Voiko alakuloisuudesta päästä eroon?
MITEN ristiriitaiseksi ihminen voikaan tuntea itsensä! Hän voi masentua aivan yhtäkkiä vain sen vuoksi, mitä joku on sanonut tai tehnyt, tai jonkin muun epämiellyttävän kokemuksen vuoksi. Sellaisella hetkellä voimme tuskin ajatella mitään muuta. Ja kun emme löydä ratkaisua ongelmaamme, huomaamme että suhteemme Jumalaan voi kärsiä. Saatamme jopa harkita uskon taistelusta luopumista. (Juudas 3) Ilomme himmenee ja meidät valtaa syvä masennus. (Sananlaskut 18:14) Me haluamme vilpittömästi pysyä ”elämän tiellä”, mutta sillä vaeltaminen alkaa tuntua meistä liian vaikealta. – Psalmit 16:11.
Mitä voimme tehdä, kun olosuhteemme ovat niin ahdistavat? Pitääkö meidän vain raahustaa eteenpäin onnettomina? Vai voiko alakuloisuuden tunteesta jollakin tavalla päästä eroon?
Itsemme tarkastelu
Ihmiset suhtautuvat ongelmiin eri tavalla. Kun siis kohtaamme vaikeuksia, meidän on hyvä tarkastella itseämme rehellisesti. Meissä itsessämme voi olla jotakin, mikä vaatii korjaamista. – Psalmit 139:23, 24.
Jotkut ihmiset voivat kärsiä suurta tuskaa aivan hiljaa, toiset taas näyttävät pääsevän vaikeuksiensa yli paljon nopeammin kuin toiset. Tähän voi vaikuttaa kasvatus, luonne tai terveydentila. Esimerkiksi jos joku on lapsuudessaan jäänyt ilman rakkautta ja hyvää kasvatusta, hänen elämänsä voi myöhemmin olla vaikeampaa.
Ne, jotka eivät ole saaneet rakkautta elämänsä alkuvaiheessa, ajattelevat usein hyvin nopeasti, ettei heistä pidetä ja että ihmiset sen vuoksi kohtelevat heitä huonosti. Toisaalta taas ne, joita hemmoteltiin kiinnittämällä heihin liikaa huomiota, usein odottavat, että heidän elämässään kaikki pyörii heidän ympärillään, ja sen vuoksi heidän ystävyyssuhteensa eivät ehkä ole pitkäaikaisia. Terveysongelmista kärsiville epäoikeudenmukaisuuden ja nöyryytyksen kohtaaminen voi olla hyvin koettelevaa. Heistä usein tuntuu, että he eivät pysty kestämään enempää. On hyvä pohtia näitä tekijöitä, jos olemme taipuvaisia liialliseen herkkyyteen, ja varsinkin silloin, jos meistä tuntuu, että olemme hukkumassa ylitsepääsemättömien vaikeuksien virtaan.
Kun murehdimme jotakin asiaa, olemmeko myös taipuvaisia eristäytymään toisista? Se on luonnollinen reaktio, mutta niin ei tulisi sallia jatkua pitkään. Siinä ilmenee nimittäin sellainen vaara, että me ongelmiimme uppoutuneina alamme löytää jokaisesta ympärillämme olevasta valittamisen aihetta. Me saatamme epäviisaasti eristäytyä kokonaan. Kotimme on ikään kuin täynnä peilejä, joista jatkuvasti näemme, kuinka vaikeaa meillä on. – Sananlaskut 18:1.
Mitä masentuneemmaksi tulemme, sitä helpommin vieritämme syyn toisten niskoille. Jos lisäksi teemme sen virheen, että syytämme toisia vääristä vaikuttimista, niin suhteemme toisiin voivat kiristyä. On parempi, että emme haudo turhia epäilyksiä! – Vrt. 1. Timoteukselle 6:4.
Olemmeko ehkä yliherkkiä tovereittemme tekemille virheille? Elämä olisi paljon miellyttävämpää, jos osoittaisimme kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä. Muista mitä Jeesus Kristus sanoi: ”Jos te annatte ihmisille anteeksi heidän hairahduksensa, niin taivaallinen Isännekin antaa teille anteeksi.” Sen sijaan että hautoisimme mielessämme sitä, miten ihmiset ovat kohdelleet meitä, meidän tulisi rukoilla Jehovaa ja pyytää häntä auttamaan niitä, jotka ovat olleet töykeitä meitä kohtaan. Eivätkö he loppujen lopuksi vahingoita suhtautumistavallaan enemmän itseään kuin meitä? Kyllä, ”sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää”. – Matteus 6:14; Galatalaisille 6:7.
