Jehovan sanan puhuminen rohkeasti
”Ja nyt, Jehova, . . . suo orjiesi puhua jatkuvasti sanaasi täysin rohkeasti.” – Apt. 4:29.
1, 2. a) Miten Kristus oli kiinnostunut opetuslapsistaan ylösnousemuksensa jälkeen, ja mitä ohjeita heille siksi annettiin? b) Kuinka laajaa todistamisen oli määrä olla?
VAIKKA kuolema oli erottanut Jeesuksen hänen opetuslapsistaan, he eivät unohtaneet hänen kutsuaan tulla ”ihmisten kalastajiksi”. He tiesivät sen merkitsevän Jumalan sanan puhumista ihmisten keskuudessa. Mutta miten heidän piti menetellä? He tarvitsivat opastusta ja ohjausta.
2 Opetuslasten suureksi iloksi ylösnoussut Jeesus näyttäytyi heille lukuisia kertoja, ennen kuin hän nousi Isänsä luo. (1. Kor. 15:3–8; Joh. 20:20) Siten hän voi antaa heille lisäohjeita heidän tulevaa työtään varten. Hän sanoi Galileassa:
”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matt. 28:18–20)
Opetuslasten tekemisen, kastamisen ja opettamisen kristillinen työ täytyi ulottaa kaikkien kansojen ihmisiin. Kuinka rohkaisevaa olikaan tietää, että tämä kuolleista herätetty Jumalan Poika olisi kristittyjen kanssa heidän suorittamassaan Valtakunnan työssä joka päivä aina asiainjärjestelmän päättymiseen saakka!
3. Mikä osa pyhällä hengellä on ollut siinä helluntaista alkaen?
3 Jeesus oli luvannut opetuslapsilleen, että tulisi auttaja, pyhä henki. (Joh. 14:16, 26) Mikä se olisi ja miten se vaikuttaisi? Jeesus sanoi noille opetuslapsille juuri ennen kuin hän nousi Isänsä luo:
”Te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” (Apt. 1:8)
Mikä suurenmoinen odote laajan todistuksen antamisesta! Opetuslapset palasivat Jerusalemiin ja olivat siellä hellittämättömiä rukouksessa. Viideskymmenes päivä Jeesuksen ylösnousemuksesta oli helluntai, ja opetuslapset olivat kaikki kokoontuneina yhteen paikkaan. Yhtäkkiä kuului ääni, ”kuin navakan tuulenpuuskan synnyttämä kohahdus”, ja esiintyi muita ihmeellisiä ilmiöitä. Jehova vuodatti heihin luvatun pyhän hengen, toimivan voimansa. Ja mitä tämä henki sai heidät tekemään? Se sai heidät ’puhumaan’. – Apt. 2:1–4.
4. Miten ”hyvä uutinen” otettiin vastaan siinä tilaisuudessa?
4 Oli tullut aika ’kalastaa ihmisiä’ runsaasti. Pyhän hengen auttamina nuo opetuslapset osasivat puhua Jumalan sanaa monilla kielillä. Niinpä helluntaijuhlaan monista osista maailmaa tulleet ihmiset saattoivat kuulla omalla äidinkielellään, ”Jumalan suurenmoisuuksista”. Katselijat olivat hämmästyneitä. Sitten Pietari nousi seisomaan ja esitti rohkeasti selityksen. Hän todisti perusteellisesti Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta, kehotti läsnä olevia katumaan, ottamaan kasteen ja pelastautumaan silloisesta kierosta sukupolvesta. Mikä siitä oli seurauksena? Noin 3 000 otti sanan vastaan! Heidät kastettiin ja lisättiin kristilliseen seurakuntaan. Vallitsi suuri ilo, kun ”Jehova liitti jatkuvasti heihin pelastuvia päivittäin”. – Apt. 2:5–47.
5. a) Mitä tarkoitusta varten kristityt joutuvat hallitusmiesten eteen vastustuksen aikoina? b) Mitä rohkaisua siinä on meille?
