Ensimmäinen nainen, joka petettiin
HÄN oli ainoalaatuinen naisten joukossa. Hänen elämänkokemuksiinsa ei kuulunut pienokaisena olemista, lapsuutta eikä naiseksi muuttumista. Hän oli alusta pitäen kypsä nainen. Todellisuudessa hänen olemassaolonsa ensimmäinen päivä oli hänen hääpäivänsä.
Hänet nähdessään mies Aadam liikuttui sanomaan: ”Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu.” – 1. Moos. 2:23.
Miksi Aadam esitti tällaisen lausunnon ensimmäisestä naisesta, jonka hän näki? Jonkin aikaa mies oli ainoa ihmiskunnan jäsen, joka eli kauniissa paratiisissa, puutarhassa eli puistossa, mistä hän sai kaikki elämän välttämättömyydet. Kun hän tarkkaili eri eläimiä ja sitten valitsi niille sopivat nimet, hän voi nähdä että niitä kaikkia oli pareittain. Mutta hän ei nähnyt niiden joukossa yhtään omaa lajiaan olevaa, jonka läheinen toveri hän olisi voinut olla ja jota hän olisi voinut rakastaa. (1. Moos. 2:19, 20) Niinpä hän havaitsi heti, että nainen oli sopiva puoliso hänelle, hänen täydennyksensä. Myöhemmin hän antoi hänelle nimen Eeva, joka merkitsee ’Elävää’, koska hänestä oli tuleva ”kaiken elävän äiti”. – 1. Moos. 3:20.
HÄNEN ALKUNSA
Toisin kuin muut ihmiset, jotka saivat alkunsa pienestä solusta, Eeva sai alkunsa kylkiluusta, jonka Luoja poisti Aadamin kyljestä. Nykyisen lääketieteen valossa kylkiluun valitseminen vaikuttaa erittäin sopivalta. Kun luukalvo (luuta peittävä yhdistävä kudoskalvo) jätetään paikoilleen, kylkiluun poistaminen ei ole pysyvää. Se kasvaa uudelleen. Luojalle, joka teki mahdolliseksi ihmisen kehittymisen hedelmöityneestä munasolusta kohdussa, ei ollut varmaankaan vaikeaa rakentaa kylkiluun monista soluista naista. Koska Aadam oli syvässä unessa, kun kylkiluu otettiin hänen kyljestään, hänen Luojansa täytyi ilmoittaa hänelle siitä, miten nainen tuli olemassaoloon. Tämä selittäisi sen, miksi hän sanoi Eevasta ”luu minun luistani ja liha minun lihastani”. – 1. Moos. 2:21–23.
Eevan ja hänen aviomiehensä Aadamin edessä oli suurenmoinen tulevaisuudenodote. Se oli täyttää maapallo heidän omalla lajillaan ja muuttaa heidän puutarhakotinsa ulkopuolella oleva maa kauniiksi paratiisiksi. (1. Moos. 1:28) Mutta se, saivatko he jatkaa elämästä nauttimista paratiisissa, riippui tottelevaisuudesta heidän Tekijänsä käskyä kohtaan. Korkein oli julistanut ”hyvän- ja pahantiedon puun” hedelmän Aadamilta ja Eevalta kielletyksi. (1. Moos. 2:16, 17) Tämä puu vertauskuvasi Luojan oikeutta päättää, mikä oli hyvää ja mikä pahaa hänen ihmislapsilleen. Kuinka sopimatonta olisikaan ollut luomuksen asettaa mittapuu hyvälle ja pahalle!
PETETTIIN KÄÄRMEEN VÄLITYKSELLÄ
Kuitenkin juuri tämän ”hyvän- ja pahantiedon puun” yhteydessä Eeva joutui petoksen uhriksi. Eräänä päivänä, kun hän ei ollut miehensä seurassa, hän sai hyvin epätavallisen kokemuksen. Varovainen käärme oli näennäisesti tehty viisaaksi ja sille oli annettu kyky puhua. Eevan tietämättä eräs petollinen Jumalan henkipoika käytti tuota käärmettä samaan tapaan kuin vatsastapuhuja käyttää nukkea. (Vrt. Joh. 8:44.) Tämä alhainen käärme esitti viattoman tuntuisen kysymyksen: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” (1. Moos. 3:1) Eeva vastasi oikein, sillä Aadamin oli täytynyt kertoa hänelle ”hyvän- ja pahantiedon puusta”. Hän sanoi: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.” (1. Moos. 3:2, 3) Mutta käärmeen tiedustelu oli vaivihkaa herättänyt Eevan mielessä kysymyksen, jota hän ei ehkä ollut aikaisemmin ajatellut. Tuo kysymys oli: miksi ”hyvän- ja pahantiedon puun” hedelmän syöminen oli kiellettyä kuolemanrangaistuksen uhalla?
Käärmeellä oli valmis vastaus: ”Ette [monikossa, sisältää siis myös Aadamin] suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” (1. Moos. 3:4, 5) Nyt Eeva joutui ratkaisun eteen. Ryhtyisikö hän puolustamaan Luojaa, jolle hän oli kiitollisuudenvelassa olemassaolostaankin ja joka oli antanut hänelle ja hänen miehelleen kaiken, mitä he oleellisesti tarvitsivat ikuista onnellista elämää varten? Vai ottaisiko hän vaarin sanoista, jotka esitti alhainen luomus, joka ei ollut koskaan tehnyt mitään hänen hyväkseen? Eevaa ei ollut jätetty huonosti varustautuneeksi oikean ratkaisun tekemisen suhteen. Hän tunsi Jumalan lain ja hänellä oli erehtymätön todistus siitä, että hänen Luojansa rakasti häntä ja hänen miestään. Eevan olisi siis pitänyt päätellä, että Jumalan antaman käskyn takana täytyi olla hyvä syy ja että totteleminen oli hänen parhaitten etujensa mukaista. Lisäksi koska hänen miehensä oli yhtä lihaa hänen kanssaan, olisi ollut vain oikein, että hän olisi ensin neuvotellut hänen kanssaan asiasta.
