Jumalinen käytös toisia kohtaan

”Kirjoitan sinulle . . . jotta tietäisit kuinka sinun pitää käyttäytyä Jumalan huonekunnassa, joka on . . . seurakunta.” – 1. Tim. 3:14, 15.

1, 2. Miten Raamattu voi auttaa meitä toisten kohtelemisessa?

YKSI kristittyjen Raamatun tutkimisesta saama hyöty on se, että he oppivat kohtelemaan toisia ihmisiä jumalisella tavalla. Sellaisetkin ihmiset, jotka eivät ole perehtyneet kristillisyyteen eivätkä Raamattuun, myöntävät, että esimerkiksi neuvo: ”Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää samalla tavoin heille”, on viisas ja käytännöllinen. – Luuk. 6:31.

² Raamattu esittää paljon enemmän kuin vain yleisluonteisia ohjeita käyttäytymisestämme toisia kohtaan. Se neuvoo, kuinka meidän pitäisi käyttäytyä sellaisia kohtaan, jotka ovat jossakin erikoissuhteessa meihin, tai joissakin erikoistilanteissa. Esimerkiksi se antaa neuvoja kristityn vaimon käyttäytymisestä epäuskoista miestään kohtaan ja käyttäytymisestämme alhaisessa asemassa olevia ja vammaisia kohtaan sekä vastakkaista sukupuolta kohtaan. (1. Piet. 3:1–6; Ps. 41:2; 3. Moos. 19:14; 1. Tim. 5:1, 2) Raamattu esittää myös paljon terveitä neuvoja siitä, miten meidän pitäisi ”käyttäytyä Jumalan huonekunnassa, joka on . . . seurakunta”. – 1. Tim. 3:15.

3. Miksi me tarvitsemme Jumalan ohjeita käytöstämme varten?

³ Tällaisten Jumalan antamien neuvojen noudattaminen on tärkeää, sillä Jumalan sana ilmaisee, että hän osaksi tuomitsee meidät sillä perusteella, kuinka me käyttäydymme toisia kohtaan. (Matt. 18:35; 25:40, 45; Ilm. 2:23) Niinpä, sen sijaan että menettelisimme sen mukaan, mitä joku ihminen sanoo meidän pitävän tehdä tai omien tunteittemme mukaan ja sen mukaan mikä meistä ”tuntuu” oikealta, meillä pitäisi olla Daavidin asenne: ”Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala.” – Ps. 25:4, 5; 139:17, 21.

SYNNINTEKIJÖITTEN KOHTELEMINEN

4. Miksi meidän on tarpeellista tietää synnintekijöitten kohtelemisesta?

⁴ Aadamin jälkeläisinä kaikki ihmiset ”ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla”. (Room. 3:23; 5:12) Emme ole kuitenkaan epätoivoisessa tilanteessa, sillä ”Kristus Jeesus tuli maailmaan pelastamaan syntisiä”. Jokainen, joka ymmärtää tämän ja joka uskoo Kristukseen, voi saada anteeksiannon, vaikka hän onkin elänyt menneisyydessä syntisesti. – 1. Tim. 1:12–16; 1. Kor. 6:9–11; Apt. 10:43; Room. 6:12–14.

5. Mitä on tarpeen tehdä, jos joku kristitty tekee vakavan synnin?

⁵ Mutta entä sitten, jos joku sen jälkeen kun hän on katunut, pannut uskonsa Kristukseen ja tullut kastetuksi kristityksi, antaa myöten heikkoudelle tai kompastuu vakavaan syntiin? Hänelle voitaisiin vielä antaa anteeksi, niin kuin apostoli Pietarillekin annettiin anteeksi se, että hän kielsi Jeesuksen. Jos saisit tietää, että joku kristitty on langennut vakavaan syntiin, mitä tekisit? Aidosta rakkaudesta haluaisit varmaankin pitää huolen siitä, että henkilö saisi hengellistä apua. Usein seurakunnan uskolliset hengelliset vanhimmat eli valvojat ovat välikappaleita, jotka antavat sellaista apua. Mikä heillä on tavoitteena? Hairahtuneen kristityn palauttaminen hengellisesti ennalleen. – Gal. 6:1; 1. Joh. 5:16; 2. Tim. 2:23–26; Juud. 23.

