Valtakunnan saarnaamista eri puolilla Panamaa

MITÄ olet halukas kestämään voidaksesi palvella Jumalaa? Kävelisitkö viidakon halki? Entä jos joutuisit kohtaamaan villieläimiä? Uhmaisitko merta?

Minä ja vaimoni kutsumme sinut mukaamme vierailemaan muutamassa Jehovan todistajien seurakunnassa eräällä Panaman kierroksella. Voit siten nähdä itse, mitä tuon Keski-Amerikan maan kristityt tekevät palvellessaan Jumalaansa Jehovaa.

Cayo Palomassa ja Tobobessa

Ensimmäiset vierailumme teemme Karibianmeren rannikolla olevaan Bocas del Toron maakuntaan. Täällä asuu guaymí-intiaaneja, lyhyitä, tummia, rotevia ihmisiä, joilla on suora, musta tukka. Cayo Palomassa ja läheisessä Toboben seurakunnassa Valtakunnasta saarnataan enimmäkseen guaymín murteella, mutta todistusta täytyy antaa jonkin verran myös espanjaksi ja englanniksi. Eräs Ignacio-niminen veljemme, joka on guaymí, puhuu kaikkia näitä kolmea kieltä. Hänellä ja hänen vaimollaan, Virgilialla, on kolme lasta, mutta he toimivat silti erikoistienraivaajina eli hyvän uutisen kokoajanjulistajina.

Tavataksemme ihmisiä saarnaamistyössä tällä alueella meidän täytyy kävellä pitkin kauniita hiekkarantoja ja ylittää kivikkoisia kukkuloita ja kallioita. Joillekin alueille päästään meriteitse. Niihin Ignacio menee cayucollaan (puunrungosta koverretulla kanootillaan), jossa on moottori. Koska ihmisillä on täällä tapana kävellä paljasjaloin, minä ja vaimoni olemme usein ainoat, joilla on kengät. Opimme kuitenkin pian, että on käytännöllistä kävellä rannalla ilman kenkiä.

Kun saavumme ensimmäisen talon luokse alueellamme, huomaamme, ettei siinä ole ovea johon koputtaa. Useimmissa taloissa on vain oviaukko ja joissakin muutama seinä jos niitäkään. Tämä on käytännöllistä lämpimässä tropiikin ilmastossa. Bambusta tehdyt palmunoksakattoiset talot on rakennettu paalujen päälle. Taloon voi kiivetä lovettua tukkia pitkin. Vieraat kävelevät tavallisesti suoraan sisään ja saattavat istuutua ensin lattialle tai penkille ja tervehtiä sitten talonväkeä. Sitten kaikki läsnäolijat tavallisesti kuuntelevat kohteliaasti todistamista. Koska tämä on maanviljelysyhteisö, niin rahattomat ihmiset antavat usein tuotteita raamatullisen kirjallisuutemme vastineeksi.

Täällä toimii toinenkin tienraivaajapariskunta, Natanael ja Oliva. He matkustavat säännöllisesti Cayo Palomasta alueellensa Buena Vistaan, pieneen Chiriquín laguunin rannikkokylään. Vaimoni ja minä koemme todellisen seikkailun ollessamme heidän kanssaan saarnaamassa. Ylitämme niemen kävellen noin kolme tuntia sankan, pimeän viidakon läpi, joka on tulvillaan trooppisten lintujen ääniä. Meidän täytyy käyttää saappaita liejun ja käärmeiden vuoksi. Meillä täytyy olla myös mukanamme pitkä veitsi hätätapauksen varalta. Joskus meidän täytyy taistella herhiläisiä tai muita hyönteisiä vastaan. Monet virrat täytyy ylittää kaatuneista puista tehtyjä ”siltoja” pitkin. Natanael ja Oliva kantavat tavaroitaan chacarassa, harvakudontaisessa käsin tehdyssä laukussa. Natanael kantaa laukkua olkapäällään, mutta Oliva pujottaa hihnan päänsä yli ja kantaa laukkua selässään.

Pitkän kävelymatkan jälkeen me saavumme suhteellisen tyynelle vihreälle joelle. Cayucolla matkaamme puoli tuntia myötävirtaan ensin matalassa vedessä valtavien sammalen peittämien puiden varjossa. Sitten joki levenee ja me saavumme merelle. Natanaelilla on toinen talo Buena Vistassa rannan tuntumassa olevalla kukkulalla. Tämä talo on paikallinen valtakunnansali, johon kokoontuu säännöllisesti 40–50 henkeä. Tässä syrjäisessä paikassakin kristityt veljemme, joilla on kokouksessa ohjelmia, käyttävät puvuntakkia ja solmiota. Kokoukset pidetään osaksi espanjaksi ja osaksi guaymíksi.

