Paavalin kirje galatalaisille – sanoma hyvästä uutisesta

ALKUTERVEHDYKSEN jälkeen apostoli Paavali kirjoitti galatalaisille: ”Ihmettelen, että olette niin nopeasti siirtymässä Hänestä, joka kutsui teidät – – pois toisenlaiseen hyvään uutiseen.” Ja hiukan myöhemmin hän huudahti: ”Oi te ymmärtämättömät galatalaiset, kuka saattoi teidät pahan vaikutuksen alaisuuteen?” – Galatalaisille 1:6; 3:1.

Miksi Paavali oli niin järkyttynyt galatalaisten suhteen? Keitä he olivat, ja miten Paavali oli tutustunut heihin? Millainen oli se hyvää uutista koskeva sanoma, jonka Paavali kertoi heille? Ja mitä käytännöllistä arvoa sillä on meille nykyään?

Galatalaiset ja heidän ongelmansa

Galatalaiset olivat pääasiassa Galliasta kotoisin oleva kelttiläisistä koostuva indoeurooppalainen kansanryhmä. Mutta heidän joukossaan oli myös muihin kansallisuuksiin kuuluvia. Roomalaisessa Galatian provinssissa oli ainakin neljä Raamatussa mainittua kaupunkia: Ikonion, Lystra, Derbe ja Pisidian Antiokia. Paavali vieraili näissä kaupungeissa ensimmäisellä lähetysmatkallaan, ja niihin perustettiin seurakunnat. (Apostolien teot 13:14–14:23) Nuori Timoteus oli yksi Galatian varhaiskristityistä. – Apostolien teot 16:1, 2.

Kun Paavali oli tehnyt ensimmäisen lähetysmatkansa, joka kulki Galatian kautta, apostoleista ja vanhimmista muodostuva hallintoelin kokoontui Jerusalemissa vuonna 49 ja teki päätöksen, jonka mukaan kristityiltä ei vaadita ympärileikkausta. (Apostolien teot 15:1–29) Kyseisen kokouksen jälkeen Paavali ja Silas kertoivat tästä hyvän uutisen piirteestä Galatian seurakunnille. – Apostolien teot 16:1–6.

Mutta pian sen jälkeen Paavali järkyttyi kuullessaan joidenkuiden Galatiassa olevien vaativan kristittyjä ympärileikkauttamaan itsensä. He olivat judaisteja, jotka yrittivät saada ei-juutalaiset kristityt noudattamaan Mooseksen lain säädöksiä. Lisäksi he vähättelivät Paavalin arvovaltaa apostolina.

Juuri tämän valitettavan asiaintilan selvittämiseksi Paavali kirjoitti galatalaisille kehottaen heitä tulemaan järkiinsä. Hän kirjoitti kirjeensä joko toiselta lähetysmatkaltaan, mahdollisesti Korintosta, tai pian saavuttuaan Syyrian Antiokiaan. Kirje on näin ollen voitu kirjoittaa jo syksyllä vuonna 50 tai vasta vuonna 52.

Paavali sanoo galatalaisille, että nämä judaistit yrittävät vääristää hyvän uutisen. Tämä hyvä uutinen puolestaan, kuten Paavali sanoo, koskee Kristusta Jeesusta. Todellakin, se on hyvä uutinen vapaudesta, jonka Kristus tuo – hän vapauttaa perisynnin kahleista ja myös Mooseksen lain kahleista. Paavali toistaa siksi kahdesti varoituksen, että vaikka kuka tahansa, jopa enkeli taivaasta, julistaisi hyvänä uutisena jotakin muuta kuin sitä, mitä hän julisti hyvänä uutisena, ”hän olkoon kirottu”. – Galatalaisille 1:7–9.

Mikä on sitten Paavalin kirjeen tarkoitus? Ensiksikin, se osoittaa selvästi hänen apostolinvaltuutensa. Toiseksi, se tukee selvästi hallintoelimen ympärileikkausasiasta tekemää päätöstä. Lisäksi se asettaa lihan teot hengen hedelmien vastakohdaksi ja kiinnittää huomion tekoihin, jotka miellyttävät Jumalaa.