6. Mihin toimenpiteisiin täytyy ryhtyä, jos vakavaan syntiin syyllistynyt kristitty ei kadu?

⁶ Joskus kuitenkin joku, joka on vaeltanut muutamia vuosia tosi kristillisyyden tietä, poikkeaa siltä pois, antautuu epäjumaliseen käytökseen eikä kadu, vaikka vanhimmat ponnistelevat vilpittömästi hänen auttamisekseen. Raamattu osoittaa näin tapahtuneen ensimmäisellä vuosisadalla, ja niin tapahtuu nykyäänkin. (2. Piet. 2:10–20) Mitä silloin täytyy tehdä? Täydellisessä viisaudessaan ja oikeudenmukaisuudessaan Jumala neuvoo ryhtymään päättäväiseen toimintaan seurakunnan moraalisen ja hengellisen puhtauden varjelemiseksi, mikä toiminta saattaisi myös palauttaa väärintekijän järkiinsä. Jumalan sana käskee: ”Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” Se merkitsee hänen erottamistaan kristillisestä seurakunnasta. – 1. Kor. 5:13; 1. Tim. 1:20; vrt. 5. Moos. 17:7.

7. Millaisia kysymyksiä herää seurakunnasta erotetun suhteen?

⁷ On murheellista, että jonkun käytös ja asenne vaativat sellaista toimenpidettä, mutta kun joku on erotettu, niin miten seurakunnan uskollisten jäsenten tulee suhtautua häneen ja kohdella häntä? Tulisiko heidän käyttäytyä häntä kohtaan niin kuin he käyttäytyisivät ketä tahansa naapuria, työtoveria tai henkilöä kohtaan, jonka he sattuvat tapaamaan kadulla? Tulisiko heidän tervehtiä tai jopa jutella lyhyen aikaa, jos he tapaavat erotetun? Voisiko kristitty olla hänen palveluksessaan tai palkata hänet palvelukseensa? Missä määrin kristittyjen vanhempien tai muiden sukulaisten tulisi vaihtaa ajatuksia hänen kanssaan tai olla hänen seurassaan? Monia tällaisia kysymyksiä herää. Kuinka kiitollisia voimmekaan olla siitä, että Jehova Jumala antaa meille ohjausta sen suhteen, miten meidän tulee kohdella erotettua väärintekijää!

VÄÄRINTEKIJÖITÄ KOSKEVA JEESUKSEN NEUVO

8, 9. a) Minkä syntiä tehnyttä koskevan neuvon Jeesus esitti? b) Millaista syntiä Jeesus tässä tarkoitti?

⁸ Siihen aikaan, kun Jumala vielä piti juutalaisia kansanaan, Jeesus esitti joitakin syntiä tehnyttä koskevia neuvoja. Kristuksen opetuslapset, jotka itse olivat juutalaisia, ymmärsivät tämän neuvon juutalaisessa yhdyskunnassa silloin vallinneen tilanteen valossa. Mekin voimme hyötyä siitä, sillä Jeesuksen esittämä neuvo soveltui myöhemmin, kun Jumala perusti kristillisen seurakunnan. (Matt. 21:43) Kristus aloitti: ”Jos veljesi tekee synnin, mene ja paljasta hänen virheensä kahden kesken. Jos hän kuuntelee sinua, olet voittanut veljesi.” – Matt. 18:15.

⁹ Jeesus ei ilmeisesti tarkoittanut ”synnillä” jotakin pientä henkilökohtaista loukkausta, jollaisesta luemme Filippiläiskirjeen 4:2, 3:sta. (Vrt. Sananl. 12:18.) Sen sijaan näyttää siltä, että hän tarkoitti sellaisia syntejä kuin petosta tai herjausta, jotka ovat niin vakavia, että ne voisivat johtaa henkilön erottamiseen seurakunnasta.a Jos se, jota vastaan on tehty syntiä, voisi selvittää asian lähestymällä synnintekijää yksityisesti, niin hän olisi ’voittanut veljensä’; kun synnintekijä on ilmaissut katuvansa sydämestään ja yrittänyt oikaista vääryyden, niin ei ole mitään tarvetta käsitellä asiaa enempää.

10, 11. Jos tämä ensimmäinen askel epäonnistuisi, mitä tulisi tehdä seuraavaksi?

