

Jonkin aikaa tämän tapauksen jälkeen Jehova käski Saulin kostaa amalekilaisille raukkamaisen hyökkäyksen, jonka nämä olivat tehneet israelilaisia vastaan heidän erämaavaelluksensa aikana. Saulin piti tuhota Amalek täysin, mutta hän säästi ahneesti amalekilaisten lammas- ja karjalaumojen parhaimmat eläimet ja väitti jälkeenpäin, että ne oli säästetty uhrattavaksi. Hän säästi myös amalekilaisten kuninkaan Agagin. Tämän julkean toiminnan tähden Samuel sanoi Saulille: ”Koska sinä olet [julkeasti] hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.” (1. Samuelin kirja 15:1–23) Todella kallis hinta maksettavaksi julkeudesta!

Toinen varoittava esimerkki on julkea kuningas Ussia eli Asarja. Hän yritti sopimattomasti uhrata suitsutusta Jehovan temppelissä. Mitä siitä seurasi? Julkean tekonsa vuoksi Ussiaan iski pelätty lepra! Todellakin, ”Herra löi kuningasta, niin että hän oli pitalitautinen kuolinpäiväänsä saakka”. (2. Kuningasten kirja 15:5; 2. Aikakirja 26:16–23) Mikä varoittava esimerkki julkeudesta!

Noudata Raamatun ohjeita

Jehovan kansan vainoojat ja jotkut Jehovalle vihkiytyneet yksilötkin ovat menneisyydessä langenneet julkeuden ansaan. Mikä sitten on tilanne nykyään? Julkeaksi tulemisen vaara on yhä olemassa. Perittyjen syntisten taipumustemme, tämän pahan maailman houkutusten ja Saatana Panettelijan ”suunnitelmien” vuoksi meidän kaikkien täytyy olla varuillamme, jottemme käyttäytyisi julkeasti. – 2. Korinttolaisille 2:11; Psalmit 51:7; 1. Johannes 2:15–17.

Sanansa välityksellä Jumala rakkaudellisesti varoittaa meitä julkeudesta. Esimerkiksi luemme: ”Mihin ylpeys [julkeus, UM] tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.” (Sananlaskut 11:2) Ymmärtäen kuinka pahaa julkeus todella on, kuningas Daavid rukoili viisaasti: ”Varjele palvelijasi julkeilta [julkeista teoista, UM], älä anna heidän [niiden, UM] minua hallita. Niin minä – – olen paljosta synnistä puhdas.” – Psalmit 19:14.

Ylpeys ruokkii julkeutta

Jos haluamme välttää julkeutta, meidän täytyy pysyä erossa ylpeydestä. Muistathan, että Saul oli vaatimaton, kun hänet valittiin Israelin kuninkaaksi. Mutta elämänsä loppuvaiheessa hän ei ollut enää vaatimaton. Hän tosin käyttäytyi julkeasti monissa erilaisissa tilanteissa, mutta ainakin yhdessä tapauksessa nimenomaan ylpeys johti hänet julkeaan ja väärään tekoon.

Kerran Saul kuuli israelilaisten naisten laulavan: ”Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenen tuhatta.” Tämä loukkasi niin paljon Saulin ylpeyttä, että hän alkoi tarkkailla Daavidia epäillen ja kateellisena. Saul alkoi suorastaan ajaa Daavidia takaa aikomuksenaan tuhota hänet. Ylpeänä ja raivoissaan Saul jopa tuhosi Noobin 85 pappia sekä miehet, naiset ja lapset – vain siksi, että yksi heistä oli osoittanut ystävällisyyttä Daavidia kohtaan. – 1. Samuelin kirja 18:6–9; 21:1–10; 22:16–19.

Jatkaen ylpeää, julkeaa menettelyään Saul teki lopulta itsemurhan. (1. Samuelin kirja 31:4) Todella murheellinen loppu kerran niin vaatimattomalle miehelle!

Välttäkäämme Saulin ja Ussian julkeaa menettelyä. Noudattakaamme sen sijaan Raamatun neuvoja ja ottakaamme opiksemme Jumalan sanan varoittavista esimerkeistä. (Roomalaisille 15:4) Lisäksi kehittäkäämme viisaasti vaatimattomuuden ominaisuutta, jota käsitellään seuraavissa kirjoituksissa. Tämä jumalallinen ominaisuus auttaa meitä karttamaan ylpeyttä ja julkeuden syntiä.