Paavali puolustaa apostolintointaan

Aluksi Paavali kiinnittää huomion valtuutukseensa sanomalla: ”Paavali, apostoli, ei ihmisistä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen ja Jumalan, Isän, kautta – – se hyvä uutinen, jota olen julistanut hyvänä uutisena, ei ole inhimillistä laatua, sillä minä en saanut sitä ihmiseltä, eikä minulle opetettu sitä, paitsi Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen välityksellä.” – Galatalaisille 1:1, 11, 12; Apostolien teot 22:6–16.

Paavali kertoo lyhyesti, että hänellä oli ollut huomattava asema juutalaisuudessa ja että hän Kristuksen aikaansaaman ihmeellisen kääntymyksensä jälkeen oli mennyt julistamaan hyvää uutista Arabiaan ja Damaskokseen. Sitten Paavali kertoo käyneensä Pietarin luona Jerusalemissa ja viipyneensä siellä 15 päivää (vuonna 36). Vasta 14 vuotta myöhemmin vuonna 49 Paavali palasi Jerusalemiin ympärileikkausta koskeneen kokouksen vuoksi. (Galatalaisille 1:13–24) Hän nimittää ympärileikkausta kannattavia judaisteja ”valeveljiksi”, jotka yrittivät ’orjuuttaa’ uskollisia kristittyjä. Mutta hän sanoi: ”Emme alistumalla antaneet myöten, emme hetkeksikään, jotta hyvän uutisen totuus pysyisi teillä.” – Galatalaisille 2:1–5.

Paavali antoi todellakin erinomaisen esimerkin nöyryydestä. Vaikka hän oli Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisesti valitsema apostoli, hän jätti hyvänä uutisena saarnaamansa sanoman hallintoelimen ratkaistavaksi ja tunnusti siten sille kuuluvan vallan. Olemmeko me nykyään sopivan kunnioittavia hallintoelimen nimittämiä miehiä kohtaan, ja olemmeko yhteistoiminnassa heidän kanssaan saarnatessamme hyvää uutista?

Paavali toi myöhemmin esille apostolinvaltuutensa vastustamalla apostoli Pietaria vasten kasvoja, koska Pietari oli lakannut syömästä ei-juutalaisten kristittyjen kanssa ihmispelon vuoksi. Paljastaen Pietarin hairahduksen Paavali kysyi häneltä: ”Jos sinä, vaikka olet juutalainen, elät niin kuin kansojen ihmiset etkä niin kuin juutalaiset, niin kuinka sinä pakotat kansojen ihmisiä elämään juutalaisen tavan mukaan?” – Galatalaisille 2:11–14.

Usko parempi kuin lain teot

Kehottaen galatalaisia tulemaan järkiinsä Paavali kysyy: ”Saitteko hengen lain tekojen vai uskossa kuulemisen johdosta?” Koska vastaus on ilmeinen, hän kysyy: ”Aloitettuanne hengessä lihassako te nyt pääsette loppuun?” Hän muistuttaa heitä Aabrahamista joka, vaikka ei ollutkaan lain alainen, ”uskoi Jehovaan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”. Laki lisättiin myöhemmin tekemään rikkomukset ilmeisiksi. Se itse asiassa tuomitsi kuolemaan ne, jotka yrittivät pitää sen. Mutta, kuten Paavali selittää, Kristus kuoli kirottuna, jotta hänen seuraajansa vapautettaisiin laista ja jotta he eläisivät uskon välityksellä. Laki palveli kuitenkin hyödyllistä tarkoitusta ’kasvattajana, joka johti heidät Kristukseen’. – Galatalaisille 3:1–29.

Paavali kysyy, miksi galatalaiset haluavat palata lain orjuuteen viettämään päiviä ja kuukausia ja ajanjaksoja ja vuosia, vaikka he ovat saaneet Kristuksen kautta hengellisen lapseuden ja vapauden. Hän sanoo, että judaistit ”tavoittelevat teitä innokkaasti, eivät hyvällä tavalla, vaan he tahtovat eristää teidät minusta”. Paavali osoittaa kuitenkin rakkaudellisen kiinnostuksensa sanomalla: ”Olen jälleen synnytystuskissa, kunnes Kristus muodostuu teissä.” – Galatalaisille 4:1–20.

