Mitä nuorisollemme on tapahtunut?

Heitä on sanottu ”eksyneeksi sukupolveksi”, ”riistetyksi sukupolveksi”, ”omistushaluiseksi sukupolveksi”, ”hyljeksityksi sukupolveksi” ja ”kadun kasvateiksi”. Keitä he ovat? Nykyajan teini-ikäisiä. Mitä sellaista he tekevät, että heistä on alettu käyttää tällaisia nimityksiä, ja mistä se johtuu?

EI OLE harvinaista, että nuoret toimivat tavalla, jota heitä vanhemmat ihmiset eivät ymmärrä. Historian kuluessa on usein käynyt niin. Nykynuoriso vaikuttaa kuitenkin erilaiselta, kuin nuoriso oli ennen. Aikuiset valittavat ihanteellisuuden, ylevien periaatteiden, optimismin ja toivon – tavallisesti nuoriin yhdistettyjen ominaisuuksien – kuolleen monissa teini-ikäisissä. He näyttävät menettäneen uskonsa tulevaisuuteen.

Onko tässä jotakin ihmeteltävää? Kuinka monet aikuiset uskovat tulevaisuuteen? Kukapa voisi olla luottavainen, kun ajatellaan sitä epävarmuutta, jonka aiheuttavat inflaatio, ydinasevarustelu, turmelevan saastumisen leviäminen, fanaattisuuden käyminen yhä ilmeisemmäksi maailman politiikassa, nälänhädän räjähdysmäinen lisääntyminen maailmassa, rikollisuus ja moraalista piittaamattomuus? Ehkäpä useimmat meistä ovat menettäneet luottamuksensa tähän asiainjärjestelmään, joten voimmeko syyttää nuoria?

Ydinfyysikko sir Mark Oliphant sanoi: ”Nuoret eivät ole tyhmiä. He vaistoavat maailman pahuuden, vaikkeivät ymmärräkään sitä. Heidän epävarma taloudellinen tulevaisuutensa ja ne ongelmat, jotka nykyinen sukupolvi jättää heille perinnöksi, harmittavat heitä. Heidän mielestään heidän koulutuksensa ei vastaa heidän tarpeitaan, sillä se ei takaa heille mitään, ei työpaikkaa eikä tyydyttävää kulttuuria.” Sitten hän ilmaisi, ettei usko itsekään tulevaisuuteen, kun hän sanoi: ”On käymässä ilmeiseksi, että elleivät inhimilliset arvot korvaa kaupallisen maailman arvoja, niin meidän tuntemamme kulttuuri voi sortua niiden tietojen painon alla, jotka sen ovat luoneet.”

Jos nykyajan teini-ikäisillä on siis edessään se tulevaisuus, jonka aikuiset luovat heille, niin heidän osansa ei ole kadehdittava. Miten he reagoivat siihen?

Nuorten reaktioita

Jotkut reagoivat äärimmäisillä tavoilla ja erottautuvat järjestelmästä. He liittyvät tavallisuudesta poikkeaviin uskonnollisiin lahkoihin tai heistä tulee hippejä. Jotkut vajoavat huumeiden väärinkäyttäjiksi tai alkoholisteiksi. Saksassa, Hollannissa, Sveitsissä ja Englannissa viime aikoina sattuneet tuhoisat nuorisomellakat olivat lisätodistus nuorten tyytymättömyydestä. Järkyttävimpiä todisteita ovat itsemurhat, joita nuoret tekevät päästäkseen pakoon nykyajan paineita tai tulevaisuuden epävarmuutta. Joidenkin Yhdysvalloissa laadittujen selostusten mukaan itsemurha on teini-ikäisten toiseksi yleisin kuolinsyy.

Jotkut kehittävät ”nauti elämästä nyt” -filosofian. Eräs Australiassa asuva 15-vuotias sanoi: ”Meidän koulumme nuoret uskovat tämän järjestelmän jatkuvan parhaassa tapauksessa kymmenen vuotta . . . Mitä sitten haluatkin tehdä elämässäsi, sinun on paras tehdä se pian.” Tämä saa jotkut karttamaan sitoutumista ja kieltäytymään synnyttämästä lapsia tai edes menemästä naimisiin ja joutumasta siten taloudellisesti ”satimeen” ja ”menettämästä vapauttaan”. He vaativat aikaa ’henkilökohtaista kasvua’ varten ja enemmän vapaa-aikaa, ja he karttavat sellaisia elintapoja, joihin liittyy pitkäaikaisten tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen.

On myös olemassa sellainen suhtautumistapa, jota Englannissa toimivan Oxfordin yliopiston opiskelijat heijastivat haastattelussa. He tunnustivat, ettei heillä ole mitään varsinaisia ihanteita. He näkevät turmelusta kaikissa järjestelmissä – kapitalistisissa, kommunistisissa ja sosialistisissa. Koska heillä ei ole valinnanvaraa, niin he päättävät kyynisesti käyttää parhaiten hyödykseen sitä järjestelmää, jossa he elävät. Heidän asennettaan kuvaa sanonta ’koska et voi muuttaa maailmaa, voit yhtä hyvin käyttää sitä hyväksesi’.

Kolumnisti Graham Turner sanoo: ”Kun menin Oxfordiin vuonna 1950, siellä oli paljon uskoa . . . nyt . . . Oxford on särkyneiden unelmien ja kukistuneiden jumalien hautausmaa. Vain viisi vuotta sitten kaikki näytti mahdolliselta, mutta nykyään optimistitkin enteilevät tilanteen huononemista.”

Onko mitään tehtävissä?

Ymmärrätkö miksi monet nuoret toimivat niin, että heidän sanotaan kuuluvan ”eksyneeseen sukupolveen”? Jos sinulla on teini-ikäisiä lapsia, osaatko auttaa heitä näinä vaikeina aikoina? Tai olet ehkä itsekin teini-ikäinen. Jos olet, niin oletko keksinyt miten voit elää horjuvassa asiainjärjestelmässä pettymättä tai tulematta kyyniseksi? Onko mitään syytä ihanteellisuuteen ja toivoon? Seuraava kirjoitus voi auttaa sinua vastaamaan näihin kysymyksiin.

[Tekstiruutu s. 4]

Yleisiä asenteita ja arvoja nykyään

Kolumnisti William Shannon kirjoitti niistä asenteista ja arvoista, joita maailma kannustaa nuoria omaksumaan, ja niiden seurauksista näin:

”Uuteen sofistikaatioon [kokeneisuuteen] kuului yhä nuorempien lasten tutustuttaminen marihuanaan, koviin huumeisiin, alkoholiin ja seksiin. . . . Sukupuolisesta kanssakäymisestä kieltäytyviä 13- ja 14-vuotiaita tyttöjä syytetään ’kylmyydestä’. Samanikäisiä poikia, jotka kieltäytyvät kokeilemasta marihuanaa tai alkoholia, pilkataan pelkureiksi. . . .

”Sen huonot vaikutukset näkyvät nykyään synkissä itsemurhatilastoissa. Itsemurha on nyt toiseksi yleisin 13–24-vuotiaiden kuolinsyy, ja itsemurhia tehdään kaksi kertaa niin paljon kuin kymmenen vuotta sitten. Ne näkyvät myös siinä, että sukupuolitaudit, huumeiden väärinkäyttö ja alkoholismi ovat yleistyneet tavattomasti nuorten keskuudessa.” – Detroit Free Press.