Valvojat – olkaa hyviä esimerkkejä ”laumalle”
”Tule uskollisten esimerkiksi puhumisessa, käytöksessä, rakkaudessa, uskossa, siveellisessä puhtaudessa.” – 1. Tim. 4:12.
1. Miksi meidän pitäisi odottaa, että kristityt valvojat antavat hyvän esimerkin?
VALVOJANA palvelemiseen kristillisessä seurakunnassa sisältyy paljon. Tämän ymmärtävät tuhannet antautuneet, hengelliset miehet, joille on nykyään uskottu tämä etu. Koska kaikki yksilöt seurakunnassa ovat kristittyjä veljiä ja sisaria, nimitetyt vanhimmat tietävät, ettei heidän vastuunsa tee heistä toisia Jehovan palvojia parempia. (Matt. 23:8–12) Mutta kun otetaan huomioon heidän vastuunsa ja ne raamatulliset vaatimukset, jotka heidän täytyy täyttää, niin heiltä odotetaan enemmän. Jeesushan sanoi: ”Jokaiselta, jolle on annettu paljon, vaaditaankin paljon; ja siltä, joka on pantu huolehtimaan paljosta, vaaditaan tavallista enemmän.” (Luuk. 12:48) Se, mitä nämä alipaimenet sanovat ja tekevät, vaikuttaa suuresti ”laumaan”. Sen tähden odotetaan, että nämä miehet antavat hyvän esimerkin toisille.
2. Millä erityisillä tavoilla Paavali kannusti Timoteusta tulemaan esimerkiksi?
2 Tätä hyvänä esimerkkinä olemista ei voida korostaa liikaa. Se on yksi niistä suoranaisista neuvoista, jotka löytyvät Paavalin valvoja Timoteukselle lähettämästä ensimmäisestä kirjeestä. Paavali ei pitänyt mitään itsestään selvänä, eikä hän halunnut Timoteuksenkaan tekevän siten. Koska Timoteus oli vielä nuori mies, jotkut saattoivat olla taipuvaisia halveksimaan häntä. Epäilemättä Paavalilla oli tämä mielessään, kun hän kirjoitti: ”Älköön kukaan koskaan halveksiko nuoruuttasi. Päinvastoin tule uskollisten esimerkiksi puhumisessa, käytöksessä, rakkaudessa, uskossa, siveellisessä puhtaudessa. Kiinnitä jatkuvasti huomiota julkiseen lukemiseen, kehottamiseen, opettamiseen, kunnes tulen. Älä laiminlyö sinussa olevaa lahjaa, joka annettiin sinulle ennustuksen välityksellä ja kun vanhimmisto pani kätensä päällesi.” (1. Tim. 4:12–14) Toisilla ei olisi mitään aiheellista syytä halveksia Timoteusta, jos hän pyrkisi jatkuvasti esimerkilliseen kristilliseen elämänvaellukseen.
3. Mitä valvojien pitäisi tutkia ja miksi?
3 Jehovan kansan keskuudessa olevien valvojien pitäisi nykyään tutkia omaa elämäntapaansa niin kuin Timoteuskin tutki. Vaikka tämä kirjoitus käsittelee erikoisesti valvojia, avustavia palvelijoita ja miehiä, jotka tavoittelevat suurempaa vastuuta seurakunnassa, niin kaikkien kristittyjen pitäisi harkita huolellisesti sitä, mitä sisältyy palvelemiseen ”laumalle” esimerkkinä. (2. Kor. 13:5) Mutta nyt kysymme: ”Vanhimmat, annatteko todella hyvän esimerkin?” Toiset uskovat katsovat teihin mielessään seuraavat Heprealaiskirjeen 13:7:ään muistiinmerkityt sanat: ”Muistakaa niitä, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa, ja tarkastellessanne, millaiseksi heidän käytöksensä osoittautuu, jäljitelkää heidän uskoaan.” Niin, vanhimmat, kristityt toverinne haluavat osoittautua uskollisiksi Jehovalle. Sen tekemiseksi he tarvitsevat paitsi Raamattuun perustuvia neuvoja ja lohdutuksen sanoja myös teidän kannustavan esimerkkinne. He jäljittelevät teidän uskoanne, koska he havaitsevat oikean käytöksenne ja tuloksen, johon se johtaa.
