Kristityt kohtaavat vainon kestävinä
1, 2. Miten Jehovan uskolliset todistajat kohtaavat vainon, mutta minkä kysymyksen tämä herättää?
JEHOVAN TODISTAJAT eivät tavoittele marttyyriutta. He tietävät kuitenkin, että ”kaikkia, jotka haluavat elää jumalista antaumusta osoittaen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan”. (2. Timoteukselle 3:12) Masentaako tämä heitä?
2 Ei, sillä uskolliset kristityt voivat ”kohdata vainon kestävinä”. (1. Korinttolaisille 4:12, The Twentieth Century New Testament, tarkistettu laitos) Mutta miten voimme valmistautua sellaiseen kärsimykseen, ennen kuin se tulee kohdallemme?
Vainon varalle valmistautuminen
3. Esimerkiksi millä tavoin voimme valmistautua vainon varalle?
3 Edellisessä kirjoituksessamme esitettiin joitakin keinoja vainon varalle valmistautumiseksi. Meidän tarvitsee esimerkiksi muistaa Panettelijan tarkoitus – Jehovaan omaamamme suhteen tuhoaminen. Olkoon Jumalan ansaitsematon hyvyys apunamme, jottemme sallisi sen koskaan toteutua! Me voimme valmistautua vainon varalle myös siten, että mietimme, miksi Jumala sallii sitä. Hän sallii sitä pääasiassa kaikkeuden suvereenisuutta koskevan kiistakysymyksen vuoksi ja myös uskollisuutemme koettelemiseksi. Päättäkäämme siksi etukäteen pysyä Jehovan avulla hänen suvereenisuutensa uskollisina kannattajina. Valtakunnan toivon pitäminen sydämessämme voi myös valmistaa meitä vainon varalle.
4, 5. Miten me voimme vahvistaa uskoamme, ennen kuin vaino tulee kohdallemme?
4 Valmistautuessamme vainon varalle meidän täytyy joka päivä vahvistaa uskoamme ja lisätä rohkeuttamme ja kestävyyttämme. Jotta meillä voisi olla aito usko, meidän täytyy todella rakastaa Jehovaa, ja se edellyttää hänen Sanansa täsmällistä tuntemusta. Se puolestaan vaatii meitä lukemaan ja tutkimaan säännöllisesti Raamattua sekä sitä käsitteleviä kristillisiä julkaisuja. Lisäksi lujan uskon välttämätön edellytys on toisten uskovien seurassa oleminen palvoessamme ja palvellessamme Jehovaa. – Heprealaisille 10:23–25; 12:28; Ilmestys 7:9, 10, 15.
5 Vainon varalle valmistautuaksemme meidän täytyy myös ’vaeltaa edelleen totuudessa’, elää sen mukaan joka päivä, olla aina ”totuuden ohjauksessa”. (3. Johannes 3, 4; UM; TCNT) Noudattamalla Jumalan neuvoja, kun kohtaamme päivittäin pieniä koetuksia, me vahvistamme uskoamme Jehovaan ja hänen teihinsä. Tämä puolestaan saa meidät pysymään ”totuuden ohjauksessa”, kun meitä vainotaan.
6. Miten rukous voi auttaa meitä valmistautumaan vainoon?
6 Se että otamme tavaksemme rukoilla säännöllisesti Jehovaa, vetää meitä lähemmäksi häntä, ja tämäkin auttaa meitä valmistautumaan vainoon. Mitä enemmän turvaudumme rukouksen välityksellä taivaalliseen Isäämme, sitä enemmän luotamme häneen. (2. Korinttolaisille 1:8–10) Suhteemme häneen tulee niin lujaksi, etteivät viholliset, sen paremmin ihmiset kuin demonitkaan, kykene tuhoamaan sitä. – Vrt. Psalmit 9:2–7; 1. Johannes 2:12–14.
