Ylpeyden nieleminen kannattaa
ON OLEMASSA ainakin puoli tusinaa syytä, joiden vuoksi kannattaa niellä ylpeytensä. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta, että kristityn ylpeys on joka tapauksessa ehdottomasti tuomittavaa. Vaikka ylpeys aiheutuukin usein kopeudesta ja nöyryyden puutteesta, joskus se liittyy itsekunnioitukseen, kiitoksen arvoiseen aikaansaannokseen tai suhteeseemme Jumalaan.
Esimerkiksi apostoli Paavali kirjoitti Tessalonikan seurakunnalle, joka hänellä oli etu perustaa, seuraavin sanoin: ”Olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teistä, veljet, niin kuin on sopivaa, koska teidän uskonne kasvaa tavattomasti ja kunkin ja teidän kaikkien rakkaus lisääntyy toinen toistanne kohtaan. Sen johdosta me itse olemme ylpeitä teistä Jumalan seurakunnissa, koska teillä on kestävyyttä ja uskoa kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä.” Heidän osoittamansa usko ja rakkaus antoi Paavalille sopivan aiheen oikealaatuiseen ylpeyteen. – 2. Tess. 1:3, 4.
Apostoli Paavali puhui myös sellaisesta, joka oli ylpeä Jumalasta. (Room. 2:17) Ja me luemme Raamatusta toistuvasti Jumalan palvelijoitten kerskuvan Jehova Jumalassa ja Jeesuksessa Kristuksessa tai voisimme sanoa heidän olevan ylpeitä heistä. – Ps. 34:3; 1. Kor. 1:31; Fil. 3:3.
Epäilemättä voitaisiin sanoa, että toisinaan perheenjäsenet saattavat tuntea sopivaa ylpeyttä toistensa ominaisuuksista, hyveistä tai saavutuksista, esimerkiksi mies voi olla ylpeä vaimonsa ruoanlaittotaidosta. Tai vanhemmat saattavat olla ylpeitä sen johdosta, että heidän kasvattamansa lapset valitsevat Jumalansa palvelemisen koko ajallaan.
Mutta ehkä hämmästyt saadessasi tietää, että ylpeys mainitaan Jumalan sanassa tuomittavana 20 kertaa useammin kuin hyväksyttävänä. Miksi on niin? Miksi meitä täytyy toistuvasti varoittaa ylpeydestä? Koska se on tavallisesti syvään juurtunut itsekkyyden muoto, joka voi hyvin helposti saattaa meidät vaikeuksiin, ellemme ole aina varuillamme sitä vastaan. Niin, ”ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka”. – 1. Moos. 8:21.
Meidän täytyy tosiaan ponnistella erityisesti hylätäksemme kaiken mahdollisen, mikä haiskahtaakin itsensä korottamiselta tai ylpeydeltä. Kuinka monet ovatkaan saattaneet itsensä naurunalaiseksi ylpeyden vuoksi! Mikä vielä pahempaa, kuinka monet ovatkaan saattaneet itsensä tuhoon ylpeytensä vuoksi! Osuvasti muuan englantilainen esseisti kerran huomautti: ”Kaikkien suurten erehdysten pohjimmaisena syynä on yleensä ylpeys.” Surullisen kuuluisa nykyajan esimerkki siitä on Adolf Hitler.
Erittäin vakava haitta ylpeydessä on se, että se voi tehdä meistä Jehova Jumalan vihollisia, sillä me luemme: ”Jumala vastustaa kopeita, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille.” (1. Piet. 5:5) Tässä mielessä ”jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus”. (Sananl. 16:5) Ei ihme, että voimme edelleen lukea: ”Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.” – Sananl. 16:18.
Raamatusta on paljon esimerkkejä, jotka osoittavat, että meidän on viisasta niellä ylpeytemme muun muassa silloin, kun meille annetaan neuvoja. Yksi valaiseva esimerkki on syyrialainen sotapäällikkö Naeman, jota vaivasi lepra. Hänen ylpeyttään loukkasi, kun Elisan palvelija käski hänen kastaa itsensä seitsemän kertaa Jordanin vesissä, jotta hän olisi parantunut. Naeman kerskui, että Damaskoksen joet olivat parempia kuin Jordan. Hän nieli kuitenkin ylpeytensä ja soi palvelijoittensa taivuttaa hänet menettelemään Elisan lähettämän sanoman mukaan. Siten toimimalla Naeman parantui leprastaan. Hänen totisesti kannatti niellä ylpeytensä. (2. Kun. 5:11–14) Sama pitää paikkansa meistä. Kun meille annetaan mieltymystemme vastaisia viisaita neuvoja, niin meidän on hyvä niellä ylpeytemme.
