Miten voit hyötyä Jumalan sinulle antamasta omastatunnosta?

”Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.” – Psalmit 37:31.

1, 2. Miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita omantuntomme antamasta ohjauksesta? (Sananlaskut 12:15; 14:12)

VAIKKA Jumala ei olekaan antanut kristityille laajaa lakikokoelmaa, hän on antanut meille joitakin lakeja tai suoranaisia sääntöjä ja monia periaatteita sovellettavaksi sopusoinnussa uskomme ja omantuntomme kanssa. Mutta pelkästään se, että meillä on omatunto, ei merkitse sitä, että saamme siitä täyden hyödyn. Monet ajattelevat, että jos jokin ei vaivaa heidän omaatuntoaan, niin se on täysin sopivaa. Onko oikein ajatella sillä tavalla?

² Raamattu osoittaa, että syntisen lihamme vuoksi meidän omatuntomme voi johtaa meitä harhaan; se voi olla heikko, harhaanjohdettu tai saastunut. Voimme paremmin ymmärtää, mikä vaara kätkeytyy näkemykseen ”anna omantuntosi olla oppaanasi”, kun tarkastelemme ensimmäisellä vuosisadalla eläneitä Kreetan asukkaita, joiden tiedettiin olevan ”valehtelijoita, vahingollisia petoja, toimettomia ahmatteja”. – Tiitukselle 1:10–12.

3. Mikä vaikutus omallatunnolla oli kreetalaisiin?

³ Niin kuin kaikilla ihmisillä kreetalaisilla oli synnynnäisesti omatunto. Mutta he eivät hyötyneet omastatunnostaan. Kirjoittaessaan Kreetalla olleelle Tiitukselle apostoli Paavali sanoi: ”Kaikki on puhdasta puhtaille. Mutta saastuneille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta, vaan sekä heidän mielensä että heidän omatuntonsa on saastunut.” (Tiitukselle 1:15; Roomalaisille 2:14, 15) Useimmilla kreetalaisilla oli turtunut omatunto, joka ei auttanut heitä tekemään sitä mikä oli moraalista tai puhdasta. (1. Timoteukselle 4:2) Monille kreetalaisille ’mikään ei ollut puhdasta’. Kuinka niin? Koska heillä oli saastunut omatunto, he pitivät jokaista tilannetta tilaisuutena tehdä sitä mikä oli väärää. Mahdollisesti he sanoivat: ’Ei se vaivaa minun omaatuntoani.’ Mutta sen olisi pitänyt vaivata! Jotkut Kreetan juutalaiset tai juutalaiskäännynnäiset olivat kuitenkin Jerusalemissa helluntaina vuonna 33. Heidän saamansa hengellinen tieto voi auttaa heitä niin, että he voivat lakata olemasta valehtelijoita, vahingollisia tai ahmatteja. Ja ne, jotka ottivat vastaan Jeesuksen, voivat edelleen hänen opetuksensa avulla saada hyvän, toimivan omantunnon. – Apostolien teot 2:5, 11; Tiitukselle 1:5; 2:2–5; 3:3–7.

4, 5. Mitä voimme oppia omastatunnosta tarkastellessamme Paavalin tapausta?

⁴ Mutta omatunto voi johtaa harhaan sellaisenkin ihmisen, joka on Jumalan sanan vaikutuspiirissä ja haluaa tehdä oikein. Saulus eli Paavali oli perehtynyt Raamattuun ja palvoi innokkaasti Lain mukaan. Hän ei pysynyt kuitenkaan Jumalan tahdon edistyvän toteutumisen tasalla. Senkin jälkeen kun Messias oli saapunut, saarnannut ja kuollut profetian täyttymykseksi, Paavali harjoitti edelleen farisealaista juutalaisuutta. Hänen omatuntonsa ei estänyt häntä ’vainoamasta seurakuntaa’ eikä ’uhoamasta uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan’. – Filippiläisille 3:4–6; Apostolien teot 9:1, 2.

⁵ Nämä esimerkit osoittavat, että meidän omatuntomme voi johtaa meidät harhaan. Koska eteemme tulee monia ratkaisuja, joita Raamatun nimenomaiset lait eivät kata vaan jotka ovat omantunnon asioita, meidän on tarpeellista tietää, kuinka voimme valmentaa omaatuntoamme ja hyötyä siitä täysin määrin. Käsittelemme nyt kolmea aluetta.

