Onko Jumala todella olemassa?
NAPOLEON kysyi kerran aikalaiseltaan kuuluisalta ranskalaiselta tähtitieteilijältä Laplacelta, miksi hän ei ollut maininnut Jumalaa juuri ilmestyneessä kirjassaan Mécanique céleste. Hän vastasi: ”En tarvinnut sitä olettamusta.”a Laplace ei ollut ilmeisesti ensimmäinen eikä viimeinenkään Jumalaan yhtä halveksivasti suhtautuva.
Mutta tällaisten epäuskoisten vastakohtana ovat sellaiset tieteen ”jättiläiset” kuin sir Isaac Newton, joka kerran sanoi, että kirjoittaessaan teostaan Principia hän piti silmämääränään korostaa todisteita Jumalan todellisuudesta, Hänen olemassaolostaan. Nykyisin näyttää siltä, että yhä useammat tähtitieteilijät ovat siirtymässä Laplacen kannalta Newtonin kannalle.
Esimerkiksi Robert Jastrow, joka on Amerikan huomattavimpia tähtitieteilijöitä, kirjoitti aiheesta ”Ovatko tähtitieteilijät löytäneet Jumalan?” Hän sanoi muun muassa: ”Teologeja yleensä ilahduttaa se, että tähtitieteelliset todisteet johtavat 1. Mooseksen kirjan esittämään raamatulliseen näkemykseen, mutta tähtitieteilijät ovat merkillisesti poissa tolaltaan.”
Näistä tähtitieteilijöistä Jastrow sanoo edelleen: ”Heidän suhtautumisensa osoittaa kiintoisasti sen, miten tiedemies – jota pidetään erittäin objektiivisena – reagoi, kun tieteen itsensä paljastamat todisteet johtavat ristiriitaan alaamme liittyvien uskonkappaleitten kanssa. Käy ilmi, että tiedemies käyttäytyy samalla tavalla kuin me muutkin, kun käsityksemme ovat ristiriidassa todisteitten kanssa. Me hermostumme, teeskentelemme, ettei ristiriitaa olekaan, tai käärimme sen merkityksettömiin fraaseihin.”
On kiinnostavaa panna merkille, että Jastrow esittää kolme todisteluketjua, jotka viittaavat siihen, että noin 20 miljardia vuotta sitten tapahtui suuri räjähdys, jonka johdosta galaksit etääntyvät toisistaan valtavilla nopeuksilla, jotkin jopa 160 miljoonan kilometrin tuntinopeudella! On myös saatu selville, että mitä kauempana nämä galaksit ovat, sitä nopeammin ne etääntyvät. Hän mainitsee myös, että aluksi Einstein – eikä yksistään Einstein – suhtautui erittäin epäilevästi tähän maailmankaikkeuden syntyä koskevaan alkuräjähdysteoriaan ja esitti seuraavankaltaisia huomautuksia: ”Sellaisten mahdollisuuksien lukuun ottaminen on minusta järjetöntä.” ”Tällainen laajenevan maailmankaikkeuden mahdollisuus on ärsyttävä.”
Einsteinin ansioksi on kuitenkin mainittava, että hän myöhemmin myönsi teorian olevan hänestä järkevä, kuten niin monet muutkin tiedemiehet nyt myöntävät. Kuten Jastrow mainitsi, sellainen käsitys maailmankaikkeuden synnystä on ainakin yhtäpitävä sen Raamatun lausunnon kanssa, että aineellisella kaikkeudella oli alku: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” – 1. Moos. 1:1.
MUITA TODISTEITA SIITÄ ETTÄ JUMALA ON TODELLA OLEMASSA
Se, että maailmankaikkeudella oli alku, todistaa siis, että Jumala, Luoja, on todella olemassa. Jumalan olemassaolon puolesta todistaa myös kaikkialla ilmenevä sopusointu ja järjestyksellisyys. Niinpä Englannin huomattavimpiin tähtitieteilijöihin kuuluva sir Bernard Lovell kirjoitti olevansa ”haltioituneen hämmästynyt luonnonlain sopusointuisuudesta, joka kertoo niin suuresta älykkyydestä, että siihen verrattuna kaikki ihmisten systemaattinen ajattelu ja toiminta on tyystin merkityksetöntä”.
