Miten asennoidut Valtakuntaa koskevassa kiistakysymyksessä?
MITÄ me tarkoitamme tässä kirjoituksessa sanalla ”kiistakysymys”? Tarkoitamme asiaa, josta kaksi tai kolme ihmistä tai ryhmää kiistelee ja jonka ratkaisemiseksi tarvitaan arvovaltaista päätöstä tai vakuuttavaa todistetta. Puhumme nyt kiistakysymyksestä, joka on maailmanlaajuinen. Se koskee Jumalan valtakuntaa, jonka hallitsijaksi hän on asettanut Jeesuksen Kristuksen. 63 vuoden takaisesta sodanjälkeisestä vuodesta 1919 lähtien Jehovan todistajat ovat toteuttaneet 205 maassa tuon virkaan nimitetyn hallitsijan ennustusta: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” – Matteus 24:14.
Mihin se on johtanut? Siihen, että kaikki maan hallitusvallat ovat joutuneet kohtaamaan kiistakysymyksen, ovatpa ne olleet siitä hyvillään tai eivät. Tähän mennessä on käynyt täysin selväksi, ettei tilanne ole miellyttänyt niitä. Me elämme parhaillaan ikään kuin maailman valtakuntien eli kuningaskuntien iltahämärässä. Kahden maailmansodan tiimellyksessä on syösty vallasta monia maallisia kuningaskuntia, ja niiden sijaan on asetettu toisenlaisia hallitusvaltoja: tasavaltoja tai sosialistisia diktatuureja tai muunlaisia autoritaarisia hallituksia. Nykyään on vielä toiminnassa ainakin 15 kuningaskuntaa, esimerkiksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, Jordanian kuningaskunta, Nepalin kuningaskunta Aasiassa, Tongan kuningaskunta eteläisellä Tyynellämerellä ja Swazimaan kuningaskunta Afrikassa.
Ihmisten kuningaskunnat väistyvät
Kaikki ihmisten kuningaskunnat ovat perikadon partaalla, eivät ainoastaan siksi, että kuningaskunnat ovat hallitusmuodoista vähemmistönä, vaan koska kaikkien ihmishallitusten muotojen on väistyttävä sellaisen maailmanlaajuisen hallituksen tieltä, joka ei ole ihmisten suunnittelema. Danielin 2:44:n profetia sanoi yli 2 580 vuotta sitten: ”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesta ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” Vuonna 1914 alkanut ensimmäinen maailmansota ei ollut tuon Danielin rohkaisevan profetian täyttymys, mutta se oli merkki siitä, että taivaan Jumala oli asettanut valitun Kuninkaansa taivaalliselle valtaistuimelle ja antanut hänelle voiman tuon profetian pikaiseen toteuttamiseen.
Nykyään kaikkia maailman hallituksia uhkaa tuho jo niiden omienkin käsien välityksellä, pitkälle kehitettyjen tieteellisten sodankäyntimenetelmien vuoksi. Maailman asioita kommentoivat ja niistä perillä olevat ihmiset varoittavat itse meitä kaikkia tästä uhkaavasta mahdollisuudesta. He tajuavat meidän elävän ajassa, jota Raamattu kutsuu ”lopun ajaksi” eli ”viimeisiksi päiviksi”. (Daniel 12:4; 2. Timoteukselle 3:1) Kansat empivät kovasti aloittaa kolmatta maailmansotaa, koska ne tietävät, mitä se merkitsee niille – kaikkien osapuolien tuhoa. Ne haluaisivat aikaansaada sellaisen asiaintilan, jossa ne voisivat itsevarmasti huudahtaa: ”Rauha ja turvallisuus!” (1. Tessalonikalaisille 5:3) Kun ne hyvin pian esittävät tuollaisen julkisen julistuksen, niin se ei merkitse rauhaa taivaan Jumalan kanssa, sillä vuodesta 1914 lähtien kansat ovat olleet sodassa hänen kanssaan. Ne toimivat vastoin hänen ihmiskuntaa koskevaa hyvää tarkoitustaan. Jumala on sallinut niiden ihmishistorian aikana osoittaa, etteivät ne pysty hallitsemaan maata ihmiskunnan pysyväksi hyödyksi, puhumattakaan siitä, että ne voisivat tuottaa kunniaa Jumalalle.
