Tutustumme varhaiskristittyihin

Paavali kirjoittaa korinttolaisille

USEIMMISTA ihmisistä on mukava lähettää ja saada kirjeitä. Se on erinomainen tapa olla yhteydessä kaukana asuviin ystäviin ja rakkaisiin. Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen kirjoittamat kirjeet ovat erityisen kiinnostavia. Niistä näemme, millaisessa maailmassa he elivät ja millaisia vaikeuksia heillä oli. Noiden kirjeitten lukeminen on hyvä tapa tutustua varhaiskristittyihin.

Raamattuihimme on esimerkiksi tallennettu kaksi apostoli Paavalin Korintossa Kreikassa eläneille kristityille kirjoittamaa kirjettä, jotka kertovat mielenkiintoisesta, erilaisia ihmisiä ja ongelmia sisältäneestä maailmasta. Kirjeet auttavat meitä myös tutustumaan paremmin erityisesti apostoli Paavaliin, huomattavaan kristittyyn, joka toimi ”hyvän uutisen” saarnaamisen uranuurtajana monissa Rooman imperiumin osissa.

Paavali saapui Korinttoon vuonna 50, tarkalleen 17 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Noihin aikoihin kaupunki oli täynnä hyörinää. Keskeisen sijaintinsa vuoksi Korintto oli vauras kauppakeskus ja se veti puoleensa kirjavan joukon kaikkiin kansoihin kuuluvia ihmisiä.

Se oli myös maailman urheilukeskus. Siellä pidettiin joka toinen vuosi Isthmoksen kisat, joita tärkeämpinä pidettiin vain Olympian kisoja. Kaupunki oli lisäksi uskonnollinen. Korintto oli tunnettu erityisesti kreikkalaisen jumalattaren Afroditen palvonnasta ja siihen liittyneestä moraalittomuudesta. Itse asiassa ilmaus ”elää korinttolaisittain” tarkoitti ’elää haureudessa’.

Kirjeet

Kuten tavallista, vanhoilliset juutalaiset nousivat vastustamaan Paavalin saarnaamista Korintossa. Hän viipyi siellä kuitenkin edelleen, koska hän löysi vastaanottavaisia sydämiä. Kun hän puolitoista vuotta myöhemmin lopulta lähti, siellä oli vakaa kristittyjen seurakunta. Noin kolme vuotta myöhemmin Paavali kirjoitti kirjeen, jota me nykyään sanomme ensimmäiseksi Korinttolaiskirjeeksi.

Miksi apostoli kirjoitti tuon kirjeen? Ensiksikin, korinttolaiset olivat esittäneet hänelle kirjeitse joitakin kysymyksiä, joihin oli tarpeellista vastata. Mutta vielä tärkeämpää oli se, että hän oli kuullut levottomuutta herättäviä uutisia Korintosta. Jakaumat, väärät opetukset, epäpuhtaat tavat ja suuriluuloiset miehet uhkasivat tuon nuoren seurakunnan hengellisyyttä. Paavali kirjoitti siksi tämän voimakkaan, mutta lämpimän kirjeen saattaakseen asiat kohdalleen. Suhtautuivatko korinttolaiset siihen myönteisesti? Suhtautuivat – jossain määrin. Vajaan vuoden kuluttua hän kirjoitti toisen kirjeensä korinttolaisille ja kiitti heitä heidän ilmaisemastaan paremmasta asenteesta.

Koska nämä kirjeet ovat henkeytettyjä, ne ovat edelleen ajankohtaisia. Niissä olevat periaatteet pätevät yhä. Lue siksi nämä kirjeet huolellisesti, jos haluat ymmärtää, millaisia ovat avioliittoa koskevat kristilliset mittapuut, miten tosi palvontaan liittyvät kokoukset tulee järjestää, millainen on oikeaa kristillistä johtoasemaa koskeva periaate, ja myös kuinka tarpeellista kaikkien on olla ”yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa”. (1. Korinttolaisille 1:10) Ensimmäinen kirje on kuuluisa myös siksi, että se kuvailee kauniisti rakkauden ominaisuutta ja selittää ja puolustaa mestarillisesti ylösnousemustoivoa. (1. Korinttolaisille luvut 13 ja 15) Mutta kuten sanottu, kirjeet auttavat meitä myös tutustumaan paremmin varhaiskristittyihin.