Kun olemme syvästi masentuneita, me ehkä rukoilemme Jehovaa hiukan lapsenomaisella tavalla ja pyydämme häntä tekemään meistä jälleen onnellisia. Me voimme tietenkin tehdä näin. Mutta voimmeko me odottaa hänen heti poistavan mielestämme jokaisen epämiellyttävän ajatuksen ja masentavan muiston? Se mikä on tapahtunut, on tapahtunut, mutta mistä onnettomuuden tunteemme suurimmaksi osaksi johtuu? Johtuuko se siitä, että muistamme mitä on tapahtunut, vai omasta väärästä suhtautumisestamme tapahtuneeseen? Eikö juuri meidän loukkaantumisemme, vihamme ja itsesäälimme ole suurin syy ilomme ja hengellisen tasapainomme menetykseen?
Meidän olisi siksi viisasta tukahduttaa tällaiset uuvuttavat tunteet heti niiden ilmaannuttua. Muuten me saatamme kiihottaa tunteemme toivottomuuden partaalle. Jos silloin pyydämme Jehovalta apua, hän kyllä auttaa meitä. Mutta emme voi odottaa hänen tekevän ihmeitä, sillä meidän täytyy ehkä palata takaisin tuota valitsemaamme väärää polkua. Korjaa siis asiat heti, jos se on tarpeen. On paljon masentavampaa omata huono omatunto ja onneton mieli kuin tunnustaa virheet. ’Tutkikaamme teitämme’ rehellisesti ja päättäkäämme sitten uudistunein voimin Jumalan avun turvin parantaa tapamme. – Valitusvirret 3:40–42.
Ajatuksiemme valvominen
Tosiasiassa se, olemmeko todella onnellisia vai emme, riippuu paljolti meistä itsestämme. Tästä syystä meidän tulee valvoa ajatuksiamme. Muuten epämiellyttävät muistot, typerät kuvitelmat tai jopa pahat halut saavat meistä pian yliotteen. Jos huomaamme olevamme onnettomia, voisimme kysyä itseltämme: Mitä ajattelinkaan juuri ennen kuin yhtäkkiä masennuin? On tietenkin totta, että voimme kytkeä pois huonon televisio-ohjelman, mutta mielessä jo olevia vääriä ajatuksia ei ole niin helppo karkottaa. Mutta miten siunattu asia se onkaan, että voimme rukoilla Jumalalta apua tässä! Pyhän henkensä eli toimivan voimansa avulla Jehova mielellään auttaa meitä pitämään ajatuksemme kurissa. Psalmista Daavid sanoi kerran: ”Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun [Jehovan] lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.” – Psalmit 94:19.
Jos anomme Jehovalta apua mistä tahansa syystä, meidän tulee kuunnella, kun hän puhuu meille. Hänen mittaamaton viisautensa ja rakkautensa heijastuvat Raamatussa, ja siellä on selvästi esitetty neuvoja kaikkia tilanteita varten, joihin todennäköisesti joudumme. Me voimme siis saada onnellisuutemme takaisin ja varmistaa sen pysyvyyden, jos noudatamme Jehovan elämäämme varten antamia neuvoja. Jeesus sanoi: ”Onnellisia ovat – – ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja pitävät sen!” – Luukas 11:28.
Me voimme hyödyllisellä tavalla ohjata ajatuksiamme muistelemalla jotakin nimenomaista raamatunkohtaa muutaman tunnin ajan tai jopa koko päivän. Milloin tahansa Raamattua tutkiessamme kohdallemme osuu jokin erityisen lohduttava tai vahvistava raamatunkohta, me voimme painaa sen mieleemme. Kun sitten kerran toisensa jälkeen tarvitsemme lohdutusta, voimme kerrata näitä Jehovan sanan osia. Tällä tavoin ”kaiken lohdutuksen Jumala” auttaa meitä, ja ”Jumalan rauha” ’varjelee meidän sydämemme ja mielenkykymme’. Siten me voimme ongelmistamme huolimatta palvella häntä jatkuvasti iloiten. Meidän ei siis tulisi ainoastaan oppia sitä, mitä Jumala ajattelee asioista, vaan meidän tulisi myös tehdä se, mitä hän käskee meitä tekemään. – 2. Korinttolaisille 1:3, 4; Filippiläisille 4:6, 7.