Ikävä kyllä, Eeva ei ilmeisesti ollut kehittänyt tarpeellista arvostusta Tekijäänsä kohtaan ajatellakseen myönteisesti Jumalan käskystä. Raamatun kertomus sanoo: ”Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi.” (1. Moos. 3:6a) Riippumattomuuden hengessä Eeva halusi päättää itse, mikä oli hyvää ja mikä pahaa sen sijaan että hän olisi alistunut Jumalan tätä koskevaan ratkaisuun. Hänet petettiin täysin sen valheen avulla, joka lausuttiin hänelle käärmeen välityksellä. Syödessään kiellettyä hedelmää hän siten odotti sen parantavan hänen asemaansa.
Eeva kääntyi ensi tilassa miehensä puoleen tarkoituksenaan saada hänet rikkomaan kanssaan Jumalan lakia. Aadam tiesi, että hedelmän syöminen merkitsisi hänelle kuolemaa. Hän ei uskonut käärmeen sanoja: ”Ette suinkaan kuole.” Mutta lopulta Aadam taipui hedelmän syömistä koskeviin vaimonsa hartaisiin pyyntöihin. – 1. Moos. 3:6b.
MURHEELLISIA SEURAUKSIA
Mikä oli seurauksena? Välitön seuraus oli epämiellyttävä. Aadam ja Eeva eivät voineet enää katsoa toistensa vaatettamatonta vartaloa puhtaalla tavalla. Heidän syyllinen omatuntonsa sai heidät tuntemaan itsensä epäpuhtaiksi ja herätti heissä tunteita, joita he eivät olleet kokeneet koskaan aikaisemmin. He tekivät itselleen viikunapuun lehdistä lannevaatteet. – 1. Moos. 3:7.
Myöhemmin kun Eeva kuuli Jumalan äänen, hän kätkeytyi miehensä kanssa heidän puutarhakotinsa puiden väliin. Kun Luoja kyseli heidän tekojaan, Eeva tunnusti vastauksessaan: ”Käärme petti minut, ja minä söin.” – 1. Moos. 3:8–13.
Seuraukset olivat murheellisia ensimmäiselle ihmisparille. Eeva oli hylännyt Jumalan hänelle antaman osan ja oli omaksunut opettajan tehtävän miehensä suhteen. Luojan hänelle julistama tuomio paljasti, kuinka vahingollinen vaikutus tällä menettelyllä olisi hänen avioliittoonsa. Aadam oli ”vallitseva” häntä, mikä ilmaisi, että siitä lähtien hän käyttäisi johtoasemaansa määräävällä, tyrannimaisella tavalla. Kuitenkin häneen olisi naisen halu oleva, tämä tuntisi sisäisesti tarvitsevansa häntä. – 1. Moos. 3:16.
Äitiyteenkin liittyisi ongelmia. Jumalan säädös kuului: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia.” (1. Moos. 3:16) Epätäydellisessä tilassaan, jossa Eeva nyt oli, hän on voinut joutua kokemaan sellaisia kipuja synnyttäessään, että se on saanut hänet oivaltamaan kuoleman voivan seurata hänelle itselleen ja hänen jälkeläisilleen.
Lopulta sekä hän että hänen miehensä kuolisivat. Heidän ruumiinsa hajoaisivat ja palaisivat maan alkuaineiksi. – 1. Moos. 3:19.
Lisäksi Eeva ja hänen miehensä karkotettiin heidän kauniista paratiisikodistaan, ja heidän oli aloitettava elämä vaikeissa olosuhteissa viljelemättömällä alueella. Luoja antoi heille kuitenkin huomaavaisesti pitkät nahasta tehdyt vaatteet. – 1. Moos. 3:21–24, UM.
Ajan mittaan Eevasta tuli Kainin ja Aabelin samoin kuin muidenkin poikien ja tyttärien äiti. (1. Moos. 4:1, 2; 5:4) Kuvittele, miltä hänestä on täytynyt tuntua, kun hän sai tietää, että Kain oli murhannut veljensä Aabelin. Mikä järkytys tämä ensimmäinen ihmisen kuolema onkaan varmasti ollut! Kun sitten Aadam oli 130-vuotias, Eeva synnytti jälleen pojan. Hän antoi hänelle nimen Seet ja sanoi: ”Jumala on suonut minulle toisen pojan Aabelin sijaan, koska Kain hänet surmasi.” – 1. Moos. 4:25; 5:3.
Kuinka voimakkaasti Eevan tapaus valaiseekaan sitä, että Jumalan lain halveksunta johtaa vakaviin ongelmiin! Milloin tahansa väärinteko yritetäänkin saada meistä tuntumaan viehättävältä, älkäämme unohtako, mitä tapahtui Eevalle. On suorastaan mahdotonta, että onnellisuus voisi seurata sen huomiotta jättämisestä, mikä Luojamme mittapuun mukaan on hyvää ja pahaa. Älkäämme olko Eevan kaltaisia älkäämmekä antautuko petettäviksi pysyväksi vahingoksemme.