Historialliset vihkiäiset
”AUSTRALIAN Jehovan todistajien uuden päätoimistorakennuksen, todennäköisesti huomiota herättävimmän koskaan millekään australialaiselle uskonnolliselle ryhmälle suunnitellun toimitalon, lauantaina pidettävät avajaiset saavat tuskin lainkaan osakseen julkisuutta – – Jehovan todistajat – arkkitehdit, insinöörit, putkimiehet ja muurarit – tekivät koko työn vapaaehtoisesti.” Näin kertoi Sydney Morning Herald -lehti vuoden 1983 maaliskuun 16. päivän numerossaan.
Rakennuskompleksi sijaitsee mäenrinteessä, ja se koostuu kolmesta osittain ilmastoidusta rakennuksesta. Katetut käytävät liittävät nämä rakennukset toimistoineen toisiinsa. Näiden lisäksi kompleksiin kuuluu verstaita ja maatilarakennuksia. Yksikerroksisessa rakennuksessa, johon pääsisäänkäynti johtaa, sijaitsevat hallintoon liittyvät toimistot sekä 200-paikkainen valtakunnansali.
Kaksikerroksisessa painorakennuksessa on 5 400 neliömetriä lattiapinta-alaa, mikä antaa mahdollisuuden painotoiminnan laajentamiseen tulevaisuudessa. Osittain kaksi- ja osittain neljäkerroksisessa asuntorakennuksessa on tilaa 135 asukkaalle. Siinä sijaitsevat myös ruokasali, sairasosasto, pesula, hammaslääkäri, kampaamo ja ruoansäilöntätilat. Tuhansien antaumuksellisten vapaaehtoisten työntekijöiden väsymättömien ponnistelujen ansiosta kustannukset rakentamisesta jäivät puoleen siitä, mitä ne tavallisesti ovat rakennettaessa kaupallisesti!
Työn kasvun johdosta tarvittiin uusia tiloja
Kun Australian haaratoimisto vuonna 1929 muutti Melbournesta Sydneyyn, haaratoimistossa oli silloin vain 11 jäsentä ja koko Australiassa noin 340 toimivaa todistajaa. Vuoteen 1971 mennessä todistajien lukumäärä oli kasvanut yli 23 000:een, ja silloin Vartiotorni- ja Herätkää-lehtiä päätettiin alkaa painaa täällä. Sen vuoksi tälle samalle Sydneyssä sijaitsevalle maa-alueelle rakennettiin kolmikerroksinen paino ja toimisto.
Vain noin viiden vuoden kuluttua tästä meidän piti jälleen alkaa rakentaa lisätiloja Valtakunnan julistajien määrän kasvettua yhä. Sydneyn kaupunginvaltuusto ei kuitenkaan antanut meille lupaa rakentaa tälle tontille nelikerroksista lisärakennusta. Siksi kaikkein sopivin paikka laajennukselle tuntui olevan noin 50 kilometrin päässä kaupungin keskustasta sijaitseva 40 hehtaarin suuruinen maatila, joka oli jo ollut haaratoimiston omistuksessa viimeiset 40 vuotta. Mutta saisiko tänne harvan asutuksen alueelle rakentaa painokompleksia? Asia esitettiin paikalliselle valtuustolle, joka vastasi myöntävästi.
Jehovan todistajien hallintoelin vahvisti asian joulukuussa vuonna 1978, ja niin rakennuksen suunnittelu ja valmistelutyöt rakennuspaikalla aloitettiin kiireesti. Sillä välin vapaaehtoisia työntekijöitä kutsuttiin muuttamaan rakennustyömaalle vuodeksi tai pitemmäksi aikaa auttamaan työssä. Voidaksemme tajuta, miten vaikean ratkaisun edessä nämä vapaaehtoiset olivat, meidän on hyvä tietää jotakin Australiasta.
Pitkien välimatkojen haaste
Australia on maailman kuudenneksi suurin maa. Sen pinta-ala on yhtä suuri kuin Yhdysvaltojen (lukuun ottamatta Alaskaa ja Havaijia). Siellä on kuitenkin vain noin 15 miljoonaa asukasta, ja 90 prosenttia heistä asuu 120 kilometrin levyisellä rannikkoalueella. Maan sisäosa on laaja, puolikuiva ja harvaan asuttu. Suurin osa australialaisista asuu maan kuudessa suurimmassa kaupungissa, jotka ovat valtavien matkojen päässä toisistaan. Esimerkiksi matka Perthistä Länsi-Australiasta Sydneyyn on 4 000 kilometriä.