¹⁰ Entä sitten, jos tämä askel epäonnistuisi? Jeesus jatkoi: ”Mutta jos hän [syntiä tehnyt] ei kuuntele, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, jotta jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan suulla.” – Matt. 18:16.

¹¹ Mukaan otettavien piti olla ”todistajia”, ei pelkästään puolueettomia mukaan lähtijöitä, jotka yrittäisivät toimia välittäjinä sovinnonteossa. Näyttää siltä, että he olisivat yksilöitä, jotka olivat ’todistaneet’ väärinteon, esimerkiksi sellaisia jotka tiesivät raha-asioita koskevasta sopimuksesta, silloin kun se tehtiin, ja kykenevät siten todistamaan, onko petos tapahtunut. Tai jos väärinteon todisteena olisi kirjallinen sopimus tai jokin muu sellainen, sellaisista tilanteista kokemusta omaavia hengellisesti päteviä veljiä voitaisiin ottaa mukaan. Heistä voisi tulla tosiasioitten ja sen todistajia, mitä syytetty sanoi tässä kokouksessa siltä varalta, että viimeinenkin askel täytyisi ottaa.

12. Mikä olisi viimeinen askel, kuten Jeesus selitti?

¹² Jeesus esitti sitten, mikä olisi viimeinen askel, kun kysymyksessä on synnintekijä: ”Jos hän ei kuuntele heitä, puhu seurakunnalle. Jos hän ei kuuntele seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle niin kuin kansojen ihminen ja kuin veronkantaja.” (Matt. 18:17) Viimeisenä yrityksenä kääntää syntiä tehnyt pois tieltään asia esitettäisiin seurakunnan hengellisille vanhimmille. He voisivat kuulla tosiasiat ja saada todistajien todistukset. Ja he olisivat kykeneviä ojentamaan väärintekijää Jumalan sanalla. Jos hän ei kuitenkaan katuisi, he toimisivat seurakunnan puolesta hänen kurittamisekseen ja seurakunnan suojelemiseksi hänen vaaralliselta vaikutukseltaan erottamalla hänet.

EI EPÄINHIMILLISYYTTÄ TOISIA KOHTAAN

13, 14. Mistä voimme tietää varmasti, ettei Jeesus hyväksynyt epäinhimillisyyttä toisia kohtaan?

¹³ Sen selville saamiseksi, millaista käytöksemme pitäisi olla sellaista henkilöä kohtaan, meidän täytyy ymmärtää Jeesuksen sanat: ”Olkoon hän sinulle niin kuin kansojen ihminen ja kuin veronkantaja.” Myöhempinä vuosisatoina jotkut juutalaiset rabbit menivät mielipiteissään äärimmäisyyksiin, niin että juutalaisen ei esimerkiksi pitänyt edes auttaa kuolemanvaarassa olevaa pakanaa. Näin sydämettömästi ei kohdeltu ainoastaan pakanoita. Esimerkiksi tosi lähimmäistä käsittelevässä Jeesuksen vertauksessa sekä leeviläinen että pappi kieltäytyivät auttamasta loukkaantunutta juutalaistoveriaan, vaikka muuan samarialainen myöhemmin auttoi häntä. – Luuk. 10:29–37.

¹⁴ Mutta Jeesus ei voinut Matteuksen 18:17:ssä tarkoittaa, että hänen opetuslastensa piti kieltäytyä inhimillisen huomaavaisuuden teon suorittamisesta, esimerkiksi onnettomuuden sattuessa tai kipeän tarpeen kohdatessa. Jeesus osoitti sellaista huomaavaisuutta joillekuille pakanoille, esimerkiksi syyrofoinikialaiselle naiselle. Vaikka Jeesus, hänen opetuslapsensa ja nainen myönsivät sen, että naisen tilanne oli epätavallinen, koska hän oli pakana ja Jeesus oli lähetetty juutalaisten luo, Kristus silti paransi hänen tyttärensä. (Matt. 15:21–28; Mark. 7:24–30) Jeesus ilmaisi samanlaista ihmisystävällisyyttä, kun eräs Rooman armeijan upseeri pyysi hartaasti häntä parantamaan halvaantuneen ja kärsivän orjan. Upseeri tunnusti, ettei hän odottanut Jeesuksen, juutalaisen opettajan, astuvan hänen taloonsa. Kuitenkin ”juutalaisten vanhimmat” anoivat Jeesusta osoittamaan armoa tälle arvolliselle pakanalle, ja Jeesus teki niin. (Luuk. 7:1–10; Matt. 8:5–13) Jeesus ei siis kieltänyt ilmaisemasta armollista huomaavaisuutta, kun hän sanoi, että johonkuhun tuli suhtautua kuin hän olisi ”kansojen ihminen ja kuin veronkantaja”. Mitä hän sitten tarkoitti?