5 Tämä todistaminen pyhän hengen voimalla oli tuottanut monia uusia Jehovan ylistäjiä. Nämä vuorostaan menivät riemuiten eteenpäin joka päivä, ja heidän julkinen todistustyönsä täytti Jerusalemin ”hyvällä uutisella”. Pietari ja Johannes ottivat johdon tässä työssä ja kehottivat ihmisiä kääntymään ja saamaan syntinsä pyyhityiksi pois, jotta he olisivat saaneet hengellistä virvoitusta Jehovalta. Monet näistä kuuntelivat mielellään ”hyvää uutista” – mutta eivät ylimmäinen pappi, temppelin päällikkö eivätkä saddukeukset. He pidättivät Pietarin ja Johanneksen ja panivat heidät turvasäilöön. Näin opetuslapset alkoivat saada osakseen sitä vihaa, josta Jeesus oli ennakolta varoittanut heitä, kun hän sanoi:
”Katso! Minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle; osoittautukaa sen tähden varovaisiksi kuin käärmeet ja silti viattomiksi kuin kyyhkyset. Olkaa varuillanne ihmisten suhteen, sillä he luovuttavat teidät paikallisiin oikeusistuimiin, ja he ruoskivat teitä synagogissaan. Viedäänpä teitä maaherrojen ja kuninkaittenkin eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja kansoille. Mutta kun he luovuttavat teidät, älkää huolestuko siitä, miten tai mitä teidän on puhuttava, sillä se, mitä teidän on puhuttava, annetaan teille sinä hetkenä, sillä puhumassa ette ole vain te, vaan Isänne henki puhuu teidän kauttanne.” (Matt. 10:16–20)
Mutta tähän mennessä nuo ”ihmisten kalastajat” voivat iloita suuresta noin 5 000 uuden uskovan saaliista. Kuinka paljon he ovatkaan varmaan kiittäneet Jehovaa tästä lisäyksestä! Mekin saamme kannustusta heidän palvelusraportistaan. – Apt. 4:1–4.
PUHUMINEN HALLITUSMIESTEN EDESSÄ
6. a) Mitä Pietari ja Johannes tekivät, kun heidät vietiin hallitusmiesten eteen? b) Miksi he olivat hyvin varustautuneita siihen?
6 Seuraavana päivänä kokoontuivat hallitusmiehet, ja nämä kuulustelivat Pietaria ja Johannesta heidän toimintansa johdosta, muun muassa erään ramman miehen parantamisesta. Tässä oli hyvä tilaisuus antaa lisää julkista todistusta. Niin kuin Jeesus oli ilmoittanut tapahtuvan, pyhä henki teki nyt Pietarin kykeneväksi sanomaan:
”Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat, jos meitä tänä päivänä kuulustellaan sairaalle miehelle tehdyn hyvän teon perusteella siitä, kenen välityksellä tämä mies on tehty terveeksi, niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tunnettua, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, hänen jonka te panitte paaluun, mutta jonka Jumala herätti kuolleista, tämän välityksellä tämä mies seisoo täällä terveenä teidän edessänne. Tämä on ’se kivi, jota te rakentajat piditte merkityksettömänä, se josta on tullut pääkulmakivi’. Eikä ole pelastusta kenessäkään muussa, sillä taivaan alla ei ole toista ihmisten keskuudessa annettua nimeä, jonka välityksellä meidän täytyy pelastautua.” (Apt. 4:8–12)
Nämä tärkeät totuudet täytyi julistaa! Niinpä apostolit puhuivat rohkeasti. He eivät olleet haluttomia puhumaan. Pietari ja Johannes olivat tavallisia kalastajia, mutta Jeesus oli valmentanut heidät puhumaan dynaamisesti, luottamuksellisesti ja vakaumuksellisesti. Jehovan todistajina he puhuivat, koska he halusivat julistaa Jumalan sanaa. – Vrt. Joh. 7:15–18, 45, 46.
7. Mitä me opimme Apostolien tekojen 4. luvun kertomuksesta vastustajien ajattelusta ja tavoitteista?
7 Kuinka kiitollisia meidän pitäisikään olla Jehovalle Apostolien tekojen 4. luvun kertomuksesta! Se ei osoita ainoastaan selvästi sitä, kuinka aitojen kristittyjen täytyy puhua rohkeasti, vaan paljastaa myös Jumalan työtä vastustavien maailmallisten hallitusmiesten kieron ajattelun. Kun apostolit olivat antaneet rohkean todistuksen, hallitusmiehet lähettivät heidät sanhedrinin salin ulkopuolelle siksi aikaa, kun he neuvottelivat yhdessä. Mikä oli heidän tavoitteensa? He eivät voineet kieltää sitä huomion arvoista tunnusmerkkiä, joka oli tapahtunut Jeesuksen Kristuksen nimessä. Mutta he aikoivat pysähdyttää tosi palvonnan leviämisen. He päättelivät, että he voisivat uhkauksilla säikäyttää apostolit ja saada heidät lopettamaan puhumisensa Jeesuksen nimessä. – Apt. 4:16, 17.