Tästä huolimatta sadat todistajat tekivät tuon matkan tullakseen auttamaan meitä. Koko rakennustyön aikana yhteensä 3 000 vapaaehtoista vastasi kutsuun ja useimmat heistä matkustivat ainakin 1 600 kilometrin matkan. He maksoivat itse matkansa ja tulivat työhön viikoiksi, kuukausiksi tai jopa vuosiksi. Jotkut heistä myivät kotinsa, toiset lopettivat liikeyrityksensä, ottivat virkavapaata ja tekivät muita uhrauksia. Tämä oli todellinen esimerkki Jumalan kansan ’alttiudesta’. – Psalmit 110:3.
Jotkut työntekijät olivat ammattimiehiä, ja toiset taas tulivat auttamaan siinä missä tarvittiin. Muuan kokenut tarjoilija tuli kahteen otteeseen palvelemaan ruokasalissa, ja näin hän vapautti siellä työskennelleen nuoremman miehen rakennustöihin. Kerran ostimme suuren maansiirtokoneen, mutta kukaan ei osannut kuljettaa sitä. Se oli juuri ja juuri ehditty tuoda rakennuspaikalle, kun eräs tällaisen koneen kuljettaja soitti Tasmanian saaren osavaltiosta ja kertoi voivansa tulla rakennukselle kolmeksi viikoksi, jos häntä voitaisiin käyttää.
Muunlaista apua antoivat kokeneet ammattimiehet, jotka matkustivat pitkiä matkoja, monet useammin kuin kerran, kun heidän taitojaan tarvittiin. Betoninvalajat saapuivat tuhannen kilometrin päästä suorittamaan sarjan suuria betonivaluja; sisäkaton rakentajat tulivat 1 100 kilometrin päästä ja aidan rakentajat 1 500 kilometrin päästä. Lisäksi paikalliset todistajat 200 kilometrin säteellä tulivat auttamaan työssä lauantaisin, niin että vakituisten 200 työntekijän määrä nousi usein yli 300:een.
Pohjois-Queenslandissa asuvat todistajat, joilla on saha 3 200 kilometrin päässä täältä, lähettivät kuorma-autolasteittain erinomaista tuon paikkakunnan puutavaraa, josta täällä itse paikalla tapahtuneen sahaamisen ja hiomisen jälkeen tuli yksi rakennustemme suuresti ihailtuja kohteita. Mukana oli palisanteria ja muita harvinaisia australialaisia puulajeja.
Kaikkialta Australiasta virtasi myös lahjoituksia peittämään rakennuskuluja. Eräs kuusivuotias tyttö kirjoitti huolellisella käsialallaan: ”Haluan, että käytätte tämän rahan, joka oli kouluni pankkitilillä. Säästin sitä vuoden ajan.” Hän lähetti 41 dollaria (205 markkaa)! Queenslandista tuli šekki ja pieni kirjelappu, jossa selitettiin sen olevan ”eräältä uskonsisareltanne, joka haluaa pysyä nimettömänä. Hän on leski, ja Raamatussa mainitun lesken tavoin hän lähettää tässä kaikkensa. Hänen toivonsa on Jehovassa.” Rahasumma oli 6 283,94 dollaria (31 420 markkaa)! Jehova selvästikin vaikutti ihmisten sydämiin niin, että he halusivat ’antaa ehyellä sydämellä vapaaehtoisia lahjoja’. – 1. Aikakirja 29:9.
Valmistautuneita tulevaan Valtakunnan työhön
Uusi haaratoimisto voi nyt hyvin ohjata laajalla Australian mantereella sijaitsevien 571 seurakunnan 36 000:n Jehovan todistajan toimeliasta saarnaamista. Suuri osa Australian väestöstä koostuu muista maista muuttaneista siirtolaisista tai heidän lapsistaan. Kaikkia näitä eri kansallisuuksia varten meillä on kirjallisuutta 52 kielellä. Tämän lisäksi me painamme kirjallisuutta 14 kielellä monia Tyynenmeren saaria, kuten esimerkiksi Papua-Uutta-Guineaa, Salomonsaaria ja Fidži-saaria, varten.