Ajattele esimerkiksi kaikkia niitä osatekijöitä, jotka yhdessä tekevät elämän mahdolliseksi kiertotähdellämme, Maassa. Aurinko 150 miljoonan kilometrin päässä maasta. Jos maa olisi vain muutamia miljoonia kilometrejä lähempänä aurinkoa, elämä ei olisi mahdollista suuren kuumuuden takia. Jos taas maa olisi muutamia miljoonia kilometrejä nykyistä etäämpänä auringosta, maan päällä ei voisi olla elämää kylmyyden takia.
Ajattele myös ilmaa, jota me hengitämme. Me emme voi tulla toimeen ilman happea, ja 21 prosenttia ilmakehästä on happea. Mutta jos happea olisi puolet nykyisestä määrästä tai kaksi kertaa niin paljon kuin sitä nyt on, elämä sellaisena kuin me sen tunnemme ei voisi menestyä maan päällä. Sitten on vielä kasvi- ja eläinkunnan välinen sopusointu eli tasapaino. Kasvit ottavat hiilidioksidia ja luovuttavat happea, kun taas kaikki hengittävät luomukset ottavat happea ja luovuttavat hiilidioksidia. Mistä kaikki tällainen sopusointu ja tasapaino on tullut? Eikö se ole todistus Jumalan olemassaolosta?
Yhtä voimakas todistus siitä, että Jumala on todella olemassa, nähdään niissä kirjaimellisesti biljoonissa soluissa, joista ihmisruumis koostuu. Kuinka pieniä ne ovatkaan! Kuitenkin jokaista näistä biljoonista soluista voidaan verrata muurien ympäröimään kaupunkiin, jossa tuotetaan kemikaaleja, proteiineja ja hormoneja. Kaikkea tätä toimintaa ohjaa tuma, ja valmistetut tuotteet siirtyvät soluihin ja soluista pois kanavaverkoston välityksellä. Eräät näissä soluissa olevat osaset ovat niin pieniä, ettei niitä voi nähdä edes 200 000 kertaa suurennettuina! Ei ihme, että Amerikan johtava lääketieteellinen aikakauslehti totesi, että ainakin 80 prosenttia biologian alalla toimivista tiedemiehistä myöntää kernaasti jonkin korkeamman voiman säätelevän biologiaa ja elämää.
Lisätodistus siitä, että Jumala todella on olemassa, nähdään eläinten vaistoissa. Miksi linnut pystyvät lentämään erehtymättä monia tuhansia kilometrejä määräpaikkaansa säästä riippumatta? Ja millaista viisautta hyönteiset, esimerkiksi mehiläiset ja muurahaiset, ilmaisevatkaan! Kiinnitä huomiota myös ankeriaitten ihmeellisyyteen. Sekä eurooppalaiset että amerikkalaiset ankeriaat menevät Sargassomereen kutemaan ja kuolevat siellä. Kun ankeriaanpoikaset kuoriutuvat mätimunistaan, ne menevät sinne, mistä niiden emot tulivat. On sanottu, ettei eurooppalaista ankeriasta ole koskaan löydetty Amerikan vesistä eikä amerikkalaista ankeriasta Euroopan vesistä. Mistä tämä johtuu?
Todistus on kiistämätön: On olemassa suuri Alkusyy. Jumala todella on olemassa. Hän on tosiaan suorittanut lukemattomia ihmeitä. Jotkut ihmiset kieltävät ihmeet tieteen nimessä. Mutta englantilainen runoilija Cowper sanoi kerran: ”Kaikki näkemämme on ihmettä, mutta kun sitä näkee niin [säännöllisesti], niin kaikki on ihmettä turhaan” – mutta ei niille, jotka tunnustavat, että Jumala todella on olemassa!
[Alaviitteet]
a Ohimennen sanoen huomattakoon, että Laplacen teoksessaan Mécanique céleste esittämä aurinkokunnan syntyteoria on korvattu muilla teorioilla, jotka eivät ole sen vakuuttavampia.
[Kuvat s. 4]
Elävä solu – suunnittelun ihme
Lintujen erehtymätön muutto
[Kuva s. 5]
Ankeriaanpoikaset uivat takaisin vanhempiensa kotivesiin