Tässä yhteydessä sananlaskuissa sanotaan: ”Nuhtele [ojenna, UM] viisasta, niin hän sinua rakastaa.” ”Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta [ojennusta, UM], saa majailla viisaitten keskellä.” (Sananl. 9:8; 15:31) Yksi sellainen, joka ei muinoin ottanut ojennusta vastaan, oli Kain. Jehova Jumala varoitti häntä: ”Synti [väijyy] ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!” Ylpeytensä vuoksi Kain kieltäytyi kuuntelemasta, ja niin hänestä tuli murhaaja ja hänet lähetettiin maanpakoon. (1. Moos. 4:7) Toinen esimerkki oli kuningas Ussia. Hänen sotilaalliset saavutuksensa nousivat hänen päähänsä siinä määrin, että hän yritti anastaa papin tehtävät. Kun häntä nuhdeltiin, hän kieltäytyi itsepäisesti nielemästä ylpeyttään, ja sen vuoksi hän kuoli lepratautisena. – 2. Aikak. 26:16–21.
Joskus meitä ehkä halveksitaan tai loukataan jollakin tavalla. Mitä me silloin teemme? Kostammeko? Maksammeko samalla mitalla? Emme, sillä meidän ei tule kostaa pahaa pahalla. (Room. 12:17–21) Sellaisiin tapauksiin soveltuvat Jeesuksen sanat: ”Jos joku läimäyttää sinua oikealle poskellesi, käännä hänelle toinenkin.” (Matt. 5:39) Yksi sellainen, joka kieltäytyi ottamasta vastaan halveksuntaa, kieltäytyi nielemästä ylpeyttään, oli agagilainen Haaman. Kuningas Ahasveros oli määrännyt, että kaikkien piti kumartaa Haamanin edessä, mutta juutalainen Mordokai kieltäytyi aiheellisesti tekemästä siten. Tämä raivostutti siinä määrin ylpeää ja itserakasta Haamania, että hän päätti tapattaa paitsi Mordokain myös kaikki juutalaiset. Lopuksi Haamania ensin suuresti nöyryytettiin ja pian sen jälkeen hän kuoli paalussa, jonka hän oli valmistanut Mordokaita varten. Jos Haaman olisi niellyt ylpeytensä ja olisi jättänyt huomioon ottamatta Mordokain häntä kohtaan osoittaman halveksunnan, niin hän olisi voinut välttää ennenaikaisen ja nöyryyttävän lopun. (Est., luvut 3–9) On osuvasti sanottu: ”Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.” – Sananl. 12:16.
Meidän kannattaa myös niellä ylpeytemme ja pyytää anteeksi, jos olemme sanoillamme tai teoillamme tehneet jotakin väärää jollekulle toiselle. Me olemme todellisuudessa hyvittämisen velkaa itsellemme ja tuolle toiselle. Jeesus neuvoi vuorisaarnassaan: ”Jos siis tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene pois; tee ensin sovinto veljesi kanssa ja sitten takaisin tultuasi uhraa lahjasi.” – Matt. 5:23, 24.
Vielä yksi tapaus, jossa meidän on ehkä nieltävä ylpeytemme, on erehdyksen myöntäminen silloin kun olemme tehneet sellaisen. Kukaan ei tiedä kaikkea; kukaan ei ole täydellinen. Kun me siis toteamme, että emme todella tienneet, mitä puhuimme, tai kun teimme jonkin virheen arvioinnissamme ja toimimme epäviisaasti, niin meidän on viisasta tunnustaa se toisille, joihin se on saattanut vaikuttaa. Tämä on erityisen tärkeää niille, jotka ovat valvonta-asemassa, ovatpa he sitten vanhempia, esimiehiä tai seurakunnan nimitettyjä vanhimpia. – Vrt. Jaak. 3:1, 2.
Meidän kannattaa myös niellä ylpeytemme siten, että odotamme aina vähemmän kuin mihin meillä on mielestämme oikeus. Jeesus sanoi, että kun meidät kutsutaan pitoihin, meidän pitäisi istuutua alhaisimmalle paikalle, vaikka meistä tuntuisikin, että meillä on oikeus kunniakkaampaan paikkaan. On parempi, että pyydetään menemään kunniakkaammalle paikalle kuin että pyydetään siirtymään vähemmän kunniakkaalle paikalle. – Luuk. 14:7–11.
Eikö olekin olemassa paljon syitä, joiden vuoksi meidän tulisi niellä ylpeytemme? Se kannattaa.