4, a) Miten 1. Timoteuksen kirjeen 3:1 ja Matteuksen 20:26, 27 tähdentävät sitä, mitä sisältyy kristittyinä valvojina palvelemiseen? b) Mitä vastuittensa täyttäminen vaatii vanhimmalta? c) Keitä veljien tulisi pitää arvossa 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:12, 13:n mukaan, ja miten heidän pitäisi se osoittaa?
4 Tämä ei merkitse, että sinä nimitettynä vanhimpana olet korvaamaton. Ei lainkaan. Mutta sinulla on ”hyvää työtä” palvellessasi hengellisiä veljiäsi ja sisariasi. (1. Tim. 3:1) Sinulla ei ole sellaista asemaa, että ponnistelusi tuottaisivat jotakin niin kutsuttua ’suuruutta’. (Matt. 20:26, 27) Sinulla on kyllä lisäetuja ja -vastuita, mutta niiden täyttäminen oikealla tavalla vaatii sinua palvelemaan nöyrästi Jehovan, Jeesuksen Kristuksen ja toisten uskovien orjana. (Room. 12:11; Gal. 5:13; Kol. 3:23, 24) Sinun täytyy tosiaan työskennellä ankarasti, johtaa, kehottaa ja tehdä paljon muuta uskonveljiesi ja -sisartesi hyväksi. He ymmärtävät, että sinulla on nimitys; mutta tekemäsi uuttera työ antamasi esimerkin ohella saa heidät ilmaisemaan vastakaikua tukemalla ponnistelujasi. Sellainen arvonanto on sopivaa ja apostoli Paavalin seuraavien sanojen mukaista: ”Mutta me pyydämme teitä, veljet, pitämään arvossa niitä, jotka työskentelevät kovasti teidän keskuudessanne ja johtavat teitä Herrassa ja vakavasti neuvovat teitä, ja osoittamaan heille aivan poikkeuksellista huomaavaisuutta rakkaudessa heidän työnsä vuoksi.” – 1. Tess. 5:12, 13.
Hyvä esimerkki ”puhumisessa”
5. Missä eri tilanteissa valvojien pitäisi olla hyvänä esimerkkinä ”puhumisessa”, ja miksi tämä on tarpeellista?
5 Ei ole epäilystäkään siitä, että valvojien tarvitsee olla hyvä esimerkki ”puhumisessa”. Sen täytyy varmasti pitää paikkansa heidän omassa kodissaan. Sen täytyy olla ilmeistä myös silloin, kun he puhuvat seurakunnan yksityisille jäsenille tai puhujalavalta sekä silloin kun he todistavat talosta taloon yhdyskunnassa. Valvojan lausunnot saattavat vaikuttaa toisiin enemmän kuin hän tajuaakaan. Siksi sen, mitä hän sanoo, täytyy aina perustua tai mukautua Jumalan sanan periaatteisiin.
6. Miksi vanhinten täytyy valvoa vääriä ajatuksia ja ”puhua hyvää”?
6 Jotta jonkun puhe olisi rakentavaa, hänen sydämensä täytyy olla täynnä Jumalan sanasta saatavia hyviä asioita. Silloin suu ’puhuu hyvää’, esittää lausuntoja, jotka ovat hengellisesti sopivia ja rakentavia. (Matt. 12:34) Valvojan täytyy varoa päästämästä vääriä ajatuksia juurtumaan mieleensä tai sydämeensä, koska se lopulta ilmenisi hänen puheessaan ja olisi vahingollista toisille. Osoittaen, mitä tulisi välttää ja millaisten sanojen pitäisi olla kuultavissa, Raamattu neuvoo: ”Älköön suustanne lähtekö mitään ala-arvoista puhetta, vaan sellaista, mikä on tarpeen mukaan hyvää rakennukseksi, jotta se antaisi sitä, mikä on suotuisaa kuulijoille.” – Ef. 4:29.
