Taistelua elossa säilymisen puolesta Taiwanissa
OLEMASSAOLOTAISTELUT eivät ole uutta ihmissuvulle. Ihminen on joutunut monta kertaa sellaiseen kriisitilanteeseen aina siitä asti, kun ihmisiä on ollut täällä maan päällä. Meidän omana aikanamme kokonaiset kansat ovat taistelleet olemassaolonsa puolesta. Samoin ovat yksilöt, usein taloudellisten ongelmien ja painostuksen takia.
Mutta 1930-luvulla alkoi Taiwanissa taistelu erilaisen elossa säilymisen puolesta. Tämän vuosikymmenen aikana taiwanilaisilla jotka silloin olivat Japanin keisarikunnan ikeen alaisuudessa, oli ensi kertaa tilaisuus kuulla, kuinka he voivat säilyä elossa Jumalan aikaansaamaan vanhurskaaseen uuteen järjestelmään. Taipeissa pidetty yleisöesitelmä kiinnitti ainakin yhden henkilön huomion, ja hän omaksui innokkaasti Jumalan sanan totuuden. Hän ja Japanista tulleet erikoistienraivaajat (kokoajan Valtakunnan julistajat) ponnistelivat myöhemmin ahkerasti julistaakseen tätä sanomaa kautta koko saaren. Aluksi vastakaiun ilmeneminen buddhanuskoisten taiwanilaisten keskuudessa oli hidasta. Mutta mitä erikoistienraivaajat totesivat tehtyään uuvuttavan polkupyörämatkan vaikeakulkuista soraamatonta tietä myöten vuoriston ylitse itärannikolle? Jotkut amisheimoon kuuluvista alkuasukkaista omaksuivat innokkaasti Raamatun totuuden. Nämä puolestaan puhuivat sukulaisilleen ja ystävilleen, jotka halukkaasti omaksuivat heimon luotettujen ja kunnioitettujen jäsenten puhuman sanan, ja heidät kastettiin.
Niiden joukossa, jotka halusivat tulla kastetuiksi vuonna 1938, oli 12-vuotias poika sukunimeltä Lin. Japanilainen tienraivaaja epäröi niin nuoren kastamista. Niinpä toimitus keskeytettiin, ja hänelle tehtiin muutamia kysymyksiä. Hämmästyneenä pojan päättäväisyydestä palvella Jehovaa veli Oh salli kastamisen tapahtua. Tähän päivään saakka tuo silloinen kasteelle menijä, veli Lin, on jatkanut palvelemista kokosieluisesti, ja hän ja hänen vaimonsa ovat olleet suurimman osan viimeisten 21 vuoden ajasta erikoistienraivaajina. Monet muutkin siihen aikaan kastetuista ovat pysyneet uskollisina Jehovalle monien koettelemusten läpi.
Toisen maailmansodan aikana niiden, joilla oli toivo elossa säilymisestä Jehovan lupaamaan asiainjärjestelmään, täytyi ryhtyä ankaraan taisteluun. Japanin hallitusmiehet tekivät kaikkensa saadakseen nämä nöyrät ihmiset palvomaan šintopyhäköissä tai sovittelemaan jollakin muulla tavoin. Kaksi erikoistienraivaajaa, jotka olivat olleet työn johdossa, vangittiin moneksi vuodeksi. Toinen kuoli vankilassa ja toinen katosi salaperäisellä tavalla sen jälkeen, kun hänet oli vapautettu sodan lopussa. Paikalliset todistajat ovat sitä mieltä, että hänet vaivihkaa surmattiin. Monet muutkin kristityt osoittivat, että heidän uskonsa oli laadultaan tulenkestävä ja voi auttaa heitä kestämään. – 1. Kor. 3:10–15.