Sen kohtaaminen kestävinä
7. Mitä Jumala voi tehdä, jos omat voimamme loppuvat, kun meitä vainotaan?
7 Mitä sitten voidaan tehdä vainon kestämiseksi, kun se todella tulee omalle kohdallemme, varsinkin jos se on raakaa? Jehovalta saatava voima on erittäin tärkeä! Paavalin tavoin me tarvitsemme ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen”, ja meidän pitäisi rukoilla sitä. (2. Korinttolaisille 4:7–12) Kun turvaudumme täysin taivaalliseen Isäämme, voimme olla yhtä luottavaisia kuin Paavali sanoessaan: ”Minulla on voimaa kaikkeen hänessä [Jehova Jumalassa], joka antaa minulle voimaa.” (Filippiläisille 4:13, Byington) Vaikka omat fyysiset voimamme olisivatkin lopussa, Jehovan voimavarat eivät ehdy. Hän voi antaa ja hän antaa voimaa kansalleen. (Jesaja 40:28–31; 45:22–25) Jos me turvaudumme Jehovaan, hän antaa meille vaikeina aikoina voimaa enemmän kuin meillä itsellämme on. Älkäämme pelätkö. Ihminen voi riistää meiltä vain nykyisen elämämme, mutta Jehovalla on voima palauttaa meidät eloon ylösnousemuksen välityksellä. – Psalmit 46:2, 3; Luukas 12:4–7; Johannes 5:28, 29.
8. Miksi rukous on niin tärkeä vainon kestämisessä?
8 Jehovan rukoileminen on välttämätöntä vainon kestämiseksi. Jeesus, joka joutui moniin kärsimyksiin, pysyi aina lähellä Isäänsä rukoilemalla hartaasti, sillä hänestä sanotaan: ”Lihansa päivinä Kristus esitti voimakkain huudoin ja kyynelin rukouksia ja myös anomuksia Hänelle, joka kykeni pelastamaan hänet kuolemasta, ja häntä kuultiin suosiollisesti hänen jumalanpelkonsa takia.” (Heprealaisille 5:7) Varmasti ”rukouksen Kuulija” kuulee myös meitä meidän jumalanpelkomme takia. (Psalmit 65:3, UM) Vainon aikana on tarpeellista ’olla hellittämätön rukouksessa’, ’rukoilla lakkaamatta’ ja ’olla valpas rukousten suhteen’, eikä tätä voida liiaksi korostaa. (Roomalaisille 12:12; 1. Tessalonikalaisille 5:17; 1. Pietari 4:7) Muutoin me saattaisimme ajatella vain epämukavuutta ja kärsimistä ja saattaisimme ruveta kaipaamaan huojennusta ja antaisimme periksi lihan haluille sovittelemalla uskossamme.
9, 10. a) Miten ”Jumalan rauha” voi auttaa meitä, kun meitä vainotaan? b) Mitä voimme oppia Stefanuksen tyyneydestä, kun hän joutui kohtaamaan vainoojansa?
9 Etsi ”Jumalan rauhaa”, kun joudut hyvin uhkaavaan tilanteeseen. Jos olemme rukoilleet Jehovaa joka päivä, olemme tehneet siitä hyvän tavan elämässämme, ja meidän pitäisi lähestyä häntä edelleen hartaasti, kun meitä vainotaan. On sopivaa rukoilla ”Jumalan rauhaa, joka ylittää kaiken ajatuksen”. Se ’varjelee sydämemme ja mielenkykymme Kristuksen Jeesuksen välityksellä’, niin että voimme tarvittaessa pysyä uskollisina kuolemaan asti. – Filippiläisille 4:6, 7.
