Kun aviopuoliso on uskoton
JÄRKYTYS oli valtava. Avioparilla oli pieni vauva, ja nuori vaimo odotti juuri toista. Sitten hän sai selville, että hänen miehensä oli pettänyt häntä, tehnyt aviorikoksen! Syvästi loukkaantuneena ja hämmentyneenä hän mietti mitä tehdä.
Ikävä kyllä tämä ei ole mikään harvinainen ongelma. Eri maista tulleet raportit osoittavat, että useat naimisissa olevat ovat nykyään uskottomia puolisolleen aiheuttaen näin vakavia kriisejä avioliitossaan. Mutta miten kristityn, joka havaitsee aviopuolisonsa olleen uskoton, tulisi suhtautua siihen?
Sellaisessa tilanteessa täytyy ottaa huomioon, mitä Jeesus sanoi asiasta: ”Minä sanon teille, että joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.” (Matteus 19:9) Mitä tämä merkitsee? Sitä että haureus (joka raamatullisessa merkityksessä käsittää aviorikoksen ja törkeän sukupuolisen moraalittomuuden, kuten homoseksuaalisuuden) voi purkaa avioliiton. Viattomalla puolisolla on Raamatun mukaan oikeus erota syyllisestä ja mennä uudelleen naimisiin tekemättä syntiä Jumalan silmissä.a
Mutta täytyykö viattoman puolison toimia näin?
Jumalan oma esimerkki
Eräs esimerkki muinaisten israelilaisten ajoilta auttaa meitä vastaamaan tähän. Jumalan profeetta Hoosea meni naimisiin Goomer-nimisen naisen kanssa ja sai hänen kanssaan pojan. Myöhemmin Goomer oli uskoton ja sai muiden miesten kanssa kaksi lasta. Sitten hän ilmeisesti jätti Hoosean rakastajiensa takia. Hoosea tunsi kaikesta huolimatta syvää sääliä. Hän otti Goomerin myöhemmin takaisin, vaikka hänen täytyi maksaa hänestä. (Goomerin rakastajat olivat ilmeisesti hylänneet hänet ja hän oli vajonnut köyhyyteen ja orjuuteen.) Hoosea osoitti siis armoa vaimolleen, sen sijaan että olisi toiminut ankaran oikeudenmukaisesti tätä kohtaan.
Tätä Hoosean ilmaisemaa armoa käytetään Raamatussa valaisemaan vielä suurempaa armon osoitusta hairahtunutta vaimoa kohtaan. Jehova Jumala vertasi omaa suhdettaan Israeliin miehen suhteeseen vaimoonsa. Hän sanoi kerran: ”Minä itse omistin heidät kuin aviomies.” (Jeremia 31:32, UM) Mutta israelilaiset olivat Hoosean vaimon tavoin uskottomia. He palvelivat alituiseen vääriä jumalia, ja tekivät näin hengellisen aviorikoksen. (Hoosea 6:10; 7:4) Jumala olisi oman lakinsa mukaan voinut ”erota” heistä, hylätä heidät. Mitä hän teki?
Hän osoitti Hoosean tavoin olevansa halukas ottamaan hairahtuneen ”vaimonsa” takaisin, jos tämä luopuisi moraalittomuudestaan. Hän odotti aikaa, jolloin ”israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttänsä päivien lopulla.” – Hoosea 3:5.
Voiko kristitty koskaan antaa samalla tavoin rakkaudellisesti anteeksi hairahtuneelle puolisolleen?
Miksi olla armollinen?
Kyllä voi, ja monet ovat tosiaan antaneetkin. Sellaiset naimisissa olevat, jotka tekevät aviorikoksen, saattavat tulevaisuutensa viattoman puolisonsa käsiin. Nämä uhrit ovat kuitenkin usein havainneet voivansa antaa sydämestään anteeksi. Miksi he ovat tehneet siten?
He ovat ensinnäkin muistaneet, että avioliitto on lahja Jumalalta eikä sitä tulisi purkaa ajattelemattomasti. He ovat myös ajatelleet sitä suunnatonta armoa, jota Jumala on osoittanut meitä kaikkia kohtaan, ja muistaneet, että häntä miellyttää se, että me olemme armollisia toinen toisellemme. Jeesus sanoi: ”Onnellisia ovat armolliset, koska heille tullaan osoittamaan armoa.” – Matteus 5:7.
Armo on mahdollista varsinkin silloin kun avionrikkojalla on syvä syyllisyyden tunne ja hän katuu vilpittömästi väärintekoaan. Viattomasta puolisosta saattaa sellaisessa tapauksessa tuntua siltä, että hänen kannattaa taistella katkeruutta ja loukkaantumisen tunnetta vastaan ja auttaa rakkaudellisesti synnintekijää muuttumaan. Tällainen rakastavan puolison osoittama anteeksiantavaisuus voi auttaa katuvaa synnintekijää tajuamaan paremmin kuin koskaan ennen, kuinka arvokas hänen avioliittonsa on, ja saada hänet päättämään olla vaarantamatta sitä enää milloinkaan.
Muista myös, että aviorikos johtuu toisinaan – mutta ei suinkaan aina – kotona vallitsevasta onnettomasta tilasta. Olisiko se puolustus aviorikokselle? Ei missään tapauksessa! Tällaisen tilanteen tajuaminen voi kuitenkin auttaa viatonta puolisoa näkemään, mitä voidaan tehdä sen hyväksi, ettei hairahtunut puoliso joutuisi jälleen harhateille.
