Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • w83 15/8 s. 12-14
  • Kanariansaaret laulavat ylistystä Jehovalle

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Kanariansaaret laulavat ylistystä Jehovalle
  • Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1983
  • Väliotsikot
  • Lanzarote – saari avaruudesta?
  • Fuerteventura – autiomaasaari
  • Gran Canaria, manner pienoiskoossa
  • Teneriffa, paratiisisaari
  • Gomera, La Palma ja Hierro – totuuden uloimmat saarilinnoitukset
Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1983
w83 15/8 s. 12-14

Kanariansaaret laulavat ylistystä Jehovalle

VOITKO kuvitella pientä ryhmää saaria, jotka voivat samalla käynnillä herättää mielikuvan Mars-planeetasta, paratiisista ja Saharan autiomaasta? Sellaisia ovat Espanjalle kuuluvat Kanariansaaret, jotka sijaitsevat aivan Luoteis-Afrikassa olevan Marokon rannikon edustalla.

Jehovan todistajilla on ollut siellä järjestettyä toimintaa vuodesta 1958 lähtien, jolloin ensimmäinen raamatuntutkistelukokous pidettiin Las Palmasin kaupungissa. Läsnä oli kuusi henkeä. Totuuden vedet ovat virranneet vapaasti kuluneiden yli 24 vuoden ajan, ja seurakuntia on syntynyt kaikkialle. 8. huhtikuuta 1982 oli näillä saarilla muistonvietossa läsnä yhteensä 4 357.

Lähtekäämme pienelle matkalle tähän saaristoon ja katsokaamme, millaista hedelmää Jehova on antanut. – 1. Korinttolaisille 3:6, 7.

Lanzarote – saari avaruudesta?

Suihkukoneemme tuodessa saaren näkyviin meitä kohtaa kunnioitusta herättävä näkymä. Edessämme levittäytyy selvästi piirtyvä tulivuorten keilojen ja sortuneiden kraaterien panoraama. Punainen, musta ja okra ovat hallitsevia värejä. Mieleemme tulee, olemmeko laskeutumassa Maahan vai Marsiin.

Kaksi asiaa kiinnittää laskeuduttuamme huomiotamme: puita ei ole lainkaan ja maa on äärimmäisen karua. Vettä on niukasti, koska saarella sataa harvoin. Paikalliset maanviljelijät ponnistelevat saadakseen vaivaisen elantonsa päivänpaahtamasta laavasta kaivamalla erillisten viiniköynnösten suojaksi satoja kuoppia. Jotenkin he onnistuvat tuottamaan arvokkaan viinirypälesadon.

Saaren Jehovan todistajat ovat osoittaneet samanlaista sitkeyttä Jumalan ylistämisen hedelmän tuottamisessa. Yksi esimerkki tästä on Juan Cabrera Medina ja hänen vaimonsa Benedicta. He saivat ensimmäisen kosketuksensa todistajiin 1970-luvun alussa. Juan kertoo:

”Olin aina ollut toimiva katolilainen jopa siinä määrin, että paikallinen pappi oli perheen ystävä. Sitten eräänä päivänä muuan ystäväni pyysi minua auttamaan, jotta hän voisi osoittaa hänen luonaan käyneiden todistajien olevan väärässä. Ajattelin sen käyvän helposti, mutta ensimmäinen keskustelu sai minut pian toisiin ajatuksiin. Erikoistienraivaajapalvelija Manuel Sosa osoitti tahdikkaasti Raamattunsa avulla, kuinka tietämätön olin. En tuntenut edes Jumalan nimeä. Seuraus oli, että aloin tutkia Raamattua todistajien kanssa.

”Joitakin päiviä myöhemmin ’ystäväni’ pappi tuli katsomaan minua. Hän kävi luonani kahdeksana peräkkäisenä iltana ja yritti saada minua luopumaan Raamatun tutkimisesta. Huomattuaan epäonnistuvansa hän turvautui lopuksi pakkokeinoihin työpaikallani. Minua uhattiin työpaikan menettämisellä, mutta se ei tehonnut. Pysyin päätöksessäni.”

Koska Juan omaksui lujan asenteen totuuden puolesta, viisi hänen perheensä jäsentä on nyt todistajia. He kuuluvat Arrecifen seurakuntaan, jossa oli vuoden 1982 muistonvietossa läsnä 111 henkeä. Se on hyvä hedelmä saaressa, jossa on 50 000 asukasta.

Fuerteventura – autiomaasaari

Jos Lanzarote saa meidät ajattelemaan jotakin toista planeettaa, Fuerteventura muistuttaa meitä toisesta mantereesta – Afrikasta ja Saharan autiomaasta.