7. Miksi kristittyjen valvojien ei pitäisi levittää täysin henkilökohtaisia mielipiteitään tai ajatuksiaan?
7 Jotta kristityt alipaimenet olisivat esimerkkejä puhumisessa, he eivät saa mennä ”yli sen, mikä on kirjoitettu”. (1. Kor. 4:6) Olkoonpa kysymys oppia, moraalia tai kristillistä järjestöä koskevista asioista, valvojan pitäisi ’saarnata sanaa’. (2. Tim. 4:2) Jos hän esittäisi täysin henkilökohtaisia mielipiteitä tai levittäisi sen opetuksen vastaisia ajatuksia, jota on saatu ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä, niin se aiheuttaisi sekaannusta. Miksi hän ei odottaisi Jehovaa ja hänen järjestöään sen sijaan että noudattaisi julkeasti menettelyä, joka voisi johtaa häpeään? (Sananl. 11:2) Ehkä aiheeseen tulee myöhemmin lisää selitystä tai selvitystä. Tai rukoiltuaan ja tutkittuaan ahkerasti Jumalan sanaa Vartiotornin julkaisujen välityksellä vanhin saattaa huomata olleensa väärässä ja on iloinen, ettei hän levittänyt erheellisiä käsityksiään.
8. a) Miksi tulisi välttää sanoista taistelemista ja väittelyihin sekaantumista? (2. Tim. 2:14–19) b) Miten apua tulisi antaa, jos joku herättää jonkin kysymyksen ja tarvitsee hengellistä apua?
8 Paavali käski Timoteuksen velvoittaa toisia ”olemaan taistelematta sanoista, mistä ei ole mitään hyötyä, koska se on niiden turmioksi, jotka kuuntelevat”. Sitten apostoli mainitsi totuudesta pois poikenneiden esittämien lausuntojen epäterveitä vaikutuksia. Siinä, että ryhdytään taistelemaan sanoista tai sekaannutaan väittelyihin niiden kanssa, jotka hylkäävät terveellisen opetuksen, ei ole mitään voitettavaa mutta todennäköisesti paljon menetettävää hengellisesti. (2. Tim. 2:14–19; Tiit. 1:7–9) Tämä ei merkitse sitä, ettei joku voisi vilpittömästi herättää kysymystä jostakin asiasta, jota hän ei ymmärrä. Mutta jostakin näkemyksestä tiukasti kiinni pitäminen saattaa aiheuttaa tarpeetonta häiriötä. Tietysti silloin, jos jotkut tarvitsevat hengellistä apua, on olemassa oikea tapa opettaa, ja sellainen opettaminen tapahtuu ”lempeästi”. – 2. Tim. 2:23–26.
9. Mitä valvojilta vaaditaan, jotta he voisivat opettaa tehokkaasti?
9 Valvojien pitäisi ’työskennellä kovasti puhumisessa ja opettamisessa’, ei ainoastaan totuuden viemisessä ulkopuolisille vaan myös seurakunnan rakentamisessa hengellisesti. (1. Tim. 5:17) Hengellisesti virkistävien, opettavien ja käytännöllisten raamatullisten puheitten ja kokousohjelmien valmistaminen vaatii aikaa ja ponnistelua. Kun puhujat ja opettajat tutkivat säännöllisesti Raamattua ja käyttävät Vartiotorni-seuran julkaisuja, puheitten jäsennyksiä ja muuta ”uskolliselta ja ymmärtäväiseltä orjalta” saatua aineistoa, niin he voivat esittää monia erinomaisia kohtia, jotka auttavat heitä välittämään terveellistä opetusta. Ja tulemalla esimerkiksi puhumisessa valvojat osoittavat menettelevänsä oikealla tavalla.
”Hyvän käytöksen” säilyttäminen aina
10, 11. a) Mikä suhde vallitsee käytöksen ja taivaallisen viisauden välillä? b) Mitä tapahtuu, kun ilmaistaan ylhäältä tulevaa viisautta, verrattuna tilanteisiin, joissa jumalattomat ominaisuudet ovat ilmeisiä?
10 Seurakunnan valvojien täytyy tulla esimerkiksi myös ”käytöksessä”. Jotta he onnistuisivat säilyttämään hyvän käytöksen, he tarvitsevat taivaallista viisautta ja ymmärrystä. Opetuslapsi Jaakob tähdentää tätä seikkaa sanoessaan: ”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän keskuudessanne? Tuokoon hän hyvästä käytöksestään näkyviin tekonsa viisauteen kuuluvalla lempeydellä. Mutta jos teillä on katkeraa mustasukkaisuutta ja riidanhalua sydämessänne, niin älkää kerskailko älkääkä valehdelko totuutta vastaan. Tämä ei ole sitä viisautta, joka tulee ylhäältä, vaan on maallista, eläimellistä, demonista. Sillä missä on mustasukkaisuutta ja riidanhalua, siellä on epäjärjestystä ja kaikkea inhottavaa.” – Jaak. 3:13–16; 1. Piet. 2:12.
11 Taivaallista viisautta heijastava hyvä käytös vahvistaa suhteita toisiin vanhimpiin sekä seurakunnan muihin jäseniin. (Jaak. 3:17, 18) Toisaalta riidanhalu, mustasukkaisuus, kerskailu ja muut maailmalliset, eläimelliset ja demoniset ominaisuudet ja toiminnat repivät sellaisia suhteita. Tällaisilla huonoille ominaisuuksille ei ole sijaa Jumalan kansan riveissä. Itsekeskeisellä tavalla toimiminen on ristiriidassa Kristuksen kaltaisen rakkauden tunnustamisen kanssa. Niinpä hyvä käytös edellyttää, ”ettette tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsotte vaatimattomin mielin, että toiset ovat teitä parempia”. (Fil. 2:3) Sellainen käytös on todella esimerkillistä, koska se heijastaa samaa mielen asennetta kuin Jeesus Kristus ilmaisi. – Fil. 2:5–8.
12. a) Kuinka seurakunnan naisjäseniin tulisi suhtautua ja kuinka heitä tulisi kohdella? b) Mitä valvojia vaaditaan tekemään, kun Jumalan asettamia moraalimittapuita rikotaan? c) Minkä vastuun luottamuksellisuus asettaa vanhimmille tuominta-asioissa?
12 Jotta valvovat ja muut vastuulliset veljet antaisivat hyvän esimerkin, heidän täytyy aina käyttäytyä harkitsevasti vastakkaista sukupuolta kohtaan. Heidän tulee kohdella ”vanhempia naisia kuin äitejä, nuorempia naisia kuin sisaria kaikessa siveellisessä puhtaudessa”. (1. Tim. 5:1, 2) Alituinen valppaus on tarpeen siltä varalta, että tapahtuisi jonkinlaista herpaantumista Jumalan korkeitten moraalimittapuitten noudattamisen suhteen. Jos on olemassa selviä todisteita siitä, että jotkut yrittävät turmella toisia moraalisesti, niin valvojien täytyy ryhtyä nopeasti toimimaan pitääkseen järjestön puhtaana, sillä he tietävät että Jehova ’vaatii siitä rangaistuksen’. (1. Tess. 4:3–8) Samaan aikaan nimitettyjen alipaimenten täytyy pidättyä keskustelemasta julkisesti niitä koskevista tuominta-asioista, jotka ovat rikkoneet Jumalan vanhurskaita periaatteita. Luottamuksellisuuden säilyttäminen on välttämätöntä. Seurakunnan voidaan odottaa luottavan täysin vain sellaisiin vanhimpiin, jotka valvovat oikealla tavalla ja joiden henkilökohtainen käytös on aina moitteetonta.
Esimerkillisiä ”rakkaudessa”
13. Mikä henki on välttämätön, jotta valvojat onnistuisivat hyvän esimerkin antamisessa, ja miksi on niin?
13 Valvojat eivät voi todella menestyksellisesti tulla ”uskollisten esimerkiksi”, elleivät he ilmaise rakkauden henkeä. Muistutettuaan Timoteusta ’kohentamaan hänessä olevaa Jumalan lahjaa’ Paavali sanoi: ”Sillä Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja tervemielisyyden hengen.” (2. Tim. 1:6, 7) Me tiedämme, mitkä terveelliset vaikutukset elämässämme ovat seurausta siitä, että Jumala on ilmaissut tällaista rakkautta meitä kohtaan. Se, että valvojat ovat hyviä esimerkkejä tämän hengen hedelmän, rakkauden, ilmaisemisessa, osoittaa enemmän kuin mikään muu, mitä he ajattelevat toisista Jehovan palvojista. Rakkaudella on puoleensa vetävä voima, ja se saa meidät etsimään neuvoa ja apua rakkaudellisilta alipaimenilta. Me arvostamme heidän osoittamansa kiinnostuksen lämpöä ja heidän harrasta haluaan auttaa meitä hengellisessä edistymisessä.
14. Mitä tilaisuuksia naimisissa olevilla valvojille on osoittaa, että he ’rakastavat vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan’, ja mitä tämä auttaa heidän vaimojaan tekemään?
14 Hengellisinä miehinä valvojat pyrkivät suorittamaan ’kaikki toimensa rakkaudessa’. (1. Kor. 16:13, 14) Jos he ovat naimisissa, niin heidän tulee ”rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan”, jota he ravitsevat ja vaalivat. (Ef. 5:28, 29) Valvojat ymmärtävät, kuinka paljon heidän oma ruumiinsa vaatii päivittäin huolenpitoa. Samoin myös heidän vaimonsa tarvitsevat huomiota ja säännöllistä hengellistä huolenpitoa, joka auttaa heitä täyttämään oman vaimolle kuuluvan osansa tukijana tavalla, joka on ”soveliasta Herrassa”. (Kol. 3:18, 19) Päivän tekstin käsitteleminen Jehovan todistajain vuosikirjasta, Seuran julkaisujen aineiston tarkasteleminen, kristillisiin kokouksiin valmistautuminen ja tilaisuuksien etsiminen yhdessä rukoilemiseen ovat kaikki ilmauksia sellaisesta rakkaudesta. Vanhinten pitäisi myös auttaa vaimoaan muilla tavoin, sikäli kuin tilaisuus sallii. Tämä ja lasten kasvattaminen oikealla tavalla, jos pariskunnalla on niitä, todistavat, että mies johtaa hyvin omaa huonekuntaansa ja täyttää siten yhden Raamatun valvojille asettamista pätevyysvaatimuksista. – 1. Tim. 3:4, 5; 5:8.
15. Miten valvoja voi osoittaa, että hän voi ”pitää huolta Jumalan seurakunnasta” ja että hänellä on rakkautta?
15 Valvoja, joka pitää yllä hyvää perhejärjestelyä, osoittaa tosiaan, että hän voi ”pitää huolta Jumalan seurakunnasta”. (1. Tim. 3:5) Täyttäessään seurakunnallisia vastuitaan vanhin on henkilökohtaisesti hyvin kiinnostunut niistä, jotka ovat hänelle sukua uskossa. (Gal. 6:9, 10) Valvojat valmistautuvat seurakunnan kokouksiin ja johtavat niitä, käyvät sairaiden ja muiden tarpeessa olevien luona ja osallistuvat säännöllisesti ”hyvän uutisen” julkiseen julistamiseen. Kaikki tämä on esimerkki rakkaudesta Jumalaa kohtaan, heidän huollossaan olevia ”lampaita” kohtaan ja niitä kohtaan, joille nämä vanhimmat saarnaavat Valtakunnan sanomaa.
16. Mikä sai Paavalin toimimaan Korinton seurakunnan parhaitten etujen hyväksi, ja esiintyykö samaa asennetta kristittyjen valvojien keskuudessa nykyään?
16 Toisinaan valvojat havaitsevat välttämättömäksi antaa suoranaisia neuvoja tai ryhtyä kuritoimiin. He haluavat auttaa yksilöitä ja suojella seurakuntaa. Tässä vanhimmat jäljittelevät apostoli Paavalia. Rakkauden vaikutuksesta tämä apostoli toimi Korinton seurakunnan parhaitten etujen hyväksi, vaikka se aiheutti hänelle melkoisen paineen. Hän kirjoitti: ”Suuresta ahdistuksesta ja sydämen tuskasta minä kirjoitin teille monin kyynelin, en jotta tulisitte murheellisiksi, vaan jotta tuntisitte sen rakkauden, joka minulla on aivan erityisesti teihin.” (2. Kor. 2:4) Vaikka jotkut tuohon seurakuntaan kuuluvat eivät täysin arvostaneet Paavalin väsymättömiä ja epäitsekkäitä ponnisteluja, hän oli halukas kuluttamaan itseään vielä suuremmassa määrin heidän hyväkseen, sillä hän sanoi: ”Minä puolestani erittäin mielelläni kulun ja tulen täydelleen kulutetuksi teidän sielujenne hyväksi. Jos rakastan teitä tavallista enemmän, niin onko minua rakastettava sitä vähemmän?” (2. Kor. 12:15) Paavalin tavoin monet valvojat ponnistelevat kokosydämisesti. He tekevät siten rakkaudesta veljiään kohtaan ja antavat kiitettävän esimerkin.
17. Mikä vaikutus monien valvojien antamalla hyvällä esimerkillä on ollut Jumalan kansan järjestöön, ja mitä tunteita se on herättänyt uskollisissa alipaimenissa?
17 On paljon valvojia, jotka ovat vuosikausia kirjaimellisesti kuluttaneet itseään Jehovan palveluksessa ja hengellisten veljiensä ja sisartensa tarpeista huolehtimisessa. Tällaisten miesten antama esimerkki on edistänyt rakkauden henkeä Jumalan kansan koko järjestössä. Tällaiset esimerkit ”lauman” paimentamisessa ovat vahvistaneet luottamustamme näinä koettelevina aikoina. Koska näillä alipaimenilla on aito rakkaus ja he ovat kiinnostuneita ”laumasta”, he voivat aiheellisesti sanoa niin kuin Paavali, joka kirjoitti: ”Saattakoon Herra teidät lisäksi kasvamaan, niin, olemaan runsaat, rakkaudessa toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niin kuin mekin olemme teitä kohtaan, jotta hän tekisi sydämenne lujiksi, moitteettomiksi pyhyydessä Jumalamme ja Isämme edessä Herramme Jeesuksen ollessa läsnä kaikkine pyhineen.” – 1. Tess. 3:12, 13.
Uskon osoittaminen vahvistaa toisia uskovia
18. Mihin tekoihin valvojien pitäisi kyetä viittaamaan todistuksena siitä, että heillä on aito usko?
18 Vaikka monet nykyään esittävät äänekkäästi uskontunnustuksia, niin ”usko ei ole kaikkien omaisuutta”. (2. Tess. 3:2) Mutta sen täytyy olla meidän omaisuuttamme, jos aiomme miellyttää Jumalaa. (Hepr. 11:6) Tässäkin – ”uskossa” – kristittyjen valvojien täytyy olla esimerkkinä kaikille. Lisäksi heillä täytyy olla tekoja eli töitä todistuksena aidosta uskostaan. (Jaak. 2:14–26) Näihin tekoihin kuuluu muun muassa sairaana olevien toisten uskovien lohduttaminen, avun toimittaminen niille, jotka heidän joukossaan tarvitsevat sitä, ja säännöllinen osallistuminen ”valtakunnan hyvän uutisen” julistamiseen. – Matt. 24:14; vrt. Matt. 25:34–40.
19. Miksi usko on välttämätön, ja mitä se auttaa monia tekemään?
19 On merkille pantavaa, että Paavali tähdensi toistuvasti sitä, että ”vanhurskas tulee elämään uskosta”. (Room. 1:17; Gal. 3:11; Hepr. 10:38) Usko ei ainoastaan anna meille näkemystä siitä mitä on edessäpäin, vaan se saa meidät myös toimimaan. Esimerkiksi osa-ajan tienraivaajaksi tai vakituiseksi tienraivaajaksi ilmoittautuminen ja sitten palveleminen ”hyvän uutisen” kokoajansaarnaajana vaatii uskoa. (Mark. 13:10) Perhevastuista ja muista tehtävistä huolimatta monet valvojat ja avustavat palvelijat järjestävät niin, että voivat osallistua tähän toimintaan. Monet järjestävät maallisen työnsä ja muut asiansa niin, että voivat kiinnittää enemmän huomiota seurakunnallisiin vastuutehtäviin. Aitoa uskoa tarvitaan myös silloin, kun osallistutaan suoranaisesti ”hyvän uutisen” saarnaamiseen, suoritetaan tehtäviä kristillisissä konventeissa, rakennetaan valtakunnansaleja ja osallistutaan erilaisiin päivittäisiin teokraattisiin toimintoihin. Valvojilta ja kaikilta Jehovan kansaan kuuluvilta vaaditaan tosiaan uskoa, että he voisivat luottaa Jumalan sanaan, elää, työskennellä ja palvoa sen mukaan.
20. a) Mikä osuus uskolla on lujan asenteen omaksumisessa Panettelijaa vastaan? b) Miten valvojat voivat erityisesti auttaa toisia uskovia selviytymään uskonsa koetuksista?
20 Uskoa tarvitaan myös vaikeuksien kestämiseen ja uskon koetuksista selviytymiseen. Kun Pietari oli kehottanut vanhimpia tulemaan esimerkeiksi ”laumalle”, hän esitti varoituksen: ”Pysykää järkevinä, olkaa valppaat. Teidän vastustajanne, Panettelija, vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä. Mutta asennoitukaa häntä vastaan vahvoina uskossa, tietäen että samoja kärsimyksiä läpäistään koko veljesseurassanne maailmassa.” (1. Piet. 5:8, 9) Valvojien täytyy olla aina valppaita niiden Panettelijan menettelytapojen ja keinojen suhteen, joita hän käyttää Jumalan palvelijoitten harhauttamiseen, viettelemiseen tai nielemiseen. Kristittyjen ei pitäisi koskaan tuudittautua itsetyytyväisyyteen kohtaamansa tilanteen suhteen, ja ”lauman” nimitettyjen alipaimenten pitäisi olla erityisen valppaita. Kokemus osoittaa monissa maissa, että kun Jehovan todistajia kohtaavat vaikeudet ja koettelemukset, niin valvojat ovat taistelun eturintamassa. Jumalaan luottaen nämä vanhimmat auttavat jatkuvasti toisia uskovia eri tavoin, vastustavat Panettelijaa, rukoilevat hartaasti ja käyttävät uskon suurta kilpeä ja muita hengellisiä varuksia. – Ef. 6:10–18.
21. Mitä valvojat ollessaan itse esimerkkejä uskossa tekevät auttaakseen ”laumaa”, kun on kysymys uskosta ja toivosta?
21 Valvojien pitäisi auttaa ”laumaa” vaeltamaan uskossa ja iloitsemaan edessä olevassa toivossa. Me emme voi nähdä Jehova Jumalaa ja hänen Poikaansa taivaallisella valta-alueella, koska he ovat näkymättömiä. Mutta se, että he ovat tekemisissä meidän kanssamme, on todellista. (Hepr. 11:27) Se, mitä tapahtuu sen vuoksi että he ovat johdossa, on sen täyttymystä, mitä Raamattu on ennustanut. Valvojien pitäisi innokkaasti auttaa hengellisiä veljiään ja sisariaan arvostamaan tätä seikkaa ja ymmärtämään, että ”suuren joukon” jäseniä kootaan parhaillaan merkittävässä määrin. Jehova siunaa tehtävää työtä. (Jes. 60:22; Ilm. 7:9) Me koemme parhaillaan sitä hengellistä turvallisuutta, jonka hän on luvannut. (Ps. 91:1, 2) Jehovan pyhän hengen hedelmät, joihin usko kuuluu, esiintyvät runsaina Jumalan kansan keskuudessa nykyään. (Gal. 5:22, 23; vrt. Room. 1:8.) Uskon silmin me näemme Jehovan tuomioitten tulevan täytäntöönpanon. (Ilm. 11:16–18; 16:14, 16) ”Suuren ahdistuksen” mentyä on alkava uusi järjestys, ja maapallo saatetaan paratiisitilaan. (Matt. 24:21; Luuk. 23:43; 2. Piet. 3:11–13) Tapahtuu ylösnousemus. (Joh. 5:28, 29; Apt. 24:15) Ihmissuku saatetaan jälleen rauhallisiin suhteisiin Jumalan kanssa, ja ikuinen elämä on oleva niiden osa, jotka osoittautuvat tottelevaisiksi loppukoetuksessa. (Ilm. 20:7–10) Mutta kun me katsomme tulevaisuuteen, me arvostamme niitä kymmeniä tuhansia valvojia, jotka nyt palvelevat esimerkkeinä uskossa, uskollisia alipaimenia, jotka työskentelevät niin ahkerasti auttaakseen ”laumaa” iloitsemaan edessä olevan toivossa. – Room. 12:12.
”Siveellisessä puhtaudessa” – arvokkaita esimerkkejä
22. a) Miten Filippiläiskirjeen 4:8:n ja Jaakobin 3:17:n harkitseminen voi auttaa valvojia olemaan esimerkkejä siveellisessä puhtaudessa? b) Miten valvojien täytyy pyrkiä pysymään siveellisesti puhtaina, kun he suosittelevat veljiä vastuutehtävään seurakunnassa?