Kaikkivaltiaalla Jumalalla on oma määräaikansa, jona hän tekee pysyvän lopun tästä epätyydyttävästä asiainjärjestelmästä. Täsmälleen omana aikanaan hän pyyhkäisee pois tämän asiainjärjestelmän. Kansat ovat Jehovan todistajien välityksellä saaneet tiedon tästä. Siksi ne eivät voi puolustella itseään.
Ihmisen vai Jumalan hallitusvalta?
Kansat, varsinkin niiden hallitsijat, ovat selvästi ilmaisseet asenteensa kiistakysymyksessä, joka koskee Kristuksen hallinnassa olevaa Jumalan valtakuntaa. Ne kannattavat ihmisen hallitusvallan jatkamista ja ovat Jumalan hallitusvaltaa vastaan. Itsepintaisesti ne ovat asennoituneet Jehova Jumalan ja hänen Kristuksensa hallitusta vastaan. Näin ollen ne ovat Saatana Panettelijan, maailman näkymättömän ”ruhtinaan” puolella sen mukaan, mitä Jeesus sanoi apostoleilleen: ”Maailman hallitsija [eli ”ruhtinas”, Kirkkoraamattu] on tulossa. Ja hänellä ei ole mitään otetta minuun.” – Johannes 14:30; ks. myös Matteus 4:8–11; 2. Korinttolaisille 4:4.
Koska kansat ovat tehneet päätöksensä ja pitävät siitä kiinni, jokaisen yksilön täytyy vastata itse tähän tärkeään kysymykseen: miten minä asennoidun Valtakuntaa koskevassa kiistakysymyksessä? Me emme voi paeta ratkaisun tekemistä tässä huomattavassa maailmanlaajuisessa kiistakysymyksessä. Koko asian sivuuttaminen ei vapauta ketään meistä kärsimästä seurauksia. Kukaan ei voi olla puolueeton. Meidän on pakko olla joko Jumalan valtakunnan puolella tai sitä vastaan.
Valtaenemmistö nykyään elävistä ihmisistä ei elänyt sotavuonna 1914, joten he eivät voi muistaa kaikkia sen jälkeisiä huomattavia tapahtumia omien kokemustensa ja havaintojensa perusteella. Kuitenkin Jeesuksen Kristuksen ennustama ”asiainjärjestelmän päättymisen” ”tunnusmerkki” on ollut ja on edelleen kaikkien kansojen ja ihmisten nähtävissä. He kaikki tuntevat tuon ”tunnusmerkin” vaikutukset. Meidän tarvitsee vain lukea se, mitä Jeesuksen Kristuksen kerrotaan ennustaneen Matteuksen 24. Ja 25. luvussa, Markuksen 13. luvussa ja Luukkaan 21. luvussa, niin saamme tietää, että hän ennusti sotia, nälänhätää, ruttotauteja, maanjäristyksiä, seuraajiensa vainon, ymmällään olevien kansojen jatkuvan ahdistuksen ja Valtakunnan ”hyvän uutisen” rohkean saarnaamisen ”koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille” aina tämän tuskaisan asiainjärjestelmän loppuun saakka.
Kuten tiedämme, ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla eläneet tosi kristityt saarnasivat hyvää uutista tulevasta Valtakunnasta melkoisessa määrin Aasiassa, Afrikassa ja Euroopassa. Se tapahtui kauan ennen kuin eurooppalaiset löysivät Pohjois- ja Etelä-Amerikan ja Australian mantereet ja monia Atlantin ja Tyynenmeren saaria 1400-luvulta eteenpäin. Uskonnollisia lähetyssaarnaajia lähetettiin vastalöydetyille alueille. Lähempänä meidän aikaamme on perustettu raamattuseuroja ja levitetty Raamattuja hyvin laajalti monilla kielillä. Mutta kristikunnan lähetyssaarnaajat ja papit eivät saarnanneet Valtakunnan sanomaa, eivät ainakaan sellaisessa muodossa, että Jeesuksen Kristuksen hallinnassa olevasta Jehova Jumalan valtakunnasta olisi tullut maailmanlaajuinen kiistakysymys. He eivät saarnanneet Valtakuntaa sillä tavalla, että se olisi osaltaan täyttänyt ”tunnusmerkkiä”, jonka piti olla todisteena ”asiainjärjestelmän päättymisestä”.