Vicente Bueno Zaragozasta Espanjasta ja hänen puertoricolainen vaimonsa Abigail ovat palvelleet tällä saarella erikoistienraivaajina kuuden viime vuoden ajan. Vicente kertoo lähetysalueensa eräästä erikoispiirteestä:

”Alueellamme on tuhansia Espanjan legioonaan kuuluvia sotilaita. Vuonna 1977 me tapasimme legioonaan kuuluvan musiikkikersantin Máximo Lópezin. Hän halusi saada Raamatun ja oppikirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään. Hänen vaimonsa ei suhtautunut erityisen suopeasti, ja siksi odotimme hänen aiheuttavan ongelmia seuraavalla käynnillä. Meidät kutsuttiin yllätykseksemme sisään ja keskustelimme Raamatusta aina kello 4:ään asti aamulla.

”Tutkimme heidän kanssaan viikoittain Raamattua, ja niin he päättivät, että he haluavat mennä kasteelle Barcelonassa elokuussa 1978 pidettävässä kansainvälisessä konventissa. Oli kuitenkin vielä yksi este. Vaikka mies oli pyytänyt vapautusta armeijasta, sitä koskevaa päätöstä ei ollut vielä saatu. Kävin kuitenkin heidän kanssaan läpi kysymykset, joita tarkastellaan kasteelle aikovien kanssa, siltä varalta, että vapautusta koskeva päätös saapuisi ajoissa. Se tuli päivää ennen kuin konventin oli määrä alkaa! He ehtivät Barcelonaan ajoissa tullakseen kastetuiksi.

”Tällä hetkellä meillä on pienessä seurakunnassamme 19 hyvän uutisen julistajaa. Iloitsimme nähdessämme muistonvietossa yhteensä 69 henkeä. Meillä on nyt tällä autiomaan kaltaisella saarella hyvä hengellinen keidas.”

Gran Canaria, manner pienoiskoossa

Ilmasta katsottuna Gran Canaria näyttää olevan jaettu kuin kahteen erilliseen vyöhykkeeseen – hedelmälliseen, vehreään pohjoisosaan, jossa on runsaasti banaaniviljelyksiä ja korkeita puita, sekä jylhään auringon polttamaan eteläosaan, joka päättyy Maspalomasin hiekkadyyneihin. Ei ihme, että saarta sanotaan usein mantereeksi pienoiskoossa.

Saarnaamisessa on täällä hiukan muinaisen Lähi-idän tuntua, varsinkin maaseutualueilla, joilla ihmiset ovat yleensä vieraanvaraisia tuntemattomia kohtaan. He eivät ehkä välitä uskonnostasi, mutta he tarjoavat ystävällisesti sinulle joitakin virvokkeita.

Miellyttävä venezuelalainen sisar Yajaira Arias kävi eräänä päivänä vuonna 1978 kodissa, jossa hän tapasi perheen teini-ikäisen tyttären Julia Rosan. Julia oli äskettäin päässyt harhakuvitelmistaan paikallisen papin suhteen, joka ei kyennyt vastaamaan hänen kysymyksiinsä. Yajairan käynti näytti vastaukselta hänen avunpyyntörukouksiinsa. Koska Julia sai kysymyksiinsä vastaukset Raamatusta, hän odotti innokkaasti hänelle luvattua uusintakäyntiä oppiakseen lisää. Hän sanoo siitä:

”Minuun teki syvän vaikutuksen se, että Yajaira tervehti minua lämpimästi ja ystävällisesti, sillä kaipasin aitoa ystävyyttä. Tuona samana aamuna opin Jumalan nimen Jehova ensimmäistä kertaa. Mikä paljastus se olikaan minulle rukoiltuani niin usein: ’Pyhitetty olkoon sinun nimesi’! Silloin aloin tutkia huolellisesti Raamattua kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään avulla. Minut kastettiin Jehovalle vihkiytymiseni vertauskuvaksi toukokuussa 1979. Tosi Jumalan etsintäni oli palkittu.”

Kun Jehovan todistajien työ tunnustettiin laillisesti Espanjassa vuonna 1970, Gran Canarialla saarnasi noin 175 todistajaa. Heidän määränsä on nyt lisääntynyt 839:ään 14 seurakunnassa.

Teneriffa, paratiisisaari

Kun kaartelemme laskeutuaksemme Reina Sofian lentokentälle, katseemme vangitsee ylväs Teide, jonka valkoinen tuliperäinen huippu nousee pilvien yläpuolelle. 3 717 metriä korkeana se on Espanjan korkein vuorenhuippu.