8. Mikä osoittaa, etteivät opetuslapset olleet peloissaan?
8 Mutta pysähdyttivätkö pelkät uhkaukset nuo Jehovan kristityt todistajat? Pankoot nykyajan tosi kristityt merkille heidän pelottoman esimerkkinsä:
”Sen jälkeen he [hallitusmiehet] kutsuivat heidät ja kielsivät heitä puhumasta tai opettamasta missään mitään Jeesuksen nimen perusteella. Mutta Pietari ja Johannes sanoivat heille vastaukseksi: ’Ratkaiskaa itse, onko vanhurskasta Jumalan nähden kuunnella ennemmin teitä kuin Jumalaa. Mutta me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet ”’ (Apt. 4:18–20)
Yleisen mielipiteen pelosta hallitusmiehet vapauttivat apostolit uhkailtuaan heitä. Jumalan hengen avulla nuo kristityt olivat voittaneet vainon.
JATKUVAA APUA JEHOVALTA
9, 10. a) Miten Jehovan palvelijat menettelivät, ja mikä oli heidän sydämensä halu? b) Mitä he anoivat, ja miten heille vastattiin?
9 Vapautumisensa jälkeen apostolit menivät takaisin seurakuntaan. He kertoivat veljille, mitä oli tapahtunut, ja sitten seurakunta teki sellaista, mitä kristittyjen pitäisi aina samanlaisissa olosuhteissa tehdä. Seurakuntaan kuuluvat puhuivat Jehovalle rukouksessa. He esittivät uskon rukouksen ja ilmaisivat hartaan halunsa palvella jatkuvasti Jumalaa. He sanoivat:
”Suvereeni Herra, sinä olet Se, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, ja joka pyhän hengen kautta olet sanonut palvelijasi, esi-isämme Daavidin suulla: ’Miksi kansakunnat tulivat melskeisiksi ja kansat mietiskelivät turhia? Maan kuninkaat ottivat asenteensa, ja hallitsijat kokoontuivat yhteen Jehovaa vastaan ja hänen voideltuaan vastaan.’ Juuri siten olivat sekä Herodes että Pontius Pilatus kansojen ihmisten ja Israelin kansoihin kuuluvien kanssa todellisuudessa koolla tässä kaupungissa sinun pyhää palvelijaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä voitelit, tehdäkseen mitä sinun kätesi ja neuvopäätöksesi olivat ennalta määränneet tapahtumaan. Ja nyt, Jehova, ota huomioon heidän uhkauksensa ja suo orjiesi puhua jatkuvasti sanaasi täysin rohkeasti, samalla kun ojennat kätesi parantamaan ja kun tunnusmerkkejä ja ennakoivia ihmeitä tapahtuu pyhän palvelijasi Jeesuksen nimen kautta.” – Apt. 4:24–30.
10 Opetuslapset eivät pyytäneet päästä pois työstä tai päästä eroon totuuden vihollisten uhkauksista. He tiesivät, että he olivat saaneet Jehovalta tehtävän olla hänen todistajiaan. Heidän sydämen halunaan oli puhua jatkuvasti Jumalan sanaa rohkeasti, ja he anoivat hänen apuaan siihen. He eivät antaisi koskaan periksi pelolle. Miellyttikö tällainen asenne Jehovaa? Kertomus sanoo:
”Kun he olivat rukoilleet, niin se paikka, johon he olivat kokoontuneet, järähteli, ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.” – Apt. 4:31.
11. a) Mikä heidän rohkeasta puhumisestaan oli seurauksena? b) Miksi vankeus ei saanut heitä lopettamaan työskentelemistä?