Englanninkielisten lehtien kuukausittainen 750 000 numeron painos painetaan nykyään uudella offsetrotaatiopainokoneella, joka saapui Brooklynin päätoimistosta vuoden 1983 huhtikuussa. Offsetpainantaan siirtymisen vuoksi rakensimme pimiöt, joissa on mikroprosessorilla varustettu nykyaikainen kamera ja kehityskone, sekä graafisen osaston.
Toimeliaitten todistajien määrä on viimeisen puolentoista vuoden aikana kasvanut 4 000:lla eli 13 prosenttia. Australiassa voidaan odottaa tulevaisuudessa suurta kasvua, sillä siellä johdetaan parhaillaan 16 200 raamatuntutkistelua ja vuonna 1983 Kristuksen kuoleman muistonvietossa oli läsnä 72 457.
Vihkiäispäivä
Sateisen viikon päätteeksi lauantai 19. maaliskuuta 1983 valkeni kauniina ja leutona. Yli 2 000 kutsuvierasta, joista useimmat ovat olleet toimeliaita todistajia jo ennen vuotta 1945, kokoontui uusiin tiloihimme vihkiäisiä varten. Puheenjohtaja huomautti, että heidän uskollisten palvelusvuosiensa yhteismäärä on yli 65 000 vuotta. Se oli todella suurenmoinen jälleennäkeminen! Yhdysvalloista, Fidžisaarilta, Uudesta-Seelannista ja Papua-Uudesta-Guineasta tulleet vieraat kertoivat terveisiä ja kokemuksia.
Australian haaratoimisto oli kolmas niistä haaratoimistoista, jotka Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura perusti Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Yhteen aikaan sen valvontaan kuului melkein neljäsosa maan pinta-alasta, muun muassa kaikki Tyynenmeren saaret sekä alueet, jotka nykyään kuuluvat Thaimaalle, Vietnamille, Laosille, Kamputsealle, Malesialle, Indonesialle, Hongkongille, Singaporelle ja koko Kiinalle. Nykyään näissä maissa tapahtuvaa Valtakunnan saarnaamistyötä valvoo 13 eri haaratoimistoa. Mutta suurimmaksi osaksi työn noilla alueilla aloittivat 1930-luvulla alun perin Australiasta lähteneet tienraivaajat. Monet heistä olivat läsnä vihkiäistilaisuudessa, ja Australian Beetel-perheen 88 jäsentä olivat iloisia voidessaan osoittaa vieraanvaraisuutta näitä hengellisiä isovanhempia kohtaan!
Iltapäivällä Lloyd Barry, Jehovan todistajien hallintoelimen jäsen, joka itsekin kuului Australian Beetel-perheeseen 1940-luvulla, vihki virallisesti rakennuskompleksin – ei kenellekään ihmiselle tai järjestölle – vaan Jehova Jumalalle.
Seuraavana päivänä, sunnuntaina 20. maaliskuuta, alkoi jälleen sataa kaatamalla. Siitä huolimatta 10 468 henkeä kokoontui lähistöllä sijaitsevalle Warwick Farm -kilparadalle kuuntelemaan ohjelmaa, joka rohkaisi jatkamaan Jehovan laajenevaa työtä näinä ”viimeisinä päivinä”. Ohjelma kuultiin puhelinyhteyden välityksellä kymmenellä muulla paikkakunnalla, ja siten sunnuntain ohjelmaa seurasi yhteensä 36 757 henkeä!
Monia hienoja kokemuksia kerrottiin, ja ohjelma kannusti kaikkia entistä päättäväisemmin ’ponnistelemaan tarmokkaasti’ ”valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamisessa laajan Australian mantereen jokaisessa kolkassa. Juuri tämä työ on synnyttänyt Australian uuden haaratoimistorakennuksen ja se myös tekee siitä arvokkaan. – Luukas 13:24; Matteus 24:14.
[Kuva s. 28, 29]
Australian uusi haaratoimistorakennus, joka vihittiin 19. maaliskuuta 1983
[Kuva s. 31]
NUORI ANTAA TUKENSA RAKENNUSTYÖLLE
Suomennos:
Rakkaat Veljet ja Sisaret. Tiedän, että te tarvitsette rahaa painokonetta varten. Haluan, että käytätte tämän rahan, joka oli kouluni pankkitilillä. Säästin sitä vuoden ajan. Olen kuusivuotias
Terveisin Nicole