Mitä Jumalan sana ilmaisee?

6, 7. Mainitse yksi tapa, jolla Jumalan sana voi auttaa meitä omantunnonasioissa.

⁶ Jumalan täydellinen sana sisältää paljon sellaista, mistä voimme saada tietoa Jumalan ajattelutavasta tai periaatteista ja mikä kasvattaa omaatuntoamme. Kuten jo mainitsimme, Joosefilla ei ollut kirjoitettua Jumalan lakia, joka olisi kieltänyt aviorikoksen. Mutta Joosefin omatunto oli saanut oikeaa opetusta. Hän oli epäilemättä ajatellut sitä, että Jumala tarkoitti aviomiehen ja vaimon (”niiden kahden”) olevan yhtä lihaa ilman että tähän suhteeseen olisi tunkeutunut kolmas osapuoli, mikä olisi rikkonut avioliiton. Ja Joosef oli varmasti kuullut kokemuksen, johon liittyi Jumalan ystävä Aabraham ja joka ilmaisi Jumalan suhtautumisen aviorikokseen. – Matteus 19:5; 1. Mooseksen kirja 2:24; 20:1–18.

⁷ Me voimme saada samanlaista hyötyä. Ehkä meidän esimerkiksi olisi päätettävä, noudatammeko kutsua aterioida tai harjoittaa liiketoimintaa jonkun eri kansallisuuteen, rotuun tai yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Se vaatii henkilökohtaista ratkaisua. Jos olemme omaksuneet Raamatun välityksellä Jumalan puolueettoman ja rehellisen suhtautumistavan, opetettu omatuntomme karistaa meistä kaiken ennakkoluuloisuuden, jota on saattanut esiintyä kasvuympäristössämme. Me toimimme omantuntomme mukaan. (Apostolien teot 10:34, 35; Jaakob 2:1–4) Siten Raamatun periaatteet voivat auttaa meitäkin.

8. Mitä meidän pitäisi tehdä, kun kohtaamme omantunnonkysymyksen?

⁸ Kun meidän on ratkaistava jokin asia niin, että ’säilytämme hyvän omantunnon’, meidän pitäisi etsiä, mitä kyseiseen asiaan liittyvää Jehova sanoo, sillä se voi ja sen pitäisi vaikuttaa omaantuntoomme ja ratkaisuumme. (1. Pietari 3:16) Selvien lakien etsimisen lisäksi meidän tulisi olla kiinnostuneita tietämään, liittyvätkö jotkin Raamatun periaatteet asiaan. Tekikö tai sanoiko Jeesus mitään, mikä ilmaisisi hänen ajatuksensa sellaisesta ratkaisusta? Me voimme tutkia asiaa käsitteleviä Raamatun tutkimisen apuneuvoja. Ja me voimme pyytää apua toisilta kristityiltä, jotka voivat ehkä auttaa meitä löytämään asiaan liittyviä Raamatun periaatteita. Tätä ei tietenkään pitäisi tehdä siinä mielessä, että he kantaisivat meidän vastuumme, eikä meidän tulisi kysyä: ’Mitä sinä tekisit, jos sinun olisi ratkaistava tämä asia?’ – Galatalaisille 6:5.

9. Mikä on tavoitteemme tehdessämme ratkaisuja omantunnonasioissa?

⁹ Kun vilpittömät kristityt joutuvat tilanteisiin, joissa heidän täytyy tehdä henkilökohtainen ratkaisu, heidän pitäisi menetellä niin, että he voivat säilyttää puhtaan ja häiriintymättömän omantunnon Jumalan edessä. Heidän tulisi pitää huoli siitä, että he kykenevät sanomaan: ”Omatuntomme todistaa, että me olemme vaeltaneet maailmassa, mutta aivan erityisesti teitä kohtaan, pyhyydessä ja jumalisessa vilpittömyydessä.” (2. Korinttolaisille 1:12) Se, miten paljon joku kristitty rakastaa Jehovaa ja hänen periaatteitaan, saattaa ilmetä siitä, millaisia ratkaisuja hän tekee omantunnonkysymyksissä.

Miten menettelymme vaikuttaa toisiin?

10, 11. Mitä omantunnonkysymyksiin liittyvää toista piirrettä valaisee muinaisessa Korintossa ruoan suhteen herännyt kysymys?