Chiriguíssa

Jotta pääsisimme Buena Vistasta Chiriquín maakuntaan, meidän täytyy ensin matkata noin viisi tuntia cayucolla veden yli, jossa vilisee haikaloja. Seuraavaksi täytyy matkustaa tunti junalla ja sitten puoli tuntia pienellä lentokoneella vuorijonon yli maan Tyynenmeren puoleiseen osaan.

Korkealla viileässä vuorisolassa on maalauksellinen Boqueten kaupunki. Kaupungin pieneen seurakuntaan kuuluu eräs kristitty sisar, joka antaa varmasti hyvän esimerkin kestävyydestä. Vaikka hänen miehensä ei olekaan Jehovan todistaja, niin hän käy säännöllisesti kokouksissa sunnuntaisin. Tavallisesti hänellä on mukanaan kaikki viisi lastaan tai ainakin suurin osa heistä. Hän asuu korkealla vuorilla ja hänen täytyy kävellä kokouksiin, mutta matka ei suinkaan kestä vain muutaman minuutin tai puoli tuntia, vaan melkein kolme tuntia! Hän tulee usein lastensa kanssa kotiin pimeän tulon jälkeen käveltyään koko matkan ylämäkeä alueella, jossa on käärmeitä ja joskus puumia. Hän jatkaa tätä kuitenkin aina iloiten hyötyäkseen hengellisesti kokouksista. – Heprealaisille 10:24, 25.

Bijagual-nimisessä Chiriquín osassa talosta-taloon-saarnaamistyössä kuljetaan joskus ratsain. Käveltäessä täytyy kuitenkin sadeaikana rämpiä liejussa ja hyppiä lätäköiden yli, ja kuivana aikana täytyy kävellä hienossa, pölyävässä tomussa. Tällaisista olosuhteista huolimatta täälläkin todistamiseen liittyy siunauksia.

Tällä alueella viljellään myös tupakkaa, joten opittuaan Jumalan sanan totuuksia monien on täytynyt lopettaa tupakan kasvattaminen, vaikka se on ennen ollut heidän ainoa elinkeinonsa. (2. Korinttolaisille 7:1) Juuri näin kävi Baltazar-nimiselle miehelle. Hän epäröi melko kauan aikaa, mutta lopetti sitten tupakan viljelemisen ja laillisti avioliittonsa, ja hänet ja hänen vaimonsa kastettiin. Viljeltyään ensimmäisenä satokautena muita viljelyskasveja hän sanoi olevansa jopa paremmassa taloudellisessa asemassa kuin aikaisemmin.

Merellä

Vaimoni ja minä haluamme esitellä sinulle Luísin, Gumercindan ja heidän kolme lastaan, jotka kuuluvat erääseen Tyynenmeren rannikolla olevaan seurakuntaan. Vuoden 1974 tammikuussa Antonino-niminen erikoistienraivaaja vuokrasi Luísin Horconcitosissa olevan talon tämän isän kautta. Koska Luísilla oli pieni maatila saaressa, hän tuli kaupunkiin vasta neljän tai viiden kuukauden kuluttua. Antonino alkoi todistaa hänelle. Kun Luís palasi saareen, hän alkoi lukea saamaansa raamatullista kirjallisuutta ja kertoa toisille oppimistaan asioista. Lopulta hän ja Gumercinda alkoivat tutkia yhdessä, ja aina palatessaan kaupunkiin he tekivät Antoninolle kysymyksiä. Heidän sukulaisensa ja ystävänsä vastustivat ja pilkkasivat heitä kovasti, mutta siitä huolimatta he ilmaisivat haluavansa tulla kastetuiksi.

