Mihin vanhat ihmiset pystyvät
URHEILIJA silmäisi päämääräänsä ja lähti juoksemaan. Hän juoksi 17 metriä, työnsi lasikuituseipäänsä maahan ja heilahti sulavasti 2,82 metrin korkeudessa olevan riman yli. Millaisesta tilaisuudesta oli kysymys? Koulujen välisistä yleisurheilukilpailuistako? Ei suinkaan, sillä urheilija oli 70-vuotias, ja kyseessä olivat urheilukisat, joihin The Wall Street Journal -lehdessä kerrotaan osallistuneen 600 iäkästä urheilijaa. Samassa tilaisuudessa eräs 77-vuotias juoksi 100 metriä 15,7 sekunnissa, ja eräs 70-vuotias heitti erikoiskiekkoa yli 27 metriä.
Onko sinusta hämmästyttävää kuulla, että jotkut 70-vuotiaat harrastavat vielä kilpaurheilua? He eivät kylläkään pysty samanlaisiin saavutuksiin kuin 20-vuotiaat. Se että jotkut pystyvät vielä heittämään kiekkoa, juoksemaan 100 metriä ja harrastamaan menestyksellisesti seiväshyppyä, osoittaa kuitenkin jotakin tärkeää. Se osoittaa, ettei vanhoja ihmisiä tulisi pitää tarpeettomina vain siksi, että he ovat päässeet tiettyyn ikään. Ellei jokin sairaus muuta tilannetta, niin vanhoilla ihmisillä on paljon enemmän ruumiillista voimaa, kuin heillä usein ajatellaan olevan.
Pitääkö tämä myös paikkansa heidän henkisistä ja älyllisistä kyvyistään? Voivatko vanhat ihmiset toisin sanoen oppia uusia asioita ja omaksua uudenlaisen elämäntyylin? Joskus vanhat ihmiset itse aliarvioivat kykyjään tässä suhteessa. He saattavat kaihtaa jotakin uutta haastetta ja sanoa: ’Olen liian vanha oppimaan’ tai ’Ei vanha koira opi uusia temppuja.’ Mutta pitääkö tämä välttämättä paikkansa? Missä iässä oppimiskyky lakkaa?
Varttuminen ja oppiminen
On kiinnostavaa ajatella, että henkilö, joka väittää ’olevansa liian vanha oppimaan’, on ollut joskus nuori, kirkassilmäinen ja hyvin tiedonhaluinen lapsi. Suurin osa pienistä pojista ja tytöistä käyttää eniten sanoja ’Miksi?’, ’Missä?’, ’Milloin?’, ’Miten?’ ja ’Kuka?’ He ovat selvästikin halukkaita oppimaan.
Joskus vanhemmat toivovat, ettei tämä halu olisi näin voimakas ja että heidän lapsensa lakkaisivat hetkeksi esittämästä kysymyksiä. Raamattu kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että lapsen tässä vaiheessa oppimat asiat ovat hyvin tärkeitä, kun se sanoo: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” – Sananlaskut 22:6.
Pian lapsi menee kouluun, ja useiden vuosien ajan hänen pääasiallinen päivittäinen tehtävänsä on hankkia uutta tietoa eri asioista. Hänen opettajansa käyttävät jossain määrin hyväksi hänen luontaista oppimishaluansa. Hän oppii uusia käsitteitä ja taitoja, ja vähitellen hänen maailmankäsityksensä avartuu.
Pian kouluvuodet ovat ohi, ja nuori aikuinen astuu maailmaan. Hänen täytyy nyt oppia tulemaan toimeen aikuisten kanssa ja kehittää taitoja, joiden avulla hän voi hankkia elatuksensa. Useimmissa tapauksissa nuori päätyy hankkimaan vakituisen työpaikan, ja silloin oppiminen alkaa hidastua. Useimmat nuoret aikuiset avioituvat, hankkivat lapsia ja joutuvat kohtaamaan painetta ja kantamaan vastuuta, ja vähitellen he lakkaavat opettelemasta uusia elämää rikastuttavia asioita.
Kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, niin vanhemmat huomaavat, että heillä on jälleen aikaa itselleen. Monesti he ovat kuitenkin jo tottuneet siihen, etteivät enää opettele uutta. He eivät ole enää yhtä halukkaita tutkimaan uusia asioita tai esittämään kysymyksiä kuin nuorina. Japanissa jotkut sanovat syntyneensä eri aikakaudella. Mies saattaa sanoa: ’Minä synnyin Meiji-kaudella.’ Se oli poliittinen aikakausi, joka päättyi vuonna 1912. Hän on sen vuoksi mielestään ainakin 70-vuotiaaksi ehdittyään liian vanha oppimaan tai omaksumaan uusia ajatuksia tänä hänelle käsittämättömänä nykyaikana.
Pitääkö tämä sitten välttämättä paikkansa? Ihmisen ruumiissa tosin tapahtuu hänen vanhetessaan muutoksia. Hänen nivelensä saattavat muuttua entistä jäykemmiksi, hänen lihaksensa saattavat menettää kimmoisuuttaan, hänen näkönsä heiketä hieman ja kuulonsa menettää vähän terävyyttään. Ellei hän kuitenkaan sairastu, tämä aiheuttaa ainoastaan hidastumista, eikä kaiken toiminnan lakkaamista. Se että yli 70-vuotiaitten ryhmä voi pitää urheilukisat, todistaa tämän. Pitääkö tämä paikkansa myös mielestä? Vai onko totta, että ihminen voi olla liian vanha oppimaan?