LÄHETYSTYÖNTEKIJÄT AUTTAVAT TAISTELUSSA
Sodan päätyttyä Taiwan palasi Kiinan vallan alaisuuteen. Šanghaissa työskentelevät lähetystyöntekijät saivat lopulta yhteyden amisheimon jäseniin ja muihin, jotka yrittivät palvella Jehovaa. Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin käyneet J. McGrath ja C. Charles saivat lopulta luvan mennä Taiwaniin ja työskennellä amisheimon jäsenten keskuudessa. Heidän tehtävänsä ei ollut helppo. Vaikeat elinolot, malaria, keltatauti ja kieliesteet olivat heidän kohtaamiaan ongelmia. Paljon aikaa käytettiin myös yrityksiin auttaa viranomaisia, jotka kristikunnan papit olivat nostattaneet Jehovan todistajia vastaan, ymmärtämään työmme oikea luonne. Kaikki tämä koetteli lähetystyöntekijöiden uskon ja rakkauden. He näkivät tarpeelliseksi rakentaa uskoa näissä nöyrissä ihmisissä, joista monet oli kastettu vain sen perusteella, että heidän sukulaisensa olivat kertoneet heille vanhurskaitten ”uusien taivaitten ja uuden maan” toivosta. (2. Piet. 3:13) Jonkin verran aineistoa Raamatun tutkimisen apuvälineestä ”Olkoon Jumala totinen” käännettiin huolellisesti japanin kielelle, jota siihen aikaan puhuttiin täällä yleisesti. Lähetystyöntekijät käyttivät Raamattua ja mustaa taulua johtaessaan tutkisteluja suurille ihmisjoukoille, jotka kokoontuivat kylien kokoushuoneisiin.
Kaksi todistajaryhmää lähti erikoiselle saarnaamismatkalle levittääkseen toivoa elossa säilymisestä muihin kyliin. Kummankin ryhmän mukaan lähti yksi lähetystyöntekijä. Toisen ryhmän matka oli erittäin vaikea, koska siihen kuuluvien täytyi ylittää korkea, jylhä vuoristo ja sade oli tehnyt savisen polun vaarallisen liukkaaksi. Polku kiemurteli alas kallion seinämää, missä yksikin luiskahdus olisi merkinnyt 183 metrin putoamista!
Veli Charlesin kumipohjaiset kengät olivat vaaralliset, ja hän yritti kävellä paljain jaloin, mutta ei voinut. Niinpä veljet lainasivat hänelle kenkänsä, joissa oli paksut anturat. He pitivät toisiaan kädestä kiinni, ja monen rukouksen jälkeen he lopulta pääsivät vuoren jyrkänteen juurelle. Seuraavan vuorijonon ylittämisen teki vaikeaksi rankkasade. He rukoilivat yhdessä turvallista paluumatkaa. Ja kuinka kiitollisia he olivatkaan tavatessaan toisen ryhmän kahden viikon kävelymatkan jälkeen!
Mutta edellä mainitun kristikunnan pappien toiminnan johdosta työlle asetettiin rajoituksia, ja lähetystyöntekijöitten oli pakko lähteä Taiwanista. Paikallisia todistajia ahdisteltiin ja joitakuita vangittiin. Lopulta kuitenkin viranomaiset oppivat ymmärtämään, ettei heillä ollut mitään syytä pelätä Jehovan todistajia. Vuonna 1955 paikallinen Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura tunnustettiin virallisesti, ja tämä teki mahdolliseksi useampien lähetystyöntekijöitten saapumisen Taiwaniin.
KIINALAISEN PELLON TAVOITTAMINEN
Uudet lähetystyöntekijät, Clarence ja Louise Halbrook, keskittyivät kiinalaisten auttamiseen saamaan tietoa elossa säilymisen toivosta. He opiskelivat siksi mandariinikiinaa, saaren virallista kieltä. Ennen pitkää he saivat seurakseen kaksi muuta lähetystyöntekijää. Tammikuussa 1957, jolloin tänne perustettiin Vartiotorni-seuran haaratoimisto, Valtakunnan julistajia oli noin 2 000, joista melkein kaikki kuuluivat amisheimoon. Mutta oliko heillä usko, joka varmistaisi elossa säilymisen? Se oli käyvä ilmi aikanaan.
Pari vuotta myöhemmin neljän maassa jo olevan lähetystyöntekijän joukkoon tuli lisää kahdeksan lähetystyöntekijää. He alkoivat löytää kiinalaisia, jotka olivat halukkaita saamaan tietoa elossa säilymisestä. Yksi ensimmäisistä autettavista oli huonotuulisuudestaan tunnettu valtiongeologi. Mutta Raamatun totuus muutti hänet, ja nyt monta vuotta myöhemmin hän palvelee nimitettynä kristittynä vanhimpana, jota monet sen jälkeen totuuden oppineet syvästi rakastavat.
