Voiko ihmishallitus vastata haasteeseen?

YHTEEN aikaan opetettiin, ”että maan päällä oleva kirkko oli Jumalan valtakunta”.a Tämä opetus johtui siitä, että roomalaiskatolinen kirkko oli siihen aikaan hallitseva mahti maailmassa. Keskiajan jälkipuoliskolla paavit kilpailivat kuninkaitten kanssa poliittisesta vallasta. He komensivat mahtavia armeijoita. John F. Hurst selittää: ”Paavit kilpailivat kuninkaitten osasta ja tekivät kaikkensa päästäkseen maallisten asioitten valtiaiksi.” – History of the Christian Church.

Kirkon johtajat väittivät hallitsevansa Jumalalta saamallaan vallalla. Myöhemmin eri maitten kuninkaat väittivät myös omaavansa jumalallisen oikeuden hallita. New Catholic Encyclopedia mainitsee: ”Käsitys jumalallisesta oikeudesta asetti kansallisvaltioitten kuninkaat asemaan, jossa heidän valtansa voitiin väittää olevan yhtä jumalallinen kuin paavin valta.”

Mutta vastasivatko paavit ja muut hallitsijat, jotka väittivät hallitsevansa jumalallisella oikeudella, hyvän hallituksen asettamista koskevaan haasteeseen? Nauttivatko heidän alamaisensa elämästä, vapaudesta ja onnesta?

Eivät! Sen sijaan näille hallitusvalloille oli tunnusomaista kauhea epäoikeudenmukaisuus ja sorto. Kansa mobilisoitiin käymään mielettömiä sotia ja osallistumaan verisiin ristiretkiin, joissa tuhottiin miljoonien ihmisten elämä ja onnellisuus. Myös julma inkvisitio oli käytössä, ja sen tuhannet uhrit kidutettiin kuoliaiksi mitä inhottavimmilla tavoilla. Miten Jumalaa häpäisevää olikaan yhdistää hänen valtakuntansa kirkon valtaan tai sellaisten kuninkaitten hallitusvaltaan, jotka väittivät omaavansa jumalallisen oikeuden!

IHMISTEN PONNISTELUT JATKUVAT

Myöhemmin uskonnollisia käsityksiä on muutettu. ”Eräiden nykyaikaisten teologisten kirjoittajien käsitys” on vuonna 1916 julkaistun James Hastingsin toimittaman sanakirjan (The Dictionary of the Apostolic Church) mukaan, ”että tämä maailma sellaisena kuin me sen tunnemme kehittyy kristillisen vaikutuksen alaisuudessa, kunnes siitä tulee Valtakunta.” Mutta onko se kehittynyt siten?

Miljoonien edelleen elossa olevien ihmisten elinaikana niin sanotut kristilliset kansat ovat syyllistyneet ihmishistorian suurimpiin verilöylyihin. Kirkkohistorioitsija Roland H. Bainton huomautti: ”Varsinkin Yhdysvaltain kirkot omaksuivat ristiretkiasenteen ensimmäistä maailmansotaa kohtaan.”

Bainton selitti, että amerikkalaisten kirkonmiesten mukaan ”tämä oli pyhä sota. . . . Saksalaiset olivat hunneja. Heidän tappamisensa merkitsi maailman puhdistamista hirviöistä.” Samoin Lontoon piispa A. F. Winnington-Ingram kehotti Englannin kansaa: ”Tappakaa saksalaiset – tappakaa heidät, . . . Kuten olen sanonut tuhansia kertoja, minulle tämä on puhdistava sota.”

Mutta saksalaisetkin tunnustautuivat kristityiksi! Niinpä samaan aikaan Kölnin katolinen arkkipiispa Saksassa sanoi saksalaisille sotilaille: ”Jumala on meidän kanssamme tässä vanhurskauden puolesta käytävässä taistelussa, mihin me olemme joutuneet vastoin tahtoamme. Me käskemme teidän Jumalan nimessä taistella viimeiseen veripisaraanne saakka maan kunnian ja maineen puolesta.”

Vähän yli 20 vuotta myöhemmin, vuonna 1939, kansat syöksyivät toiseen maailmansotaan. Jälleen useimmat sodassa mukana olleista kansoista tunnustivat kristillisyyttä. Maailma sellaisena kuin me sen tunnemme ei selvästikään kehittynyt kristillisen vaikutuksen alaisuudessa siihen suuntaan, että se olisi ollut tulossa Jumalan valtakunnaksi.

Entä millainen on tilanne noin 35 vuotta sen jälkeen, kun toinen maailmansota päättyi vuonna 1945? Vaikuttaako siltä, että vihdoinkin ihmishallitukset täyttävät ihmiskunnan tarpeet?

ONNISTUVATKO NYKYISET PONNISTELUT?

Sen sijaan että ihmiset näkisivät tilanteen huojentumista koskevien toiveittensa toteutuvan, he näkevät nykyään maailmanlaajuisten ongelmien olevan jatkuvasti yleisiä. Ihmisten epäonnistumisen vakavuus on todellisuudessa saanut uudet mittasuhteet, ja koko sivilisaatio on uhanalainen. Harkitse ihmisen yrityksiä sodan poistamiseksi. Ovatko ne onnistuneet?

Eivät alkuunkaan! Vuodesta 1945 lähtien yli 25 miljoonaa ihmistä on saanut surmansa noin 150 sodassa eri puolilla maapalloa. Joka päivä on ollut keskimäärin käynnissä kaksitoista sotaa jossakin päin maailmaa. Ihmishallitukset käyttävät runsaasti yli neljä miljardia markkaa päivässä sotavalmiuden ylläpitämiseen ja käyttävät siihen varoja, jotka voitaisiin muutoin panna hyödylliseen käyttöön rakennustoiminnassa, maan kaunistamisessa, koulutuksessa, tutkimuksessa ja niin edelleen. Miten surkeasti ne ovatkaan epäonnistuneet ihmisten tarpeitten täyttämisessä!

Kaiken järjen mukaan hallitusten pitäisi kokoontua neuvottelemaan ja suostua aseistariisuntaan. Mutta tapahtuuko niin? Ne eivät kykene pääsemään yksimielisyyteen. Niinpä ne jatkavat kilpavarusteluaan pitääkseen yllä ’kauhun tasapainoa’. Viime kesänä Yhdysvaltojen ulkoministeri Cyrus Vance esitti jonkinlaisen käsityksen maansa käytössä olevien aseiden tuhovoimasta, kun hän sanoi:

”Joissakin nykyajan ohjuksissa on – yhdessä ainoassa aseessa – viisi kertaa niin paljon räjähdysvoimaa kuin pudotettiin kaikista pommikoneistamme kaikilla sotatoimialueilla koko toisessa maailmansodassa. Useimmat aseemme ovat tietenkin pienempiä, mutta meillä on kaikkiaan yli 9 000 ydinkärkeä ja -pommia ohjuksissamme ja pitkän matkan pommikoneissamme. Neuvostoliitolla on noin 5 000 suunnattuina meitä kohti – ja mahdollisuus lisätä tätä määrää jyrkästi. Vain pari sellaista asetta, tai yksikin, voisi hävittää Milwaukeen kokoisen kaupungin.”

Mitkä voimavarat maapallon ja kaiken sillä olevan elollisen täydelliseen tuhoamiseen! Tunnetko tällaisen ydintuhon mahdollisuuden edessä olosi varmaksi ja turvalliseksi? Edistääkö se omaasi ja omaistesi ”elämää, vapautta ja onnea”? Todennäköisesti ei.

Mutta ehkä sinua huolestuttaa enemmän ihmishallitusten kyvyttömyys hillitä rikollisuutta. Nobelin palkinnon saanut lääketieteen tohtori Albert Szent-Györgyi Yhdysvalloista mainitsi: ”Me emme voi mennä pimeän tultua ulos kotikaupungissamme, koska pelkäämme että meidät ryöstetään tai tapetaan, ja me tunnemme turvattomuutta omassa kodissammekin.” Ikävä kyllä, rikollisuus on tehnyt miljoonista ihmisistä oman kotinsa vankeja! Eivätkä hallitukset ole kyenneet korjaamaan tilannetta.

Lisäksi miljoonat ihmiset näkevät nälkää kautta maailman. Joissakin paikoissa vilja-aitat ovat kuitenkin täpösen täynnä. Mutta sellaisissakin maissa, joissa elintarviketuotannossa esiintyy ylijäämää, hinnat kohoavat niin nopeasti, etteivät monet kykene ostamaan tarpeeksi elintarvikkeita pysyäkseen terveinä. On todella sydäntä särkevää, etteivät ihmishallitukset ole kyenneet ratkaisemaan tätä ongelmaa.

Sitten on vielä energiaongelma. Uusiutuvaa, saasteetonta energiaa on saatavissa suunnattomasti auringosta, tuulesta, joista, järvistä ja meristä. Mutta mitä ihmishallitukset ovat tehneet? Koska niiltä valitettavasti on puuttunut kaukokatseisuutta, ne ovat riistäneet maapallon uusiutumattomia öljy- ja kaasuvaroja ja ovat siten tehdessään myös jossain määrin myrkyttäneet ilman, jota me hengitämme.

Mihin päätelmään ihmisten pyrkimysten tarkastelu maapallon asioitten hallitsemiseksi johtaa?

MITÄ IHMISET EIVÄT VOI TEHDÄ

Ihmiset eivät ole kyenneet asettamaan menestyvää hallitusta, joka tyydyttää ihmisten tarpeet. ”Jokainen sivistys, joka on joskus ollut olemassa, on lopulta luhistunut”, mainitsi Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Henry Kissinger. ”Historia on kertomus ponnisteluista, jotka ovat epäonnistuneet, pyrkimyksistä, jotka eivät ole toteutuneet . . . Historioitsijana on siis elettävä tietoisena murhenäytelmän väistämättömyydestä.”