10 Me voimme saada tällaisen voittamattoman rauhan, kun meitä vainotaan, kuten ilmenee uskollisen Stefanuksen, ensimmäisen kristityn marttyyrin, tapauksesta. Raamatun kertomus sanoo hänestä juuri ennen kuin hän pyhän hengen vaikutuksesta esitti viimeisen rohkean todistuksen: ”Kun kaikki sanhedrinissa istuvat katselivat häntä kiinteästi, he näkivät hänen kasvojensa olevan kuin enkelin kasvot.” (Apostolien teot 6:15) Hänellä ei ollut väärintekijän myrtynyttä ilmettä; vaan enkelin, Jumalan sanansaattajan, ilme, joka ilmaisi luottamusta siihen, että hänellä oli Jehovan tuki. Stefanus oli rohkea ja tyyni. (Vrt. Johannes 14:27.) Hänen paljastettuaan tuomareitten syyllisyyden Jeesuksen Kristuksen murhaan nämä ”tunsivat haavoittuvansa sydäntään myöten ja rupesivat kiristelemään hänelle hampaitaan”. Mutta Stefanus ”täynnä pyhää henkeä – – katseli kiinteästi taivaaseen ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella”. Tämän näyn vahvistamana Stefanus saattoi kohdata nuo epävanhurskaat tuomarit rohkeasti ja luottaen siihen, että hän oli tehnyt Jehovan tahdon. (Apostolien teot 7:52–56) Vaikkeivät kristityt nykyään odotakaan saavansa sellaista näkyä, he voivat saada Jumalalta rauhan, kun he kohtaavat vainon kestävinä.
11. Minkä miettiminen voi auttaa Jehovan kansaa kestämään vainoa?
11 Mieti Jehovan sanaa, menettelyjä ja tarkoituksia. Vaikka sinulta riistettäisiin Raamattu ja raamatulliset julkaisutkin, niin mieti paljon Jumalan sanaa. Muistele Raamatun jakeita ja kertomuksia pitkin päivää ja unettomina öinä. (Vrt. Psalmit 77:3, 7, 12, 13.) Ajattele, miten suurenmoisella tavalla Jehova menetteli vainotun ja sorretun kansansa suhteen muinoin. Mieti esimerkiksi, miten Jumala vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta, miten hän tuki Danielia ja hänen kolmea heprealaista toveriaan heidän koettelemuksissaan, miten hän varjeli juutalaiset Mordokain ja Esterin päivinä ja vahvisti apostoleita ja muita varhaiskristittyjä, kun he kärsivät vanhurskauden takia. (2. Mooseksen kirja 12:1–15:21; Daniel 3:1–30; 6:1–28; Ester 3:1–9:32; Apostolien teot 4:1–5:42; 12:1–17; 14:1–7, 19, 20; 16:16–40; 18:12–17; 19:23–41; 21:26–26:32) Ajattele myös sitä, miten Jehova on vahvistanut nykyisiä palvelijoitaan natsien keskitysleireissä, kommunistien vankiloissa ynnä muualla. Jehovan palvojat voivat vainottuina tuntea Jumalan ”iankaikkisten käsivarsien” tuen. – 5. Mooseksen kirja 33:27.
12. Mitä meidän pitäisi muistaa kärsimisestämme, ja mikä luottamus meillä pitäisi olla, kun meitä vainotaan?
12 Kärsiminen tulee loppumaan. Myös tämän muistaminen auttaa meitä vainon kestämisessä. Lisäksi ’Jumala maksaa takaisin ahdistusta niille, jotka aiheuttavat sitä meille’, kun hän antaa meille vapautuksen. (2. Tessalonikalaisille 1:6–10) Kärsiessämme Jehovan todistajina meidän siis pitäisi katsoa tulevaisuuteen ja luottaa siihen, että vaikeutemme tulevat loppumaan ja uskollisuus johtaa siihen, että saamme runsaasti siunauksia taivaalliselta Isältämme. Esimerkiksi aikanaan meidät saatetaan vapauttaa vankilasta ja me voimme jälleen nauttia vapaudesta palvella häntä esteettä iloisina Valtakunnan julistajina. Mutta vaikkei niin kävisikään nopeasti, kärsimisemme ei kestä iäti. Ja me kykenemme kestämään, jos turvaudumme täysin Jehovaan ja luotamme siihen, että hänen antamansa lupaus ennustetussa uudessa järjestyksessä saatavista verrattomista siunauksista täyttyy. – Ilmestys 21:1–4; vrt. 2. Korinttolaisille 1:19, 20.