Sen lisäksi että lähetystyöntekijöitten täytyi oppia puhumaan yhtä maailman vaikeimmista kielistä, heidän täytyi selviytyä ongelmista, joita materialistinen ajattelu, esi-isien palvontaan liittyvä taikausko, kaiken ulkomaisen vastustaminen ja muut paineet aiheuttivat. Mutta hengellinen edistyminen oli ilmeistä, ja etelässä avattiin uudet lähetyskodit Kaohsiungiin ja Tainaniin.
Taiwaniin muodostui kaksi toimintakenttää. Yksi muodostui pääasiassa heimoväestöstä, ja amisheimo tuotti lopulta suurimman määrän Valtakunnan julistajia. Toinen on kiinalainen kenttä, joka muodostuu perheistä, jotka ovat olleet Taiwanissa monia sukupolvia, ja toisaalta niistä, jotka ovat vasta äskettäin tulleet Kiinan mantereelta. Paikallisten heimojen jäsenet ovat maanviljelijöitä ja/tai metsästäjiä, joilla on vähän tämän maailman mukavuuksia ja jotka eivät yleensä ole kovinkaan uskonnollisia, vaikkakin monet ovat omaksuneet jonkin nimikristillisyyden muodon. Kiinalaisille taas on ominaista esi-isien palvonta, buddhalaisuus, taoismi ja kungfutselainen ajattelu sekä aineellisen omaisuuden ja hyvän koulutuksen tavoittelu.
ONGELMIA ALKUASUKASHEIMOJEN PARISSA
Heimoväestön ennakkoluulottomuus on auttanut siihen kuuluvia ottamaan auliisti vastaan Raamatun sanoman elossa säilymisestä. Mutta kykenevätkö he puolustamaan toivoaan ja pitämään siitä lujasti kiinni koettelemuksissa? Vuoden 1961 loppupuolella tuli koetus, joka paljasti erään heikkouden. Ensimmäinen amisheimon jäsen, joka omaksui totuuden ennen toista maailmansotaa, erotettiin, ja hän ryhtyi heti paikalla valtaamaan koko järjestöä itselleen. Monet niistä 2 500:sta, jotka raportoivat kenttäpalvelusta siihen aikaan, olivat hänen sukulaisiaan ja ystäviään, ja melko monet heistä antoivat perään hänen uhkauksilleen ja taivutteluilleen.
Ikävä kyllä, monet alkuasukasheimojen alueilla asuvat ovat vähitellen jääneet pois materialismin houkutusten ja muiden seikkojen vuoksi. Tämä on suureksi osaksi johtunut siitä, että monet eivät ole voineet tutkia henkilökohtaisesti. Heidän kieltään ei ollut kirjoitettuna ennen vuotta 1963, jolloin raamatunkääntäjät saattoivat sen kirjalliseen asuun. Näiden ihmisten auttamiseksi, jotka eivät osanneet lukea mitään kieltä ja joiden täytyi turvautua siihen, mitä he kuulivat toisten kääntävän kiinan kielestä, Vartiotorni-seura julkaisi kerran kuussa amisinkielistä Vartiotornia ja muita Raamatun tutkimisen apuneuvoja. Vihdoinkin nämä ihmiset voivat tutkia itse Raamattua. Mutta juuri kun he alkoivat edistyä tässä suhteessa, Taiwanin opetusministeriö kielsi julkaisemasta lisää amisinkielistä kirjallisuutta ja viittasi hallituksen politiikkaan, jonka mukaan tämä heimoväestö oli nyt Kiinan kansalaisia ja sen oli käytettävä kiinankielisiä julkaisuja. Tämä oli suuri takaisku vanhemmille ihmisille, jotka eivät olleet koskaan käyneet koulua.
Näiden ihmisten avuksi Seura nyt kuitenkin valmistaa amisinkielisiä kasettinauhoja, joissa on yhteenvetoja Vartiotornin tutkistelukirjoituksista ja muusta aineistosta, jotta yksilöt voisivat oppia totuuden. Lisäksi on järjestetty oppikursseja kokouksia johtavien avuksi, niin että heistä tulisi parempia opettajia, sekä ylimääräisiä kierrosvalvojien vierailuja jne. Koska uusi sukupolvi on saanut kiinankielisen koulutuksen ja siihen kuuluvat ymmärtävät huonosti vanhempiensa kieltä, niin koulunkäymättömillä kristityillä isillä ja äideillä on ollut vaikeuksia lastensa opettamisessa. Mikä siitä on ollut seurauksena? Monet heidän lapsistaan eivät ole omaksuneet Raamatun totuutta. Tällaisten seikkojen vuoksi monet alkuasukasheimojen alueella asuvat ovat lakanneet noudattamasta kristillistä elämäntapaa.