Jumalan antamista lahjoista nauttiminen
Meidän totisesti tulisi kuunnella Jumalaa, sillä hän osoittaa meille rakkautta ja antaa meille ”jokaisen hyvän annin”. (Jaakob 1:17) Paineen alaisina ja masentuneina me saatamme unohtaa, että elämässä on vielä paljon nautittavaa. Lisäksi taivaallinen Isämme haluaa meidän täysin määrin ja vapaasti nauttivan kaikista hänen hyvistä lahjoistaan. Ja hän haluaa meidän olevan onnellisia, kuten kokooja osoitti sanomalla: ”Katso, minkä minä olen tullut näkemään, on hyvää ja kaunista syödä ja juoda ja nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa – – Sillä hän ei tule niin paljon ajatelleeksi elämänsä päiviä, kun Jumala suostuu hänen sydämensä iloon.” (Saarnaaja 5:17–19; 9:7–10) Meillä kaikilla on murheita, mutta jos me pidämme silmämme auki, me näemme yhä ”auringonpaisteen” ”pilvienkin” läpi.
Yksi mitä suurenmoisin Jumalan antama lahja ovat kristityt ystävämme. Miten kovasti me kaipaammekaan heitä, kun parhaillaan läpäisemme vaikeata aikaa! Juuri silloin me tarvitsemme jotakuta, joka on halukas kuuntelemaan ja ymmärtämään meitä. Useinkin me kyllä tiedämme, mitä meidän pitäisi tehdä, mutta sydämemme on liian haavoittunut jaksaaksemme tehdä sen. Meidän ei tule silloin ajatella, ettemme kehtaa pyytää joltakulta kristilliseen seurakuntaan kuuluvalta hyvältä ystävältä hieman rakkaudellista apua ja huomiota. Jehovan todistajien seurakunnissa palvelevat kokeneet vanhimmat auttavat mielellään meitä käytännöllisillä tavoilla ja varsinkin antamalla Jumalan sanaan perustuvaa apua. – Jaakob 5:13–16.
Joka puolella maapalloa meillä on ympärillämme myös monia ’pikku ystäviä’. Meidän täytyy vain voittaa niiden luottamus. Monet eläimet ja linnut hakeutuvat varmasti luoksemme, jos annamme niille hiukan ruokaa. Kuinka nautittavaa onkaan, kun ne kesyyntyvät tarpeeksi ja syövät kädestämme!
Entä naapurissasi asuvat lapset? He tulevat mielellään käymään luonamme, jos olemme heille ystävällisiä ja anteliaita tai annamme heidän auttaa meitä jonkin pikku työn tekemisessä. Meidän ei todellakaan tarvitse olla yksinäisiä tai onnettomia, jos vain mietimme, millaisia siunauksia meillä on, ja nautimme kaikesta siitä mitä Jehova antaa meille.
Ulos meneminen rauhoittaa ja auttaa ajattelemaan rakentavia asioita. Aivot, jotka saavat liian vähän happea, eivät todennäköisesti edistä rauhallista mieltä. Moni ihminen on saanut takaisin hengellisen tasapainonsa oltuaan pitkällä kävelyllä. Ja kun kävelemme halki puutarhojen tai metsien, meidän tulisi yrittää tajuta, mitä me näemme. Aivan liian usein me vain kävelemme tai istumme ulkona tuijottaen suoraan eteemme kaikenlaisten synkkien ajatusten ahdistamina. Mutta kuitenkin jokainen puu, jokainen kasvi, jokainen eläin ja jopa taivas voivat kertoa meille jotakin Luojasta, jos me vain annamme niiden suunnittelun kauneuden, värien loiston ja kaiken muun näkemämme vaikuttaa meihin. Seuraavat psalmistan sanat saattavat kummuta sydämestämme katsellessamme kirkkaina iltoina tähtitaivasta: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.” (Psalmit 19:2) Tuollaisina hetkinä kaikki ihmisen huolet himmenevät ja voimme tuntea Jumalan majesteettisuuden. Silloin meidän ei ole vaikea työntää huoliamme taka-alalle ja lähettää Suurelle Luojallemme kiitoksen ja ylistyksen sanoja.