¹⁰ Koska kristityt haluavat, että heidän omatuntonsa saa heidät jäljittelemään Jumalaa, toisiin kohdistuvan rakkaudellisen kiinnostuksen pitäisi vaikuttaa tärkeällä tavalla omantunnonkysymysten ratkaisuihin. Tämä näkökohta tuli esille, kun Paavali kirjoitti erilaisista ruokaan liittyvistä asioista.

¹¹ Korinton seurakunnassa ilmeni huolestumista epäjumalille uhratun lihan suhteen. Kristityille olisi ollut epäjumalanpalvelusta syödä uhrilihaa epäjumalanpalvelusmenojen aikana. Mutta Paavali selitti, ettei ollut synti syödä jäljelle jäänyttä lihaa, jota myytiin temppelin yhteydessä olevissa ravintolan kaltaisissa liikkeissä tai yleisissä lihakaupoissa. (1. Korinttolaisille 8:10; 10:25; Apostolien teot 15:29) Kuitenkin jotkut kristityt, jotka olivat aikaisemmin palvoneet epäjumalia, suhtautuivat tunteellisesti (heillä oli heikko omatunto) sellaisen lihan syömiseen silloinkin, kun sitä oli myytävänä yleisesti ilman uskonnollisia yhteyksiä. Vaikkei Paavali katsonutkaan heikkoa omaatuntoa läpi sormien, hän kehotti toisia ottamaan huomioon tällaiset veljet. Olisi ollut rakkaudetonta tehdä sellaista, mikä olisi voinut saada nämä kompastumaan tai tuntemaan olevansa hyvällä omallatunnolla vapaita osallistumaan jälleen epäjumalanpalvelukseen.

12, 13. Miksi toisten näkemykset ja omatunto pitäisi ottaa huomioon? Valaise.

¹² Paavali ilmaisi sellaista asennetta, jota me kaikki tarvitsemme: ”Jos siis ruoka [tai mikä tahansa muu] kompastuttaa veljeni, en ikinä enää syö lihaa.” Jos me omantunnonasiassa jossa meillä on toiminnanvapaus jätämme huomioon ottamatta toisten omantunnon ja siten ’saatamme turmioon veljemme, joiden tähden Kristus on kuollut’, me voisimme menettää hyvän asemamme Jumalan edessä. Paavali kysyi: ”Miksi toisen omantunnon tulisi tuomita minun vapauteni?” (1. Korinttolaisille 8:3, 11–13; 10:29) Vaikka jostakusta tuntuukin, että jokin asia on ’henkilökohtainen omantunnonasia’, niin se voi johtaa siihen, että hän saa Jehovan epäsuotuisan tuomion, jos ratkaisu vahingoittaa toisia. Tämä osoittaa, kuinka petollinen voi olla ajattelutapa: ’Jos teen omantuntoni mukaan, niin menettelyni on aivan oikea.’

¹³ Ajattelehan erään amerikkalaisen pariskunnan kokemusta. Sekä miehelle että vaimolle pidettiin raamatuntutkistelua, he kävivät kokouksissa ja aikoivat mennä lähiaikoina kasteelle. Eräs seurakunnan vanhin kertoi miehelle pitäneensä kovasti eräästä elokuvasta. Mies vastasi: ’Mitä! Käytkö sinä katsomassa sellaisia elokuvia?’a Vanhin yritti puolustella menettelyään sanomalla, että joissakin näistä filmeistä (joita maailmakin pitää kyseenalaisina) on hyvää aineistoa, kun jättää sopimattomat piirteet huomiotta. Mutta ilmeisesti se vaikutti mieheen. Hän edistyi sen jälkeen hitaammin kuin vaimonsa. Jos kyseinen vanhin olisi harkinnut esimerkiksi sitä, mitä sanotaan Kolossalaiskirjeen 3:2–8:ssa, Efesolaiskirjeen 5:3–5:ssä ja Matteuksen 7:12:ssa, ne olisivat saattaneet vaikuttaa hänen omaantuntoonsa ja käytökseensä. – 1. Korinttolaisille 9:22, 25–27.

14, 15. Miten vanhimmiston omatunto voisi vaikuttaa joihinkin henkilökohtaisiin asioihin?