EDISTYSTÄ KIINALAISELLA KENTÄLLÄ
Mutta kiinalaisella kentällä on tapahtunut paljon sellaista, mikä rohkaisee 60 lähetystyöntekijää ja muita toimimaan monien auttamiseksi säilymään elossa ihmiskuntaa kohtaavassa suurimmassa ahdistuksessa. (Matt. 24:21) Kymmenen vuotta sitten kiinalaisia todistajia varten järjestetyssä konventissa saattoi olla läsnä korkeintaan 200. Kahdessa kiinankielisessä kierroskonventissa vuoden 1979 huhtikuussa oli läsnä yhteensä 659.
Hengellinen elossa säilyminen on merkinnyt monille todellista taistelua. Ajattele esimerkiksi buddhalaiseen perheeseen kuuluvaa nuorta naista. Hänen vanhin sisarensa omaksui totuuden ja hän itse tutki Raamattua ajoittain useiden vuosien aikana, mutta epäröi ryhtyä hengelliseen olemassaolotaisteluun. Kun hänen isänsä kuoli, hän tiesi, ettei hänen sisarensa palvoisi kuollutta isäänsä. Mutta mitä hän itse tekisi? Jos hän kieltäytyisi osallistumasta epäjumalanpalvelukseen, niin hän kohtaisi ankaraa vastustusta perheen taholta. Minkä ratkaisun hän teki? Hän halusi miellyttää Luojaansa, ja seurauksena oli ankara vastustus. Häntä syytettiin siitä, ettei hän rakastanut isäänsä, vaan todellisuudessa halveksi häntä. Hän luotti kuitenkin Jehovaan ja voitti tämän erän hengellisessä olemassaolotaistelussa.
Kun tuli aika kaivaa hänen isänsä luut esiin haudasta ja kiillottaa ne, huomattiin, ettei kaikki liha ollutkaan niistä vielä hävinnyt. Taikausko vaati uudelleen hautaamista uuteen paikkaan tai suuntaan. Kun hän kieltäytyi osallistumasta tähän, niin hän sai osakseen lisävainoa. Vuosien mittaan myös hänen aviomiehensä on vastustanut häntä kovasti, mutta mikään ei ole vähentänyt hänen päättäväisyyttään säilyä hengellisesti elossa. Hän saarnaa mielellään Valtakuntaa ja hän iloitsee suuresti saadessaan auttaa toisia hengellisessä olemassaolotaistelussa.
TOISTEN AUTTAMINEN ELOSSA SÄILYMISEEN
Taiwanissa ponnistellaan edelleen ahkerasti, jotta useammat sen 17 miljoonasta asukkaasta voisivat oppia tärkeitä totuuksia Jumalan sanasta. Siinä tarkoituksessa 31. elokuuta 1978 päättyneen kahdentoista kuukauden jakson aikana 1 044 Jehovan ylistäjää tässä maassa levitti 48 997 Raamattua ja kirjaa ja hankki 8 421 tilausta Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdille.
Suuren rohkaisun lähde oli Jehovan todistajain ”Voittoisan uskon” kansainvälinen konventti, joka pidettiin Taipeissa elokuussa 1978. Tässä hengellisesti antoisassa konventissa oli läsnä 1 692 henkeä.
Aika on tosiaan nykyään hyvin kriittinen Taiwanissa ja kaikissa maissa. Iloiten tosi kristityt kuitenkin täällä ja muualla julistavat innostavaa sanomaa siitä, että kaikki, jotka huutavat avukseen Jehovan nimeä, pelastuvat. Innokkaasti Jehovan todistajat Taiwanissa kehottavat edelleen ihmisiä ryhtymään toimintaan, jonka avulla he pääsevät osaksi ”suurta joukkoa”, joka tulee ”siitä suuresta ahdistuksesta”. – Ilm. 7:9–14.