Mitä ”pyhän paikan” tuhoutuminen merkitsee meidän aikanamme

”USKONNONVASTAISEN VÄKIVALLAN AALTO TUHONNUT KAIKKI MAAN KIRKKORAKENNUKSET JA RUKOUSHUONEET!”

USEIMMAT ihmiset olisivat todella järkyttyneitä, jos uutisvälineet jonakin päivänä välittäisivät heille tällaisen uutisen! Tämä ei ole kuitenkaan ainoastaan mahdollista, vaan näin tulee väistämättömästi tapahtumaan!

Miten se voi olla mahdollista? Raamatun ennustukset osoittavat selvästi, että juuri näin tulee käymään hyvin pian maassa toisensa jälkeen. Esimerkiksi Matteuksen 24. luvun ennustus mainitsee, että ”pyhä paikka” autioitetaan. Vaikka tämä toteutui jo ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, sillä tulee olemaan paljon suurempi täyttymys meidän päivinämme.

Ennustus koski ensin Jerusalemia ja sen loistavaa temppeliä, jota juutalaiset käyttivät palvonnassaan. Puhuessaan erään kerran opetuslapsilleen Jeesus Kristus sanoi temppelin rakennuksista: ”Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei missään tapauksessa jätetä kiveä kiven päälle maahan hajottamatta.” – Matteus 24:2.

Miksi Jumala langetti niin epäedullisen tuomion ensimmäisen vuosisadan ”pyhälle” temppelille ja sen edustamalle uskonnolliselle järjestelmälle? Siksi, että noista juutalaisista oli tullut luopioita. He olivat hylänneet Jumalan Mooseksen kautta heille antamat lait. Lisäksi he olivat torjuneet ja joskus jopa tappaneet ne Jumalan edustajat, jotka oli lähetetty varoittamaan heitä. Sen vuoksi Jeesus sanoi: ”Jerusalem, Jerusalem, profeettojen tappaja ja luoksesi lähetettyjen kivittäjä – – Katso! Teidän huoneenne jätetään teille hylätyksi.” – Matteus 23:37, 38.

’Paetkaa vuorille’

Seuraavat sanansa Jeesus osoitti niille, jotka vilpittömästi palvoivat Jumalaa: ”Sen tähden kun näette autioittavan iljetyksen, josta on puhuttu profeetta Danielin välityksellä, seisovan pyhässä paikassa (lukija käyttäköön havaintokykyään), silloin ruvetkoot Juudeassa olevat pakenemaan vuorille. Älköön katolla oleva mies tulko alas ottamaan tavaroita talostaan, älköönkä pellolla oleva mies palatko taloon noutamaan päällysvaippaansa. Voi raskaana olevia naisia ja imettäviä noina päivinä!” – Matteus 24:15–19.

Miksi Jeesus kehotti seuraajiaan ’pakenemaan vuorille’ niin kiireesti? Hän sanoi: ”Sillä silloin tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu. Ellei näet noita päiviä lyhennettäisi, ei mikään liha pelastuisi, mutta valittujen vuoksi nuo päivät lyhennetään.” – Matteus 24:21, 22.

Mutta mitä Jeesus tarkoitti puhuessaan ’autioittavasta iljetyksestä, joka seisoo pyhässä paikassa’? Mitä hän tarkoitti ”suurella ahdistuksella” ja ”lihalla”, joka pelastuisi? Miksi ahdistuksen päivät ’lyhennettäisiin’ ”valittujen vuoksi”?

Täyttymys ensimmäisellä vuosisadalla

Miten tämä ennustus todella toteutui ensimmäisellä vuosisadalla? Huomaa ensinnäkin kiireellinen kehotus paeta vuorille ”kun näette autioittavan iljetyksen – – seisovan pyhässä paikassa”.

Mikä tämä iljettävä autioittaja oli? Historia kertoo meille, mikä aiheutti Jerusalemin hävityksen: Rooman sotajoukot. Kun nuo sotajoukot ensi kerran ilmaantuivat Jerusalemin ympärille, se oli merkkinä ”havaintokykyä” omaaville lähteä pois tuolta alueelta. Tämä tapahtui vuonna 66. Silloin kenraali Cestius Galluksen johtamat Rooman sotajoukot piirittivät Jerusalemia ja hyökkäsivät jopa temppelin muurille ja kaivautuivat sen alle. Ne olisivat helposti voineet valloittaa koko kaupungin.

Rooman sotajoukot siis seisoivat ”pyhässä paikassa”. (Vrt. Matteus 4:5; 27:53.) Luopiojuutalaisetkin pitivät Jerusalemia ja sen ympäristöä ”pyhänä”. Rooman sotajoukkojen läsnäolo tuossa ”pyhässä paikassa” oli juutalaisille iljetys.

Mutta sitten jostakin historioitsijoillekin tuntemattomasta syystä kenraali Gallus veti joukkonsa pois ja perääntyi. Siinä oli Jeesuksen ennustama merkki. Hänen seuraajiensa, ”valittujen”, oli aika alkaa paeta. He tajusivat ajan kiireellisyyden ja lähtivät pian Jerusalemista ja koko Juudeasta juuri niin kuin Jeesus oli neuvonut. Historioitsija Eusebius kertoo, että he pakenivat Jordanin yli Gileadin vuoristoon Pellan seudulle.

Jerusalemin hävitys

Muutamia vuosia myöhemmin vuonna 70 Rooman sotajoukot palasivat kenraali Tituksen johdolla Juudeaan ja piirittivät Jerusalemin. Mutta siihen mennessä kaikki ”valitut”, tosi kristityt, olivat jo paenneet ”pyhästä kaupungista”. Kun roomalaiset tuolloin piirittivät Jerusalemia, kukaan ei voinut enää paeta turvaan. – Luukas 19:43, 44.

Lyhyen, neljä kuukautta ja kaksikymmentäviisi päivää kestäneen piirityksen jälkeen Rooman sotajoukot hävittivät kaupungin ja sen temppelin maan tasalle. Historioitsija Josephus, silminnäkijä, kertoo surmattujen määrän olleen 1 100 000 ja vankien määrän 97 000. Lukumäärät olivat suuria, koska uskottomat juutalaiset eivät noudattaneet pakenemista koskevaa Jeesuksen kehotusta. He tekivät juuri päinvastoin. Uskonnollisen juhlan aikana heitä virtasi Jerusalemiin, ja he kaikki jäivät ansaan roomalaisten äkkiä piirittäessä kaupungin.

Koska ”valitut” kristityt eivät enää olleet Jerusalemissa, niin Jumalan ei tarvinnut huolehtia heidän turvallisuudestaan. He olivat jo paenneet turvaan. Jumala saattoi näin ollen sallia roomalaisten mennä Jerusalemiin ja nopeasti panna täytäntöön Hänen kaupunkia koskevan tuomionsa. Juuri noiden valittujen kristittyjen vuoksi, jotka olivat jo lähteneet Jerusalemista, ahdistuksen päivät siis päättyivät aikaisemmin, niitä ’lyhennettiin’. Tästä syystä jonkin verran ”lihaa”, ne 97 000, pelastui.

Tuo vuoden 70 ”suuri ahdistus” oli hirvittävin Jerusalemia koskaan kohdannut onnettomuus. Se tuhosi lopullisesti juutalaisten rakentaman kaupungin, sen temppelin ja siihen keskittyneen uskonnollisen järjestelmän.

Mutta mitä tuo muinainen tapahtuma merkitsee meille tällä kahdennellakymmenennellä vuosisadalla eläville ihmisille? Paljonkin.