Tärkeä vuosikokous

MAAILMAN taloudellisen tilanteen heiketessä monien yhtiöitten vuosikokoukset ovat kaikkea muuta kuin onnellisia. Maclean’s-aikakauslehti sanoi Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailman pankin Torontossa pidetyistä kokouksista: ”Kaikkein harvinaisin vuosikokouksissa esiin tulleista hyödykkeistä oli toivo.”

Äskettäin pidettiin kuitenkin eräs vuosikokous, joka oli aivan erilainen. Kaikki sen tilaisuudet heijastivat kristillistä toivoa, synnyttivät läsnäolijoissa todellista iloa ja rakensivat veljellistä rakkautta. Jumalan hengen hedelmät olivat tässä kokouksessa helposti nähtävissä. – Galatalaisille 5:22, 23; 1. Korinttolaisille 13:13.

Lauantaina 2. lokakuuta 1982 piti Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa rekisteröity Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura ensimmäistä kertaa 98-vuotisen historiansa aikana vuotuisen yhdistyskokouksensa Amerikan yhdysvaltojen ulkopuolella. Tuona merkittävänä päivänä kokoontui 119 tuon yhdistyksen (Jehovan todistajien käyttämän laillisen välikappaleen) jäsentä ja lisäksi yli 2 000 henkeä Kanadassa lähellä Torontoa sijaitsevaan Jehovan todistajien konventtisaliin.

Oli myös merkille pantavaa, että useimmat Jehovan todistajien hallintoelimen jäsenet saattoivat olla mukana. Heidän läsnäolonsa lisäsi vuosikokouksen erikoislaatuisuutta, sillä näin heille ja toisille avautui ainoalaatuinen tilaisuus. Millä tavalla?

Kanadan haaratoimiston ehdotuksesta tuon maan seurakuntien paikalliset vanhimmat ilmoittivat haaratoimistolle, ketkä olivat työskennelleet Valtakunnan saarnaamisen kentällä lukuisia vuosia. Oli johdonmukaista, että Seura kutsui heidät tähän tilaisuuteen rakkauden ja arvostuksen ilmaukseksi heitä kohtaan heidän vuosien mittaan osoittamansa uskollisuuden vuoksi.

Saapuvilla oli siksi noin 1 800 veteraania (joista monet olivat palvelleet 40 vuotta tai kauemmin) Kanadan kaikista provinsseista. Nyt he saattoivat tutustua toisiinsa. Vaikka he olivat kymmenien vuosien ajan olleet yhdessä kentällä ”Jumalan työtovereina”, useimmat eivät olleet koskaan aikaisemmin tavanneet toisiaan. – 1. Korinttolaisille 3:9.

Perjantain tilaisuudet

Koska useimmat veteraanit eivät olleet nähneet Kanadan haaratoimiston uusia tiloja, heille annettiin perjantaina 1. lokakuuta mahdollisuus vapaasti kierrellä niissä aamupäivällä ja varhain iltapäivällä. Vieraille tarjottiin myös lounas ruokasalissa. Bussit veivät heidät myöhemmin konventtisaliin, jossa he nauttivat illallisen ja kuuntelivat perjantain iltaohjelman. Siihen sisältyi Jehovan todistajien käyttämän kanadalaisen yhdistyksen, Kanadan Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran, erillinen vuosikokous. Tuon yhdistyksen 20 jäsenen pidettyä lyhyen kokouksensa koko yleisö kuuli kolme puhetta.

Ensimmäisessä puheessa esitettiin Kanadan Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran historia sen vuonna 1925 tapahtuneesta perustamisesta lähtien ja osoitettiin, että sen perustamisen tarkoitus oli Valtakunnan saarnaaminen. Sitten hallintoelimeen kuuluva L. K. Greenlees puhui siitä, että kristityt eivät ole osa maailmasta. Tähän sisältyy suhtautumisemme siihen, miten käytämme maailmaa, sen koulujärjestelmää, sen rikkauksia ja ylellisyyksiä. Lopuksi F. W. Franz esitti Kanadan yhdistyksen presidenttinä kannustavan puheen Suuremmasta Kyyroksesta, Jeesuksesta Kristuksesta, joka on Jumalan kansan Paimen-Vapauttaja. Veli Franz rohkaisi Jesajan 44. ja 45. lukuihin perustuvassa puheessaan kaikkia pysymään yhdessä yhtenä laumana yhden Paimenen alaisuudessa kautta koko maailman.

Lauantain tilaisuudet

Lauantain ohjelma aloitettiin rukouksella, minkä jälkeen seurasi erääseen raamatunkohtaan perustuvia ajankohtaisia neuvoja ja joitakin kokemuksia.