Kun vakavissasi ajattelet asiaa, niin onko mitään aihetta odottaa, että nykyajan valtiomiehet kykenevät ratkaisemaan maailman ongelmat, jotka ovat paljon monimutkaisempia kuin ne ongelmat, joita aikaisemmat maailman johtajat eivät kyenneet ratkaisemaan? James M. Fallows, joka toimi presidentti Carterin tärkeimpänä puheiden kirjoittajana kaksi ja puoli vuotta, mainitsi äskettäin: ”Minusta on järkyttävää, että on käytännöllisesti katsoen mahdotonta tehdä paljonkaan muutoksia hallituksessa. . . . Olen taipuvainen epäilemään, ettei tätä hallitusta voi muuttaa Carter eikä kukaan muukaan presidentti.”

Mutta pitäisikö ihmisen itsehallinnon toistuvien epäonnistumisten hämmästyttää meitä? Ei, jos olemme Raamatun tutkijoita. Ihmisen itsehallintopyrkimysten tarkastelu vain korostaa seuraavan jumalallisen lausunnon totuudellisuutta: ”Ei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.” – Jer. 10:23.

Kuitenkin aina siitä lähtien kun ensimmäinen ihmispari kapinoi Kaikkivaltiaan Jumalan valtaa vastaan, Hän on sallinut ihmisten kokeilla itsehallintoa. Miksi? Jotta ihmiset ja enkelit saisivat havainto-opetuksen. Ja mitä tästä opetuksesta olisi pitänyt oppia? Juuri se, mitä olemme havainneet: Ihmiset eivät kykene hallitsemaan itseään menestyksellisesti. Siksi meidän olisi pitänyt oppia myös tämä: Vaikka ihmishallitukset ovat toimineet Jumalan sallinnalla, ihmiset tarvitsevat Jumalan valtakuntaa voidakseen nauttia sellaisesta maailmasta, jossa me kaikki haluaisimme elää.

MITEN JUMALAN VALTAKUNTA TULEE

Mutta joku saattaisi esittää vastakysymyksiä: ”Eikö ihmisten tule yrittää vastata hallitukselle asetettuun haasteeseen? Eikö Jumala odota sitä? Miten muutoin maailmasta tehtäisiin parempi paikka ellemme me toimi hyvän hallituksen aikaansaamiseksi?”

Sen kirkkojen opetuksen valossa, jonka mukaan Jumala käyttää ihmisiä valtakuntansa perustamiseen, tällaiset kysymykset ovat ymmärrettäviä. Mutta Raamattu ei opeta, että Valtakunta tulee ihmisten ponnistuksin. Jeesus Kristus ei ottanut vastaan kutsua ryhtyä ihmiskuninkaaksi. Hän sanoi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Joh. 6:15; 18:36) Eräässä Raamatun tietosanakirjassa sanotaan aivan oikein:

”Jumalan valtakunta ei koskaan merkitse mitään ihmisten toimenpidettä tai heidän pystyttämäänsä valtakuntaa. Kuinka jalo tahansa ajatus ahertamisesta Jumalan valtakunnan perustamiseksi lieneekin, Raamatun terminologia on täysin ristiriidassa nykyajan liberaalin teologian kielen kanssa. Valtakunta on Jumalan teko, ei ihmisen aikaansaannos eikä edes vihkiytyneitten kristittyjen aikaansaannos.” – The Zondervan Pictorial Encyclopedia of the Bible.

Miten sitten Jumalan valtakunta tulee vastaukseksi kristittyjen rukouksiin? Pane tarkoin merkille Raamatun vastaus. Kuvailtuaan ihmishallituksia ja niiden hyödyttömyyttä se sanoo: ”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti . . . Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” – Dan. 2:44.

Vaikuttaako siltä, että Jumala on kova tai epäoikeudenmukainen, kun hän aikoo tuhota ihmishallitukset tehdäkseen tietä omalle hallitukselleen? Ihmisistä, jotka haluavat säilyttää nykyiset epätyydyttävät hallitusmuodot, se saattaa vaikuttaa sellaiselta. Mutta niille ihmisjoukoille, jotka odottavat iloiten Jumalan täydellistä hallitusta ja jotka tulevat säilymään elossa, se on oleva iloitsemisen aihe. Viitaten siihen ”uusien taivaitten” hallintoon, joka vuodattaa siunauksia maan päällä olevalle ihmisyhteiskunnalle, Jehova sanoo: ”Te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon.” – Jes. 65:17–19.

Kun siis otamme huomioon, etteivät ihmiset ole kyenneet asettamaan hallitusta, joka tyydyttää ihmisten tarpeet, niin emmekö voi kaikki olla yhtä mieltä siitä, että Jumalan on ajankohtaista ja aiheellista perustaa oma hallituksensa? Meidän pitäisi olla halukkaita hankkimaan kaikki mahdollinen tieto Jumalan valtakunnasta ja siitä, miten voimme kannattaa sitä ikuiseksi hyödyksemme. Siksi kehotamme sinua tarkastelemaan seuraavia kirjoituksia.

[Alaviitteet]