”KUIN VERONKANTAJA”

15. Miten juutalaiset suhtautuivat veronkantajiin ja kohtelivat heitä?

¹⁵ Miten juutalaiset ensiksikin suhtautuivat veronkantajiin ja kohtelivat heitä?

”Uuden testamentin publikaaneja [veronkantajia] pidettiin kavaltajina ja luopioina, jotka olivat saastuneet ahkerasta yhteydenpidosta pakanoihin, sortajan auliina välikappaleina. Heidät luokiteltiin synnintekijöihin . . . porttoihin . . . pakanoihin. . . . Koska he jäivät yksikseen kunnon ihmisten pysytellessä heistä erossa, heidän ainoat ystävänsä tai toverinsa löytyivät niiden keskuudesta, jotka heidän tavallaan olivat hyljeksittyjä.” – M’Clintockin ja Strongin ”Cyclopædia”, VIII osa, s. 769.

Niin, Jeesuksen kuulijat tiesivät hyvin, että juutalaiset yleensä karttoivat veronkantajia. Juutalaiset olivat vain vastahakoisesti edes vähimmässäkään määrin tekemisissä heidän kanssaan liikeasioissa maksaakseen lain vaatiman veron.

16, 17. Miten Jeesus suhtautui joihinkuihin veronkantajiin?

¹⁶ ’Mutta’, joku saattaisi kysyä, ’eikö Jeesus ollut yhteydessä veronkantajiin?’ Tutkikaamme tosiasioita.

¹⁷ ”Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin”, Jeesus oli kaikkien ihmisten valo, vaikka hän keskittikin toimintansa juutalaisten keskuuteen maallisen palveluksensa aikana. (Joh. 1:29; 8:12; Jes. 42:1, 6, 7; Matt. 10:5, 6; 15:24) Hän oli kuin lääkäri auttaessaan kaikkia niitä juutalaisia, jotka eniten tarvitsivat häntä ja joiden joukossa oli syntiä tekeviä, kuten porttoja, juoppoja ja veronkantajia, jotka usein käyttivät epärehellisiä keinoja. Matteus Leevi, halveksittu veronkantaja, oli yksi joka ilmaisi vastakaikua Jeesuksen esittämälle uudelle pelastussanomalle. Matteus kutsui Jeesuksen kotiinsa pitoihin, jolloin Matteukselle ja muille kiinnostuneille veronkantajille tarjoutui tilaisuus kuulla enemmän näistä suurenmoisista uusista totuuksista. (Luuk. 5:27–32; 19:1–10) Nämä olivat miehiä, jotka olivat ’tehneet syntiä tietämättömyydessään’ mutta jotka olivat valmiita toimimaan saadakseen syntinsä ”pyyhityiksi pois”. – Apt. 3:19; Hepr. 9:7.

18. Miksi se, miten Jeesus kohteli eräitä veronkantajia, ei ollut malliesimerkki siitä, mitä hän sanoi Matteuksen 18:17:ssä?

¹⁸ Mutta Jeesuksen yritys antaa todistusta veronkantajille, jotka ’tulivat hänen läheisyyteensä kuulemaan häntä’ ja ”rupesivat hänen seuraajikseen”, ei ollut malliesimerkki siitä, kuinka katumattomia synnintekijöitä piti kohdella. (Mark. 2:15; Luuk. 15:1) Miten voimme olla siitä niin varmoja? Vaikka Kristus söi sellaisten veronkantajien kanssa, apostoli Paavali kielsi kristittyjä ’edes syömästä’ synnintekijän kanssa, joka oli erotettu seurakunnasta. (1. Kor. 5:11) Myös Jeesus käski opetuslastensa kohdella katumatonta väärintekijää niin kuin he johdonmukaisesti suhtautuivat aikansa veronkantajiin. R. F. Weymouthin käännös kuuluu: ”Pidä häntä aivan samanlaisena kuin sinä pidät pakanaa tai veronkantajaa.” – Vrt. New International Version; The New English Bible.

