Intiaanien perinteet väistyvät Raamatun totuuden tieltä
HALUAISITKO päästä erään kristityn matkavalvojan ja hänen vaimonsa mukaan, kun he vierailevat San Blas -saarilla? Tähän saariryhmään kuuluu 300 pientä saarta, joiden hohtavan valkeita hiekkarantoja huuhtovat Karibianmeren aallot. Se sijaitsee aivan Panaman kannaksen pohjoisrannan edustalla. Nämä trooppiset saaret ovat melkein kokonaan palmujen peittämiä, ja niiden asukkaat, cuna-intiaanit, ovat enimmäkseen hyvin ystävällisiä ja vieraanvaraisia ihmisiä.
Cuna-intiaaneilla on omat uskonnolliset perinteensä. Sen lisäksi monien uskontojen edustajat ovat käyneet heidän luonaan ja tarjonneet heidän omaksuttavakseen monenlaisia käsityksiä ja filosofioita. Siksi cuna-intiaanit kysyvät mielellään: ”Ketkä ovat tosi kristittyjä?” Jehovan todistajat ovat antaneet heille tähän kysymykseen Raamattuun perustuvan vastauksen, ja jotkut cunat ovatkin omaksuneet mielellään Raamatun totuuden.
Raamatun totuuden omaksuminen
Esimerkiksi Ramón tuli tuntemaan totuuden opiskellessaan koulussa. Eräs hänen ystävänsä antoi hänelle Vartiotorni-seuran julkaiseman kirjan ’Asiat joissa Jumalan on mahdotonta valehdella’. Hän luki kirjan, piti siitä ja halusi tietää lisää. Niinpä Ramón kirjoitti Vartiotorni-seuran Panaman haaratoimistoon ja tilasi lisää kirjallisuutta. Kuukauden kuluttua häneltä tuli uusi kirjallisuustilaus. Kolmannen tilauksen jälkeen haaratoimisto järjesti niin, että eräs kierrosvalvoja meni käymään hänen ja hänen sukulaisensa Rogelion luona. Heidät molemmat kutsuttiin todistajien kierroskonventtiin, joka pidettiin Panamán kaupungissa, ja he olivat ihastuneita näkemäänsä ja kuulemaansa. He tulivat jopa tietämään sen, että Julio, eräs kaupungissa asuva serkku, oli Jehovan todistaja. Nämä kaikki kolme sukulaista ovat nyt kastettuja kristittyjä, jotka palvelevat erikoistienraivaajina eli Valtakunnan kokoajanjulistajina. – Matteus 24:14.
Saarille
Tule mukaamme viemään hyvää uutista saarten asukkaille. Ennen pitkää jätämme pienen perämoottorilla varustetun veneemme erään saaren rantaan ja suuntaamme kulkumme sen hallintorakennukseen. Siellä puhumme zahilalle (päällikölle), sillä ilman hänen lupaansa emme voi vierailla intiaanien kodeissa. Keskusteltuaan kotvan aikaa cuna-intiaanien kielellä Ramón kertoo meille, että olemme valmiit menemään kyläläisten luo.
Huomio kiinnittyy ehkä ensimmäiseksi cuna-naisten ja -tyttöjen värikkäisiin asuihin. Heidän moniväriset päähineensä ja pukunsa ovat todella viehättäviä. Puserona heillä on usein mola (paita), joka on ihastuttava kankaasta tehty taideteos eläimiä, lintuja, kaloja, perhosia ynnä muita sellaisia kuvaavine kohokuvaommelkoristeluineen. Koruina he käyttävät usein kultaisia nenä- ja korvarenkaita sekä kultaisia tai hopeisia kaulakoruja. Nilkkoihin ja ranteisiin on pujotettu helminauhoja.
Naiset työskentelevät pääasiassa kotosalla, vaikka he ovatkin hyvin taitavia veden kuljettamisessa mantereelta saarille pienillä puunrungosta koverretuilla kanooteilla. Miehet kasvattavat yleensä palmuliljaa ja hedelmiä mantereella sijaitsevilla fincoillaan (pienillä maatiloillaan), mutta heidän pääasiallinen ammattinsa on kalastus.
Todistamme cuna-intiaaneille
Ryhtykäämme saarnaamistyöhömme. Päätän liittyä Rogelion seuraan, joka tulkkaa puheeni espanjasta cuna-murteelle, ja vaimoni lähtee oville Ramónin tai Julion kanssa. Nämä vieraanvaraiset cunat pyytävät meidät istumaan ja tarjoavat heti meille kaikille suuren kupillisen kahvia ja sen jälkeen kupillisen vettä, jolla voimme huuhdella suumme. Tämän jälkeen voimme keskustella heidän kanssaan. Mutta voitko kuvitella, miltä meistä tuntuu todistettuamme kymmenessä kodissa? Meidän täytyy yksinkertaisesti kieltäytyä juomasta enempää kahvia kiittäen kuitenkin isäntäväkeä ystävällisestä tarjouksesta.
Koska he ovat uteliaita, he haluavat tietää, mistä me olemme kotoisin, olemmeko naimisissa, ja jos olemme, onko meillä lapsia. Kerrottuani heille olevani kotoisin Saksasta he tavallisesti esittelevät minulle naimaikäiset tyttärensä. Kun ilmoitan heille, että olen jo naimisissa ja ettei vaimollani ja minulla ole lapsia, he säälivät meitä kovasti. He jopa tarjoavat meille pikkuvauvoja adoptoitaviksi, jotta meilläkin olisi lapsia! Meidän täytyy tietenkin kieltäytyä heidän vieraanvaraisesta tarjouksestaan.
Näiden ihmisten luona käyminen on todella miellyttävää. Olemme tarjonneet heille espanjankielistä raamatullista kirjallisuutta, joka käsittelee maanpäällistä paratiisia. Useiden minuuttien kuluttua monet tulevat yhdessä toisten kanssa hakemaan kirjaa itselleen.
Tehdessäni uusintakäynnin eräälle saarelle muuan mies lähestyi meitä ja pyysi meitä auttamaan häntä oman Raamattunsa tutkimisessa, minkä ilomielin teimmekin. Joillakin saarilla, joiden päälliköt eivät antaneet meille lupaa käydä ihmisten luona, saatoimme todistaa joillekuille yksilöille, jotka pyysivät Raamattuja ja Raamattua selittävää kirjallisuutta. Todella monet ihmiset täällä osoittavat vilpitöntä kiinnostusta Raamattuun.
Ilta saapuu ja meidän täytyy lähteä Nurtupo-nimiselle saarelle, jolla Ramón, Rogelio ja Julio asuvat. Aaltojen loiskuessa kevyesti veneemme reunoja vasten Nora ja minä ajattelemme niitä monia rikastuttavia kokemuksia, joita meillä on ollut Jumalan palveluksessa. Me tajuamme yhä paremmin sen, miten tarpeellista on auttaa ’saaria iloitsemaan’ Raamatun totuuden johdosta. – Psalmit 97:1.