Teneriffan pohjoisrannalla Orotavan rehevien banaaniviljelysten läheisyydessä sijaitsee Icod de los Vinosin kaupunki. José Ramírez ja hänen vaimonsa Antonia ovat saarnanneet tällä alueella useita vuosia. José kertoo saaren asukkaiden suhtautumisesta todistajien suorittamaan saarnaamistyöhön:

”Vaikka nämä ihmiset ovat pohjimmaltaan ystävällisiä ja rauhallisia, niin jos papisto kylvää vihaa, meillä on joskus vaikeuksia. Esimerkiksi muutamia vuosia sitten saarnatessamme talosta taloon San Pedro Dauten alueella tapasimme Ester Alonson, joka osoitti kiinnostusta Raamattua kohtaan. Lopulta myös hänen aviomiehensä alkoi tutkia Raamattua. Se sai aikaan vain ankarampaa vastustusta heidän perheensä ja ystäviensä taholta. Naapurit, jotka olivat aina antaneet heille vettä, kieltäytyivät tekemästä siten nyt. Esterin oli siksi mentävä alempana sijaitsevalle paikkakunnan yleiselle kaivolle pyykinpesuun.

”Eräänä päivänä hänen oli jätettävä pyykkinsä silleen. Kun hän palasi, hän huomasi jonkun tahallaan lianneen sen. Mistä tällainen epäkristillinen asenne johtui? Paikallinen pappi oli levittänyt todistajia vastustavia kirjasia ja arvostellut heitä saarnoissaan.

”Ester ei luovuttanut niin helposti ja niin hän jatkoi rohkeasti taisteluaan tosi palvonnan puolesta. Tuolta pieneltä alueelta on nyt kastettu viisi henkeä ja myös useat sukulaiset tutkivat Raamattua.”

Pääkaupungissa Santa Cruzissa on nyt neljä seurakuntaa. Saaressa on yhteensä 774 aktiivista todistajaa 15 seurakunnassa.

Gomera, La Palma ja Hierro – totuuden uloimmat saarilinnoitukset

Kolumbus käytti Gomeraa viimeisenä tarvikkeiden täydennyspaikkana, ennen kuin hän suunnisti poikki Atlantin kohti tuntemattomia rantoja. Jehovan todistajat astuivat ensimmäistä kertaa maihin tälle vuoristoiselle saarelle vuonna 1972, kun Gary Nelson Yhdysvalloista ja Hasse Stenberg Ruotsista saapuivat. He etsivät itselleen pian halvan asunnon, ja selittivät perheelle olevansa lähetystyöntekijöitä.

”Millaisia lähetystyöntekijöitä?” heiltä kysyttiin.

”Jehovan todistajia.”

Silloin perheen tytär meni sisälle taloon ja palasi mukanaan useita Vartiotornin julkaisuja. ”Meillä on nämä, mutta me emme ymmärrä niitä. Voitteko te auttaa meitä?” Garya ja Hassea ei tarvinnut kahdesti pyytää! Myöhemmin Gary meni naimisiin kyseisen tyttären kanssa ja molemmat ovat kokoajanpalvelijoina Teneriffalla.

La Palma, la isla bonita, kaunis saari, on paikka, jossa on runsaasti vettä. Saaresta saa yleisvaikutelman, että se on vuoristoinen mutta hedelmällinen ja vehreä paratiisi. Siellä on kaksi todistajien seurakuntaa, yksi länsirannalla Los Llanos de Aridanessa ja toinen idässä Santa Cruz de la Palmassa. Seurakunnat huolehtivat saaren 66 000 asukkaasta. Tämän vuoden muistonvietossa oli läsnä 113.

Viimeisin käyntipaikkamme on Hierro, kaikkein läntisin saari. Merenkulkijat pitivät sitä vuosisatojen ajan maailman reunana. Vaikeutena on vesipula, mutta saaresta saa kuitenkin elantonsa harvalukuinen 7 000 hengen väestö, joka ei paljon tiedä nykymaailman ongelmista. Vuonna 1973 aikaisemmin mainitut Gary ja Hasse astuivat ensimmäisinä todistajina maihin sinne. Saarnaamistyöstä huolehtii nyt 70-vuotias Trinidad Vidal, joka muutti saareen neljä vuotta sitten Malagasta Espanjasta.

Saatat haluta tietää, mistä Kanariansaaret ovat saaneet nimensä. Se ei johdu luonnonvaraisista kanarialinnuista vaan siellä 2 000 vuotta sitten olleista villikoirista. Niinpä Plinius vanhempi kirjoitti ”Kanariasta [latinan sanasta canis, koira], joka on saanut nimensä lukuisista suurikokoisista koirista”. Tulipa nimi koirista tai linnuista, joka tapauksessa kautta Kanariansaarten laulavat Jehovalle ylistystä hänen todistajansa, jotka julistavat innokkaasti Kristuksen käsissä olevaa Jumalan valtakuntaa. – Matteus 6:9; 24:14.

[Kartat s. 12]

(Ks. painettu julkaisu)

Espanja

Afrikka

ATLANTIN VALTAMERI

[Kartta]

Kanariansaaret

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2026 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa