Syvempää näkemystä uutisiin
Itsemurha tuonpuoleisen elämän saamiseksi
● Tuonpuoleisen elämän ja jälleensyntymisen pohtiminen johti jonkin aikaa sitten erään 16-vuotiaan pojan itsemurhaan ja hänen 15-vuotiaan tyttöystävänsä vakavaan loukkaantumiseen. Ystävät kertoivat, kuinka nämä kaksi olivat ”leikillään” puhuneet itsemurhasuunnitelmista toisten nuorten kanssa Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa, sen jälkeen kun he olivat lukeneet tuonpuoleista elämää käsittelevän kirjan. Nuoret keksivät ”mielikuvituksellisen” suunnitelman, jonka mukaan kaksi heistä kuolisi, kun he törmäisivät urheiluautolla päin kouluaan ja siten siirtyisivät ”korkeammalle olemassaolon tasolle”.
Tällainen reagoiminen tuonpuoleisen elämän ajatukseen on tietysti ääritapaus. Mutta se valaisee sitä, millaisessa henkisessä orjuudessa ovat miljoonat ihmiset, jotka epäröimättä hyväksyvät sellaiset opetukset vain siksi, että heidän omaksumansa uskonto on opettanut niitä, eivätkä siksi että ne perustuisivat Raamatun opetukseen. Toisaalta Jeesus sanoi, että totuuden sanasta kiinni pitäminen ’vapauttaisi ihmiset’. Hän opetti opetuslapsilleen saman totuuden, joka esitettiin Jumalan sanassa satoja vuosia aikaisemmin: ”Kuolleet eivät tiedä mitään.” Tämän tietäminen olisi saattanut säästää kyseiset nuoret tällaiselta murheelliselta tapahtumalta. – Joh. 8:32; Saarn. 9:5; vrt. Joh. 11:11–14.
Kenen puolella Jumala on?
● Sanomalehti ”Brazil Herald” kertoi jonkin aikaa sitten, kuinka Belo Horizonten Atlético-jalkapallojoukkue juhli äänekkäästi Rio de Janeiron Fluminense-joukkueesta saamaansa voittoa. Mutta ”Herald” huomautti, että neljä Atlético-joukkueen jäsentä, ”jotka vähän aikaa sitten olivat kääntyneet protestantismiin, pysyivät muista erillään ja avasivat Raamatut ja kiittivät Herraa siitä, että tämä auttoi heitä voittamaan Fluminensen”.
Onko järkevää pyytää Jumalalta sellaista voittoa tai kiittää häntä sellaisesta voitosta? Keiden pyyntöön pitäisi suostua, kun vilpittömät ihmiset kummallakin puolella rukoilevat voittoa? Tästä huomauttaen ”Brazil Herald” vei kysymyksen askelta pitemmälle: ”Tämä palauttaa mieleen kysymyksen, jonka sotien aikana usein tekevät sellaiset ihmiset, jotka eivät ole kovin isänmaallisuuden huumaamia: mitä Herralla on toista puolta vastaan – tässä tapauksessa Rion Fluminense-joukkuetta vastaan – niin että hän asettuisi yksipuolisesti Atlético-joukkueen puolelle? Kenties tällaiset hartaat ihmiset jossain määrin yliarvioivat sen, miten kiinnostunut Herra saattaisi olla jalkapallopelin – tai ehkäpä valtioiden välisen sodan – lopputuloksesta.”
Jumalaa ei varmaankaan voida pitää vastuullisena toisen puolen menestymisestä tai epäonnistumisesta urheilutapahtumissa tai uskonnollisten ihmisten toisiaan vastaan käymissä verisissä sodissa. Vastaus sellaisille ihmisille, jotka rukoilevat Jumalalta apua omalle puolelleen, on sama kuin hän antoi muinaiselle luopio-Israelille: ”Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.” Tosi kristityt eivät asetu millekään puolelle ihmisten sodissa, vaan he pysyvät puolueettomina ja rukoilevat ainoastaan Jumalan valtakuntaa. – Jes. 1:15, 16; 2:4; Matt. 6:9, 10.
Paavin menettelytapojen aiheuttama hämmennys
● Paavi Johannes Paavali II:n jonkin aikaa sitten antama ohje, että katolisten pappien pitäisi kautta maailman luopua maallisista poliittisista toimista, on aiheuttanut jossain määrin hämmennystä. Jesuiittapappi ja Yhdysvaltain kongressin jäsen Robert Drinan on sanonut, ettei hän ota enää virkaansa. Sen sijaan nunna Carolyn Farrell, Dubuquen pormestari Iowasta, on sanonut, ettei hän luovu asemastaan, koska naiset ”eivät ole koskaan olleet pappien luokassa”.
Melkein samanaikaisesti paavi kehotti afrikkalaisia kirkon jäseniä osallistumaan politiikkaan: ”Tärkeä haaste kristitylle on poliittisen elämän haaste”, hän sanoi jättiläismäiselle kuulijakunnalle Nairobissa Keniassa. ”Kansalaisilla on valtiossa oikeus ja velvollisuus osallistua poliittiseen elämään.” Paavi lisäsi, että ”olisi erehdys ajatella, ettei yksityisen kristityn pitäisi olla mukana näillä elämänaloilla”.
Puhuessaan periaatteellisesta ristiriidasta, joka näyttää vallitsevan paavin papeille antaman ohjeen ja hänen oman politiikanharjoittamisensa välillä Puolassa ja kirkossa, ”New York Times” sanoi pääkirjoituksessaan: ”Vaikuttaisi siltä, ettei paavi halua pappien hylkäävän politiikkaa vaan ainoastaan vaaleilla valittavan viran.” Kun otamme huomioon Jeesuksen julistuksen, jonka mukaan hänen opetuslapsensa ”eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta”, niin voimmeko kuvitella, että hän esittäisi näin ristiriitaisia ajatuksia? – Joh. 17:14; 18:36.