MITEN PAKANOIHIN SUHTAUDUTTIIN JA MITEN HEITÄ KOHDELTIIN?

19. Mitä Raamattu osoittaa juutalaisten ja ei-juutalaisten välisistä suhteista?

¹⁹ Apostolit, jotka kuulivat Matteuksen 18:17:ään muistiin merkityt Jeesuksen sanat, olivat juutalaisia ja tiesivät, etteivät heidän maanmiehensä seurustelleet ei-juutalaisten kanssa. Laki erotti juutalaiset ja ei-juutalaiset, mikä oli omiaan pitämään israelilaiset erossa ympärillä olevista kansoista. (5. Moos. 7:1–4; 4. Moos. 15:37–41; Ef. 2:11–14) Pääsiäisenä vuonna 33 juutalaiset eivät menneet roomalaisen maaherran palatsiin, ”jotteivät saastuisi”. (Joh. 18:28) Ja juutalaiset ja samarialaiset, jotka hyväksyivät Pentateukinkin, olivat niin erillään toisistaan, että Samariassa kaivolla ollut nainen ilmaisi hämmästyksensä sen johdosta, että Jeesus, ’vaikka hän oli juutalainen’, pyysi häneltä vettä. – Joh. 4:9.

20. Mitä voidaan oppia Pietarin kokemuksesta Korneliuksen suhteen siitä, miten Jeesus kohteli kansojen ihmisiä?

²⁰ Edelleen kun Jumalan tarkoitus vuonna 36 oli osoittaa, että ympärileikkaamattomia pakanoita voitiin silloin hyväksyä Valtakunnan perillisiksi, hän ohjasi apostoli Pietarin roomalaisen upseerin Korneliuksen luo. Mutta Pietari sanoi Korneliukselle: ”Te tiedätte hyvin, kuinka lainvastaista juutalaisen on liittyä toisheimoisen miehen seuraan.” (Apt. 10:28) Pietarin huomautus osoittaa, kuinka tärkeänä juutalaiset pitivät sitä, ettei veljeilty kenenkään kansoihin kuuluvan kanssa. Myös kun tuli tunnetuksi, että Pietari oli mennyt Korneliuksen luo, eräät juutalaiskristityt vastustivat voimakkaasti sitä, että Pietari ’oli mennyt ympärileikkaamattomien miesten taloon ja syönyt heidän kanssaan’. Juutalaisista oli siis järkyttävää olla ”kansojen ihmisen” seurassa ja syödä hänen kanssaan. – Apt. 11:1–3; vrt. Gal. 2:12.

21. Mitä siis ymmärrät sen tarkoittavan, kun Jeesus sanoi katumattoman synnintekijän olevan ”kuin kansojen ihminen ja kuin veronkantaja”?

²¹ Raamattu auttaa meitä täten ymmärtämään, miten Jeesus neuvoi kohtelemaan katumatonta väärintekijää, joka ei kuunnellut seurakuntaa, ”kuin kansojen ihmistä ja kuin veronkantajaa”. Kristuksen neuvon soveltaminen nykyään ei varmaankaan merkitsisi väärintekijän pitämistä tavallisena ihmisenä yhdyskunnassa, sillä Jeesuksen opetuslapset eivät ymmärtäneet hänen sanojaan siten. Voimme ymmärtää tämän paremmin tutkimalla Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa olevia lisäohjeita, jotka auttavat meitä nykyään kohtaamaan tosi elämän tilanteet, kun ne koskevat kristillisestä seurakunnasta erotettuja.

[Alaviitteet]

MITÄ TARKOITETTIIN SANONNALLA ”KUIN KANSOJEN IHMINEN JA KUIN VERONKANTAJA”?

Juutalaiset karttoivat veronkantajia hyljeksittyinä

Juutalaiset eivät astuneet ei-juutalaisen maaherran palatsiin

Pietari sanoi, että juutalaisen oli ”lainvastaista” lähestyä pakanaa

Juutalaiskristityt olivat järkyttyneitä sen johdosta, että Pietari söi Korneliuksen kanssa

[Kuva s. 19]

Juutalaiset karttoivat veronkantajia, joita pidettiin synnintekijöinä. He olivat tekemisissä heidän kanssaan vain liikeasioissa lain vaatimia veroja maksaessaan