Uni on yksi Jumalalta saatu lahja. Kiireisen päivän päätyttyä voimme mennä lepäämään luottaen täysin Jumalan suojelukseen. Näin voimme aloittaa uuden päivän uusin voimin. Mutta jos nukumme huonosti, mitä voimme silloin tehdä? Voimme esittää rukouksen taivaalliselle Isällemme ja esittää anomuksia myös toisten uskovien puolesta. Me voimme mietiskellä hänen Sanaansa ja suurenmoisia lupauksiaan. (Psalmit 77:7; Efesolaisille 6:17–20) Miten paljon parempaa onkaan mietiskellä tuollaisia asioita kuin pelkästään hautoa kaikkia ongelmiamme! Meidän on hyvä täyttää mielemme monilla hyvillä hengellisillä asioilla. Sitten voimme vain toivottaa itsellemme ’hyvää yötä’.
Me emme ole yksin
Me emme ole tietenkään ainoita ihmisiä, joilla on ongelmia. Jos kysyisimme toisilta heidän vaikeuksistaan, saattaisimme ajatella, että meidän onkin parasta olla hiljaa. Me saattaisimme sittenkin pitää mieluummin omat ongelmamme kuin monia muita ihmisiä vitsaavat ongelmat.
Vihkiytyneinä kristittyinäkään me emme voi vapautua kaikista murheista tänä aikana, sillä Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa kokisivat vainoa. (Johannes 15:20) Me emme kohtaa yksin kaikkea sitä, mitä päävastustajamme, Saatana Panettelija, saattaa aiheuttaa meille, sillä ”samoja kärsimyksiä läpäistään koko veljesseurassamme maailmassa”. Kaikkein tärkeintä on tietenkin se, että Jumala auttaa sekä meitä että kärsiviä kristittyjä tovereitamme. Luottakaamme siis ”kaiken ansaitsemattoman hyvyyden Jumalaan”, joka on kanssamme. Ja odottakaamme luottavaisina sitä hyvin lähellä olevaa päivää, jolloin ahdistuksiamme ei enää ole. – 1. Pietari 5:6–11; 2. Tessalonikalaisille 1:6–10.
Kaikkien uskollisten kristittyjen nyt kokema vaikea aika päättyy pian, sillä me lähestymme nopeasti uutta, onnellista aikakautta. Me olemme ”uusien taivaitten ja uuden maan” kynnyksellä. (Ilmestys 21:1–4) Mikä hyvä syy se onkaan olla onnellinen!
Jeesus Kristus opetti seuraajiaan pyytämään Jumalalta rukouksessa: ”Tulkoon sinun valtakuntasi.” (Matteus 6:10) Pankaamme siis todellakin toivomme tuohon Valtakuntaan ja odottakaamme tulevaisuutta iloiten. Jeesus pystyi kestämään kidutuspaalussa kuolemisen suuren häpeän ja tuskan, koska hän piti kaikkien kärsimystensä keskellä aina mielessään ”sen ilon, joka oli asetettu hänen eteensä”. (Heprealaisille 12:1–3) Hänen oli pian määrä nähdä taivaallinen Isänsä jälleen kasvoista kasvoihin ja olla kaikkien onnellisten taivaallisten tovereittensa ympäröimä.
Kristuksen seuraajat ovat kautta vuosisatojen kestäneet monia koetuksia: he ovat jopa kohdanneet villipetoja Rooman areenoilla ja kokeneet keskitysleirien kauhut. He ovat pystyneet läpäisemään kaiken tämän, koska he ovat pyrkineet miellyttämään Jehovaa ja ovat kiinnittäneet katseensa ikuisen elämän palkintoon. Jehova Jumala ei unohda heitä. Hän ei unohda meitäkään, jos me palvomme häntä uskollisesti ja pysymme ”elämän tiellä”. Suurenmoista toivoamme ajatellen me voimme huudahtaa iloisesti: ”Sinä [Jumalamme, Jehova] avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.” – Psalmit 145:16.