13. Mitä lohdutusta voimme saada 1. Korinttolaiskirjeen 10:13:sta vainon aikana?
13 Jumala ei salli meitä koeteltavan yli kestokykymme. Apostoli Paavali antoi tästä vakuuden, kun hän kirjoitti: ”Teitä ei ole kohdannut muu kiusaus kuin se, mikä on yleistä ihmisille. Mutta Jumala on uskollinen, eikä hän anna kiusata teitä yli kestokykynne, vaan kiusauksen ohella hän myös varaa poispääsytien voidaksenne kestää sen.” (1. Korinttolaisille 10:13) Kaikkia kristittyjä ei vaadita kestämään samoja kärsimyksiä. Siksi meidän ei ole syytä ajatella, että joutuisimme omalla kohdallamme väistämättä kohtaamaan julminta mahdollista vainoa. Jehova ei petä meitä eikä salli meidän kohdata sellaista, mitä emme pystyisi kestämään hänen voimassaan ja hänen pyhän henkensä avulla. Meidän täytyy tietenkin ehdottomasti turvata häneen ja uskoa siihen, mitä hänen Sanansa sanoo. Mutta jos me turvaamme täysin Jehovaan, me voimme tosiaan kohdata vainon kestävinä. – Psalmit 9:10, 11.
Saatanan vihamielisyys turhaa
14, 15. Kuinka Saatanan yritykset Jehovan kansan murskaamiseksi vainon avulla ovat rauenneet tyhjiin?
14 Koska vertaansa vailla oleva, kaikkivoipa Jumala ohjaa ja auttaa voimakkaasti Jehovan uskollisia todistajia, Saatana Panettelija ja hänen ohjauksessaan olevat vainoojat eivät koskaan kykene voittamaan näitä aitoja kristittyjä. Panettelijan yritykset Jehovan kansan murskaamiseksi vainon avulla ovat kerran toisensa jälkeen rauenneet tyhjiin. Todellisuudessa vaino on usein bumerangin tavoin iskenyt takaisin Jehovan ja Hänen kansansa Pääviholliseen, ja Jumalan tahto on toteutunut.
15 Ajattele tämän todisteeksi sitä ”suurta vainoa”, joka nousi Jerusalemin seurakuntaa vastaan heti Stefanuksen marttyyrikuoleman jälkeen. Siitä kerrotaan: ”Apostoleita lukuun ottamatta kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian seutuja.” Mutta hajaantuneet opetuslapset ”kulkivat halki maan ja julistivat sanan hyvää uutista”, ja heidän ponnistelunsa siunattiin. Esimerkiksi Samarian kaupungissa vallitsi hengellinen hyvinvointi. (Apostolien teot 8:1–8) Toiset hajaantuneet opetuslapset saarnasivat Foinikiassa, Kyproksessa ja Syyrian Antiokiassa. Antiokiassa ”Jehovan käsi oli heidän kanssaan, ja suuri määrä niitä, jotka tulivat uskoviksi, kääntyi Herran puoleen”! (Apostolien teot 11:19–21) Tällainen tulos oli varmaankin aivan päinvastainen kuin toiveissaan pettynyt Suuri Vainooja halusi. – Vrt. Filippiläisille 1:12–14.
16. Mitä vainoojille joskus tapahtuu?
16 Joka kerta kun uskollinen Jehovan todistaja kestää vainon, Saatanaa nöyryytetään ja hänet todistetaan valehtelijaksi. Lisäksi kun entisestä vainoojasta tulee Jumalan ja Kristuksen uskollinen, vainottu todistaja ja hän pysyy sellaisena, Panettelija kokee tappiosta aiheutuvan häpeän. Hän ei varmaankaan tuntenut mielihyvää esimerkiksi silloin, kun entisestä vainoojasta Saulus Tarsolaisesta tuli yksi Jeesuksen vainotuista seuraajista ja kun hän työskenteli niin ahkerasti hyvän uutisen levittämisessä vainosta ja monista kärsimyksistä välittämättä. – 2. Korinttolaisille 11:23–27; 1. Timoteukselle 1:12–16.