Sitten alkoi Vartiotorni-seuran yhdistyskokous. Sihteeri ilmoitti, että yhdistyksessä on nyt 464 äänivaltaista jäsentä ja että läsnä oli henkilökohtaisesti tai edustajan kautta 455 jäsentä, tarpeeksi monta, niin että voitiin äänestää Seuran johtokuntaan kuuluvan kahden johtajan seuraavasta toimikaudesta. Grant Suiter ja J. E. Barr valittiin yksimielisesti uudelleen.

Sihteeri ilmoitti myös, että Kanadan kuluttaja- ja yhdistysasiain ministeriö oli hyväksynyt 22. heinäkuuta 1982 Jehovan todistajien uuden kanadalaisen yhdistyksen, jonka nimi on Kanadan Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura. Näin vältytään hämmennykseltä, jota syntyy käytettäessä Kanadan Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran nimeä asioitaessa yleisön kanssa. Uudessa yhdistyksessä on enintään 100 jäsentä ja sen johtokunnassa 7 johtajaa.

Veli Franz esitti sitten joitakin ”järjestöä” koskevia sopivia ajatuksia. Hän osoitti, että ryhmämme verraten pieni koko ei estä Jehovaa käyttämästä sitä järjestönään. Kenenkään ei tulisi ”pitää halpana pienten alkujen päivää”. (Sakarja 4:10) Luonnollinen Israel oli aluksi pieni, samoin kuin hengellinenkin Israel, jossa oli ensin vain noin 120 jäsentä. – 5. Mooseksen kirja 7:7; Apostolien teot 1:15; 2:1–4.

Iltapäivällä esitettiin neljä puhetta, ja Lloyd Barry toimi puheenjohtajana. Karl Klein selitti, että periaate ’joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää’ soveltuu sekä Jehovaan että kaikkiin älyllisiin luomuksiin ja että sen paikkansapitävyys ilmenee kaikissa kristillisen elämän puolissa. (2. Korinttolaisille 9:6) A. D. Schroeder osoitti, että Jehovan järjestö on edistynyt raamatullisessa opetuksessaan samalla, kun maailma kärsii pelon ja toivottomuuden vuoksi. L. A. Swingle tarkasteli Jehovan todistajien maailmanlaajuista laajenemista 3 868 julistajasta vuonna 1918 yli 2 300 000:een nykyään. Hän selitti, että kasvua on edelleen odotettavissa raporttien perusteella, joiden mukaan esimerkiksi Ecuadorissa saatiin viime vuonna 14 prosentin kasvu ja Meksikossa oli Herran illallisen vietossa läsnä yli 536 000 henkeä. Theodore Jaracz kehotti kuulijoitaan ”keskittämään ponnistelunsa Valtakunnan työn jouduttamiseen”. – 2. Tessalonikalaisille 3:1.

Kokouksen loppupuolella veli F. W. Franz ilmoitti, että seuraavan vuoden vuosikokous pidetään Englannissa. Ilmoitusta seuranneet suosionosoitukset ilmaisivat läsnäolijoiden hyväksyvän sydämestään ajatuksen, että myös muiden maiden veljet voivat nauttia tähän vuotuiseen tilaisuuteen liittyvästä ilosta ja kristillisestä toveruudesta.

Siihen päättyivät kaksi suurenmoista uskoavahvistavan toveruuden päivää. ”On todella ikimuistettavaa ja hengellisesti hyödyllistä olla läsnä, kun hallintoelimen jäsenet puhuvat meille”, sanoi eräs kokenut Valtakunnan julistaja. Tilaisuuden onnellisuutta lisäsi se, että läsnä oli 128 veljeä Brooklynin Beetelistä ja 28 veljeä Vartiotornin maatilalta. Ohjelma kuultiin puhelimen välityksellä kahdellatoista Pohjois-Amerikan paikkakunnalla, mm. Kaliforniassa saakka. Läsnäolijoita oli näin ollen yhteensä 4 059, heidän joukossaan konventtisalissa olleet 70 ranskaa puhuvaa veljeä, jotka kuulivat ohjelman samaan aikaan käännettynä.

Kaikkien läsnäolijoitten oli yhdyttävä veli Franzin ensimmäisen päivän päätteeksi lausumiin sanoihin: ”Miten virkistävä päivä tämä onkaan ollut meille kaikille, joilla on tämä seura!” Sama piti paikkansa myös toisesta päivästä. Valmistelut olivat vaatineet todella paljon suunnittelua ja työtä, mutta Jehova oli siunannut nämä ponnistelut.

Ne joilla oli ollut etu olla mukana, tunsivat kotiin palatessaan rohkaistuneensa ja virkistyneensä suuresti sekä vanhojen että uusien ystävien seurasta. Monille se oli ensimmäinen, mutta kaikille se oli erittäin tärkeä vuosikokous.

[Kuva s. 11]

Vartiotorni-seuran presidentti ja sihteeri osallistuvat äänestykseen muiden jäsenten kanssa