Ihmiset

Minkälaisia ihmisiä Korinton kristityt olivat? Jotkut olivat taustaltaan juutalaisia. Sellainen oli esimerkiksi Krispus, joka toimi juutalaisen synagogan esimiehenä siihen aikaan, kun Paavali saapui Korinttoon ensimmäisen kerran. (Apostolien teot 18:8) Siellä oli myös ei-juutalaisia, joista jotkut olivat aikaisemmin syyllistyneet suuressa määrin Korintossa harjoitettuun pahamaineiseen moraalittomuuteen. – 1. Korinttolaisille 6:9–11.

Näyttää siltä, että joistakin orjista oli tullut kristittyjä. Seurakuntaan kuului myös joitakin leskiä ja naimattomia, sekä naimisissa olevia, joiden puolisot eivät olleet ottaneet hyvää uutista vastaan. (1. Korinttolaisille 7:12–40) Korinton kristillinen seurakunta ei toisin sanoen näytä paljoakaan poikenneen monista nykyajan suurista kaupunkiseurakunnista, aikaan ja kulttuuritaustaan liittyviä eroja lukuun ottamatta.

Useimmat Korinton uskovat olivat kuitenkin omaksuneet kristillisen uskon vasta äskettäin, ja sen saattoi huomata. He sallivat erään miehen olla jatkuvasti yhteydessään, vaikka hän eli sukurutsaisessa suhteessa äitipuolensa kanssa. He saattoivat ajatella, että se voidaan sallia kristillisen vapauden puitteissa. He eivät myöskään olleet yhteen liittyneitä, vaan ryhmäkuntiin jakaantuneita, ja he seurasivat Jeesuksen sijasta ihmisiä. Tavassa, jolla he viettivät Herran illallista, ilmeni vääriä asenteita, ja jotkut olivat tuossa tilaisuudessa jopa päihtyneinä! – 1. Korinttolaisille luvut 1, 5 ja 11.

Lisäksi jotkut Korinton uskovista vetivät kristittyjä tovereitaan oikeuteen. Toiset puolestaan opettivat, mahdollisesti kreikkalaisen filosofian vaikutuksesta, ettei ole mitään ylösnousemusta. Jotkut taas olivat ylpeitä, ’pöyhistyneitä’ ja ajattelivat ilmeisesti olevansa jollakin tavalla parempia kuin muut seurakuntaan kuuluvat. – 1. Korinttolaisille 4:18; 3:18; 6:1–8; 15:12.

Heillä näyttää todella olleen monia ongelmia. Mutta muista, että vain viisi vuotta oli kulunut siitä, kun Paavali oli alkanut saarnata Korintossa. Jehova Jumala oli tosin antanut hengen erikoislahjoja seurakunnan vahvistamiseksi, mutta korinttolaiset olivat ilmaisseet olevansa kiinnostuneempia kielten lahjasta, joka oli vaikuttava merkki ei-kristityille mutta jolla oli vain vähän arvoa seurakunnan rakentamisessa. Paavali rohkaisi heitä siksi kehittämään profetoimisen lahjaa, joka vahvistaisi heitä enemmän hengellisesti. – 1. Korinttolaisille 14:1–12.

Useimpien Korinton kristittyjen vaikuttimet eivät olleet huonot. Koska he olivat esittäneet Paavalille kysymyksiä, he ilmeisesti halusivat tietää, mikä olisi oikea tapa toimia. Paavali myös kiitti heitä: ”[Te] muistatte minua kaikessa ja pidätte kiinni perinteistä niin kuin teille ne välitettiin.” (1. Korinttolaisille 11:2) Ja kun hän esitti kirjeessään heille voimakkaita neuvoja, useimmat näyttävät ottaneen ne halukkaasti varteen ja tulleen ”murheellisiksi jumalisella tavalla”. (2. Korinttolaisille 7:11) Jotkut asettivat kuitenkin jatkuvasti Paavalin arvovallan kyseenalaiseksi. – 2. Korinttolaisille 10:10; 11:4–6.

Hyviä esimerkkejä

Paavalin kirjeissä on mainintoja monista yksityisistä henkilöistä. Paavali mainitsee erään Soosteneen, joka on saattanut ennen kristityksi tulemistaan olla huomattava juutalainen Korintossa. (1. Korinttolaisille 1:1; Apostolien teot 18:17) Kloen huonekuntaan kuuluvat, jotka myös olivat korinttolaisia, kertoivat Paavalille seurakunnassa kehittymässä olleesta huonosta asiaintilasta. Todella erinomainen esimerkki rohkeudesta toimia oikein! (1. Korinttolaisille 1:11) Stefanaan huonekuntaan kuuluvat, jotka olivat ensimmäisiä kristittyjä Korintossa, palvelivat ahkerasti pyhiä ja antoivat siten erinomaisen esimerkin vieraanvaraisuudesta. Paavali esitti korinttolaisille kiittäviä lausuntoja Stefanaasta sekä Fortunatuksesta ja Akhaikuksesta. ”Antakaa – – tunnustusta sellaisille miehille”, hän sanoi. – 1. Korinttolaisille 16:18, 15, 17.