11 Nämä Valtakunnan todistajat jatkoivat työtään uudistunein voimin, ja Jehova oli heidän kanssaan. ”Herraan uskovia tuli jatkuvasti lisää, joukoittain sekä miehiä että naisia.” (Apt. 5:14) Sen johdosta uskonnolliset johtajat vihastuivat jälleen ja panivat apostolit vankilaan. Mutta Jehovan tahto oli, että he jatkoivat todistamistaan Jerusalemissa. Siksi hän lähetti enkelinsä vapauttamaan apostolit ja sanomaan heille:
”Menkää, ja kun olette asettuneet temppeliin, puhukaa jatkuvasti kansalle kaikkia tätä elämää koskevia sanoja.” (Apt. 5:20)
Vankilaan joutuminen ei vaimentanut apostoleita sen enempää kuin pappien ja hallitusmiesten uhkauksetkaan.
12. Miten apostolit seuraavaksi joutuivat antamaan todistuksen tuomioistuimen edessä, ja tehosiko pelottelu heihin?
12 Mutta virkailijat pidättivät apostolit uudelleen ja veivät heidät sanhedrinin saliin vihaisen ylimmäisen papin eteen, joka sanoi:
”Me kieltämällä kielsimme teitä enää opettamasta tämän nimen perusteella, ja kuitenkin, katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne, ja te olette päättäneet saattaa tämän miehen veren meidän päällemme.” (Apt. 5:28)
Antaisivatko apostolit nyt periksi, kun tässä epäystävällisessä tuomioistuimessa virkailijat vartioivat heitä ja ylimmäinen pappi puhui niin voimakkaasti heitä vastaan? Eivät.
”Vastaukseksi Pietari ja toiset apostolit sanoivat: ’Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä. Meidän esi-isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te tapoitte ripustamalla hänet paaluun. Jumala korotti tämän Pääedustajaksi ja Pelastajaksi oikealle puolelleen antamaan katumusta Israelille ja syntien anteeksiantoa. Ja me olemme näiden asioitten todistajia, ja niin on pyhä henkikin, jonka Jumala on antanut niille, jotka tottelevat häntä hallitsijana.”’ – Apt. 5:29–32.
13. Minkä neuvon Gamaliel antoi, ja miten tuomioistuin suhtautui siihen?
13 Tässä meillä on jälleen aihetta olla kiitollisia Raamatun kertomuksesta, joka osoittaa Jumalan työtä vastustavien kieroutuneen ajattelun. Vaikka apostolit olivat hyviä miehiä, tuomioistuin halusi raivata heidät pois tieltä. Mutta arvossa pidetty lainopettaja Gamaliel nousi ja esitti ajankohtaisia neuvon sanoja uskonnollisille hallitusmiehille. Hän sanoi:
”Israelin miehet, varokaa mitä aiotte tehdä näille miehille. Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas sanoen jokin olevansa, ja lukuisia miehiä, noin neljäsataa, liittyi hänen puolueeseensa. Mutta hänet surmattiin, ja kaikki ne, jotka tottelivat häntä, hajaantuivat, eikä heistä tullut mitään. Hänen jälkeensä nousi Juudas Galilealainen henkikirjoituksen päivinä, ja hän veti kansaa mukaansa. Ja kuitenkin hän tuhoutui, ja kaikki, jotka tottelivat häntä, hajaantuivat. Ja niin minä sanon teille näissä olosuhteissa: älkää kajotko näihin miehiin, vaan antakaa heidän olla (sillä jos tämä hanke tai tämä työ on ihmisistä, niin se kukistuu, mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi kukistaa heitä); muutoin teidän saatetaan ehkä havaita taistelevan todellisuudessa Jumalaa vastaan.” (Apt. 5:34–39)
Tämä Gamalielin viisas neuvo hyväksyttiin osaksi. Vaikkeivät uskonnolliset johtajat lakanneetkaan taistelemasta Jumalaa vastaan, he eivät ainakaan toimittaneet apostoleita pois päiviltä. Sen sijaan he pieksivät heitä ankarasti, käskivät heidän lakata puhumasta Jeesuksesta ja päästivät heidät menemään. – Apt. 5:40.