17. Miten vainottujen Jehovan todistajien pitäisi suhtautua vainoojiinsa?
17 Miten tärkeää siksi onkaan, että vainotut Jehovan todistajat suhtautuvat oikealla tavalla vainoojiinsa! Stefanus ei uhkunut vihaa niitä kohtaan, jotka vainosivat häntä. Niinpä kun he kivittivät häntä, hän laskeutui polvilleen ja juuri ennen kuolemaansa hän ”huusi voimakkaalla äänellä: ’Jehova, älä lue heidän syykseen tätä syntiä.’” (Apostolien teot 7:57–60) Sen lisäksi Jeesus sanoi: ”Rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä.” – Matteus 5:44; Roomalaisille 12:14; 1. Korinttolaisille 4:11–13.
Luojamme ei tule pettämään meitä
18. Mitä tapahtuu, kun Saatana tekee loppuhyökkäyksen Jehovan kansaa vastaan?
18 Me elämme nyt ihmishistorian suurimman kriisin aikaa. Se on ajanjakso, jolloin kristityiksi tunnustautuvat koetellaan ja seulotaan. (Vrt. Luukas 22:31, 32; 1. Pietari 4:16, 17.) Saatanan aika on vähissä, ja pian hän tekee lopullisen suurhyökkäyksen Jehovan kansaa vastaan. Mutta Jumala auttaa kansaansa kuuluvia kohtaamaan tämän vainon kestävinä, ja he selviytyvät voittajina. Jälleen kerran Saatanan yritykset (Maagogin Googina) tulevat raukeamaan tyhjiin ja hän kärsii murskaavan tappion. Puolustaessaan tällöin kansaansa Jumala lisäksi ’osoittaa suuruutensa ja pyhyytensä sekä tekee itsensä tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä, ja he tulevat tietämään, että hän on Jehova’. Sekin on aivan päinvastaista kuin Saatana haluaisi. – Hesekiel 38:14–39:7; Ilmestys 12:12.
19. Mitä vainotut Jehovan todistajat Jumalan avulla tekevät?
19 Jehovan vihkiytyneinä todistajina me tiedämme, että Saatana haluaa tuhota meidän suhteemme Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Me emme kuitenkaan sovittele uskossamme, koska Jumalan ansaitsematon hyvyys on apunamme. Sen sijaan me pidämme mielessämme suuren kiistakysymyksen ja pyrimme kaikin tavoin kannattamaan Jehovan kaikkeudensuvereenisuutta. Koska me panemme luottamuksemme Valtakunnan toivoon, me voimme olla onnellisia vainottuinakin. Me olemme valmistautuneita kestämään vainon, sillä me turvaamme ehdottomasti ”häneen, joka voi meissä vaikuttavan voimansa mukaisesti tehdä enemmän kuin yltäkylläisesti yli kaiken sen, mitä pyydämme tai mielessämme kuvittelemme”. – Efesolaisille 3:20, 21.
20. Millainen luottamus meillä voi olla ”uskolliseen Luojaamme”?
20 Olkaamme siksi pelottomia vihollisen edessä ja pysykäämme nuhteettomina Jumalan kunniaksi ja omaksi pelastukseksemme. ’Pankaamme toivomme Jehovaan ja pitäkäämme hänen tiensä.’ (Psalmit 37:34, UM) Ilmaiskaamme vainoa kestäessämme sellaista asennetta kuin ilmeni apostoli Pietarin sanoista: ”Jättäkööt – – ne, jotka kärsivät sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, jatkuvasti sielunsa uskollisen Luojan huomaan tehdessään hyvää.” (1. Pietari 4:19) ”Uskollinen Luojamme” ei petä meitä. Hänen voimassaan me voimme olla onnellisia vainottuinakin ja voimme kohdata vainon kestävinä.
Kertauskysymyksiä
◻ Miten Jehovan todistajat voivat valmistautua vainon varalle?
◻ Miksi rukoileminen on niin tärkeää vainoa kohdattaessa?
◻ Miten ”Jumalan rauha” voi auttaa meitä, kun meitä vainotaan?
◻ Mitä lohdutusta voidaan saada 1. Korinttolaiskirjeen 10:13:sta?
◻ Miten Jehovan todistajat suhtautuvat vainoojiinsa ja miksi?
[Kuva s. 21]
Stefanus ei vihannut vainoojiaan, eivätkä nykyajan Jehovan todistajatkaan vihaa vainoojiaan. Joistakuista vainoojista tulee myöhemmin todistajia