¹⁴ Toisten huomioon ottamiseen sisältyy myös se, ettei heitä pyydetä hyväksymään jotakin sellaista, mikä on vastoin heidän omaatuntoaan. Esimerkiksi seurakunnan vanhimmat ovat vastuussa siitä, sallitaanko avioliittoon vihkiminen suorittaa valtakunnansalissa, kuinka siihen liittyvät menot hoidetaan, kuinka sali koristellaan ja niin edelleen.b Erään seurakunnan vanhimmat kirjoittavat: ”Eräissä vihkiäisissä kaikki morsiusneidot kävelivät pitkin käytävää viuhkoja löyhytellen. Seuraavien vihkiäisten täytyi olla komeammat kuin edelliset, joten morsiusneidot kävelivät pitkin käytävää päivänvarjoja pyöritellen. Seuraavien täytyi olla suuremmat ja paremmat; niihin haluttiin 20 morsiustyttöä ja 20 saattomiestä. Salin käyttö alkoi muistuttaa sirkusta.”

¹⁵ Oliko tämä yksityisratkaisua vaativa omantunnonasia? Ei. Vaikka kihlaparin omatunto sallisikin jotakin erikoista tai yletöntä, vanhimmiston omaatuntoa ei voida jättää huomioon ottamatta. Vaikka vanhimmat eivät haluakaan tyrkyttää omia henkilökohtaisia makujaan, heidän sydämellään on koko seurakunnan rauha, sopu ja hengellisyys. Ja heidän pitäisi tunnollisesti auttaa toisia ’tietämään kuinka pitää käyttäytyä Jumalan huonekunnassa, joka on totuuden pylväs ja tuki’. – 1. Timoteukselle 3:15; 1. Korinttolaisille 10:31.

16. Mitä sinun pitäisi harkita, kun ratkaistavanasi on omantunnonasia?

¹⁶ Kun ratkaistavanamme siis on omantunnonasia, meidän tulee harkita, 1) mitä sitä koskevaa Jumalan sana sanoo ja 2) kuinka ratkaisumme voisi vaikuttaa toisiin tai kuinka se voisi liittyä heihin. Mutta asiassa on vielä kolmaskin tärkeä piirre.

Miten ratkaisumme vaikuttaa meihin itseemme?

17. Miten omatunto vaikutti erääseen veljeen New Yorkin kaupungissa?

¹⁷ Natural History -lehden vuoden 1981 elokuun numerossa oli kirjoitus New Yorkin kaupungin polkupyöräläheteistä, jotka vievät tärkeitä paketteja ja kirjeitä eri puolilla kaupunkia sijaitseviin liikkeisiin. Miehistä, jotka ovat ryhtyneet tällaiseen työhön, mainitaan yhtenä esimerkkinä seuraava: ”Donald, 41-vuotias lähetti, kykenee elättämään ansioillaan vaimonsa ja 15-vuotiaan poikansa. Donald oli filminkehittäjä, mutta hän luopui ammatistaan, koska hän ei Jehovan todistajana voinut katsoa läpi sormiensa sitä osuutta, joka hänellä oli pornografisten elokuvien tuottamisessa. Lähettinä hänellä on hyvä omatunto ja hän voi itse valita, kuinka paljon hän käyttää aikaa työntekoon, ja siten hän voi omistaa enemmän aikaa käännytystyöhön.”

18. a) Miten tämä veli on saattanut tehdä ratkaisunsa? b) Minkä läksyn voit oppia tästä?

¹⁸ Monet seikat vaikuttavat työpaikkaa koskeviin ratkaisuihin (katso sivulta 26). Samoin kuin Donaldin tapauksessa joku kristitty saattaisi olla työssä liikkeessä, joka kehittää filmejä – valokuvia, kotielokuvia, mainosfilmejä ja kaupallisia elokuvia. Vähitellen liike alkaa ottaa joitakin pornografisia filmejä. Jossakin vaiheessa kristityn omatunto alkaa vaivata häntä. Hän saattaa huomata, että hän joutuu tällä tavalla pakosta mukaan pornografisten tuotteiden valmistamiseen tai muuhun luvattomaan toimintaan. Joko sen tähden että hänet yhdistetään pornografisia tuotteita käsittelevään liikkeeseen tai sen tähden mitä häntä pyydetään tekemään hän saattaa havaita, että hänen täytyy lähteä pois pysyäkseen ”nuhteettomana”, mikä koskee erikoisesti niitä, joilla on seurakunnassa etuja tai jotka tavoittelevat niitä. Muuta työtä etsiessään hän voi luottavaisesti odottaa Jehovan siunaavan häntä. (1. Timoteukselle 3:2, 8–10; Roomalaisille 13:5) Epäilemättä monet kristityt ovat ennemmin lähteneet pois sellaisista työpaikoista kuin antaneet epäpuhtauden heikentää heitä. (Vrt. Matteus 5:28.) Kun ratkaistavanamme siis on omantunnonasia, meidän pitäisi kysyä: ’Mikä vaikutus sillä on minuun, jos teen tämän tai kieltäydyn tekemästä sitä?’ Meidän ei pitäisi jättää huomioon ottamatta omaatuntoamme, paaduttaa sitä ja tehdä siten helpommaksi tehdä huonoja ratkaisuja tulevaisuudessa. – 1. Timoteukselle 4:2; Juudas 10; Efesolaisille 4:18, 19.

