Saarilla todistaminen joka alkoi kuherruskuukaudesta
Valtakunnasta on saarnattu Leewardsaarilla yli 60 vuotta
ROMANTTISET Leewardsaaret reunustavat Karibianmeren itäosaa kuin smaragdeista valmistettu kaulanauha. Vuonna 1920 W. R. Brown saapui nuorikkonsa kanssa Montserratille julistamaan Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Saman vuoden kuluessa he todistivat myös Dominican, Barbadosin ja Grenadan saarten asukkaille.
W. R. Brown kertoi heidän toiminnastaan: ”Meillä oli ilontäyteinen kuherruskuukausi Jehovan palveluksessa.” Kaksi vuotta myöhemmin hän kirjoitti Vartiotorni-seuralle: ”Jehovan avulla olen antanut todistusta useimmilla Karibianmeren saarilla ja tehnyt monin paikoin opetuslapsia. Pitäisikö minun käydä ne uudelleen läpi?” Hänelle vastattiin: ”Siirry vaimosi ja lapsesi kanssa Sierra Leoneen Länsi-Afrikkaan.”
Opetuslasten tekeminen jatkuu
Nykyään, yli 62 vuotta sen jälkeen kun Brown kävi saarilla, saarnaa yli 700 Jehovan todistajaa toimeliaasti ”hyvää uutista” eri puolilla Leewardsaaria, ja monet ihmiset osoittavat kiinnostusta Raamatun sanomaa kohtaan.
Yksi heistä on eräs Dominican vuoristoisella saarella asuva iäkäs nainen. Hänelle pidetyn raamatuntutkistelun aikana tarkasteltiin Psalmia 143:1, 10, jossa sanotaan: ”Herra, kuule minun rukoukseni – – Opeta minut tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet minun Jumalani.” Kyynelten täyttäessä hänen silmänsä ja virratessa pitkin hänen poskiaan hän selitti: ”Olen jo vuosia pyytänyt Jumalaa lähettämään luokseni jonkun, joka opettaisi minua tuntemaan hänet. Ymmärrän, että juuri tällä hetkellä rukoukseeni on vastattu.”
Erään matkavalvojan kannustus sai kolme nuorta miestä muuttamaan erääseen Dominican syrjäiseen osaan julistamaan ”hyvää uutista”. Heidän vaivannäkönsä on palkittu runsain mitoin. Ennen pitkää he johtivat raamatuntutkistelua kuudessatoista kodissa. Kerran kun yksi nuorukaisista joutui sairauden vuoksi jäämään kotiin, taloon tuli kiinnostuneita Raamatun tutkijoita pyytämään, että joku opettaisi heille Raamattua.
Eräässä Dominican sademetsäalueen syrjäkylässä muuan katolinen nainen otti eräältä Jehovan todistajalta kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään. Toista vuotta hän piti sitä yöpöydällään ja luki sitä silloin tällöin vuoteessaan. Eräänä päivänä hän luki: ”Lapsukaiset, varjelkaa itseänne epäjumalilta.” (1. Johannes 5:21) Tämä raamatunkohta teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän otti hellästi vaalimansa ”pyhimyksen” kuvan jalustaltaan nurkasta ja alkoi tutkia sitä sen valossa, mitä hän oli lukenut. Jo vuosia hän oli rukoillut tämän kuvan edessä, joka oli ollut hänen silmäteränsä. Hänen lapsensa eivät olleet saaneet juoksennella kotonaan, etteivät olisi häirinneet pyhimyksen kuvaa. Nyt sen selässä ammotti ruma kolo, jonka hiiri oli syönyt pitsikankaaseen ja kipsiin. Hämmästyneitten lastensa nähden nainen kantoi veistoksen pihalle ja paiskasi sen palasiksi roskasäiliöön.
Eräs saarelle palannut Jehovan todistaja -perhe auttoi tätä naista sekä hänen poikaansa ja tytärtään tutkimaan Totuus-kirjan loppuun, ja sen jälkeen heidät kastettiin. Myöhemmin samassa kylässä alettiin johtaa raamatuntutkistelua eräälle kuusihenkiselle perheelle, ja hekin ovat nyt kastettuja Jehovan palvelijoita. Jonkin ajan kuluttua 14 henkeä piti siellä säännöllisesti raamatuntutkistelukokouksia ja kertoi toisille totuudesta, joka johtaa ikuiseen elämään.
Muuttoliike vaikuttaa todistustyöhön
Koska monet tulevat Leewardsaarille vain vähäksi aikaa matkailijoina tai työn vuoksi, Jehovan todistajien työn tuloksia ei aina huomaa siellä. Tämän osoittaa hyvin Vartiotorni-seuran Antiguassa sijaitsevan Leewardsaarten haaratoimiston jonkin aikaa sitten saama kirje. Siinä sanottiin:
”Kirjoitan saadakseni yhteyden sisareen, jonka kanssa aloin tutkia vuonna 1970. En jaksa muistaa hänen nimeään. Pidin silloin itsepäisesti kiinni uskonnostani, ja panin hänet hyvin lujille. Muutettuani Antiguasta takaisin Mississippiin [Yhdysvaltoihin] uskontomme ja siinä tapahtuneet monet muutokset synnyttivät minussa yhä suurempaa tyytymättömyyttä. Kaksi Jehovan todistajaa saapui täällä ovelleni, ja aloin jälleen tutkia. Perheessämme on nyt kuusi kastettua todistajaa, ja myös kaksi nuorinta lastamme, 10- ja 8-vuotiaat, rakastavat totuutta. Haluaisin tämän huomaavaisen sisaren saavan tietää, että pahoittelen todella sitä, miten kohtelin häntä, sillä olin hyvin töykeä. Mutta hänen vaivannäkönsä ei mennyt hukkaan.”
Jehova antaa kasvun
Koska Valtakunnan julistajien määrä on lisääntynyt, Jehovan todistajat ovat halunneet hankkia sopivia kokouspaikkoja eli valtakunnansaleja. Antiguassa valmistui vuonna 1977 näiden saarien suurimpiin kuuluva erinomainen, 500-paikkainen sali. Tuon saaren neljä seurakuntaa iloitsevat voidessaan käyttää sitä konventteihin ja erikoistilaisuuksiin. Useissa Leewardsaarten kylissä Jehovan todistajat ovat lahjoittaneet maata saleja varten, osallistuneet rakennuspaikkojen raivaamiseen ja lahjoittaneet rahaa rakennustyöhön.
Sen jälkeen kun W. R. Brown tiedusteli, oliko viisasta käydä Leewardsaaret läpi uudelleen, Jehovan todistajat ovat käyttäneet monia satoja tuhansia tunteja hyvän uutisen julistamiseen näillä saarilla. Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistonvietossa vuonna 1982 oli Leewardsaarilla läsnä 1 905 henkeä. Heidän joukossaan oli monia erittäin kiinnostuneita ihmisiä, mikä osoittaa, että siellä kaivataan yhä kipeästi todistuksen antamista. Jehovan todistajat johtavat monille noista ihmisistä säännöllistä Raamatun kotitutkistelua. Tämän ja muiden Valtakunnan saarnaamisessa käytettyjen työmuotojen avulla nämä saaret kuulevat jatkuvasti iloista julistusta: ”Jehova itse on tullut kuninkaaksi!” – Psalmit 97:1, UM.
[Kartta s. 28]
(Ks. painettu julkaisu)
LEEWARDSAARET
ATLANTIN VALTAMERI
KARIBIANMERI