Heidän oli määrä mennä kasteelle kierroskonventissa vuoden 1975 helmikuussa. Kun konventtiaika tuli, niin koko perhe astui pieneen veneeseen ja lähti saaresta kello 2 torstaiaamuna. Helmikuussa on kuitenkin kova merenkäynti, joten heidän täytyi palata takaisin odottamaan. Kello 11:een mennessä tuuli ja meri olivat tyyntyneet, ja he lähtivät jälleen matkaan. Kello 14:ltä he olivat melkein lahden keskellä, kun meri alkoi jälleen myllertää ja pieni vene heittelehti ja aallot löivät laidan yli. Koska rannikko oli vielä kaukana, he soutivat veneen turvaan suurten kivien taakse. Kello 23:een mennessä seuraavana yönä tuuli oli hieman tyyntynyt, ja he pääsivät Horconcitosiin kello 5 perjantaina. Auringon polttamina ja väsyneinä he pääsivät linja-autolla konventtipaikalle seuraavana päivänä ja olivat onnellisina paikalla kastetilaisuudessa sunnuntaina.

Onko Jehova siunannut heitä tällaisten ponnistelujen ansiosta? Varmasti on. Luís on esimerkiksi nykyään avustava palvelija seurakunnassa. Hän on myös voinut auttaa yhtä veljistään edistymään vihkiytymiseen ja kasteeseen.

Camarónissa

Chiriquín maakunnassa sijaitsevassa Camarónissa on seurakunta johon kuuluu enimmäkseen guaymí-intiaaneja. Mennessämme tapaamaan heitä ajamme ensin mahdollisimman pitkälle autolla, noin puolen tunnin matkan päähän valtatieltä. Siellä veljet ovat meitä vastassa hevosten kanssa. Ylitettyämme joen ratsastamme vuorille. Kaksi tuntia myöhemmin saavumme toisten uskovien kotiin, jotka antavat majapaikaksemme pienen talon. Syötyämme herkullisen aterian ja peseydyttyämme purossa me käymme nukkumaan virkistyäksemme seuraavan aamun kokousta varten. Täältä on noin tunnin ja viidentoista minuutin kävelymatka ylempänä sijaitsevaan Camarónin valtakunnansaliin. Toistenkin veljien on käveltävä pitkiä matkoja päästäkseen sinne. Huomaat, ettei peltikattoisessa valtakunnansalissa ole lainkaan seiniä. Siellä on kuitenkin nimikilpi, vuositeksti ja paristokäyttöinen levysoitin, jolla voidaan soittaa Valtakunnan lauluja.

Kokouksen jälkeen menemme lähimmälle todistusalueelle. Se on vain 25 minuutin kävelymatkan päässä. Olemme pian käyneet siellä olevissa muutamassa talossa. Missä seuraava alue on? Noin tunnin kävelymatkan päässä!

Toléssa

Onko alueellasi mielestäsi vaikeaa saarnata? Jos on, niin kutsumme vaimoni kanssa sinut mukaamme saarnaamaan hyvää uutista Toléssa. Kumpuilevassa maastossa käännymme syrjään Pan-Amerikan valtatieltä. Saavumme pian Tolén kaupunkiin, jonka pääkadun varrella on valtakunnansali. Katoliset nunnat ovat usein kulkeneet täällä todistajien perässä ottamassa ihmisiltä pois heille jätettyä raamatullista kirjallisuutta. Tästä huolimatta useat vilpittömät ihmiset ovat kuitenkin hyväksyneet Raamatun totuuden.

Täällä on esimerkiksi eräs vanha todistaja, jonka haluamme esitellä sinulle. Hän kiinnostui vuosia sitten, koska eräs todistaja, jolla on liike, ei myynyt hänelle tupakkaa. Hän arvosti kristillisiä kokouksia ja ratsasti kuusi tuntia yhteen suuntaan päästäkseen niihin. Hän päätti kuitenkin, että hänen oli paras muuttaa lähemmäksi valtakunnansalia. Nyt hän asuu vain neljän tunnin matkan päässä! Tullessaan kokoukseen hän ylittää kolme kertaa joen ratsain. Tekeekö hän näin aina? Kyllä, sillä hän on tehnyt näin jo yli kymmenen vuoden ajan!

Olemme vaimoni kanssa iloisia siitä, että olemme saaneet kertoa sinulle jotakin siitä, millaista on vierailla seurakunnissa ja saarnata eri puolilla Panamaa. – Lähetetty.

[Kartta s. 25]

(Ks. painettu julkaisu)

Panama

Cayo Paloma

Buena Vista

Tobobe

Chiriquín Laguuni

Bocas del toro

Boquete

Bijagual

Chiriquí

Horconcitos

Camarón

Tolé

Boca Brava

Tyynimeri

Panamá

Karibianmeri

[Kuva s. 24]

Matkalla saarnausalueellemme

[Kuva s. 26]

Camarónin valtakunnansali