19, 20. a) Miten sekä omatunto että usko voisivat vaikuttaa palvelukseemme? b) Minkä pitäisi olla halunamme, olemmepa rikkaita tai emme?

¹⁹ Kun ajattelemme Donaldin tekemää omantunnonratkaisua, meidän tulisi panna merkille, että hän halusi myös julistaa enemmän uskoaan sen lisäksi, että hänen tavoitteenaan oli hyväksytyn suhteen saaminen Jehovaan. Tämä on yhtäpitävää sen kanssa, että Paavali liittää omantunnon ja uskon toisiinsa: ”Tämän toimeksiannon päämääränä on todellisuudessa rakkaus, joka lähtee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja uskosta, jossa ei ole ulkokultaisuutta.” – 1. Timoteukselle 1:5.

²⁰ On kiitettävää, kun ihmisen usko ja se, että hän haluaa hyvän omantunnon, saavat hänet tekemään järjestelyjä, niin että ”hänen askeleensa eivät horju” ja että hän voi omistaa enemmän aikaa ja huomiota ”kaiken Jumalan neuvon” kertomiseen. (Apostolien teot 20:26, 27) Miten meidän sitten pitäisi suhtautua toisiin, joiden olosuhteet näyttävät sallivan heidän suorittaa enemmän saarnaamistyötä mutta jotka eivät tee siten? He ehkä ansaitsevat hyvin työstään tai liiketoiminnastaan, ja heillä näyttää jo olevan runsaasti varallisuutta miellyttävän elämän viettämiseen tässä järjestelmässä. Mutta he vain työskentelevät liiketoimintansa ja kotinsa laajentamiseksi ja elämän mukavuuksien lisäämiseksi eivätkä iloitse opetuslasten tekemisestä koko ajallaan tienraivaajina.c (Vrt. Markus 10:17–22; Luukas 12:16–21.) Meidän asiamme ei ole tuomita toisia sellaisella alalla, sillä ”kukin meistä on tekevä itsestään tilin Jumalalle”. Saakoon meidän uskomme sen sijaan meidät ulkokultailematta palvelemaan Jumalaa täysin määrin, niin että voimme nauttia puhtaasta omastatunnosta. – Roomalaisille 14:1–4, 10–12.

Hyvän omantunnon opastuksessa

21. Mikä myönteinen vaikutus omallatunnollamme voi olla meihin?

²¹ Oikein valmennettu herkkä kristillinen omatunto opastaa meidät tekemään sitä mikä on hyvää. Niin tapahtui apostoli Paavalille. Hän oli niin kiinnostunut ”veljistään”, toisista juutalaisista, että hän kirjoitti: ”Omatuntoni todistaa kanssani pyhässä hengessä, että minulla on suuri murhe ja lakkaamaton tuska sydämessäni.” (Roomalaisille 9:1–3) Hän teki kaiken mahdollisen voidakseen kertoa kristillisyyden hyvää uutista heille.

22. Miksi omatunto voi vaikuttaa meihin vielä voimakkaammin kuin säännöt saattaisivat vaikuttaa?

²² Saman tulisi pitää paikkansa meistä. Jos ymmärrämme Jumalan meille antaman omantunnon arvon, emme ole taipuvaisia ajattelemaan vain sitä mitä säännöissä sanotaan. Säännöt voisivat esittää vähimmäisvaatimukset tai tavoitteet. Mutta rakkauden ja uskon kannustama omatunto vaatii meiltä todennäköisesti vielä enemmän ja saa meidät tekemään suurempia uhrauksia ja olemaan epäitsekkäitä. Tällä tavalla me varmasti hyödymme omastatunnostamme. Se varjelee meidät sellaiselta, mikä voisi johtaa Jumalan epäsuosioon, ja se auttaa meitä tekemään sitä minkä hän varmasti hyväksyy. Niin on varsinkin silloin, kun omatuntomme opastaa meidät osallistumaan suuremmassa määrin hyvän uutisen julistamiseen. Mitä suurempaa hyötyä voisi olla olemassa kuin se, minkä Paavali mainitsi Timoteukselle? Hän sanoi: ”Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä tulet pelastamaan sekä itsesi että ne, jotka sinua kuuntelevat.” – 1. Timoteukselle 4:16.