22 Lopuksi valvojia kehotetaan ’tulemaan uskollisten esimerkiksi siveellisessä puhtaudessa’. Tämä merkitsee enemmän kuin mielen ja moraalisen käytöksen puhtautta. Ilmeisesti heidän täytyy olla huolellisia sen suhteen, että heidän ajatuksensa viipyvät vain sellaisessa, mikä on siveellisesti puhdasta. (Fil. 4:8; Jaak. 3:17) Mutta pysyäkseen siveellisesti puhtaina valvojien täytyy myös ilmaista hyvää arvostelukykyä, kun he harkitsevat veljiä seurakunnan vastuuasemiin. Heidän edellytyksiään täytyy harkita huolellisesti Raamatun esittämien pätevyysvaatimusten valossa. Henkilökohtaisia ystäviä tai sukulaisia kohtaan ei pitäisi koskaan osoittaa puolueellisuutta. Jos jonkun moraalisen käytöksen suhteen on epäilyksiä, niin suokaa ajan ja tosiasioiden poistaa sellaiset epäilykset. Se olisi 1. Timoteuksen kirjeen 5:22:ssa esitetyn terveen neuvon mukaista: ”Älä koskaan pane käsiäsi hätäisesti kenenkään päälle äläkä ole osallinen toisten synteihin; säilytä itsesi siveellisesti puhtaana.”
23. Mikä auttaa valvojia pysymään siveellisesti puhtaina, kun he käsittelevät tuominta-asioita?
23 Lisäksi valvojat välttävät osallistumasta toisten synteihin käsittelemällä tuominta-asiat oikein. Väärintekotapauksia käsitellessään vanhinten pitäisi olla armollisia, kun olosuhteet edellyttävät armoa, mutta he eivät saa katsoa syntiä läpi sormien tai suhtautua siihen välinpitämättömästi. (Sananl. 28:13; Jaak. 2:13; vrt. Juud. 3–15, 22, 23.) Nimitettyjen vanhinten täytyy olla varovaisia sen suhteen, ettei puolueellisuus tai tunteellisuus vaikuta heihin, kun he kuuntelevat väärintekijöiden lausuntoja tai toisten todistuksia. Antamalla Raamatun periaatteiden ohjata sellaisissa tapauksissa tekemiään ratkaisuja uskolliset alipaimenet pysyvät siveellisesti puhtaina.
24. Mikä tekee valvojille mahdolliseksi sanoa niin kuin Paavali sanoi 1. Korinttolaiskirjeen 11:1:ssä?
24 Tulemalla edellä mainituilla tavoilla esimerkeiksi kaikki uskolliset kristityt valvojat voivat hyvin omintunnoin sanoa niin kuin Paavali sanoi: ”Tulkaa minun jäljittelijöikseni, niin kuin minä olen Kristuksen jäljittelijä.” (1. Kor. 11:1) Vaikka apostoli oli tietoinen henkilökohtaisista heikkouksistaan, hän voi sanoa luottavaisesti seuraavansa Kristusta. Sama pitää paikkansa nykyajan valvojista, jotka pyrkivät täyttämään Jumalan asettamat vaatimukset.
Seurakunta saa kannustusta puhua sanaa rohkeasti
25. Mitä seurakunnassa voidaan saavuttaa Jumalan siunauksina, kun jäljitellään kristittyjen valvojien antamaa hyvää esimerkkiä?
25 Mitä seurauksia voimme odottaa ”Jumalan lauman” uskollisten alipaimenten antaman esimerkin noudattamisesta? Kaikki seurakunnassa olevat saavat kannustusta jatkaa Jumalan sanan puhumista rohkeasti samalla kun he säilyttävät hyvän käytöksen! (Apt. 4:29–31; 1. Piet. 2:12) Rakkauden hedelmä osoittaa erehtymättömästi seurakunnan koostuvan Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapsista, ja tämä vetää toisia Jumalan kansan yhteyteen. (Sak. 8:23; Joh. 13:34, 35) Aktiivista uskoa ilmaistaan esimerkiksi sellaisilla hyvillä teoilla kuin ”hyvän uutisen” saarnaamisella, opetuslasten tekemisellä ja jumalisiin menettelytapoihin pyrkimisellä. (Matt. 24:14; 28:19, 20) Kun siveellinen puhtaus vallitsee kaikkien elämässä, jotka tavoittelevat Jumalan hyväksymystä, niin koko seurakunta pysyy puhtaana. Palvelkaamme sen tähden Jehovaa yhdessä uskollisina arvostaen niitä siunauksia, joista nautimme Jumalan kansana. Ja siunatkoon rakkaudellinen taivaallinen Isämme jatkuvasti yhteisiä ponnistelujamme, kun työskentelemme kristittyjen valvojien kanssa, jotka ovat hyviä esimerkkejä ”laumalle”.