Sitten siellä oli Apollos, vakuuttava puhuja, jolla oli sana hallussaan. Paavali pyysi häntä käymään Korintossa, mutta hän ei halunnut käydä siellä silloin. Hänellä oli mahdollisesti muita vastuita, tai ehkä hän ei halunnut edistää lahkolaishenkeä, jollaista oli kehittynyt hänen nimissään. (1. Korinttolaisille 16:12) Uskollinen Tiitus, joka edusti Paavalia myöhemmin Kreetassa, edusti häntä myös Korintossa ja toi hyviä uutisia heidän muuttuneesta asenteestaan. (Tiitukselle 1:5; 2. Korinttolaisille 7:14, 15; 12:18) Huomattava nuori mies nimeltään Timoteus oli myös ollut siellä. Hän oli auttamassa, kun Korintossa julistettiin evankeliumia ensimmäisen kerran, ja Paavali toivoi Timoteuksen palaavan sinne pian takaisin. (1. Korinttolaisille 4:17; 16:10) Näissä kirjeissä kerrotaan toimeliaitten kristittyjen yhteisöstä, sellaisten todellisten ihmisten järjestöstä, jotka olivat kiinnostuneita Jumalan ja toistensa palvelemisesta.

Apostoli Paavali

Kaikkein kiireisin oli kuitenkin apostoli Paavali itse. Näemme hänen saarnaavan korinttolaisille ”heikkoudessa ja pelossa ja kovasti vavisten”. Hän oli kaikkea muuta kuin ankara fanaatikko, jollaisena monet pitävät häntä. (1. Korinttolaisille 2:3) Voimme vaistota Paavalin rakastaneen korinttolaisia heidän vakavista ongelmistaan huolimatta. Hän kiitti heitä, kun siihen oli aihetta, ja ilmaisi ilonsa kuultuaan, miten myönteisesti he olivat suhtautuneet hänen antamiinsa voimakkaisiin neuvoihin. – 1. Korinttolaisille 4:14; 11:2; 2. Korinttolaisille 7:8–13.

Tunnemme myötätuntoa Paavalia kohtaan, kun luemme hänen palveluksessa kokemistaan vaikeuksista – lyömisistä, pitkistä matkoista, vaaroista sekä ”piikistä lihassa”, joka on mahdollisesti ollut vakava silmävaiva. (2. Korinttolaisille 12:7–10; 11:21–27) ”Näiden ulkonaisten seikkojen lisäksi”, sanoi Paavali, ”päälleni vyöryy päivästä päivään huoli kaikista seurakunnista.” (2. Korinttolaisille 11:28) Monet kristityt vanhimmat epäilemättä ymmärtävät hänen ongelmiaan.

Paavali ei kuitenkaan valittanut. Hän mainitsi nämä asiat pelkästään puolustaakseen arvovaltaansa ”ylen oivallisia apostoleita” vastaan. (2. Korinttolaisille 12:11–13) Hän oli tosiaankin onnellinen kärsiessään sellaisista vaikeuksista, sillä ne tekivät ilmeiseksi sen, että hän ei palvellut oman voimansa avulla, vaan Jumalan voiman turvin. (2. Korinttolaisille 12:9, 10) Hän antaa siten erinomaisen esimerkin toimivasta uskosta.

Paavali sanoi korinttolaisille: ”Minä pyydän hartaasti teitä sen tähden tulemaan jäljittelijöikseni.” (1. Korinttolaisille 4:16) Meidän on hyvä noudattaa tätä kehotusta myös nykyään. Mutta voidaksemme jäljitellä Paavalia meidän täytyy tutustua häneen – hänen uskolliseen elämänvaellukseensa, hänen tunteisiinsa ja asenteisiinsa ja hänen Jumalaa kohtaan osoittamaansa antaumukseen. Erinomainen tapa tutustua Paavaliin on lukea ne kaksi kirjettä, jotka hän kirjoitti Korinton kristityille. Miksi et aloittaisi niiden lukemista nyt?