[Alaviitteet]

Muistatko?

◻ Miksi on vaarallista ajatella, että ’jos jokin menettely ei vaivaa omaatuntoani, niin sen täytyy olla aivan oikea menettely’?

◻ Mitä kolmea seikkaa sinun tulisi harkita vakavasti, kun eteesi tulee omantunnonkysymys?

◻ Mikä vaikutus omallatunnolla pitäisi olla siihen, että ylistät Jumalaa julkisesti?

[Tekstiruutu s. 26]

Huomioon otettavia työhön liittyviä seikkoja

Kun kristityn on tehtävä ratkaisu jonkin työpaikan suhteen, hänen tulisi ensin ajatella, mitä hän todellisuudessa joutuu tekemään. Hän voisi harkita näitä kahta seikkaa:

Tuomitaanko juuri tämä työ Raamatussa?

Raamattu tuomitsee esimerkiksi varastamisen, epäjumalanpalveluksen ja veren väärinkäytön, joten kristitty voisi tuskin tehdä työtä, jossa hän suoranaisesti edistäisi tällaisia seikkoja.

Liittäisikö työn tekeminen henkilön niin kiinteästi tuomittuun menettelyyn, että hän olisi selvästi osasyyllinen?

Jopa talonmies tai vastaanottoapulainen, joka työskentelee veripankissa tai yksinomaan sota-aseita valmistavassa tehtaassa, on suoranaisesti yhteydessä Jumalan sanan vastaiseen työhön. – 3. Mooseksen kirja 17:13, 14; Jesaja 2:2–4.

Jotkin muut seikat voivat vaikuttaa kokonaiskuvaan sen lisäksi, mitä henkilö varsinaisesti tekee:

Onko työ ihmisystävällistä palvelusta, joka ei ole Raamatun mukaan väärin?

Postinkantaja jakaa postia koteihin ja liikkeisiin. Tuomittaisiinko kristitty, jos niiden paikkojen joukossa, joihin hän jakaa postia, on muutamia varkaitten koteja tai epäjumalankuvia myyvä liike? – Matteus 5:45.

Missä määrin henkilöllä on vaikutusvaltaa siihen mitä tehdään?

Kristitty, joka omistaa kaupan, ei hankkisi eikä myisi epäjumalankuvia eikä verimakkaroita. Hän ei ole samassa asemassa kuin työntekijä valintamyymälässä, jossa myydään savukkeita tai veripalttua tuhansien muiden artikkeleiden joukossa.

Missä määrin henkilö suorittaa työtä?

Työntekijä, joka työskentelee kassanhoitajana ja vain silloin tällöin käsittelee savukkeita, saattaisi päätellä, ettei hän ole samassa tilanteessa kuin joku toinen työntekijä, joka panee niitä hyllylle melkein kaiken päivää.

Mistä palkka saadaan tai missä työ tehdään?

Jossakin maassa, missä hallitus antaa kirkolle kaikkien julkisten töiden valvonnan, joku voisi saada palkkansa uskonnolliselta järjestöltä. Mutta todellisuudessa hän ei tee työtään, joka liittyy yleisten puistojen hoitoon, kirkon omistuksessa olevalla alueella. Hänen työnsä ei ole myöskään luonteeltaan uskonnollista eikä sen katsota edistävän väärää palvontaa.

Mikä on jonkin työn tekemisestä syntyvä yleisvaikutelma?

Kompastuttaisiko työn tekeminen monet ja aiheuttaisiko se ’nuhteen’? (1. Timoteukselle 3:2, 10) Miten se vaikuttaisi työntekijän omaantuntoon?

[Kuva s. 23]

Toinen kristitty voi auttaa sinua löytämään, mitä Jumalan sana sanoo jostakin omantunnonasiasta

[Kuva s. 25]

Ajattele, miten ratkaisusi tai toimintasi voi vaikuttaa toisiin