Paavali käyttää sitten kuvausta asettaakseen lain tekojen orjuuden tosi kristillisen vapauden vastakohdaksi. Aabrahamin orjatyttö Haagar edustaa lakiliittoa ja ”vastaa nykyistä Jerusalemia, sillä se on orjuudessa lapsineen”. Toisaalta Saara edustaa Aabrahamin kanssa tehtyä liittoa ja vastaa ’ylhäällä olevaa Jerusalemia, joka on vapaa, ja se on meidän äitimme’. Samoin kuin Ismael vainosi Iisakia, niin myös juutalaiset vastustivat tosi kristittyjä, vapaan vaimon lapsia. – Galatalaisille 4:21–31.

Pysykää lujina kristillisessä vapaudessa

Edellisen kuvauksen perusteella Paavali kehottaa: ”Sellaiseen vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää sen tähden lujina älkääkä antako sitoa itseänne jälleen orjuuden ikeeseen.” Paavali korostaa, että jos joku tulee ympärileikatuksi, siitä ei tule olemaan hänelle mitään hyötyä. Ihminen, joka tulee ympärileikatuksi, on velvollinen pitämään koko lain, eikä hän siten saavuta vanhurskautta uskon välityksellä. Niinpä Paavali julistaa närkästyneenä: ”Kunpa ne miehet, jotka yrittävät saattaa teitä pois tolaltanne, jopa kuohituttaisivat itsensä!” – Galatalaisille 5:1–12.

Vaikka kristityt ovat saavuttaneet vapauden, on olemassa vaara, että tätä vapautta käytetään väärin epätäydellisen lihan halujen tyydyttämiseksi. Siksi Paavali varoittaa: ”Teidät kutsuttiin tietysti vapauteen, veljet; älkää vain käyttäkö tätä vapautta lihan houkutuksena, vaan palvelkaa rakkauden välityksellä toisianne kuin orjat. Sillä koko Laki on täyttyneenä yhdessä lauseessa, nimittäin: ’Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” – Galatalaisille 5:13, 14.

Paavali osoittaa vielä, että meillä on jatkuva taistelu lihallisten halujen täytäntöön panemisen ja hengen mukaan vaeltamisen välillä. Hän asettaa lihan teot hengen hedelmien vastakohdaksi. Lihan teot ”ovat haureus, epäpuhtaus, irstaus – – ja muut näiden kaltaiset. – – Toisaalta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä.” Paavali osoittaa, että kristittyjen, jotka vaeltavat järjestystä noudattaen hengen mukaan, on tarpeellista myös välttää tulemasta ”itsekeskeisiksi, herättäen kilpailuhenkeä toisissaan, kadehtien toisiaan”. – Galatalaisille 5:15–26.

Hyödylliset teot

Viimeisessä luvussa Paavali mainitsee hyödyllisiä tekoja, joihin kristitty voi osallistua, kuten esimerkiksi hairahtuneiden auttamisen palautumaan kohdalleen ja toisten taakkojen kantamisen. Paavali selittää, että jos ihminen kylvää lihan mukaan, hän niittää lihastaan turmeluksen. Mutta jos hän kylvää henkeä silmällä pitäen, hän niittää hengestä ikuisen elämän. Siksi galatalaisia kehotetaan: ”Tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” Paavali kiinnittää sitten loppusanoissaan huomion niihin vaikuttimiin, joiden vuoksi judaistit haluavat kristittyjen tulevan ympärileikatuiksi. Syynä on se, että ”heillä olisi syytä kerskua teidän lihastanne”. Paavali sanoo kuitenkin, että hän kerskuu vain ”Herramme Jeesuksen Kristuksen kidutuspaalusta”. – Galatalaisille 6:1–14.

Paavalin kirje galatalaisille on tosiaan merkittävä siksi, että siinä käsitellään selkeästi hänen aikansa tärkeitä kysymyksiä. Kirjeestä meille tänä aikana koituva hyöty riippuu siitä, miten hyvin noudatamme siinä olevia hyviä neuvoja.

[Kartta s. 29]

(Ks. painettu julkaisu)

Korintto

Antiokia

GALATIA

Ikonion

Lystra

Derbe

Antiokia

SYYRIA

Suuri meri