Aviomies esimerkiksi saattaa käyttää monia tunteja ansiotyöhön tai johonkin muuhun arvokkaaseen toimintaan. Hän saattaa itse tuntea olevansa täysin onnellinen ja tyytyväinen, mutta entä vaimo, jonka hän jättää yksin kotiin vailla seuraansa?
Tai ajattelehan aviomiehen tilannetta, jota väsyneenä töistä palatessa yleensä odotti tyhjä koti, ruokaa ei ollut laitettu ja lattialla lojui kasa likaisia vaatteita. Vaimo ahkeroi kodin ulkopuolelle suuntautuvissa tehtävissä, jotka epäilemättä olivat sopivia ja tärkeitä, mutta se johti siihen, että aviomies tunsi itsensä laiminlyödyksi ja ei-toivotuksi. Niinpä hän käänsi huomionsa toiseen naiseen. Suhteen tultua päivänvaloon hän pyysi hartaasti anteeksi ja lupasi olla toistamatta syntiään. Vaimo suunnitteli kuitenkin menevänsä pidemmälle ja erosi hänestä, mihin hänellä tietysti oli oikeus, koska hänen aviomiehensä oli tehnyt vakavan synnin. Mutta voiko vaimo sanoa olevansa täysin syytön avioliitossa vallinneeseen ikävään tilanteeseen, joka johti moraalittomuuteen?
Kristitty saattaa siksi syystä tai toisesta haluta jäljitellä itseään Jumalaa ja antaa anteeksi hairahtuneelle puolisolle. Siitä voi seurata suurenmoisia siunauksia. Millaisia?
Armollisille koituvia siunauksia
Ensiksikin monet, jotka ovat antaneet anteeksi uskottomalle, katuvalle puolisolleen, ovat pystyneet ennallistamaan avioliittonsa hyvään tilaan. Mies, vaimo ja lapset ovat jälleen voineet nauttia elämästä onnellisessa kodissa. Tämä on varmasti työskentelemisen arvoinen tavoite.
Se jolle on annettu anteeksi, arvostaa usein viatonta ja armollista puolisoaan paljon enemmän kuin ennen. Hän saattaa havaita puolisossaan nöyryyden ja rakkauden ominaisuuksia, joiden olemassaoloa hän ei ehkä ole aiemmin oivaltanut, varsinkin sitten kun hän alkaa tajuta, minkä kauhean kokemuksen hän on aiheuttanut puolisolleen.
Juuri näin tapahtui tämän kirjoituksen alussa mainitulle perheelle. Nuori vaimo oli tietysti syvästi loukkaantunut saatuaan selville, että hänen miehensä oli ollut uskoton. Hänellä oli Raamatun mukaan oikeus lähettää hänet pois ja tehdä loppu avioliitosta. Se olisi kuitenkin tiennyt sitä, että perhe olisi ollut vailla isää ja hän olisi saanut kokea eronneen naisen yksinäisyyden.
Hän otti sen sijaan huomioon pienen lapsensa ja tulossa olevan vauvan. Hän pani myös merkille miehensä syvän surun ja muisti heidän välillään kerran vallinneen rakkauden. Niinpä hän halusi jäljitellä Jehova Jumalaa ja antaa anteeksi katuvalle miehelleen. Se teki mieheen voimakkaan vaikutuksen. Vaimonsa rakkaudellisen avun turvin hän on jälleen saavuttanut tasapainon sekä perheensä ja ystäviensä kunnioituksen. Ongelma on nyt menneisyyttä. Tämä onnellinen perhe on yhtenäinen ja menee nyt yhdessä eteenpäin.
Rukoillen tehtävä päätös
Jumalan lakia vastaan tehtyjä rikkomuksia ei voida missään tapauksessa vähätellä. Ne jotka ovat uskottomia aviopuolisolleen, ovat syyllisiä Jehova Jumalan, ihmisavioliiton Alkuunpanijan, edessä. Heidän täytyy tajuta, että jos he menettävät perheensä, niin se on suoranainen seuraus heidän omasta synnistään. Jos he haluavat rakentaa uudelleen henkilökohtaisen suhteen Jumalaan ja odottaa luottavaisesti hänen meille esittämiensä lupausten täyttymistä, heidän täytyy katua ja tehdä täydellinen muutos ajattelunsa ja moraalittoman elämäntapansa suhteen riippumatta siitä, antaako heidän puolisonsa heille anteeksi vai ei.
Avioliiton hajoamista ei kuitenkaan tulisi pitää automaattisena. Aivan kuten Hoosea antoi anteeksi Goomerille ja Jehova antoi kerran toisensa jälkeen anteeksi hengellisesti avion rikkoneille israelilaisille, viattomien puolisoidenkin tulisi ainakin harkita, ja harkita rukoillen, aviositeen säilyttämisen mahdollisuutta. Tällä tavalla voi olla mahdollista osoittaa kunnioitusta avioliiton Alkuunpanijaa kohtaan, ja se saattaa myös tarjota avioparille mahdollisuuden nauttia onnellisesta avioliitosta jälleen kerran.
[Alaviitteet]