ROHKEUTTA KOETUKSESSA
14. Miten kristityt sitten toimivat rohkeasti, ja mikä siitä oli seurauksena?
14 Lannistiko tämä kaikki apostoleita puhumasta Jumalan sanaa rohkeasti? Kertomus vastaa:
”Nämä lähtivät siis sanhedrinin edestä iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häpäisyä hänen nimensä puolesta. Ja joka päivä temppelissä ja talosta taloon he jatkoivat herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta.” (Apt. 5:41, 42)
Pelottomina apostolit ja muut kristityt ahersivat jatkuvasti Jumalan sanan parissa ja puhuivat rohkeasti, ja Jehova siunasi heidän työnsä.
”Jumalan sana kasvoi kasvamistaan, ja opetuslasten luku lisääntyi yhä Jerusalemissa hyvin paljon, ja suuri joukko pappeja rupesi olemaan uskolle tottelevaisia.” – Apt. 6:7.
15. Muun muassa mitä Stefanus puhui rohkeasti, ja millä tavalla uskonnolliset ihmiset suhtautuivat siihen?
15 Nyt kun pappejakin kääntyi ja tuli kristityiksi, kovan linjan uskonnollisten johtajien vastustus oli hellittämätöntä. Hyvin pian innokas todistaja Stefanus oli sanhedrinin edessä. Hän esitti voimakkaan todistuksen, jossa hän tarkasteli Jehovan tarkoitusten toteutumista. Mutta vastustajat ryntäsivät vihaisina hänen kimppuunsa ja kivittivät hänet kuoliaaksi. Stefanuksen kohdalla kävi juuri niin kuin Jeesus oli ennustanut: ”Onpa tulossa hetki, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, kuvittelee suorittaneensa pyhän palveluksen Jumalalle.” – Joh. 16:2; Apt. 6:8–7:60.
16. a) Mitä sitten tapahtui muulle kristilliselle seurakunnalle? b) Miten seurakuntaan kuuluvat suhtautuivat aineelliseen omaisuuteensa?
16 Stefanuksen marttyyrikuolema aloitti katkeran vainoaallon.
”Sinä päivänä nousi Jerusalemissa olevaa seurakuntaa vastaan suuri vaino; apostoleita lukuun ottamatta kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian seutuja.” (Apt. 8:1)
Mutta vaimensiko se silloiset Jehovan todistajat? Tässä oli jälleen yksi Saatanan yritys Jehovan palvelijoitten toiminnan lopettamiseksi. Heidän oli jätettävä talonsa ja omaisuutensa jälkeensä. Mutta heillä oli oikea näkemys aineellisesta. He olivat tässä asiassa niiden kristittyjen kaltaisia, joille apostoli Paavali kirjoitti myöhemmin: ”Sillä te sekä ilmaisitte myötätuntoa vankilassa olevia kohtaan että suhtauduitte iloiten omaisuutenne ryöstämiseen tietäen, että teillä itsellänne on parempi ja pysyvä omaisuus.” – Hepr. 10:34.
17, 18. a) Miten Filippuksen ja muiden hajaantuneitten kristittyjen toiminta osoittaa meille keinon Saatanan menetelmien voittamiseen? b) Mitä siunauksia Jehova antoi?
17 Opetuslapset ymmärsivät täysin, että heidän täytyi olla jatkuvasti Jumalan ja Kristuksen uskollisia todistajia. Niinpä ”ne, jotka olivat hajaantuneet, kulkivat halki maan ja julistivat sanan hyvää uutista”. (Apt. 8:4) Filippus meni Samarian kaupunkiin, missä hän jatkoi sanoman puhumista rohkeasti ja tuotti paljon iloa asukkaille. Pian hänen seuraansa liittyi muita uskovia ja Jerusalemiin lähetettiin sanoma, jossa ilmoitettiin apostoleille, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan. Pietari ja Johannes lähtivät sinne, samarialaiset saivat pyhää henkeä, ja sinne perustettiin kristillinen seurakunta. – Apt. 8:5–8, 14–17, 25; 9:31.
18 Näillä ensimmäisen vuosisadan kristityillä oli oikea näkökanta. He rukoilivat, että Jehova auttaisi heitä puhumaan jatkuvasti Jumalan sanaa rohkeasti. Niin he puhuivatkin hänen henkensä avulla, ja hän siunasi heitä. Kertomus sanoo, että ”Jehovan käsi oli heidän kanssaan”! – Apt. 11:19–21.
ROHKEASTI PUHUMINEN NYT
19. Mitä todisteita meillä on siitä, että Jehova Jumala ja Kristus ovat olleet kristittyjen todistajien kanssa nykyaikoina?
19 Kautta vuosisatojen Jeesus on pitänyt lupauksensa: ”Minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matt. 28:20) Me olemme nyt saapuneet siihen aikaan, ja kuinka kiitollisia olemmekaan siitä, että yli 2 000 000 todistajaa ’puhuu Jehovan sanaa rohkeasti’! Ja Jumalamme on siunannut näiden ”ihmisten kalastajien” työn niin, että ”tämä valtakunnan hyvä uutinen” on tullut tunnetuksi kaikilla mantereilla maan päällä aina Etelämannerta myöten. Se on tunkeutunut kaukaisille vuoristoalueille ja maailman merillä hajallaan oleville pienille saarille asti. (Matt. 24:14) Todistustyö on ulottunut jokaiseen kansaan ”maan ääriin asti”, ja kaikki tämä on suoritettu Jehovan hengen avulla. – Apt. 1:8; Sak. 4:6.
20. Miten Panettelija on osoittanut vastustavansa Jumalan sanan viejiä, ja voivatko hänen edustajansa lopettaa työn?
20 Kuten Jumalan sana on ennustanut, Panettelija on vihainen, sillä hän tietää aikansa olevan lyhyt. Hän vastustaa jatkuvasti todistamistyötä. (Ilm. 12:12, 17) Panettelija ja ne, jotka hän on pettänyt, vihaavat Jehovan todistajia, koska nämä kristityt ”eivät ole osa maailmasta”. Monet heistä ovat joutuneet lähtemään kodeistaan vainon takia. Sadat ovat kohdanneet väkivaltaisen kuoleman niin kuin Stefanus ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. (Ilm. 17:6; 20:4) Mutta työ on osoittautunut Jumalan työksi. Ihmiset eivät ole kyenneet kukistamaan sitä, kun Jumalan tosi orjat ovat puhuneet jatkuvasti hänen sanaansa rohkeasti. Tällä tavalla he ovat voittaneet Panettelijan juonet. – Vrt. Ef. 6:11, 12; Jaak. 4:7; 1. Piet. 5:8, 9.
21. a) Minkä työn suorittamista Jehova haluaa nyt? b) Miksi me haluamme saattaa päätökseen meille annetun työn? Ja miten voimme puhua jatkuvasti sanaa rohkeasti?
21 Nykyisin Valtakunnan ”kalastustyö” menee eteenpäin kasvavasta vastustuksesta huolimatta. Ja Jehovan siunaus on siinä jatkuvasti ilmeinen. Yksistään viime palvelusvuoden aikana Jehovan todistajat ovat iloinneet nähdessään 113 672 uutta kastetun. Kuinka onnellisia nämä ovatkaan saadessaan osallistua Jehovan sanan puhumiseen! Tämä on Jumalan työtä meitä varten nykyään, ja kaikkien Jehovalle antautuneitten pitäisi sydämensä halusta olla siinä jatkuvasti ahkeria, sillä se on heidän tehtävänsä. (1. Kor. 9:16) Saako sydämesi sinut puhumaan Jehovan sanaa rohkeasti? Kun maailman tilanne jatkuvasti huononee, meidän päätöksenämme pitäisi olla jatkaa Valtakunnan hyvän uutisen kertomista, kunnes työ on saatettu päätökseen. Vastustuksen nouseminen ei kauhistuta meitä. Me muistamme, ettei Jeesus ainoastaan aloittanut, vaan myös saattoi päätökseen työn, jonka Jehova antoi hänen tehtäväkseen. (Joh. 17:4) Hän valmisti meidät kohtaamaan maailman vihan. Olkaamme aina hänen kaltaisiaan ja apostolien ja muiden ensimmäisen vuosisadan kristittyjen kaltaisia, kun täydessä uskossa etsimme Jehovan apua toteuttaaksemme hänen meitä koskevan tahtonsa. Rukoilkaamme aina yhdessä: ”Ja nyt, Jehova, . . . suo orjiesi puhua jatkuvasti sanaasi täysin rohkeasti.” – Apt. 4:29.
[Kuva s. 20]
Jehova Jumala siunaa ”ihmisten kalastajien” työtä nykyaikanakin