Syvempää näkemystä uutisiin

Siveyden puolesta

Pennsylvanian osavaltion yliopistossa Yhdysvalloissa toimivan tri J. Mostyn Davisin siveyttäpuoltavat ajatukset ovat kuin yksinäinen huuto nykyajan sallivaisuuden erämaassa. Medical World News -lehden hiljattain ilmestyneessä numerossa olleessa kirjoituksessaan hän mainitsee, että lääkärikunta ”on ollut omituisen vaitelias sukupuolisen vallankumouksen sivuvaikutusten suhteen”. Nuoret jotka haluavat pysyä siveinä, eivät saa kannustusta siihen tiedotusvälineistä, joiden ”menekin seksi takaa”, eivät vanhemmiltaan, jotka ovat ”useimmiten menettäneet kyvyn hyvään läheiseen” keskusteluun, eivätkä neuvontatoimistoista, joissa voi ”havaita esiaviollista seksiä suosivan salakavalan suuntauksen”.

Tri Davis sen sijaan huomauttaa, että ”siveys tarjoaa sellaisen vapauden, joka saattaa hyvinkin vetää vertoja seksiin liitetyille vapauksille. Ei tarvitse pelätä ei-toivottua raskautta, sukupuolitauteja, e-pillereiden sivuvaikutuksia tai abortista aiheutuvia komplikaatioita”, ja hän sanoo lisäksi, että ”se on halvin ihmiskunnan tuntema syntyvyyden säännöstelykeino.” Tämä lääkäri sanoo myös, että ”yksikään tutkimus ei ole osoittanut esiaviollisen seksin parantavan avioliittoa tai avioliiton sukupuolielämää” ja että ennen kaikkea ”siveys kasvattaa itsekuria”.

Raamattu sanoo, että ”ylhäältä tuleva viisaus” on siveellisesti puhdas ja että itsekuri eli itsehillintä on ”hengen hedelmä”. (Jaakob 3:17; Galatalaisille 5:22, 23) Se myös kehottaa nuoria ’pakenemaan nuoruudelle ominaisia haluja, mutta pyrkimään vanhurskauteen, uskoon, rakkauteen, rauhaan yhdessä niiden kanssa, jotka huutavat avukseen Herraa puhtaasta sydämestä’. – 2. Timoteukselle 2:22.

Avioliitot hataralla pohjalla

Varma merkki nykyajan avioliittojen hatarasta tilasta on ennen vihkimistä tehtävien sopimusten yleistyminen. Ennen vihkimistä pari voi pyytää asianajajiaan laatimaan sopimuksen, jossa määrätään omaisuuden jakamiseen liittyvät yksityiskohdat, jälkeläisten tapaamiseen liittyvät seikat, elatusapu jne. siltä varalta, että liitto sattuisi päättymään avioeroon. Tällaiset sopimukset on hyväksytty neljässätoista Yhdysvaltojen osavaltiossa, ja vuodesta 1980 lähtien niiden määrä on lisääntynyt noin viisinkertaiseksi New Yorkissa. Sopimusten osapuolet ovat useimmiten aikaisemmin eronneita ihmisiä, jotka haluavat suojella joitakin varoihinsa, omaisuuteensa ja liikeasioihinsa liittyviä etujaan. ”He ovat joskus polttaneet siipensä, ja nyt he haluavat saada mustaa valkoiselle”, sanoo Lester Wallman Amerikan avioliittoasianajajien seurasta.

Rakkaus ja kiinnostus aviopuolisoa kohtaan on kestävän avioliiton selkäranka. (Efesolaisille 5:28, 33) Mutta kun ihmiset naimisiin mennessään ajattelevat vain omien etujensa säilyttämistä ja suojelemista, niin he eivät rakasta puolisoaan, vaan he tulevat olemaan ”itserakkaita, rahaa rakastavia, . . . vailla luonnollista kiintymystä”, niin kuin Raamattu ennusti. (2. Timoteukselle 3:2, 3) Heidän avioehtosopimuksensa saattavat säästää heidän rahojaan ja omaisuuttaan, mutta ne eivät varmastikaan säästä heidän avioliittoaan.

Tiede ja Jumala

Arvossa pidettyjen Bellin laboratorioiden sisäistä toimintaa käsitelleessä New York Times -lehden kirjoituksessa kerrottiin pitkälle kehitellyissä tietokoneissa käytettyihin mikropiireihin erikoistuneesta matemaatikosta ja sähköinsinööristä Misha Buricista.

”Miten järjestän 17 000 transistoria [puolen sentin siruun] niin, että niistä on jotakin hyötyä?” Buric kysyy. Olisiko aivoista jotakin opittavaa? ”Ne ovat aivan hämmästyttävät”, hän sanoo. ”Voimme ymmärtää, miten monimutkaiset ne ovat, ja ettei niitä ymmärretä alkuunkaan. . . . Meidän ei pitäisi yrittää rakentaa aivoja, koska emme pysty siihen.” Eikä siinä kaikki. ”Hän havaitsi jotakin sellaista, mihin muut tiedemiehet uskovat mutta mistä he harvoin keskustelevat”, sanotaan kirjoituksessa. Mitä se on? Buric, joka ei pidä itseään uskonnollisena, sanoo: ”Voi ikään kuin tajuta, että olemme väärässä uskoessamme, että pystymme mihin tahansa. On olemassa asioita, joita emme pysty tekemään yhtä upeasti kuin luonto tai Jumala ovat ne tehneet.” Entä sitten? ”Kun ymmärtää, että on olemassa jotakin meitä voimakkaampaa”, hän tunnustaa, ”voi tavallaan oppia elämään sen seikan kanssa.”

Hän esittää hyvin kömpelössä muodossa saman ajatuksen, jonka Psalmista kirjoitti tuhansia vuosia sitten: ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.” – Psalmit 139:14.